Kysymys saattaa kuulostaa hassulta, mutta olen täysin vakavissani.
Olen siis mies, mutta en koe miesten maailmaa tai muutenkaan heterokulttuuria omakseni. Olen aina tullut paremmin toimeen naisten kuin miesten kanssa ja koen heidän kanssaan yhteenkuuluvuutta. Myös kiinnostuksen kohteeni ovat enemmän naisellisia kuin miehisiä. Homoksikaan en itseäni kuitenkaan tunnista, enkä tunne miehiä kohtaan minkäänlaista seksuaalista vetoa. Olen yrittänyt kokeilumielessä seksiuhdetta miehen kanssa, mutta ei siitä tullut mitään.
Naisia kohtaan tunnen seksuaalista mielenkiintoa varmaan yhtä paljon kuin heteromiehet yleensäkin ja nautin seksistä, mutta sängyssä en tunne itseäni oikein mieheksi. En halua "ottaa" naista, vaan koen pikemminkin jonkinlaista sulautumista. Tuntuu kuin meistä tulisi yhtä, muuttuisin jotenkin naiseksi itsekin ja se tuntuu kiihottavalta ja oikealta. Joskus työpaikan pikkujoulun naamiaisissa pukeuduin naiseksi ja se tuntui hyvältä. Tunsin olevani jotenkin enemmän oma itseni, vapaampi ja avoimempi. Normaalisti en koe kuitenkaan minkäänlaista tarvetta pukeutua naisten vaatteisiin, joten en varmaan ole transukaan.
Silloin naamiaisissakin merkitysellisemmältä tuntui naisen identiteetin ottaminen kuin se pukeutuminen sinänsä. Ja silloin koin identiteetikseni nimenomaan jonkinlaisen lesbo-identiteetin, eli minusta tuli seksuaalisempi ja kiihottuneempi kuin normaalisti ja aloin flirttailemaan ja pelaamaan silmäpeliä naisten kanssa, mitä en normaalisti miehen roolissa juuri koskaan tee. Miehiä kohtaan en tuntenut vetoa silloinkaan.
Olen yli 30-vuotias ja olen seurustellut monta kertaa, ollut kerran naimisissakin ja minulla on yksi lapsi, joten en usko että tämä enää mitään seksuaalista kypsymättömyyttäkään on. Olen tuntenut tällä tavalla 13-vuotiaasta saakka, enkä usko että muuksi muutun vaikka menisin terapiaan (mihin en edes koe tarvetta, koska olen ihan tyytyväinen itseeni näin).
Kommentteja tai neuvoja?
Olen siis mies, mutta en koe miesten maailmaa tai muutenkaan heterokulttuuria omakseni. Olen aina tullut paremmin toimeen naisten kuin miesten kanssa ja koen heidän kanssaan yhteenkuuluvuutta. Myös kiinnostuksen kohteeni ovat enemmän naisellisia kuin miehisiä. Homoksikaan en itseäni kuitenkaan tunnista, enkä tunne miehiä kohtaan minkäänlaista seksuaalista vetoa. Olen yrittänyt kokeilumielessä seksiuhdetta miehen kanssa, mutta ei siitä tullut mitään.
Naisia kohtaan tunnen seksuaalista mielenkiintoa varmaan yhtä paljon kuin heteromiehet yleensäkin ja nautin seksistä, mutta sängyssä en tunne itseäni oikein mieheksi. En halua "ottaa" naista, vaan koen pikemminkin jonkinlaista sulautumista. Tuntuu kuin meistä tulisi yhtä, muuttuisin jotenkin naiseksi itsekin ja se tuntuu kiihottavalta ja oikealta. Joskus työpaikan pikkujoulun naamiaisissa pukeuduin naiseksi ja se tuntui hyvältä. Tunsin olevani jotenkin enemmän oma itseni, vapaampi ja avoimempi. Normaalisti en koe kuitenkaan minkäänlaista tarvetta pukeutua naisten vaatteisiin, joten en varmaan ole transukaan.
Silloin naamiaisissakin merkitysellisemmältä tuntui naisen identiteetin ottaminen kuin se pukeutuminen sinänsä. Ja silloin koin identiteetikseni nimenomaan jonkinlaisen lesbo-identiteetin, eli minusta tuli seksuaalisempi ja kiihottuneempi kuin normaalisti ja aloin flirttailemaan ja pelaamaan silmäpeliä naisten kanssa, mitä en normaalisti miehen roolissa juuri koskaan tee. Miehiä kohtaan en tuntenut vetoa silloinkaan.
Olen yli 30-vuotias ja olen seurustellut monta kertaa, ollut kerran naimisissakin ja minulla on yksi lapsi, joten en usko että tämä enää mitään seksuaalista kypsymättömyyttäkään on. Olen tuntenut tällä tavalla 13-vuotiaasta saakka, enkä usko että muuksi muutun vaikka menisin terapiaan (mihin en edes koe tarvetta, koska olen ihan tyytyväinen itseeni näin).
Kommentteja tai neuvoja?
Vastaukset 17
Vanhimmat
ja naiset jätkämäisiä vaikka ovatkin heteroja. oletko elänyt naisten "keskellä", voisi selittää hieman femiinistä py
ja naiset jätkämäisiä, vaikka ovat heteroja. oletko elänyt "naisten keskellä", voisi selittää hieman feminisyyttäsi.
Olen kasvanut tavanomaisessa ehjässä heteroperheessä ja olin ainoa lapsi. Isäni ja äitini olivat ihan tavallisia duunareita molemmat. Lapsena minulla oli kavereina lähinnä poikia, vaikkei silloinkaan minua esimerkiksi pallopelit erityisemmin kiinnostaneet. Mutta muuten ihan normaaleita poikien leikkejä, sotaa yms. ja olen käynyt myös armeijan. Aikuisena olen tosin aina opiskellut ja työskennellyt naisvaltaisella alalla, mutta ei kai se enää ole voinut vaikuttaa sukupuoli-identiteettiini.
alavalintaasi. Työyhteisö muokkaa käyttäytymistä, muttei kait ratkaisevasti. Kirjoituksesi alkoi kiinnostaa useistakin syistä. Voiko sinulle mailata?
Mielelläni keskustelisin tästä asiasta ihan yksityisestikin, mutta koska "ongelmani" on hiukan erikoinen ja saattaa herättää tympeitä primitiivireaktioita joissakin ihmisissä, en laita henkilökohtaista e-mail osoitettani näkyville. Ymmärtänet varmaan?
Voisithan tehdä niin, että luot itsellesi sähköpostiosoitteen ihan tätä asiaasi varten. Hotmail, Suomi24 tai jokin muu vastaava. Voit myös tehdä niin että tästä väliaikaisesta emailosoitteesta sinne tuleva posti lähetetään varsinaiseen emailiisi. Sitten kun et enää tarvitse väliaikaista osoitetta niin yksinkertaisesti unohdat sen.
Tinni-Tunni
l-koodissakin ollu se mies jolla oli lesboidentiteetti. ajattelin kyllä et se on ihan huuhaata mut ilmeisesti jotain sellasta voi sit olla oikeestikin olemassa..
Oliko? Kerro lisää, jos muistat tarkemmin. Tietysti se TV-sarja on pelkkää fiktiota, mutta kiinnostaisi silti. En ole itse koskaan seurannut sitä sarjaa.
sellanen mies joka ihastu yhteen niistä naisista, olikohan siihen aliceen ja ne alko seukkaan ja se oli tosi jees siinä vaiheessa sille alicelle kun se ei oikein tienny onks se bi vai mikä ja sit se oli niinkun periaatteessa miehen kans mut periaatteessa naisen kans. se lesbo mies (?!) oli tosi huomaavainen ja kohtelias kaikkia niitä sen alicen kavereitakin kohtaan ja ne kaikki oli sillee että ei vitsi et miten joku mies voi olla noin huomaavainen ja huolehtiva. eka ne ei tajunnu yhtään et miten joku mies voi olla lesbo mut sit se selitti itestään ja tuntemuksistaan jotain (en muista mitä) ja sit ne oli vaan sillee että no tervetuloa sit vaan tyttöjen joukkoon. mut oli se silti niille aika outoo et seurassa oli mies vaikka kuinka yrittikin selittää että on lesbo. en mä ainakaan tajua miten mies voi olla lesbo mut mikäs siinä! kai sitä tähän maailmaan muutama mieslesbokin mahtuu :) voiskohan joku nainen tuntee olevansa homo? että haluais olla miehen kans niinkun hetskut mut silti ihastuis miehiin niinkun miehenä eikä naisena. no huh huh.
juuri se miksi itsesi tunnet. älä välitä muiden mielipiteistä vaan elä täysillä omaa ainutlaatuista elämääsi!
Kiitos tuestasi. Näin olen tehnyt ja tulen tekemään jatkossakin.
Olet varmaan LIEVÄ transvestiitti. Eli et transseksuaali.
Naiseksi pukeutuminen on sinusta mukavaa ja sillä on hauska korostaa naisellisia puoliasi. Et kuitenkaan halua olla nainen, ja et koe tarpeelliseksi pukeutua naiseksi joka päivä.
Minulla on PalJon kaltaisiasi ystäviä. Näin naisena voin sanoa, "että voi kun kaikki miehet olisivat samalaisia" ;). Tulee paljon paremmin juttuun.
...olet sitä mitä tunnet.
Sinun kannattaisi ehkä esittää tuo kysymys tuolla trans-puolella, saattaisit huomata ettet ole yksin.
Jos olet mielestäsi lesbo, olet varmasti jollain tasolla mieleltäsi henkisesti nainen.
Olet siis jollain tasolla transgender, kuten puolisonikin. (tasoja on monia...)
Hän tosin on biologiselta sukupuoleltaan nainen ja henkisesti heteromies. Siis vastakohta sinulle :)
Hän ei siltikään ole sukupuolenvaihdosleikkaukseen menossa..
Nimenmuutosta on harkittu, mutta sekin vain väärinkäsitysten ehkäisemiseksi ja oman elämän helpottamiseksi.
(on hankalaa kun luullaan mieheksi ja sitten esitelläänkin naiseksi jota ei edes olla.. monimutkaista? ;)
Eipä ole siis selvää vastausta tähänkään, ihmisiä on niin paljon erilaisia. Trans- palstalta voisit saada enemmän tietoa kuin täältä..
Pääasia kuitenkin on että olet sinut itsesi kanssa ja onnellinen sellaisena kuin olet... :)
Hyviä jatkoja sinulle, toivottavasti tekstistäni oli edes jotain apua...
Ihmisten määrittely ja lokeroiminen on hankalaa ja usein harhaanjohtavaakin. Tietysti siinä on käytännön etuja, ellei ihmisiä jollain lailla määrittelisi lesboiksi, homoiksi, heteroiksi ym. voisi olla aika vaikea puhua asioista.
Ymmärrän kyllä että juuri oman identiteetin kannalta ihminen mielellään haluaisi määritellä itsensä, koska silloin olisi ehkä helpompi elää elämää ja löytää samaistumiskohteita. Mutta toisaalta voisihan sitä yrittää elää ilman mitään lokeroitakin. Olen tullut ulos kaapista mutta päätynyt lokeroon :)
"Olen tullut ulos kaapista mutta päätynyt lokeroon :)"
Erinomainen oivallus:)
Minun on vaikea hyväksyä lokeroita. Ne ovat niin ahtaita, että harva niihin mahtuu. Mutta turvallisuussyistä niihin meitä tungetaan. Lokeroimattomuus pelottaa...
Anteeks vähä myöhässä vastaus mutta ei voi olla
Eipä mitään, ehdin tässä välissä viedä koiran ulos ja pestä vessan. Tosi hyvä vastaus, kiitos siitä!