testamentista ja avioehdosta

Olen nelikymppinen mies. Eronnut aikapäiviä sitten, kaksi kouluikäistä lasta. Avioero meni aikanaan omaisuuden puolesta sutjakkaasti, kiitos laatimamme avioehdon.

Sittemmin olen perinyt isäni ja nyt omistuksessani on lähes velaton asunto-osake, auto sekä metsätila jolla sijaitsee rakentamani kesämökki. Olen ottanut suuren henkivakuutuksen. Tyttärieni asiat ovat siis taloudellisessa mielessä turvattu, vaikka sattuisin kuolemaan äkillisesti ja ennenaikaisesti.

Aikomuksenani on jo pidemmän aikaa ollut tehdä testamentti lasteni hyväksi, siten että säädän että heidän tulevilla aviopuolisoilla ei tule aikanaan olemaan oikeutta lasteni minulta "perimään omaisuuteen, sen tuottoon taikka sen sijaan hankittuun omaisuuteen" (olivatko sanamuodot oikein?) Laatiminen on vaan jäänyt, osin saamattomuuttani ja osin siksi että pankissani testamenttia ei voitu laatia.

Nyt vaan tilanteeni muuttui olennaisesti, sillä elämääni astui uusi rakkaus. Naisella ei ole lapsia, emmekä ole aikeissa niitä tehdä. Hän on olennaisesti varattomampi kuin minä ja siksi perustamme kodin minun luokseni. Suhteemme on nyt siinä vaiheessa, että tahtoisimme virallistaa suhteemme ja niin olemme puhuneet naimisiin menosta. Muuta estettä moiselle en näe, kuin juridiikkapuolen.

Hän ei tosiaankaan ole onnenonkija, mutta tahdon joka tapauksessa laatia avioehdon. Itse asiassa se pitäisi mielestäni olla aina naimisiin mentäessä oletusarvona siten että sen voi jättää laatimatta ainoastaan eri hakemuksesta... Ainakin ensimmäisessä avioliitossani avioehdon olemassa olon vuoksi jäi moni riita riitelemättä.

Miten voin turvata sen, että lapseni perivät minut edelleenkin? Voinko laatia testamentin edelleenkin lasteni eduksi siten että tuleva vaimoni sivutetaan, jos satun kuolemaan häntä ennen? Voinko ottaa toisen henkivakuutuksen hänen hyväkseen, niin että hän ei jäisi aivan puille paljaille?

Kiitoksia paljon etukäteen!
174158
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 17

Vanhimmat

Ai niin. Juolahti mieleen vielä sellainen seikka, että avioleskellä lienee asumisoikeus yhteiseen kotiin (vaikka se olisikin ollut kokonaan vainajan omistama). Onko näin?

Jos näin on, edessä voisi olla tilanne että leski saisi asua edelleenkin asunnossa, jota lapseni eivät voisi myydä sillä kukapa asuntoa ostaisi, jos siinä olisi tällainen rasite.

Voisi jopa olla edessä tilanne, jolloin hän perustaisi uuden perheen lasteni omistamaan asuntoon. Voiko tosiaan olla näin?

Huh. Ehkä on sittenkin parempi asua avopuolisona ja jättää häät väliin.

Kommentteja?

Äänestä
  • Olet oikeassa. Harmi! Esitä ehdoksi avioliitolle, että puoliso tekee kanssasi yhteisen testamentin, jossa tyytyy pienempään asuntoon ja lapsesi voivat myydä nykyisen kodin. Ja vielä, että lapsesi saa kaiken muun omistukseensa heti kuolemasi jälkeen.
    -Sitähän et tiedä kumpi kuolee ensin.

    Äänestä

  • //Juolahti mieleen vielä sellainen seikka, että avioleskellä lienee asumisoikeus yhteiseen kotiin (vaikka se olisikin ollut kokonaan vainajan omistama). Onko näin?//

    Näin on - ellei puolison kodiksi sopivaa asuntoa sisälly hänen omaan varallisuuteensa.

    //Voisi jopa olla edessä tilanne, jolloin hän perustaisi uuden perheen lasteni omistamaan asuntoon. Voiko tosiaan olla näin?//

    Kyllä voi.

    Mahdollisuuden voisi nähdäkseni kiertää siten, että lahjoittaisit murto-osuuden asunnosta tyttärillesi (pidättäen itsellesi elinaikaisen asumisoikeuden). Tällöin leski ei saisi hallinnan suojaa, koska jäämistöösi ei kuulu koko asunto, vaan ainoastaan osa siitä.

    Äänestä

  • *- - - -... kirjoitti:

    Olet oikeassa. Harmi! Esitä ehdoksi avioliitolle, että puoliso tekee kanssasi yhteisen testamentin, jossa tyytyy pienempään asuntoon ja lapsesi voivat myydä nykyisen kodin. Ja vielä, että lapsesi saa kaiken muun omistukseensa heti kuolemasi jälkeen.
    -Sitähän et tiedä kumpi kuolee ensin.

    >>>Esitä ehdoksi avioliitolle, että puoliso tekee kanssasi yhteisen testamentin>>>

    Mitään "yhteisiä" testamentteja ei tarkoittamassasi mielessä ole olemassa. Keskinäinen testamentti on vain kaksi eri testamenttia samassa asiakirjassa.

    Mutta leski voi luopua hallintaoikeudestaan ennakolta ilmoittamalla siitä kirjallisesti puolisolleen. Tämä on pätevä aivan samoin kuin perillisen tekemä perinnöstä luopuminen.

    Leskenkin lienee kuitenkin saatava luopumisestaan rahallinen korvaus joko testamentissa tai muuten. Mutta jos aioit tehdä henkivakuutuksen hänen hyväkseen, voitaisiin tämä etuus samalla määritellä korvaukseksi hallintaoikeudensta luopumisesta.

    Äänestä

  • Eikös avioehtoakin voi tehdä erilaisin "voimakkuuksin", eli siten, että myös asumisoikeus poistuu? Muistikuvani mukaan eräs tuttavani (myös aikuisella iällä avioitunut) oli solminut sellaisen avioehdon.

    Jos tosiaankin vaimo ei ole mikään onnenonkija, mutta selkeästi varattomampi sinua, olisi mielestäni oikeus ja kohtuus häntä kohtaan korottaa henkivakuutusta ja ottaa hänet siihen mukaan, sekä ehkä hiukan muistaa testamentissakin. Ajatteles nyt, jos hän on kymmenenkin vuotta naimisissa kanssasi ja hyvään elämään tottunut, ja sitten leskeksi jäätyään kokee sekä leskeytymisen surun ja lisäksi jää puillepaljaille. Et kai sellaista toivo rakastetullesi?

    Äänestä

  • Santtu kirjoitti:

    Eikös avioehtoakin voi tehdä erilaisin "voimakkuuksin", eli siten, että myös asumisoikeus poistuu? Muistikuvani mukaan eräs tuttavani (myös aikuisella iällä avioitunut) oli solminut sellaisen avioehdon.

    Jos tosiaankin vaimo ei ole mikään onnenonkija, mutta selkeästi varattomampi sinua, olisi mielestäni oikeus ja kohtuus häntä kohtaan korottaa henkivakuutusta ja ottaa hänet siihen mukaan, sekä ehkä hiukan muistaa testamentissakin. Ajatteles nyt, jos hän on kymmenenkin vuotta naimisissa kanssasi ja hyvään elämään tottunut, ja sitten leskeksi jäätyään kokee sekä leskeytymisen surun ja lisäksi jää puillepaljaille. Et kai sellaista toivo rakastetullesi?

    Kiitos kaikille vastanneille! Ajatukseni alkavat selkiytyä.

    Juu ei ole tarkoitus jättää tulevaa puolisoa puille paljaille. Siksi sitä henkivakuutusta pähkäilen.

    Ensimmäisen viestin jätettyäni mieleeni juolahti ajatus siitä avio-oikeudesta asumisen suhteen. Myyjäperheen vaimo omisti asunnon yksin, mutta kapuuakirjaan tuli miehen merkintä siitä että hän suostuu yhteisen asunnon myymiseen. Eli tällä suojataan toki se, että avioliitossa toinen puoliso ei voi myydä asuntoa alta toisen tietämättä / suostumatta.

    Tuntuu tietty hassulta, kun selvittelen näin tarkkaan pykäliä etukäteen, ja takaporttia varmistelen, mutta mutta... Tällä iällä ei ole enää varaa tehdä yhtään isoa virhettä, ja ensimmäisen kierroksen kokemukset ovat vielä suht´tuoreessa muistissa. Meni talouteni niin tiukille, että oli pakko luopua rakkaasta harrasteesta, joka oli ollut henki ja elämä 12 vuoden ajan. Mutta elämä jatkuu ja nyt on hyvä olla.

    Niin ja siksikin selvittelen asioita etukäteen, että olen perinyt suvulta hyvin rakkaan maapalan, ja ajattelen sen kuuluvan lapsilleni. Se on minulla vain vähän niinkuin lainassa vaan..

    Hitsiläinen, kun olisi aikoinaan ollut päätä pyrkiä oikeustieteelliseen.

    Äänestä

  • Santtu kirjoitti:

    Eikös avioehtoakin voi tehdä erilaisin "voimakkuuksin", eli siten, että myös asumisoikeus poistuu? Muistikuvani mukaan eräs tuttavani (myös aikuisella iällä avioitunut) oli solminut sellaisen avioehdon.

    Jos tosiaankin vaimo ei ole mikään onnenonkija, mutta selkeästi varattomampi sinua, olisi mielestäni oikeus ja kohtuus häntä kohtaan korottaa henkivakuutusta ja ottaa hänet siihen mukaan, sekä ehkä hiukan muistaa testamentissakin. Ajatteles nyt, jos hän on kymmenenkin vuotta naimisissa kanssasi ja hyvään elämään tottunut, ja sitten leskeksi jäätyään kokee sekä leskeytymisen surun ja lisäksi jää puillepaljaille. Et kai sellaista toivo rakastetullesi?

    //Eikös avioehtoakin voi tehdä erilaisin "voimakkuuksin", eli siten, että myös asumisoikeus poistuu?//

    Ei voi.

    Äänestä

  • yx tavallinen kirjoitti:

    //Eikös avioehtoakin voi tehdä erilaisin "voimakkuuksin", eli siten, että myös asumisoikeus poistuu?//

    Ei voi.

    "Avioliittolaki 3 LUKU

    Avioehtosopimukset sekä puolisoiden väliset lahjat
    41 §

    Ennen avioliittoa tai sen aikana tekemässään avioehtosopimuksessa voivat kihlakumppanit tai puolisot määrätä, että avio-oikeutta ei ole sellaiseen omaisuuteen, joka jommallakummalla heistä on tai jonka hän myöhemmin saa. Samassa järjestyksessä voidaan sopia siitä, että puolisolla on avio-oikeus omaisuuteen, johon hänellä aikaisemmin tehdyn avioehtosopimuksen perusteella ei olisi sellaista oikeutta.

    Muita kuin tässä sanottuja poikkeuksia älköön kihlakumppanien tai puolisoiden välisin sopimuksin tehtäkö siitä, mitä puolisoiden omaisuussuhteista on säädetty."
    -----

    Viittan Tuomari Koskisen vastaukseen muun sopimisen osalta.

    Äänestä

  • yx tavallinen kirjoitti:

    //Eikös avioehtoakin voi tehdä erilaisin "voimakkuuksin", eli siten, että myös asumisoikeus poistuu?//

    Ei voi.

    mutta sen muistan varmasti, että juttelin ystäväni kanssa puhelimessa, ja kertoi heillä olevan niin tiukan avioehdon, että se sulkee myös lesken asumisoikeuden pois. Ehkä kyseessä oli jokin muu sopimus, en tiedä. Joka tapauksessa ovat jo eronneet, joten asia ei tullut käytännössä koskaan eteen.

    Äänestä

  • vinkeistä kiitollinen kirjoitti:

    Kiitos kaikille vastanneille! Ajatukseni alkavat selkiytyä.

    Juu ei ole tarkoitus jättää tulevaa puolisoa puille paljaille. Siksi sitä henkivakuutusta pähkäilen.

    Ensimmäisen viestin jätettyäni mieleeni juolahti ajatus siitä avio-oikeudesta asumisen suhteen. Myyjäperheen vaimo omisti asunnon yksin, mutta kapuuakirjaan tuli miehen merkintä siitä että hän suostuu yhteisen asunnon myymiseen. Eli tällä suojataan toki se, että avioliitossa toinen puoliso ei voi myydä asuntoa alta toisen tietämättä / suostumatta.

    Tuntuu tietty hassulta, kun selvittelen näin tarkkaan pykäliä etukäteen, ja takaporttia varmistelen, mutta mutta... Tällä iällä ei ole enää varaa tehdä yhtään isoa virhettä, ja ensimmäisen kierroksen kokemukset ovat vielä suht´tuoreessa muistissa. Meni talouteni niin tiukille, että oli pakko luopua rakkaasta harrasteesta, joka oli ollut henki ja elämä 12 vuoden ajan. Mutta elämä jatkuu ja nyt on hyvä olla.

    Niin ja siksikin selvittelen asioita etukäteen, että olen perinyt suvulta hyvin rakkaan maapalan, ja ajattelen sen kuuluvan lapsilleni. Se on minulla vain vähän niinkuin lainassa vaan..

    Hitsiläinen, kun olisi aikoinaan ollut päätä pyrkiä oikeustieteelliseen.

    Maailma olisi paljon parempi paikka, mikäli kaikki miettisivät etukäteen erilaisia vaihtoehtoja. Kaikkea voi sattua! Ihmiset voivat muuttua!

    Esimerkiksi nuoret ihmiset eivät ajattele testamentti- ja henkivakuutusasioita - mutta nuoretkin voivat kuolla! Siinä sitten nuori perhe ja valtavat asuntolainat, jipii... Ja toden totta, avioliittokoulu tulisi tehdä pakolliseksi kaikille, siinä käydä läpi myös juridisia asioita.

    Äänestä

//Aikomuksenani on jo pidemmän aikaa ollut tehdä testamentti lasteni hyväksi, siten että säädän että heidän tulevilla aviopuolisoilla ei tule aikanaan olemaan oikeutta lasteni minulta "perimään omaisuuteen, sen tuottoon taikka sen sijaan hankittuun omaisuuteen" (olivatko sanamuodot oikein?)//

Oikein. Täsmennettynä: ei ole AVIO-OIKEUTTA ...

//Miten voin turvata sen, että lapseni perivät minut edelleenkin? Voinko laatia testamentin edelleenkin lasteni eduksi siten että tuleva vaimoni sivutetaan, jos satun kuolemaan häntä ennen?//

Vaimo ei peri. Lapset perivät kaiken. Testamentti ei ole tarpeen (muuten kuin perillisen puolison avio-oikeutta koskevan määräyksen osalta).

Avioehto sen sijaan on tarpeen, jos et halua, että leskesi saa kuolemasi jälkeen toimitettavassa omaisuuden osituksessa sinun varoistasi tasinkoa. Jos vaimollasi ei ole avio-oikeutta omaisuuteesi, kaiken omaisuutesi (jäämistösi) saavat perintönä tyttäresi. (Avioehdon tietysti olisi paikallaan olla molemminpuolinen.)

Kun puolisollasi ei ole lapsia, sinä perit hänet, jos hän teistä ensin kuolee. Sinunkin kuoltuasi vaimon sukulaiset saavat pesästäsi vaimon perintöä vastaavan suhteellisen osan. Testamentilla vaimosi voi omasta omaisuudestaan määrätä vapaasti toisinkin. (Avioehto ei poista perintöoikeutta.)

Varmaan voit ottaa toisenkin henkivakuutuksen, jossa edunsaajana on vaimosi.

Äänestä
  • Tämä nyt on aivan tyhmä kysymys, mutta sitä omaisuutta, minkä lapset minulta aikanaan perivät, ei tietty voi mitenkään "korvamerkitä" heidän tulevilta puolisoilta suojaan, esim. kiiteistörekisteriin ei tule mitään huomautusta, eihän? Omaisuus on heidän käytettävissään normaaliin tapaan, ja vasta jos tulee tiukka paikka esimerkiksi avioeron muodossa, voidaan vedota siihen mitä kautta omaisuus on saatu ja mikä on ollut sen reunaehtona? Eiks?

    Äänestä

  • vinkeistä kiitollinen kirjoitti:

    Tämä nyt on aivan tyhmä kysymys, mutta sitä omaisuutta, minkä lapset minulta aikanaan perivät, ei tietty voi mitenkään "korvamerkitä" heidän tulevilta puolisoilta suojaan, esim. kiiteistörekisteriin ei tule mitään huomautusta, eihän? Omaisuus on heidän käytettävissään normaaliin tapaan, ja vasta jos tulee tiukka paikka esimerkiksi avioeron muodossa, voidaan vedota siihen mitä kautta omaisuus on saatu ja mikä on ollut sen reunaehtona? Eiks?

    Päinvastoin.
    Voit testamentin avulla sulkea lapsiesi sinulta saaman perinnön osalta avio-oikeuden pois. Se perustuu testamenttiin. Kiinteistörekisteritietoihin ei sellaisia merkitä.
    Avioerossa ei vedota siihen mitä kautta omaisuus on saatu. Sillä ei ole merkitystä.

    Äänestä

Ymmärrän asenteesi, onhan takana avioero. Jonkin sortin avioehto onkin ihan fiksu juttu; ei sillä kuitenkaan PITÄISI olla käytännössä mitään merkitystä...

Kun avioidut toisen kanssa teistä tulee samaa perhettä - sikäli olisi hullunkurista ajatella, että "tämä omaisuus on vain minun!" Mutta toisin kuin lasten, puolison on mahdollista irtisanoutua perheestä.

Voihan sitä tehdä just sellaisen avioehdon ja/tai testamentin kuin haluaa. Kunhan ne eivät loukkaa morsiamesi itsekunnioitusta tasa-arvoisena perheen jäsenenä. Joillekin kyse voi nimittäin olla periaatteesta ja luottamuksesta (johon toisaalta voidaan vedota molemmista näkökulmista), eikä mikään harmistuminen oikeuksien menettämistä avioehdon takia.
Ihmiset on erilaisia: toiset kaipaa kunnioituksen osoittamista avioehdon hylkäämisellä, joillakin puolestaan on tarve todistaa muille olevansa muuta kuin onnenonkija hyväksymällä avioehdon, ja joillekkin se on jopa täysin yhdentekevää. Riippuu ihmisistä ja olosuhteista tietysti.

Teidän kohdalla arvostus ja asenteet taitavat olla hyvällä mallilla, joten kehtaat varmasti ehdottaa avioehtoa. Onhan sinulla hyvä syy.

Itse olen naimaton nainen, omistan pari kämppää, mutta miesystäväni on minua huomattavasti varakkaampi. Hänellä on myös lapsi. Olen ajatellut että jos avioidumme, suostun avioehtoon joka sulkisi pois kaikki oikeuteni hänen firmaansa jne. En ole niiden eteen mitään tehnyt, joten jos hänellä on varmempi mieli avioehdon kanssa, niin parempi niin. Mutta kodin on oltava yhteinen. Jos miesystäväni ehdottaisi kaiken kattavaa avioehtoa, joka pätisi myös mahdollisesti leskeksi jäätyäni, olisin varmaan syvästi loukkaantunut.

Itse aion suostua avioehtoon, joka pätee ainoastaan ero-tilanteessa. Pelkkä hallinto-oikeus minua ei kiinnostaisi (jos olisin myynyt omat asuntoni), sillä mitäpä tekisin yksin suuressa talossa, josta minun kenties odotettaisiin lähtevän pois.

Olen vielä nuori, ja toivoisin saavani pari lasta. En tiedä onko miesystäväni testamentannut jotain omalle lapselleen. Mutta jos me saisimme yhteisiä, niin hän varmasti rakastaisi lapsiaan tasavertaisesti.

Sanoisin että vähintä mitä voit puolisollesi tehdä, on henkivakuutus hänen hyväkseen. Tasapuolisuuden nimissä, jos kerran tyttärilläkin on. Perintö voisi pysyä varmana suvussa tyttäriesi kautta, eikä leski jäisi kuitenkaan täysin tyhjän päälle.

"Miten voin turvata sen, että lapseni perivät minut edelleenkin? Voinko laatia testamentin edelleenkin lasteni eduksi siten että tuleva vaimoni sivutetaan, jos satun kuolemaan häntä ennen?"

Lapset perivät joka tapauksessa. Mutta jos haluat, että puolisolle normaalisti kuuluva tasinkokin jaetaan tyttärille, niin ei muuta kuin erikseen sopimaan.

Jos tyttäresi olisivat vanhempia, voisitte myydä heille tulevan perinnön 3/4 käypästä hinnasta... Tai voihan se olla, että siihen mennessä kohtuuton perintöverokin on jo poistettu Suomesta.

Äänestä
  • //Kun avioidut toisen kanssa teistä tulee samaa perhettä - sikäli olisi hullunkurista ajatella, että "tämä omaisuus on vain minun!"//

    Avioliitossa kumpainenkin puoliso omistaa edelleen itse oman omaisuutensa - se ei muutu yhteiseksi. Yhteistä on vain se, mikä on yhdessä hankittu (ja pääsääntöisesti myös yhdessä rahoitettu). Näin avioehdosta riippumatta. Avio-oikeus realisoituu vasta avioliiton purkautuessa joko avioeroon tai kuolemaan.

    //Voihan sitä tehdä just sellaisen avioehdon ja/tai testamentin kuin haluaa. Kunhan ne eivät loukkaa morsiamesi itsekunnioitusta tasa-arvoisena perheen jäsenenä.//

    Miten ne voisivat loukata? Loukkaako se, ettei erotilanteessa pääsisi hyötymään taloudellisesti varakkaamman osapuolen kustannuksella? Vai eikö tällaista mahdollisuutta (avioliiton purkautumista) saisi edes ajatella, saati siihen sopimuksella varautua?

    Ja tietysti voi tehdä vain sellaisen avioehdon, minkä molemmat sopimuskumppanit hyväksyvät. Testamenttin ei toisen hyväksymistä vaadita, mutta silläkin on tietyt rajansa, joita testaattori ei voi ylittää.

    //suostun avioehtoon joka sulkisi pois kaikki oikeuteni hänen firmaansa jne.//

    "Kaikki oikeutesi?" Ei sinulla ole mitään muita oikeuksia kuin avio-oikeus, joka avioliiton aikana ei tuo sinulle mitään oikeutta miehen firmaan. Ilman avioehtoa erotilanteessa firman arvo luettaisiin miehen ositettaviin varoihin, ja täten se lisäisi hänen sinulle maksattavaksi tulevan tasingon määrää.

    //Itse olen naimaton nainen, omistan pari kämppää ... Mutta kodin on oltava yhteinen.//

    Mitähän tarkoitat "yhteisellä"? Hankitteko yhteisen asunnon, jonka rahoitatte puoliksi, sinä tarpeen vaatiessa myymällä kämpän tai pari? Jos teette näin, silloin omistatte yhteisen asuntonne yhdessä. Muutoin asunto on sen, joka sen on nimiinsä ostanut ja rahoittanut.

    //Jos miesystäväni ehdottaisi kaiken kattavaa avioehtoa, joka pätisi myös mahdollisesti leskeksi jäätyäni, olisin varmaan syvästi loukkaantunut.//

    Miksi? Ymmärtäisin sinua jotenkin, jos olisit itse vähävarainen. Merkitseekö avioliitto siis sinulle taloudellista optiota?

    //Itse aion suostua avioehtoon, joka pätee ainoastaan ero-tilanteessa.//

    Tällainenkin avioehto katsotaan nykyään mahdolliseksi. Toivottavasti avioehto ei muodostu kynnyskysymykseksi avioliiton solmimisessa. Jos miehellä on toisenlaiset suunnitelmat, asiaan on kaksi ratkaisumahdollisuutta: 1. toinen kihlakumppani antaa periksi tai 2. avioliitto jää solmimatta.

    //Pelkkä hallinto-oikeus minua ei kiinnostaisi (jos olisin myynyt omat asuntoni), sillä mitäpä tekisin yksin suuressa talossa, josta minun kenties odotettaisiin lähtevän pois.//

    Jos olisit myynyt omat asuntosi ja sijoittanut varat yhteiseen asuntoon, et olisi pelkkä haltija, vaan yhteisomistaja. Jos taas et olisi myynyt, et leskenä ehkä saisi hallita yhteistä asuntoa jakamattomana. Jos sinulle lesken hallintaoikeus kuuluisi, sinun olisi tällöin mahdollista yksin antaa asunto vuokralle ja pitää yksin koko vuokratulo. Tällä rahalla voisit vuokrata itsellesi sopivamman asunnon. - Avioehdolla tai testamentilla lesken mainittua hallintaoikeutta ei voida rajoittaa. (Ks. kuitenkin "Tuomari Koskisen" kommentti edellä)

    //Olen vielä nuori, ja toivoisin saavani pari lasta. En tiedä onko miesystäväni testamentannut jotain omalle lapselleen. Mutta jos me saisimme yhteisiä, niin hän varmasti rakastaisi lapsiaan tasavertaisesti.//

    Jos saatte yhteisiä lapsia, miehen perillisinä kaikki hänen lapsensa ovat tasavertaisia. Sinut sen sijaan perivät vain sinun (= yhteiset) lapsesi. Ilman avioehtoa miehen lapsi on yhteisiä lapsianne huonommassa asemassa isänsä omaisuuden perijänä, sinun mieheltäsi saamasi tasinko-omaisuus kun sinun kuoltuasi lankeaa perinnöksi vain yhteisille lapsillenne. Jos miehesi siis siinä tilanteessa, että teillä ei ole avioehtoa, haluaa kohdella kaikkia lapsiaan tasa-arvoisina perillisinään, hänen olisi paikallaan turvata aikaisempaa lastaan testamentilla.

    Äänestä

  • yx tavallinen kirjoitti:

    //Kun avioidut toisen kanssa teistä tulee samaa perhettä - sikäli olisi hullunkurista ajatella, että "tämä omaisuus on vain minun!"//

    Avioliitossa kumpainenkin puoliso omistaa edelleen itse oman omaisuutensa - se ei muutu yhteiseksi. Yhteistä on vain se, mikä on yhdessä hankittu (ja pääsääntöisesti myös yhdessä rahoitettu). Näin avioehdosta riippumatta. Avio-oikeus realisoituu vasta avioliiton purkautuessa joko avioeroon tai kuolemaan.

    //Voihan sitä tehdä just sellaisen avioehdon ja/tai testamentin kuin haluaa. Kunhan ne eivät loukkaa morsiamesi itsekunnioitusta tasa-arvoisena perheen jäsenenä.//

    Miten ne voisivat loukata? Loukkaako se, ettei erotilanteessa pääsisi hyötymään taloudellisesti varakkaamman osapuolen kustannuksella? Vai eikö tällaista mahdollisuutta (avioliiton purkautumista) saisi edes ajatella, saati siihen sopimuksella varautua?

    Ja tietysti voi tehdä vain sellaisen avioehdon, minkä molemmat sopimuskumppanit hyväksyvät. Testamenttin ei toisen hyväksymistä vaadita, mutta silläkin on tietyt rajansa, joita testaattori ei voi ylittää.

    //suostun avioehtoon joka sulkisi pois kaikki oikeuteni hänen firmaansa jne.//

    "Kaikki oikeutesi?" Ei sinulla ole mitään muita oikeuksia kuin avio-oikeus, joka avioliiton aikana ei tuo sinulle mitään oikeutta miehen firmaan. Ilman avioehtoa erotilanteessa firman arvo luettaisiin miehen ositettaviin varoihin, ja täten se lisäisi hänen sinulle maksattavaksi tulevan tasingon määrää.

    //Itse olen naimaton nainen, omistan pari kämppää ... Mutta kodin on oltava yhteinen.//

    Mitähän tarkoitat "yhteisellä"? Hankitteko yhteisen asunnon, jonka rahoitatte puoliksi, sinä tarpeen vaatiessa myymällä kämpän tai pari? Jos teette näin, silloin omistatte yhteisen asuntonne yhdessä. Muutoin asunto on sen, joka sen on nimiinsä ostanut ja rahoittanut.

    //Jos miesystäväni ehdottaisi kaiken kattavaa avioehtoa, joka pätisi myös mahdollisesti leskeksi jäätyäni, olisin varmaan syvästi loukkaantunut.//

    Miksi? Ymmärtäisin sinua jotenkin, jos olisit itse vähävarainen. Merkitseekö avioliitto siis sinulle taloudellista optiota?

    //Itse aion suostua avioehtoon, joka pätee ainoastaan ero-tilanteessa.//

    Tällainenkin avioehto katsotaan nykyään mahdolliseksi. Toivottavasti avioehto ei muodostu kynnyskysymykseksi avioliiton solmimisessa. Jos miehellä on toisenlaiset suunnitelmat, asiaan on kaksi ratkaisumahdollisuutta: 1. toinen kihlakumppani antaa periksi tai 2. avioliitto jää solmimatta.

    //Pelkkä hallinto-oikeus minua ei kiinnostaisi (jos olisin myynyt omat asuntoni), sillä mitäpä tekisin yksin suuressa talossa, josta minun kenties odotettaisiin lähtevän pois.//

    Jos olisit myynyt omat asuntosi ja sijoittanut varat yhteiseen asuntoon, et olisi pelkkä haltija, vaan yhteisomistaja. Jos taas et olisi myynyt, et leskenä ehkä saisi hallita yhteistä asuntoa jakamattomana. Jos sinulle lesken hallintaoikeus kuuluisi, sinun olisi tällöin mahdollista yksin antaa asunto vuokralle ja pitää yksin koko vuokratulo. Tällä rahalla voisit vuokrata itsellesi sopivamman asunnon. - Avioehdolla tai testamentilla lesken mainittua hallintaoikeutta ei voida rajoittaa. (Ks. kuitenkin "Tuomari Koskisen" kommentti edellä)

    //Olen vielä nuori, ja toivoisin saavani pari lasta. En tiedä onko miesystäväni testamentannut jotain omalle lapselleen. Mutta jos me saisimme yhteisiä, niin hän varmasti rakastaisi lapsiaan tasavertaisesti.//

    Jos saatte yhteisiä lapsia, miehen perillisinä kaikki hänen lapsensa ovat tasavertaisia. Sinut sen sijaan perivät vain sinun (= yhteiset) lapsesi. Ilman avioehtoa miehen lapsi on yhteisiä lapsianne huonommassa asemassa isänsä omaisuuden perijänä, sinun mieheltäsi saamasi tasinko-omaisuus kun sinun kuoltuasi lankeaa perinnöksi vain yhteisille lapsillenne. Jos miehesi siis siinä tilanteessa, että teillä ei ole avioehtoa, haluaa kohdella kaikkia lapsiaan tasa-arvoisina perillisinään, hänen olisi paikallaan turvata aikaisempaa lastaan testamentilla.

    //Avioliitossa kumpainenkin puoliso omistaa edelleen itse oman omaisuutensa - se ei muutu yhteiseksi. Yhteistä on vain se, mikä on yhdessä hankittu (ja pääsääntöisesti myös yhdessä rahoitettu).//

    Onhan se totta. Ajattelin asiaa vain siltä kantilta, ettei avio-oikeus realisoidu... Muistelin kuinka omassa perheessä pidettiin kaikkia isompia asioita yhteisinä. Välillä isä osti, välillä äiti; käytännössä ei kuitenkaan ollut merkitystä kuka perheessä viime kädessä omistaa. Mutta laki on tietysti laki, vaikkei sitä avioliiton aikana olisikaan tarvetta soveltaa.

    //Loukkaako se, ettei erotilanteessa pääsisi hyötymään taloudellisesti varakkaamman osapuolen kustannuksella? Vai eikö tällaista mahdollisuutta (avioliiton purkautumista) saisi edes ajatella, saati siihen sopimuksella varautua?//

    Ei kysymys ole siitä, voisiko erotilanteessa olla loukkaavaa jäädä nuolemaan näppejään. Ellei tarkoitus ollut avioitua rikastuakseen - ja se ei todellakaan ole minun tarkoitukseni, haluan itselleni "vain" sopivan aviomiehen, isän lapsilleni. Toisen kyniminen nautintomielessä kuulostaa alhaiselta... Tarkoitin arvostuksen osoittamisella seuraavanlaista tilannetta: sulhasen ainoa lapsi kokee morsiamen uhkana tulevalle perinnölleen, ja muistuttaa siitä välillä, mikä on surullista ja loukkaavaa. Luulisi että isän onnellisuus on tärkeämpää kuin se, että maailmaan voi putkahtaa sisarpuoli vähentämään perintöosuutta. Olen ajatellut sellaista vaihtoehtoa, että mieheni ei kertoisi lapselleen avioehdosta, jotta minun ei tarvitsisi kuunnella sitä mollaamista ja saisin olla rauhassa.

    Avioeron mahdollisuus on teoriassa kaikilla aviopareilla, ei tässä muuten keskusteltaisi koko aiheesta. Minä siis kannatan avioehtoa. Mutta järki käteen siinäkin, millaiseen avioehtoon suostuu.

    //"Kaikki oikeutesi?" Ei sinulla ole mitään muita oikeuksia kuin avio-oikeus, joka avioliiton aikana ei tuo sinulle mitään oikeutta miehen firmaan.//

    Tarkoitin nimenomaan avio-oikeutta, joka saattaisi mahdollisesti astua voimaan erotilanteessa. Eli teoriassahan jonkinlainen oikeus olisi olemassa tasingon muodossa, mutta sulkisimme sen mahdollisuuden pois avioehdolla.

    //Mitähän tarkoitat "yhteisellä"? Hankitteko yhteisen asunnon, jonka rahoitatte puoliksi, sinä tarpeen vaatiessa myymällä kämpän tai pari? Jos teette näin, silloin omistatte yhteisen asuntonne yhdessä. Muutoin asunto on sen, joka sen on nimiinsä ostanut ja rahoittanut.//

    Talo on jo hänen nimissään, enkä ole ajatellut ostaa siitä puolikasta. Sen sijaan olen hankkimassa meille kesämökkiä. Jos olisin naimisissa miesystäväni kanssa, asuisin hänen talossaan, mutta miehelleni sattuisi jotain, olisin todellakin pulassa ellen sattuisi omistamaan edes jotain omaa...

    //Miksi? Ymmärtäisin sinua jotenkin, jos olisit itse vähävarainen. Merkitseekö avioliitto siis sinulle taloudellista optiota?//

    Mun ongelma taitaa olla lähinnä nöyryytys jota olen kokenut miesystäväni lapselta. Jos mies haluaa tehdä kaikki mahdolliset sopimukset etten vahingossakaan saisi koskaan mitään, minusta tuntuisi, että miksi hän tahtoo niin? Kysymys on periaatteesta. En halua jäädä leskeksi nuorena, haluan että lapsillani on hyvinvoiva isä - ja toisaalta mitäpä iloa rahoista olisi ikäloppuna...

    //Tällainenkin avioehto katsotaan nykyään mahdolliseksi. Toivottavasti avioehto ei muodostu kynnyskysymykseksi avioliiton solmimisessa. Jos miehellä on toisenlaiset suunnitelmat, asiaan on kaksi ratkaisumahdollisuutta: 1. toinen kihlakumppani antaa periksi tai 2. avioliitto jää solmimatta.//

    Totta. Mua alkaa epäilyttämään koko suhde, kun joutuu ajattelemaan tällä tavoin... :(

    Kiitos asiantuntevista kommenteista.

    Äänestä

  • ja näin kirjoitti:

    //Avioliitossa kumpainenkin puoliso omistaa edelleen itse oman omaisuutensa - se ei muutu yhteiseksi. Yhteistä on vain se, mikä on yhdessä hankittu (ja pääsääntöisesti myös yhdessä rahoitettu).//

    Onhan se totta. Ajattelin asiaa vain siltä kantilta, ettei avio-oikeus realisoidu... Muistelin kuinka omassa perheessä pidettiin kaikkia isompia asioita yhteisinä. Välillä isä osti, välillä äiti; käytännössä ei kuitenkaan ollut merkitystä kuka perheessä viime kädessä omistaa. Mutta laki on tietysti laki, vaikkei sitä avioliiton aikana olisikaan tarvetta soveltaa.

    //Loukkaako se, ettei erotilanteessa pääsisi hyötymään taloudellisesti varakkaamman osapuolen kustannuksella? Vai eikö tällaista mahdollisuutta (avioliiton purkautumista) saisi edes ajatella, saati siihen sopimuksella varautua?//

    Ei kysymys ole siitä, voisiko erotilanteessa olla loukkaavaa jäädä nuolemaan näppejään. Ellei tarkoitus ollut avioitua rikastuakseen - ja se ei todellakaan ole minun tarkoitukseni, haluan itselleni "vain" sopivan aviomiehen, isän lapsilleni. Toisen kyniminen nautintomielessä kuulostaa alhaiselta... Tarkoitin arvostuksen osoittamisella seuraavanlaista tilannetta: sulhasen ainoa lapsi kokee morsiamen uhkana tulevalle perinnölleen, ja muistuttaa siitä välillä, mikä on surullista ja loukkaavaa. Luulisi että isän onnellisuus on tärkeämpää kuin se, että maailmaan voi putkahtaa sisarpuoli vähentämään perintöosuutta. Olen ajatellut sellaista vaihtoehtoa, että mieheni ei kertoisi lapselleen avioehdosta, jotta minun ei tarvitsisi kuunnella sitä mollaamista ja saisin olla rauhassa.

    Avioeron mahdollisuus on teoriassa kaikilla aviopareilla, ei tässä muuten keskusteltaisi koko aiheesta. Minä siis kannatan avioehtoa. Mutta järki käteen siinäkin, millaiseen avioehtoon suostuu.

    //"Kaikki oikeutesi?" Ei sinulla ole mitään muita oikeuksia kuin avio-oikeus, joka avioliiton aikana ei tuo sinulle mitään oikeutta miehen firmaan.//

    Tarkoitin nimenomaan avio-oikeutta, joka saattaisi mahdollisesti astua voimaan erotilanteessa. Eli teoriassahan jonkinlainen oikeus olisi olemassa tasingon muodossa, mutta sulkisimme sen mahdollisuuden pois avioehdolla.

    //Mitähän tarkoitat "yhteisellä"? Hankitteko yhteisen asunnon, jonka rahoitatte puoliksi, sinä tarpeen vaatiessa myymällä kämpän tai pari? Jos teette näin, silloin omistatte yhteisen asuntonne yhdessä. Muutoin asunto on sen, joka sen on nimiinsä ostanut ja rahoittanut.//

    Talo on jo hänen nimissään, enkä ole ajatellut ostaa siitä puolikasta. Sen sijaan olen hankkimassa meille kesämökkiä. Jos olisin naimisissa miesystäväni kanssa, asuisin hänen talossaan, mutta miehelleni sattuisi jotain, olisin todellakin pulassa ellen sattuisi omistamaan edes jotain omaa...

    //Miksi? Ymmärtäisin sinua jotenkin, jos olisit itse vähävarainen. Merkitseekö avioliitto siis sinulle taloudellista optiota?//

    Mun ongelma taitaa olla lähinnä nöyryytys jota olen kokenut miesystäväni lapselta. Jos mies haluaa tehdä kaikki mahdolliset sopimukset etten vahingossakaan saisi koskaan mitään, minusta tuntuisi, että miksi hän tahtoo niin? Kysymys on periaatteesta. En halua jäädä leskeksi nuorena, haluan että lapsillani on hyvinvoiva isä - ja toisaalta mitäpä iloa rahoista olisi ikäloppuna...

    //Tällainenkin avioehto katsotaan nykyään mahdolliseksi. Toivottavasti avioehto ei muodostu kynnyskysymykseksi avioliiton solmimisessa. Jos miehellä on toisenlaiset suunnitelmat, asiaan on kaksi ratkaisumahdollisuutta: 1. toinen kihlakumppani antaa periksi tai 2. avioliitto jää solmimatta.//

    Totta. Mua alkaa epäilyttämään koko suhde, kun joutuu ajattelemaan tällä tavoin... :(

    Kiitos asiantuntevista kommenteista.

    Alkuperäiseltä kirjoittajalta pari kommenttia nyt kun keskustelu on käynyt kovin mielenkiintoiseksi.

    Oma tilanteeni on sellainen, että olen joutunut koko elämäni elämään aika tiukilla rahan suhteen. Periaatteessa minulla on nyt netto-omaisuutta yli kahdensadan tuhannen euron arvosta, MUTTA käyttörahaa ei juuri koskaan. Kaikki on kiinni jossain kiinteässä.

    Sain 6,5 v sitten erossa näpeilleni, kun moni asia piti aloittaa aivan alusta ja kesti monta vuotta ennenkuin kotini taas näytti siltä miltä sen kuuluu näyttää. En millään jaksaisi aloittaa taas kerran uudestaan.

    Nyt olen tilanteessa jossa seinät ovat minun, mutta lähes kaikki huonekalut ovat rakkaani. Olisi aika tylyä kummankin kannalta, jos tämä kärvähtäisi. Istuisin kylmällä merbauparketillani tyhjässä olkkarissa, ja hän räntäsateessa uusissa pyörivissä keinuvissa kallistuvissa nahkatuoleissaan... Ei järin kiva tilanne.

    Kyllä meitäkin vähän harmittaa, kun on pakko vähän miettiä millaisia sopimuksia laadimme ja miten elämämme järjestämme. Rakastamme toisiamme emmekä usko eroavamme. Siltikin, kaikki pitää ottaa huomioon.

    Toivottavasti asiasi lutviutuvat ja välisi miehesi lapsen kanssa paranevat.

    Kaikkea hyvää.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


vinkeistä kiitollinen kirjoitti:

Olen nelikymppinen mies. Eronnut aikapäiviä sitten, kaksi kouluikäistä lasta. Avioero meni aikanaan omaisuuden puolesta sutjakkaasti, kiitos laatimamme avioehdon.

Sittemmin olen perinyt isäni ja nyt omistuksessani on lähes velaton asunto-osake, auto sekä metsätila jolla sijaitsee rakentamani kesämökki. Olen ottanut suuren henkivakuutuksen. Tyttärieni asiat ovat siis taloudellisessa mielessä turvattu, vaikka sattuisin kuolemaan äkillisesti ja ennenaikaisesti.

Aikomuksenani on jo pidemmän aikaa ollut tehdä testamentti lasteni hyväksi, siten että säädän että heidän tulevilla aviopuolisoilla ei tule aikanaan olemaan oikeutta lasteni minulta "perimään omaisuuteen, sen tuottoon taikka sen sijaan hankittuun omaisuuteen" (olivatko sanamuodot oikein?) Laatiminen on vaan jäänyt, osin saamattomuuttani ja osin siksi että pankissani testamenttia ei voitu laatia.

Nyt vaan tilanteeni muuttui olennaisesti, sillä elämääni astui uusi rakkaus. Naisella ei ole lapsia, emmekä ole aikeissa niitä tehdä. Hän on olennaisesti varattomampi kuin minä ja siksi perustamme kodin minun luokseni. Suhteemme on nyt siinä vaiheessa, että tahtoisimme virallistaa suhteemme ja niin olemme puhuneet naimisiin menosta. Muuta estettä moiselle en näe, kuin juridiikkapuolen.

Hän ei tosiaankaan ole onnenonkija, mutta tahdon joka tapauksessa laatia avioehdon. Itse asiassa se pitäisi mielestäni olla aina naimisiin mentäessä oletusarvona siten että sen voi jättää laatimatta ainoastaan eri hakemuksesta... Ainakin ensimmäisessä avioliitossani avioehdon olemassa olon vuoksi jäi moni riita riitelemättä.

Miten voin turvata sen, että lapseni perivät minut edelleenkin? Voinko laatia testamentin edelleenkin lasteni eduksi siten että tuleva vaimoni sivutetaan, jos satun kuolemaan häntä ennen? Voinko ottaa toisen henkivakuutuksen hänen hyväkseen, niin että hän ei jäisi aivan puille paljaille?

Kiitoksia paljon etukäteen!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu