Miltä se tuntuu, kun vierellä ja elämässä rinnalla kulkemassa on se rakas, johon voi luottaa ja joka luottaa sinuun?
Miltä se tuntuu, kun tietää, että toinen oikeasti välittää ja haluaa jakaa elämänsä kanssasi, eikä vain leiki hetken aikaa tunteillasi?
Ei oo mitään havaintoo noista asioista, kun elämässäni oleet rakkauteni ovat aina olleet enemmän yksipuolisia. Eli itse olen ollut hyvinkin ihastunut ja rakastunut, mutta toinen ei sitten loppujen lopuksi olekaan, vaan lähtee jonkun toisen naisen mukaan. Liikaa vain kauniita sanoja, mutta ei sitten kuitenkaan tekoja....
Niin, ja en ole enää mikään teini. Pian on kolmekymppiä mittarissa...
Miltä se tuntuu, kun tietää, että toinen oikeasti välittää ja haluaa jakaa elämänsä kanssasi, eikä vain leiki hetken aikaa tunteillasi?
Ei oo mitään havaintoo noista asioista, kun elämässäni oleet rakkauteni ovat aina olleet enemmän yksipuolisia. Eli itse olen ollut hyvinkin ihastunut ja rakastunut, mutta toinen ei sitten loppujen lopuksi olekaan, vaan lähtee jonkun toisen naisen mukaan. Liikaa vain kauniita sanoja, mutta ei sitten kuitenkaan tekoja....
Niin, ja en ole enää mikään teini. Pian on kolmekymppiä mittarissa...
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kyllä se vielä kohtaat elämäsi naisen.
Sulla on paremmin asiat kuin itselläni. Nimittäin mä en ole IKINÄ saanut seukata naisen kanssa josta pidän. Ajetteleppa sitä. Olen vain saanut vierestä katsoa ihastukseni elämää. Pakit olen saanut monen monta kertaa.
Mutta haaveilla saa ja nytkin haaveilen naisesta jota en missään nimessä saa, koska hän on miehen kanssa ja aivan umpihetero.
Sinulla 43vee on mahdollisuus löytää oma kumppani, etsi äläkä haaveile sen heteronaisen perään. Etsi se sinulle tarkoitettu nainen ja elä rakastaen rakastettusi kanssa.
Tinni-Tunni
Minulle on hoettu tyyliin; että "kyllä sä löydät vielä sen Oikeen" jne....
En kylläkään jaksa enää uskoa moista löpinää.
Miksikö? No siksipä, kun minua ei kiinnosta hillua ravintoloissa yökaudet humalaisia katsellen, itse kun olen RAITIS. Ja täytyy sanoa, että esim. deitti-ilmoituksissa sana RAITIS on kirosana.
Ja muutenkin olen erilainen kuin muut. Esim. panostan hyvinvointiini, mitä ei kukaan muu tuntemani tai tietämäni meikäläinen nainen tee.
Harrastuksen parista en ainakaa voi ketään löytää, koska lajini on erittäin heterokeskeinen (= trimmataan vartaloa).
Jatkakaa vaan hokemianne, mutta uskokaa jo olen tuomittu yksinäisyyteen. Parempi yksin kuin kaverin kanssa, jonka elämänkatsomus on aivan erilainen kuin omani.
Minäkin olen raitis. Olen ollut jo lähes viisitoista vuotta. En ole trimmaaja mutta toisella tavalla eri suunnasta elämää katsova, omien teiden kulkija ja kiinnostunut hyvinkin erilaisista asioista kuin tuntemani naiset yleensä. Rakkaudenkin löysin vasta aikuisiällä, siis sen oikean ja toimivan suhteen, joka jatkuu yhä. En löytänyt murua baarista, joten uskallan väittää, että muitakin mahdollisuuksia on.
Eräs neuvo minulla on. Liiallinen ehdottomuus kannattaa jättää, jos haaveilee siitä oikeasta. Juuri sellaista kuin itse toivoo ei todennäköisesti tule koskaan löytämään. Siinä kaikista unelmallisimmassakin naisessa on piirteitä, jotka eivät ole omien toiveiden mukaisia.
Itselläni oli aina kompastuskivenä elämänkatsomukseni ja suhtautumiseni esimerkiksi rahaan ja omaisuuteen. Nuorempana ajattelin juuri niinkuin sinäkin. Että pitäisi löytää joku, jolla on sama elämänkatsomus. Kun kasvoin aikuiseksi, tajusin, että riittää, kun löytää jonkun, joka ymmärtää MIKSI tämä on minulle tärkeää ja näin hyväksyy sen osana minua. Ja se toimii, koska murussa olen löytänyt juuri tämän. Kun itse suhtaudun häneen samalla tavoin, homma toimii mainiosti.
Kaikkien lukuisten epäonnistuneiden yritysten ja nyt tämän onnistuneen suhteen myötä olen oivaltanut ainakin sen, että epäonnistumisten kautta olen oppinut paitsi sen, mitä haluan ja mitä en halua, myös ennen muuta mitä itsessäni on muutettavaa suhteen onnistumisen takaamiseksi. Siihen on hyvä kiinnittää huomiota. Jos sama tilanne toistuu toistumistaan, on kasvamisen varaa todennäköisesti myös itsessä - eiväthän ne kaikki erilaiset, toisilleen vieraat ihmiset voi olla samalla tavalla viallisia!
Samaa mieltä olen siinä, ettei ravintola ole ehkä paras paikka etsiä sitä oikeaa vakavalla mielellä. Sun pitää vain etsiä sinnikkäästi sitä oikeaa, ei se ehkä helpolla löydy kun heteronaiset lasketaan pois etsittävien joukosta... Mutta korostan taas, että sun pitää olla aktiivinen ja etsiä itse koska kukaan ihana lesbo ei taatusti tule sun ovikelloas soittelemaan. Sun pitää laittaa ilmoituksia ahkerasti deittipalstoille, siellähän on paljon myös ihmisiä jotka etsivät kumppania aivan vakavalla mielellä. Ei kannata tehdä sitä yleistä erehdystä, että laittaa ilmoitukseen aivan epärealistiset vaatimukset! Kannattaa avoimin mielin lukea ilmoituksia ja vastauksia omaan ilmoon ja tavata erilaisia ihmisiä ja antaa mahdollisuus myös sellaisille joista ei kumppania uskoisi saavansakaan - voikin huomata pitävänsäkin sellaisesta. Ja lopuksi: miksi sen toisen pitäisi olla raitis? Ei kaikki alkoholia käyttävät ole toivottomia juoppoja! Omassa suvussanikin on pariskunta jossa toinen on raitis ja toinen käyttää alkoholia. Ei ongelmia ja juhlista pois tullessa on aina selvä autokuski :-)
Tinni-Tunni
niille, jotka ovat aikeissa vastata deitti-ilmooni. Ihmiset eivät edes halua tutustua tälläiseen.
Maikkarin textisivuilla oleviin ilmoituksiini on vastattu ja jopa luvattu tulla treffeille, mutta ei sitten ollakkaan tultu, koska heidän mielestään en ole ihan sitä mitä he etsivät (= näin on monesti ollut viim. tekstari).
Itse olen kulkenut avoimin silmin ja saanut paskaa silmilleni.
Olen muuten seukannut alkoholistin kanssa. Ja täytyy sanoa, että se oli yhtä helvettiä (= jatkuvia valheita ja kiertelyä).
minulla ne suomukset silmistä karisi melkoisen nopeasti, ja jäikin sille tielle noin muutenkin.
Ei todellakaan voi ajatella niin että valmiiksi miettii ja tietää millainen sen toisen täytyy olla. Monista asioista se vain kertyy ja tulee se oikea suhde. Kun itse tapasin tärkeän ihmisen elämääni niin hän "paha" suustaan, sanoin mitä ja miten vain niin aina minun täytyi tehostaa ulosantiani, hieman pelkäsinkin häntä, outoa mutta kiehtovuus lisääntyi koko ajan ja hyvä ja tehokas yhteistyö -ja elo meille silloin syntyi.
Itse pystyy ja voi muuttua halutessaan ja elämäkin muokkaa.
Sama se on onko löytänyt vai menettänyt jotain tärkeää, samaa tuskaa tai kipua se silti on.
-Ei se mene niin-
"Ihmiset eivät edes halua tutustua tälläiseen. "
Siis millaiseen, kerro? En usko että olisit ihminen johon ei kukaan haluaisi tutustua. Uskon että jokaiselle on joku olemassa, ehkä pitää olla oikea aika että voit sen tavata? Voin (ja jokainen voi) vain omasta kokemuksestaan kertoa, että kun kärsin yksinäisyydestä ja uskoin ettei kukaan halua elää minunlaiseni kanssa. En edes enää haaveillut että minulla olisi joku, tunsin vain masennusta ja ahdistusta ja mietin että mitä järkeä on elää. Mutta kaikki voi muuttua, silloin en todella voinut uskoa että vielä olisin joskus naimisissa, mutta niin vain nyt on :-) Ehkä se oli niin, että ne jotka eivät tulleet treffeille sun kanssa, eivät olleet sinulle oikeita? En todella kehoita ottamaan alkoholistia, mun isä oli alkoholisti ja se ei ole herkkua. Mutta eivät kaikki alkoholia käyttävät ole alkoholisteja, on myös kohtuukäyttäjiä.
Asia on kuitenkin simppeli: joko elät yksin ja nautit vapaudesta tai sitten näet vaivaa ja etsit kumppania, siinä on tietysti riski epäonnistua - mutta voit myös onnistua ja vain yhdellä tavalla voit sen saada selville.
Tinni-Tunni
PS. Onnea etsinnälle :-)
että siinä täysin raittiin ja alkoholistin välillä on aika monta vaihetta. En itse tosiaan juo ollenkaan mutta minulla ei ole ollut yhtään tyttöystävää, joka olisi ollut nollalinjalla. Vain yhden kanssa tämä on ollut ongelma (hän oli alkoholisti) ja se päättikin suhteen aikanaan. Tässä juuri tulee se ehdottomuus-asia. Jos itse olen streitti alkoholin suhteen, miksi minua haittaisi, jos muru joskus haluaa juoda hiukan tai toisinaan mennä kavereiden kanssa baariin?
Jos todella on niin, että "ihmiset eivät halua edes tutustua tällaiseen", kannattaa ihan oikeasti miettiä millaisen kuvan antaa itsestään.
Etenkin jos suhtautuminen omasta mielestäsi on jollain tavoin ristiriidassa sen kanssa, mitä oikeasti olet. Luulen, että ne Maikkarin tekstisivut eivät ole se paras tapa etsiä seuraa. Siellä on paljon ihmisiä, jotka etsivät vain yhden illan juttuja, seikkailua, nopeaa etenemistä, vaikka kenties toisin mainitsevat.
Hassua muuten, että olet näreissäsi siitä, ettet ole sitä mitä ihmiset ovat hakeneet ja kuitenkin itsekin odotat löytäväsi jonkun, joka on juuri elämänkatsomuksesi mukainen.
Inhottava sanoa mutta joidenkin ihmisten kohdalla toiveet ovat niin spesiaalit ja tiukat, että voi olla miltei mahdotonta todellakin löytää joku. Ystäväni on juuri tällainen ja on surrut vuosia sitä, ettei koskaan edes ohimennen tapaa ketään sopivaa. Itse epäilen, että kyse saattaa olla myös jossain sisällä nakertavasta pelosta tai haluttomuudesta päästää joku lähelle. Kun laittaa vaatimukset tarpeeksi korkealle, ei ole pelkoa oikean ihmisen löytymisestä ja samalla voi vierittää syyn tilanteesta muiden niskaan.
..haluatko edes seukata? 43 v ja haaveilee edelleen?kun et tunne ketään joka pitää itsestään huolta yhtä hyvin kuin Sinä itse, tulee tod.mieleen, tykkäätkö sittenkin eniten--itsestäsi?
haaveilijat; ne ovat sellaisia, etteivät loppupeleissä halua luopua omasta mukavuudestaan
ja pitävät itseään muita parempina.
kerro jos olen väärässä.
Haluan seukata, mutta sellaisen naisen kanssa josta oikeesti pidän ja jota haluun. Eli en seukkaa seukkaamisen takia.
Olen varmaankin luuseri mielestäsi.
Mutta et tiedä mikä on lajini, ja senpä takia et voi ymmärtää miten paljon se vaatii - olen urheilija 24 h/vrk:ssa. Minun tulee koko ajan huolehtia itsestäni sekä kunnostani.
Nousen lavalle parikin kertaa vuodessa jossa minun jokaista lihastani arvostellaan.
Joku toinen harrastaa jalkapalloilua tai sählyä, hyvä niin, koska harrastuksia pitää olla.
Mutta se, että sinä tuomitset minut tuntuu aika oudolta.
En ole yhtään sen parempi kuin muutkaan. Samanlaisia ihmisiä tässä ollaan kaikki tyyni.
alli etkö itse koskaan haaveile?
Voi kuulostaa kornilta mutta älä lannistu!
Kyllä noihin kysymyksiisi voi sanoa että ihanaltahan se tuntuu, ja että olen onnellinen ja kiitollinen että viimein saan minäkin sen kokea.
Pitkästi yli 30-vuotiaaksi meni multakin löytää se Oikea. Monen monta sydänsurua, menetyksiä, pettymyksiä, tuskaa ja ahdistusta on vuosiin mahtunut. Muutama luovuttamisen aikakin on ollut.
Aikanaan pyörin täälläkin enemmän, nyt hyvin harvoin. Aikanaan kaipasin vertaistukea, nyt eri tavalla. Koskaan en ole ns. piireissä pyörinytkään, asun itsekin ihan muualla kuin pk-seudulla. Ne kuviot ei ole koskaan kiinnostaneet. Uskon että ne aidoimmat ja "pilaantumattomimmat" ihmiset löytyvätkin ihan muualta kuin piireistä... ;) Oman rakkaani löysin pikkupaikkakunnalta.
Nyt voin vakuuttaa muille kokemuksen kautta että kyllä se elämä voi tosiaan positiivisestikin yllättää.
Ei pidäkään tyytyä huonoon kohteluun, epäluottamukseen, pinnallisiin tunteisiin. Oikeata ja kestävääkin rakkautta on!
En meinaa uskoa todeksi, mutta totta se on että reilut 7kk sitten kohtasin naisen, jonka kunnioitus ja rakkaus mua kohtaan on niin selvää ja mutkatonta, hän on sitoutunut suhteeseen kuten minäkin. En voinut edes tajuta että tällaista rakkautta, tällaista fyysistä ja henkistä yhteyttä, tällaista syvää onnea on edes olemassa. Näitä huikaisevia ihania tunteita.
Kaikki on niin erilaista että näinkin lyhyen ajan jälkeen tietää että tämä rakkaus kestää ja syvenee. Ei voisi toista enää kauniimmin ja paremmin kohdella. Arvot ja haaveet ovat samanlaiset, liian erilaisten ihmisten onkin mielestäni aika vaikeaa rakentaa harmonista ja toimivaa arkielämää.
On tärkeää myös viihtyä yhdessä!
Oikeasti, malttia, kyllä niitä aitoja ihania ihmisiä yhä on. Ja miksipä ei sinunkin kohdallesi sellaista sattuisi?
se tietenkin tuntuu=) Kyllä se siullekkin vielä selviää.
ei ole maailmassa asiaa josta ei yhdessä selviäisi.
Mä löysin rakkaani 9 vuotta sitten, en baarista vaan harrastuksen kautta.
Ja tässä sitä ollaan kasvettu kiinni toisiimme ja rakastunut olo on vieläkin.
Meille on tullut omat rutiinit ja sanattomat viestintäkeinot, tuntee toisen maun ja tyylin ja hyvät ja huonot puolet ja elämä on helppoa.
Ja luottamus on 100%, on se kumma miten sitä energiaa vapautuu tähdellisempään kun on asiat suhteen osalta hyvin.
Töitä ollaan tehty suhteen eteen, ei kaikki tule valmiina, mutta mitä enenmmän sijoittaa sen enemmän se tuottaa.
Ja mun rakas löytyi aikana kun ajattelin että enpä jaksa etsiä, kai sitä on silloin liian innokas=)?
Joskus kyllä tuntuu, että vois luovuttaa kokonaan. Mutta sitten tulee taas joku ihana tyyppi ja tempaa mukaansa. Ja juuri se voi olla lopullista.:)
Älä koskaan anna periksi. Jokainen löytää puoliskonsa, kunhan kestää vain sydänsurut ja uskoo sinnikkäästi rakkauteen. Kuulostaa ehkä kliseeltä, mutta toimii. :)