Jos joku voisi saada oscarin kieroutuneesta mielestä - se olisin minä. Saanen esitellä tilanteeni (*kumartaa):
Olen 3:tta vuotta , nyt siis viimeistä, samassa oppilaitoksessa. Huomasin ensimmäisinä päivinä tämmöisen tyypin (jätkän) joka käy samaa koulua. Ensin en sen enempää katsonut sitä, olihan se namu (kiva hymy ja ollaan molemmat niitä ei-niin-normaalin-oloisia-nuoria, tosin toistemme vastakohtia), mutta jotenkin tuntui että se vilkuili mua. Mä olin tottunut jo tuijotteluun (ei-niin-normaali...) joten en vastannut niihin katseisiin - "mitä se mulkkaa"-teoriani. Eihän kaikki tytöt voi ymmärtää vihjailua...
En tiedä oliko kaikki vain ylisosiaalista yritystä, mutta se ilmeisesti yritti päästä juttusille, tietenkin onnistuin suojamuurini avulla estämään nämä yritykset -tyhmyyttäni. (pässi). Sitten kun lopulta ymmärsin yskän ja ihastuin(: so not like me), hän käänsi selkänsä vuorostaan minulle, oikeutetustikin.
Toisen vuoden haikailin ja unohdin sen. Mitä sille nyt enää olisi voinut tehdä. Mutta nyt kun koulu alkaa loppua ja kavereitakaan ei tulevaisuudessa ehkä näe, sain taas herätyksen. Jotain tapahtui(näin hänet taas) ja ihastuin syvemmin sen hymyyn - niin lämmin ja aito. Kun nyt jotain höpistiin siinä.
Ja ongelma nyt on se etten halua pilata sen elämää jollain säälittävällä "mä oon ihastunut suhun"-jutulla. Kuka täysjärkinen ei tulisi vaivaantuneeksi tollasesta tunnustuksesta? Se nyt olisi vähän kornia ja teiniä. Ensi vuonna en tiedä missä se opiskelee tai muuta, ja mä kai saisin unohtaa sen rauhassa, mut en tiedä haluanko... Tämmönen tunne on oikeestaan ihan kiva, mutta johtaa kumminkin surulliseen lopputekstipätkään.
Mä vaan pelkään että menetän järkeni ja itsehillintäni sen vieressä ensikerralla.
!!Antakaa joku armolaukaus tai siunaus. !!
Olen 3:tta vuotta , nyt siis viimeistä, samassa oppilaitoksessa. Huomasin ensimmäisinä päivinä tämmöisen tyypin (jätkän) joka käy samaa koulua. Ensin en sen enempää katsonut sitä, olihan se namu (kiva hymy ja ollaan molemmat niitä ei-niin-normaalin-oloisia-nuoria, tosin toistemme vastakohtia), mutta jotenkin tuntui että se vilkuili mua. Mä olin tottunut jo tuijotteluun (ei-niin-normaali...) joten en vastannut niihin katseisiin - "mitä se mulkkaa"-teoriani. Eihän kaikki tytöt voi ymmärtää vihjailua...
En tiedä oliko kaikki vain ylisosiaalista yritystä, mutta se ilmeisesti yritti päästä juttusille, tietenkin onnistuin suojamuurini avulla estämään nämä yritykset -tyhmyyttäni. (pässi). Sitten kun lopulta ymmärsin yskän ja ihastuin(: so not like me), hän käänsi selkänsä vuorostaan minulle, oikeutetustikin.
Toisen vuoden haikailin ja unohdin sen. Mitä sille nyt enää olisi voinut tehdä. Mutta nyt kun koulu alkaa loppua ja kavereitakaan ei tulevaisuudessa ehkä näe, sain taas herätyksen. Jotain tapahtui(näin hänet taas) ja ihastuin syvemmin sen hymyyn - niin lämmin ja aito. Kun nyt jotain höpistiin siinä.
Ja ongelma nyt on se etten halua pilata sen elämää jollain säälittävällä "mä oon ihastunut suhun"-jutulla. Kuka täysjärkinen ei tulisi vaivaantuneeksi tollasesta tunnustuksesta? Se nyt olisi vähän kornia ja teiniä. Ensi vuonna en tiedä missä se opiskelee tai muuta, ja mä kai saisin unohtaa sen rauhassa, mut en tiedä haluanko... Tämmönen tunne on oikeestaan ihan kiva, mutta johtaa kumminkin surulliseen lopputekstipätkään.
Mä vaan pelkään että menetän järkeni ja itsehillintäni sen vieressä ensikerralla.
!!Antakaa joku armolaukaus tai siunaus. !!
Vastaukset 3
Vanhimmat
samanlainen tilanne, yhtä tuskaa on!
Laukaisisin tällaisen ohjeen ja annan sen toteutukselle täyden siunaukseni.
Millätahansa keinolla, mieluiten kasvotusten, sinun olisi hyvä välittää hänelle tämänkaltainen viesti. "Meidän pitää kyllä mennä kahville, milloin sinulle sopii?"
Sie pikkanen, luo tilaisuus, luo kontakti. Sen tuo pieni kupeilla rajattu pöytä tarjoaa. Pääset hieman juttelemaan ja hiomaan näitä vuosien epäselvyyksiä selväksi.Ei ole huono, tuo "minä olen ihastunut sinuun" heitto, vaikka se onkin vähän suora, mutta sen haluat sanoa, sano se, sanoin tai toisin. Tai kerro, sanomatta. ;)
Ole hyvä ja pohdi hetki. Toivon että pääsisitte juttelemaan. Minulla oli hyvin samankaltainen tilanne.
Olen abi, ja aioin juuri tehdä näin vastaavassa tilanteessa. Aioin kysyä erästä tyttöä jonnekkin jutusille, mutta ennen kuin kerkesin, sainkin viestin toiselta tytöltä ja nyt olen vähän puulla päähän lyöty ja kestää hetki ennenkuin saan itseäni kasaa.
Mut sinä. Onnea matkaan! Pahin asia mitä voi tehdä, on jättää toinen täysin tietämättömäksi siitä, että hän merkitsee jotain sinulle!
hyvä abitoveri
Ehkä tilanne saa muutoksen, ehkä ei. kiitos lämpimistä sanoistasi kuitenkin...eivät olleet turhia tai mitään sanomattomia meinaan.
Ehkä nään hänet huomenna, katsoo nyt tilannetta, tekee siirtonsa ja ryömii pois.