VIELÄKÄÄN...jo yli puoli vuotta oon kärsiny, mun ex-jätkä jätti mut sillon ja mä murruin ihan täysin...en oo sen jälkeen päästäny ketään jätkää lähelleni, kun mä pelkään että mua taas satutetaan...mua pelottaa, että mä jään yksin!Kaikilla mun kavereilla on jätkäkaveri ja ne viettää kaiken vapaa-aikansa niitten kanssa joten mä oon aivan yksin kaikkien surujeni kanssa, en mä muuten tänne kirjottaskaan, enkä kaipaa sääliä...kun neuvoja, että miten mä pääsen yli, oon aivan rikki ja tuun oleen koko loppuelämäni yksin...mä vihaan elämää!!!
En oo päässy yli=(
tyttönen85
10412
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
...aika parantaa kaikki haavat ja kolhut..
Itse olen ehkä erimieltä... Se miten "pääsee" yli on kiinni itsestään. Kuinka hyvin luottaa itseensä ja kuinka hyvin saa esim. ystäviltä tukea...
Itseni täytyy myöntää.. Olen roikkunu surussani jo 2½ vuotta.. En ole päästänyt ketään miestä puhevälejä lähemmäs... Ystävilläni on onnelliset suhteen ja yhdellä kohta kaksilasta..(toinen siis tulossa) Eli kuitenkaan paljoa tukea en ole saanut. Näen välillä entiseni.. Hänellä on uusityttö.. kait menossa ensi kesänä naimisiin.. tulee aina mieleen kun nään heidän halaavan (harvoin onneksi nään sitä silannetta) että tuo onnellinen tyttö voisin olla minä...
Mutta zemee!! oo vahvempi ku mä!!!!!!
Tämä kuulostaa todella huoramaiselta, mutta minä olen vainhoista suhteista toipunut etsimällä uuden miehen.
Sitä unohtaa sen vanhan ja alkaa ajatella vain uutta rakastaan :).
Tosin, minullakin on taipumus roikkua vanhoissa suhteissa liian kauan. Omaa exäänikin, jonka kanssa meni poikki juhannuksena, ajattelen vieläkin. Ikävä kyllä...
Mutta kyllä tämä tästä :).
Tsemppiä ja hyvää syksyn jatkoa teille molemmille :).
..ei parantanut haavoja eikä katkeruutta. Jälkensä se suhde jätti. Mutta ajan kanssa opin olemaan muistelematta tapahtumia, ja jopa unohdin paljon.
Piti saada paljon muita kiinnostavia virikkeitä ja harrastuksia, ettei vajonnut ikäviin ajatuksiinsa. Myöhemmin alkoi myös miesten metsästys. Pari yhtäyötä ja yksi lyhyt seurustelu.
Eli nyt siitä on aikaa yli vuosi, ja enää hyvin hyvin harvoin on katkeruus kihonnut pintaan. Olen kiitollinen että se kokemus mulle suotiin, se opetti paljon.
Nyt olen ollut niin innoissani kiinnostunut eräästä jätkästä, (jolta en tosin vielä ole saanut tunteilleni vastakaikua), että niin kaukaiset menneet eivät kiinnosta pätkääkään!
yrittäisit ajatella asian niin päin, että mikä oikeus sillä jätkällä enää on sua satuttaa, kaiken sen jälkeen miten paljon suhun on jo sattunut.,hän jätti sut, ja tuskin tulee enää takaisin, mutta säpä ansaitsetkin jonkun paremman, jonkun joka tajuaa että on tavannu aarteen ja haluaa pitää siitä kiinni!
Koska tämä ex ei sitä tajunnut, vaan loukkasi sua, ei hän ole sen arvoinen, että sun kannattaisi hukata elämääsi hänen vuokseen itkien.
Hyvä keino karkottaa suru on löytää se terve vihantunne, joka vahvistaa.Siis miksi hemmetissä sä uhraisit kyyneltäkään jollekin tumpelolle joka omaa tyhmyyttään päästi sut käsistään?!Odota vaan, sen sijaan sua vastaan kyllä kävelee vielä se fiksu ja Oikea kundi, joka sua todella rakastaa ja arvostaa, eikä mene pois!
siitä yli pääsee..mä aloin seurustelee 24.9.01 yhen arin kaa mä rakastin sitä kunnes sit 14.4.02 se jätti mut..en voinu pitää kenestäkään sen jälkeen..mut sitten aloin olee yhen mikan kaa rakastuin siihen kunnes 23.8.02 se kuoli..tai siis tappoi ittesä..nyt en voi edes kuvitella seurustelevani kenenkään kaa enää..mut toivon koko sydämmestä(tosin rikkinäisestä) et sä saat asiat kuntoon..äläkä vihaa elämää.. jos haluut voit mailata mulle [email protected]
Luinko oikein?? Jätkäs teki itsarin? =( Otan osaa... oikeesti, sä et oo ainoo kenen joku läheinen on tehny itsarin... Paras kaverini teki itsarin ku sen muija jätti ja alko oleen mun kaa. Sitä alkaa sit viim. täs vaihees ajattelee et joku on todellakin RAKASTANUT jotain toista koko sydämmestään.
Tosin nyt ku tiina sai tietää siitä, se kysy mult et miks? Miks just tonin piti tehä itsari? Tiina murtu ku sanoin sille et se rakasti sua liikaa.
Taitaa pitää huhu paikkansa: "Ken liikaa rakastaa, joutuu iänkaikkiseen kadotukseen." Kuulin ton mutsilta joskus vuosia sitte, mut se jäi mun päähän kummittelemaan.
============
Ja sulle ketä alotit tän ketjun: Unohda jätkä, jos pystyt. Eti uus, se joku kenen tiedät olevan hellä ja kiltti sulle. Luulis noita jätkiä kyllä löytyvän. Ja onnea jahtiin =)
@-->- *ota tosta ruusu piristämään päivää* ;)
Kiitos kun piristitte...eiköhän se vielä joku päivä tästä helpota...(toivottavasti)!Tuntuu vaan niin pahalle, ettei edes usko =(
Mulla on kulunu kohta jo puolitoista vuotta ja vieläkään en oo päässy yli... Mun on tosi vaikee ihastuu jätkiin nykyään ja en oo sen jälkeen kyllä ihastunutkaan kehenkään. Aina tulee mieleen vain se entinen... Joka muuten rupes lähetteleen tekstareita mulle pitkästä aikaa pari viikkoo sitten. Mun pitäis varmaan olla ilonen sen takia, mut se satuttaa mua kauheesti... Kaikki kaverit aina väheksyy mua, kun sanon, etten oo vieläkään päässy yli siitä tyypistä. Mä en ymmärrä, et miks ne ei tajua... mut hyvä tietää, et on samanlaisia ihmisiä olemassa kuin minä... Tsemppiä elämälle! Kyllä sä vielä joskus toivut siitä!=)
Kun mulla meni poikki, ja mä itkin sitä parhaalle ystävälleni, niin se oikeen happamasti töksäytti mulle ettei miesten perään kuulu itkeä. Ja kun mä oon pitkin vuotta kertonut sille että vieläkin saan masennus kohtauksia, se on vaan töykeästi tuhahtanut ja katsonut halveksuen.
Sillon sillä ei juuri miehistä kokemuksia ollutkaan. Mutta nyt se seurustelee, ja on korviaan myöten aidosti rakastunut. Ja se jätkä on kerran sen jättänyt, ja ottanut sitten takaisin. Tää mun kaveri sillon vollotti, ja me oltiin kaikki ystävät paikalla lohduttamassa.
Nyt mitä oon taas puhunut oman sydämeni särkymisestä, niin se on kuunnellut hyväksyvästi! Mutta on siinä mullakin oikeen varsinainen paraskamu..
mä ymmärrän miltä susta tuntuu.. mulla oli sama juttu ja vuosi meni ennenku pääsin yli.. mutta kyllä sitä pääsee yli ku haluaa päästä..tänä kesänä mä uskalsin rakastua uudestaan ja nyt se suhde taitaa olla loppumaisillaan..pelkään vaan että uskallanko rakastaa enää koskaan.. ja miten kauan menee ennenku taas pääsen yli...