Olen nyt monta kertaa ollut liikkellä jonkun kaverin ja hänen kavereidensa kanssa. Minulla ei ole omaa kaveriporukkaa, jossa tuntisin kaikki. Näinollen täytyy aina ängetä jonkun muun porukkaan.
Olen aina ollut ujo ja hiljainen. Olen kyllä edistynyt aika paljon, nykyään uskallan puhua edes jotain. Hymyilen, yritän olla helposti lähestyttävä ja mukava. Hakeudun sosiaalisiin tilanteisiin ja yritän tutustua muihin ihmisiin kavereideni kautta. Mutta mikään ei näköjään riitä, miten helvetin puhelias ja rento sitä pitääkin olla pärjätäkseen tässä sosiaalisessa maailmassa??!!
Oltiin taas eilen kaverini ja hänen kavereidensa kanssa viettämässä iltaa. Lukuunottamatta kaveriani kukaan ei puhunut minulle. Joskus ylitin itseni ja sain sanotuksi jotain, mutta kukaan ei vastannut! Kukaan ei katsonut edes silmiin vastatessaan jos kysäsin jotain, vaan katsoi jotain kaveriaan. Kun jäätiin kahdestaan jonkun kanssa, tämä lähti muiden luo eikä keksinyt mitään puhuttavaa kanssani. Miksi kaikki muuttuvat niin ujoiksi, hiljaisiksi ja kiusallisiksi seurassani?? Muuten kyllä läppä lentää mutta minun kanssani ei sovi puhua, niinkö?
Joskus mietin että mikä minussa on vikana?
Olen aina ollut ujo ja hiljainen. Olen kyllä edistynyt aika paljon, nykyään uskallan puhua edes jotain. Hymyilen, yritän olla helposti lähestyttävä ja mukava. Hakeudun sosiaalisiin tilanteisiin ja yritän tutustua muihin ihmisiin kavereideni kautta. Mutta mikään ei näköjään riitä, miten helvetin puhelias ja rento sitä pitääkin olla pärjätäkseen tässä sosiaalisessa maailmassa??!!
Oltiin taas eilen kaverini ja hänen kavereidensa kanssa viettämässä iltaa. Lukuunottamatta kaveriani kukaan ei puhunut minulle. Joskus ylitin itseni ja sain sanotuksi jotain, mutta kukaan ei vastannut! Kukaan ei katsonut edes silmiin vastatessaan jos kysäsin jotain, vaan katsoi jotain kaveriaan. Kun jäätiin kahdestaan jonkun kanssa, tämä lähti muiden luo eikä keksinyt mitään puhuttavaa kanssani. Miksi kaikki muuttuvat niin ujoiksi, hiljaisiksi ja kiusallisiksi seurassani?? Muuten kyllä läppä lentää mutta minun kanssani ei sovi puhua, niinkö?
Joskus mietin että mikä minussa on vikana?
Vastaukset 8
Vanhimmat
sinä olet kavereidesi silmissä hiljainen ja huomaamaton, joten he vahingossa lähtevät kesken kaiken seurastasi. Eivät siis mistään ahdistuksesta, vaan ihan muuten vain. Älä ota sitä kuitenkaan liikaa itseesi: moni ihminen on nykyaikana sellainen, ettei pysy hetkeäkään paikallaan. Se on ikävä, että sinulla on kavereita, jotka ovat luonteeltaan paljon rauhattomampia kuin sinä. Eikö totta, että sinä sentään pystyisit olemaan jonkun kanssa kahdestaan, vaikkei teillä olisi juuri sillä hetkellä mitään varsinaista tekemistä? Eikö niin, että sinua ei haittaisi ainakaan rauhallinen meno ihmisten kanssa? Ainakin kuulostat siltä tekstisi perusteella.
Ei sinussa mitään vikaa ole. Taidat olla ainoastaan rauhallisempaa sorttia verrattuna noihin kavereihisi. Se on ihan hieno asia jopa, sillä nykyaikana kaltaisiasi on harvassa... Ole ylpeä rauhallisuudestasi. Rauhallisuus ei anna koskaan typerää kuvaa ihmisestä!
Tuo taisi olla toiveajattelua itseltäni, että jotain rauhallisia ihmisiä täällä ujot palstalla olisi. Luin alempana olevan viestisi ja tajusin heti, että puhuin väärälle tyypille.
aina, mutta nykyään en ota enää mitään itseeni, vaan ajattelen että jos näen että muita ei kiinnosta jutella kanssani, niin en turhaan vaivaudu tekemään tikusta juttua, ajattelen että ei väkisin! Vaikka olen ujo, niin silti yritän mielestäni olla sosiaalinen ja kehittää jutun juurta ja tottakai puhun jos mulle joku juttelee. Mutta kyllä näitä "ylpeitä/ilkeitä" ihmisiä on, että jos naama ei miellytä niin ei jaksa vaivautua....kyllä toi kostautuu niille myöhemmin, se on vaan rikkaus että tulee toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa eikä vain "tietynlaisten". Sinuna jättäisin kyseisen seuran ja etsisin mukavampia ja toisen huomioon ottavia ystäviä, itse en ainakaan menisi sellaiseen seuraan, joka saisi oloni ja itseni tuntemaan noin vaivaantuneelta ja kurjalta. Aika epäkypsää porukkaa, jos ei edes katso silmiin. älä tuhlaa aikaa tuollaisiin tyyppeihin, äläkä varsinkaan ajattele että sussta on jotain vikaa. Niiden tappio se on, jos he eivät halua tutustua sinuun paremmin. Mutta kasvata itsetuntoasi, sillä ilkeitä ihmisiä on maailma pullollaan, sun täytyy olla piittaamatta niistä ja vaalia kaikkea hyvää mitä elämässäsi on...kyllä tuo ujouskin helpottaa ajan kanssa.
On mulla niitä rauhallisempiakin kavereita, ja kun olen jonkun kanssa kahdestaan pystyn olemaan hyvinkin hauska ja puhelias...
Mutta kun se on niin, että haluan myös käydä bilettämässä ja nuo rauhallisemmat kaverit eivät ole siihen oikeaa seuraa.
Taidan olla aika epäkypsä, kun osasyy on myös se, että haluan kuulua suosittuihin. HALUAN olla sellainen niinkuin he ovat, rentoja, puheliaita, meneviä, hauskoja. Mutta kuitenkin kaikki jyräävät minut mennessäni sellaiseen porukkaan. Kaikki sellaiset ovat yläpuolellani.
Eikä mulla läheskään joka viikonloppu ole seuraa. Sen takia on pakko tyytyä siihen mitä saa. Parempi vähän huonommassa porukassa (eikä ne nyt niin huonoja ole) kuin yksin. Ja aina toivon että tutustuisin huonompien kavereiden kautta mukavampiin ihmisiin.
tyypeistä oo todellakaan bileseuraa, joten nostan hattua sulle kun rohkeasti vaan lyöttäydyt puheliaampien seuraan. Itsellänikin on rauhallisempia ja sitten tosi vilkkaita kavereita, ja vaikka itse olen perusluonteeltani aika rauhallinen ja ujo, niin kummasti musta tulee esiin aivan uusi puoli, kun menen sosiaalisempaan seuraan, ja heidän kanssa on aina paljon hauskempaa ja samalla pääsee omasta ujoudestaan. Eli ehdottomasti mukaan vaan kaikkiin paikkoihin missä seurassa vain, eihän niistä kaikista tarvitse pitää, mutta näin saat aina uusia kavereita, joistakin voi muodostua hyviäkin. Sanotaan että nainen tarvitsee monta erilaista ystävää, yhden kanssa voi urheilla, yhden kanssa bilettää, yhden kanssa puhua henkeviä...jne....joten kannattaa ehdottomasti hankkia laaja kirjo ystäviä, ja mahdollisimman erilaisia. Eikä kukaan sinun yläpuolellasi ole, kuvittelet vaan, samanlaisia epävarmoja tallaajia me kaikki ollaan!
Niin:) Tuo piristi kummasti.
yhtään kaveria? Mulla ei ole yhtään kaveria ja olen aina yksin. Silmiin katsominen on tosi vaikeaa ja minusta on tullut tosi ujo verrattuna ala-asteeseen kun olin siellä aina "porukan sydän". Kaikkein pahin ongelmani on matalammaksi muuttunut ääneni, kun en ilkeä puhua "uudella äänellä (ja se tulee jos puhuu kovempaa) jos ääneni kuulostaa tyhmältä ja ajattelen koko ajan että mitä nyt pitää sanoa ym.
:( se on ikävää. minunkin ääneni usein värisee ja kuulostaa oudolta, vaikka en mitään jännittäisikään. senkin takia vaikea puhua kun ei tiedä minkälainen ääni sieltä tulee..