Gradun kirjoittaminen syö runsaasti rahaa.
Itse joudun hankkimaaan melkein kaikki kirjat ulkomailta, yleensä netin kautta; ja niitä joita ei ole myynnissä, täytyisi tilata kirjastojen kautta, mutta siinäkin kirjan lainatilaus ulkomailta on jo yli 20 euroa per kirjaa; ja tarvitsesin niitä ainakin 30-40 kappaletta!
Sen takia myös opinnot ovat venyneet. Mistä ottaa rahaa kun olet opiskelija ja perheellinen. Lapsikin täytyy pukeuttaa, ruokkia, maksaa sen harrastukset.
Kirjojen ostot ovat aika kovaa menoa budjettista.
Itse joudun hankkimaaan melkein kaikki kirjat ulkomailta, yleensä netin kautta; ja niitä joita ei ole myynnissä, täytyisi tilata kirjastojen kautta, mutta siinäkin kirjan lainatilaus ulkomailta on jo yli 20 euroa per kirjaa; ja tarvitsesin niitä ainakin 30-40 kappaletta!
Sen takia myös opinnot ovat venyneet. Mistä ottaa rahaa kun olet opiskelija ja perheellinen. Lapsikin täytyy pukeuttaa, ruokkia, maksaa sen harrastukset.
Kirjojen ostot ovat aika kovaa menoa budjettista.
Vastaukset 10
Vanhimmat
tekosyy :)
Ei kukaan voi onnistua keskimään sellaista aihetta, johon ei yliopistojen kirjastoista löydy kirjallisuutta.
Tuollainen opinnäytteen viivyttäminen ja pitkäaikainen viruminen pienillä tuloilla vaikuttaa masokismilta. Varsinkin siinä tapauksessa, että loppututkinto mahdollistaisi paremmin palkattujen töiden hakemisen ja saamisen.
Mutta mitäpä sitä gradua saamaan valmiiksi vaikka lainarahalla, jos sen jälkeen ei olisi ainuttakaan (teko)syytä säilyttää opiskelijastatusta, vaan edellytettäisiin, että käytäisiin oikeissa töissä ja huolehdittaisiin omasta ja perheen toimeentulosta.
Itse en käyttänyt gradun teossa yhtä ainuttakaan kirjaa, hain kaiken aineiston netistä. Googlekin on keksitty. Pistä vaan Googleen hakusanaksi gradusi aihe, niin eiköhän materiaalia löydy.
Käytit vain nettiä lähteenä? Missähän korkeakoulussa tuollainen muka onnistuu. Akateemisessa maailmassa on kyllä sääntö, että kirjoja käytetään ensisijaisesti. Mitä jos lähdeluettelossa olevat linkit eivät enää pelaakaan, kun työtä tarkastetaan? Siinäpä ongelma, joka kannattaa huomioida
On paljon kiinni alasta, kuinka paljon kirjoja voi käyttää. Monilla aloilla uusin tieto ei juuri koskaan ole vielä kirjoissa vaan aikakausilehdissä. Yliopistojen sisäisissä verkoissa on nykyisin saatavissa lähes kaikki ne tieteelliset aikakausilehdet - tai jopa muutamia enemmänkin - mitä on kirjastossa paperimuodossa. Maksullisena pääsee käsiksi vielä suurempaan verkossa julkaistuun aikakausilehtikantaan. Näiden verkkolähteiden käyttö ei siten muodosta ongelmaa.
Tietysti tuo nettitiedon dynaamisuus voi olla ongelma, mutta siitäkin ainakin selviää, kun tallentaa viitattujen verkkosivujen keskeisen sisällön. Aina tämä ei kuitenkaan ole sivujen rakenteen vuoksi mahdollista. Mutta kuten totesit, asiaan kannattaa kiinnittää huomiota.
Mutta lopettakaa opinnäytetöissä tuo suora leikkaa ja liimaa -tekniikka, koska harva sitäkään osaa niin hyvin, ettei se selvästi näkyisi tuloksessa. Vanhanaikainen luen, ymmärrän ja referoin -menetelmä on edelleenkin ylivoimainen.
Kuka on sanout, että googlea sekundaarilähteenä käytettäessä pitäisi ylipäätään pistää gradun lähdeluetteloon, että teoria on tältä ja tältä verkkosivulta otettu? Netti on siitä kätevä, että siellä olevissa vähänkään tieteellisissä töissä on usein ihan mainittu niiden kirjalliset lähteet. Miksi tuhlata aikaa kirjojen lukemiseen ja niiden apinamaiseen referointiin, kun voi säästää tuonkin ajan copy-pastaamalla?
Netistä tietoa etsimällä oppii todella näkemään metsän puilta. On todella typerää lukea yksi tai kaksi kirjaa, referoida niitä robottimaisesti sivunumeroittain ja sitten yrittää miettiä, miksi ei tullutkaan kuin se cum laude.
Yhdistäkää ajatuksia, näkökulmia ja suuria linjoja. Yksi tai muutama lähdekirja perusajatuksineen ei riitä, se ei anna mahdollisuutta oman ajattelun ohjaamaan lähteiden hankintaan vaan aina tavalla tai toisella urauttaa tutkimuksen tekijän seuraamaan jonkun kirjoittajan jo valmiiksi astelemia jälkiä.
Harmittavan harva antaa persoonansa ja oman ajattelutyönsä näkyä gradussa. Otsikoinnista alkaen kaikki on mekaanista, typistettyä, kliinistä ja varovaista. Lukekaa niitä laudaturin graduja tai väitöskirjoja vaikkapa ennemmin kuin tavallisia kirjaston kirjoja.
Ohjauksessa just nujerretaan tuo vähäinenkin persoonan ja oman ajattelun käyttö. Soveltaminenkin on ihan kirosana.
Mistä teet gradun, jos siihen tarvitaan 30-40 kirjaa joita ei Suomesta saa?
Opintolainaa sitten vaan hakemaan, ja/tai töitä etsimään.
Kuulostaa kyllä siltä, että mopo on karannut käsistä. Gradun tavoitteena on, että opiskelija edes kerran elämässä pystyy kirjoittamaan yli 10 sivuisen raportin. Maalaisjärkeä peliin ja rajaa aiheesi sellaiseksi, että ei mene hermot ja rahat.
Miksi käytät oppikirjoja lähteinä? Ainakin kauppatieteissä, kemiassa ja lääketieteessä lähteet ovat alan uusimpia amerikkalaisia journaaleita. Ne löytyvät kirjastostasi. Niissä on tuorein tutkimustieto!
Toisekseen: Suomessakin on oppikirjoja graduihin alalta kuin alalta ihan riittävästi.
Kolmanneksi: miksi et käytä verkkolähteitä. Esim. yhteiskuntatieteissä tämä on SSRN - ihan tieteellisesti hyväksytty.
Neljänneksi: vanhat gradut ja väitöskirjat voivat antaa viitteitä sopivista lähdeviitteistä.