Enään rakkaani ikkunalla
tuiki ei kynttilä lämpöinen
nojaa pystyssä verannalla
lumilapio käyttämätön
nyt kahdet jäljet vievät
pois mökistä muistojen
joita hiljaa vaieten katson
läpi kyynelten kuumien
vain tiuku suuren rakkauden
soi hiljaa tuulessa verannan
vähenee voimani, lamaannun
rakkaani missä olet sä mun,
sua ilman en voi elää hengittää,
sua ilman turhaa kaikki on
kohti katuojaa haisevaa
mä vaivun hiljalleen
sieltä lähtöisinkin joskus oon
samantekevää, tyydyn kohtaloon
olen ansainnut kai sen...
-Kaukomieli-
23.7.2005.
tuiki ei kynttilä lämpöinen
nojaa pystyssä verannalla
lumilapio käyttämätön
nyt kahdet jäljet vievät
pois mökistä muistojen
joita hiljaa vaieten katson
läpi kyynelten kuumien
vain tiuku suuren rakkauden
soi hiljaa tuulessa verannan
vähenee voimani, lamaannun
rakkaani missä olet sä mun,
sua ilman en voi elää hengittää,
sua ilman turhaa kaikki on
kohti katuojaa haisevaa
mä vaivun hiljalleen
sieltä lähtöisinkin joskus oon
samantekevää, tyydyn kohtaloon
olen ansainnut kai sen...
-Kaukomieli-
23.7.2005.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Uudelleen latusi aukaise!
Sivakoi suksillas saloille!
Suurille!
Oottaako Hän!
Ladun päässä!
Voit kertoa!
Sen!
Unahda murhe!
Käy latuas kohden!
Monta on latua
elämän jäällä
kuinka mä oikean
valitsen täällä
rakkaani luokse
mi suoraan johtaa
ja viimeinkin onneni
luonaan kohtaan
kaunis runo
Ei ole polku umpeutunut
se johtaa pieneen kotihin
missä rakkaasi odottaa
ikävissään
Astu suoraan sisään vaan
hän vastaan sinut ottaa
ja suutelee pois surun
kyyneleen
Huomenta Kaukomieli!
Kaunis vastaus Lio, kiitos runostasi!
Taidan astuakin suoraan sisään,
noin hyvään vastaanottoon :)
tekisin lumityötkin kiitokseksi