kirjoituksiin lukeminen

Sama tilanne minulla! Olen yrittänyt puhua ja välillä taas olla hiljaa, etten ärsytä..mutta mitään ei näytä tapahtuvan.. Tosiaan neuvoja kaivataan!

Itse aloitin kirjoituksiin lukemisen suht myöhään. Sain elämäni ensimmäisen työpaikan juuri kirjoitusten alla, ja hinku saada rahaa meni kirjoituksiin lukemisen tärkeyden yli. Ja kyllä se juuri täytetty 18 vuottakin aiheutti aikamoisen baarikierroksen, joka vkl piti olla menossa perjantaina. Taisin lukea kerran reaaliin kirjat läpi ja se siinä. Onnekseni vanhemmat eivät painostaneet minua, siitä olisi hermo palanut.. Abikevät kun on nuoren ihmisen rakkainta ja parasta aikaa loppujen lopuksi. Se pitäisi osata hyödyntää hyvin, sekä hupi- että hyötymielessä.

Kirjoituksiin lukemisesta on hyötyä, mutta jos on tehnyt pohjatyön huolella, se on todella vain kertausta. Itse sain kirjoituksista M:n paperit, vaikken tosiaan lukenut kuin reaaliin.

Se mistä kannattaisi olla huolissaan, on jatkopaikka. Itse tajusin nimittäin vasta kirjoitusten jälkeen et enhän tiennyt mitä halusin kirjoitusten jälkeen! Koko lukion ajan vain valmistauduttiin ekasta koulupäivästä asti kirjoituksiin, mutta unohdettiin että elämää on kirjoitusten jälkeen! Eli niillä papereilla tulisi päästä johonkin..

Kysy tietääkö hän jo mihin haluaa. Esim. kasvatustieteellisen pelkkiin pääsykokeisiin pääsyyn vaaditaan usein jopa E:n paperit! Ja ensimmäiset haut sulkeutuvat jo huhtikuussa. Eli sen mukaan kannattaisi lukea kirjoituksiin, että haluaako päästä heti sisään haluamaansa koulutukseen helposti vai hieman vaikeammin.

Oletkos muuten varma että lapsesi edes tietää miten lukuaikataulu tehdään? :D Meillä opo puhui siitä, näytti kerran taulukkoa, mutta se näytti niin typerältä minuuttiaikataululta että stressiähän se vain olisi aiheuttanut.. Itse hylkäsin ajatuksen heti ja luin kun huvitti - yleensä öisin, yövirkku kun olen.

Minusta parasta olisi että puhuisit kerran vakavasti abisi kanssa siitä että mitä hän haluaa elämältään. Haluaako välivuoden (jos on ollut ahkera opiskelija ennenkin, ei tule laiskistuttamaan, sen vannon) vai tietääkö mihin haluaa. Jos tietää, niin pitää sitten lukea sen mukaisesti. Lukisi vaikka joka pvä yhden jakson läpi kirjasta. Se menee yllättävän nopeasti, kun lukee vaikka vain yhden jakson. Jos alkaa ajatella että lukee nyt puolet kirjasta, niin pelkkä ajatus väsyttää!

Ja kun olet tämän keskustelun läpikäynyt, ei kannata asiasta enää mainita. Aikuinen normaali ihminen kyllä hoitaa asiansa. Siinä vaiheessa jos abi ei joko "pääse" (näitäkin on jotka ehkä jopa pelkäävät itsenäistymistä eivätkä halua tehdä mitään siihen liittyvää) syksyllä töihin tai opiskelemaan, vaan jää makaamaan himaan, kannattaa huolestua.

Ne ovat hänen kirjoituksensa, hänen oppimistilanteensa. Hän ei välttämättä tunne vielä itseään, mutta nyt hän ottaa asiasta selvää. Sinusta tuntuu varmasti pahalta, jos kirjoitukset eivät mene hyvin. Kirjoitukset eivät välttämättä mene hyvin, vaikka niihin lukisi kuinka.

Vanhemmilla voi olla kova hätä saada lapsensa opin tielle, mutta vuosi sinne ja tänne voi olla erittäin arvokas kokemus verrattuna esim. osakunta-aktivismiin painottuvaan epäkiinnostavaan yliopisto-opiskeluun.

Muistan, miten isäni jatkuvasti huusi minulle lukemisesta. Hän kävi huoneessani vahtimassa tekemisiäni. Mitä sä hommaat? Yhtenä sunnuntaina hän sai kamalat pultit, kun ilmoitin pyhäpäivänä saavani tehdä jotain muutakin kuin kirjoituksiin liittyvää. Vasta vuosia myöhemmin sain kuulla, että hän itse oli reputtanut kirjoituksissaan 40-luvulla, vaikka hän oli ollut luokan priimuksia ja hikipinko.

Minulle kävi toisin päin. Kirjoitin kaikki mahdolliset kielet ja pakollisen matikan. Sain magnan paperit. Esim. äidinkielen opettaja ihmetteli magnan ainettani, koska en ollut koko lukion aikana kyennyt palauttamaan yhtään ainetta tunnin päätyttyä, vaan jouduin aina kirjoittamaan ne valmiiksi kotona.

Kirjoitustilanteessa sain jotenkin voimaa siitä, että olin kirjoittamassa vastauksiani ulkopuolisille arvioitsijoille, enkä ensisijaisesti tutuille opettajille.

Ylioppilastutkinnon arvosanoja voi aina korottaa. Niin minäkin tein, huom. äidin takia. Katsokaa nyt miten tyhmältä tuo näyttää!
En ole koskaan muistanut edes mainita korotettuja arvosanoja ja ihan hyvin olen pärjännyt.

Onko abi ymmärtänyt vastuunsa. Jos hän ajattelee lukevansa lyhyessä ajassa, onko hänen ajatuksensa realistinen? Millainen hänen suhteensa on opiskeltavaan materiaaliin? Yliolkainen? Vähättelevä? Osaako hän sen todella jo nyt?

Oppimisvaikeudet voivat tulla ilmi juuri tässä vaiheessa. On sekin mahdollista, että abi ylenkatsoo lukemista sen takia, ettei oikein tajua lukemaansa tai se ei tunnu jäävän muistiin ollenkaan.

Vaikka abisi onkin vielä täysi penska, häntä kannattaa kuitenkin käsitellä kuin vastuullista aikuista. Sellainen suhtautuminen jää hänelle mieleen.

t. abi -82

Itselläni jäi lukeminen myös, mutta syynä oli työnteko ja henkinen väsymys, johon en halua kertoa syytä tässä. No kirjoitukset menivät alle oman tasoni joka ikisessä aineessa. Luin sitten yliopiston pääsykokeisiin hyvin ja sainkin niistä huippupisteet, mutta kun mukaan laskettiin myös yo-todistus, jäi paikka sen päähän, että yhdestä aineesta olisi riittänyt yhtä pykälää parempi arvosana paikkaan ja tämä toistui kolmesti. Ei ollut voimia lähteä korottamaan, en tiedä miksi.

Itselläni ei auttanut aiempi, olin hyvä unohtamaan. Sen sijaan veljeni, joka ei lukenut paljon koskaan eikä päästötodistus ollut kummoinen, kirjoitti hyvät paperit.

Kaikille paras keino pärjätä yo-kirjoituksissa ei ole se, että alkaa päntätä asioita vähän ennen kirjoituksia (oli se vähä sitten pari kuukautta tai pari päivää). Itse en ainakaan hirveästi kirjoja avannut ennen kirjotuksia, sillä itselläni se "viime tingassa" pänttääminen ei tehoa, vaan enemmän asiaa jäi päähän tunneilta.

Minä en päntännyt kieliä ja matematiikka kirjoituksiin ollenkaan lukulomalla. Mielestäni se oli turhaa, koska 2 1/2 vuoden tietoja noista aineista ei voi kerätä yhden kuukauden aikana. Sen sijaan luin kirjoja eri kielillä ihan huvikseni ja valmistauduin reaalikokeeseen. Jännitin minulle tärkeää reaalikoetta niin paljon, etten kyennyt opiskelemaan tehokkaasti, eikä koe mennytkään hyvin. Kielistä sen sijaan sain hyvät arvosanat.

Mielestäni abi tuntee itsensä parhaiten. Hänet kannattaa jättää rauhaan, sillä mielen tyyneys on kirjoituksissa tärkeää. Jos hän ei onnistu kirjoituksissa, niin hän kantaa siitä aikuisena ihmisenä myös vastuun.

On myös muistettava, etteivät kirjoitusten tulokset merkitse paljoa kaikkiin jatko-opiskelupaikkoihin pyrittäessä.