Kertokaahan kokemuksistanne, että voiko kaukosuhde toimia. Itse olen nyt sellaisessa tilanteessa, että rakas (tai miksi häntä nyt kutsuisinkaan...) asuu n. 300 km:n päässä. Tutustuin tähän jätkään viime kesänä, kun hän oli käymässä sukulaistensa luona tällä paikkakunnalla, missä itse asun. Vietettiin oikein mukavat neljä päivää yhdessä, ja jätkä kertoi olevansa oikein kiinnostunut, ja hän myös sanoi, että hänellä tulee ikävä minua. Sovittiin kuitenkin ennen jätkän kotiinlähtöä, ettei tehdä mitään lupauksia, kun ei oikein tiedä millon seuraavan kerran nähdään ja miltä sitten tuntuu...! Muutaman kerran ollaan tässä tekstailtu ja soiteltu, mutta eipä nyt hirveesti olla yhteyttä pidetty. Kysyisinkin siis vaan, että onko kukaan teistä todella saanut kaukosuhdetta onnistumaan... ja jos on, niin miten??? Kuinka usein näette jne...?
Voiko kaukosuhde toimia...?
sugared
81966
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
..mä en puhu nyt omasta kokemuksestani,mutta uskon että jos tunteet on tarpeeksi syvät niin suhde voi toimia..mun erittäin läheinen ihminen on seurustellut yhden likan kaa vajaa vuoden,ja ovat edelleen yhdessä..välimatka on n.500 km..ne soittelee päivittäin,textailee ja näkee toisiaan aina lomilla,ja kun on muutenkin mahdollista..ja toimii hyvin...
tunnen myös muutaman muun joiden suhde on toiminut välimatkasta huolimatta..se riippuu kuitenkin tunteiden syvyydestä..jos ei voi olla toista ilman niin minkäs teet...
voi tietysti!itselläni on ollut kaukosuhde 1,5v ja hyvin on toiminut!ikävä on tietysti melkein aina mut kyllä sen kestää kun on uusi tapaaminen tiedossa mitä odottaa!=)riippuu tottakai ihmisistä miten hyvin kestää ikävää yms. mut jos paljon toisesta välittää niin sen kestää!ja ehdottomasti luottamus on tärkeintä!!ainahan sitä voi kokeilla,jos ei onnistu eipähän jää harmittaa ettei edes yrittänyt.tsemmppiä sulle!=)
Niin... Tätä asiaa miekin mietin viisi kuukautta sitten.. ja nyt [ja jo aikaa sitten] päädyin siihen, että KAUKOSUHDE VOI TOIMIA!!! Mie tutustuin erääseen erittäin ihanaan poikaa yhdeksän kuukautta sitten.. Tutustuttiin.. ja ihastuttiin.. Mutta silloin päätettiin, että ei koeteta seurustelua.. koska tiedettiin, että välimatkaa on ja pelättiin, ettei se toimi.. Mutta kuitenkin "oltiin" kuukausi yhdessä.. se ei toiminut.. Luvattiin olla ystäviä, ja erottiin.. Se oli tammikuuta, kun erottiin.. Tuli huhtikuu, nähtiin uudestaan.. Se oli vasta toinen kerta kun tavattiin.. siihen asti oltiin pidetty yhteyttä puhelimilla ja kirjeillä .. Soiteltiin, textailtiin ja kirjoteltiin.. Huhtikuussa tavattiin uudestaan, juteltiin ja se oli jotenkin niin "automaattista", että tanssittiin discossa hitaita, yhdessä...Ja sen illan aikana, me ruettiin seurusteleen! Nyt me ollaan oltu ONNELLISESTI yhdessä viisi kuukautta!! Joka on ainakin minusta mielettömän hieno saavutus, ajatellen sitä, että meillä on välimatkaa 300 kilometriä, ja myös ikäeroakin.. Mie olen poikakaveriani puolitoista vuotta vanhempi..
Eli EHDOTTOMASTI kaukosuhde VOI TOIMIA!! Mutta tietysti, se on vain aika paljon ihmisistä ja persoonista kiinni!!
Ikävä kerkeää monesti yllättämään, ja sitten on todella ankea olo.. Mutta kun on jotain, mitä odottaa, niin sen jaksaa!!=)
Niin, ja mitenkä usein nähdään..??
Parin-kolmen viikon välein.. Kuljetaan yleisillä kulkuneuvoilla [linjat ja junat], ja niin pitkään useasti kuljetaankin, kun rahat vain antaa myöten.. Sen jälkeen vaikka sitten kontataan...
Mutta monilla on kaukosuhteeseen todella paljon ennakkoluuloja.. ajatellaan, ettei se toimi..
Niin minäkin [mekin] luulin, mutta EREHDYIN!! Sillä se TOIMII!!=) Ja näin minun on hyvä olla, enkä IKINÄ vaihda poikakaveriani pois!! Roikun hänessä viimeiseen hengen vetoon asti.. Siinä nimittäin on todella ihana ja oikea unelma poikakaveri!!
Mutta ONNEA TEILLE!!
Annan kaiken kannustukseni Teille!!=) Se suhde VOI TOIMIA, välimatkasta huolimatta, kun vain rakkautta riittää!!=)
vielä loppuun rakkaalle poikaystävälleni Jukalle..
Kulta, KIITOS Sinulle kaikesta! Rakastan Sinua valtavan paljon, olet antanut elämälleni todellisen tarkoituksen!! Sinua ihanempaa poikakaveria en itselleni osaisi toivoa, enkä toivo, koska Sinun kanssa minun on niin hyvä olla!! Nähdään rakas taas torstaina!!
Niin... Tätä asiaa miekin mietin viisi kuukautta sitten.. ja nyt [ja jo aikaa sitten] päädyin siihen, että KAUKOSUHDE VOI TOIMIA!!! Mie tutustuin erääseen erittäin ihanaan poikaa yhdeksän kuukautta sitten.. Tutustuttiin.. ja ihastuttiin.. Mutta silloin päätettiin, että ei koeteta seurustelua.. koska tiedettiin, että välimatkaa on ja pelättiin, ettei se toimi.. Mutta kuitenkin "oltiin" kuukausi yhdessä.. se ei toiminut.. Luvattiin olla ystäviä, ja erottiin.. Se oli tammikuuta, kun erottiin.. Tuli huhtikuu, nähtiin uudestaan.. Se oli vasta toinen kerta kun tavattiin.. siihen asti oltiin pidetty yhteyttä puhelimilla ja kirjeillä .. Soiteltiin, textailtiin ja kirjoteltiin.. Huhtikuussa tavattiin uudestaan, juteltiin ja se oli jotenkin niin "automaattista", että tanssittiin discossa hitaita, yhdessä...Ja sen illan aikana, me ruettiin seurusteleen! Nyt me ollaan oltu ONNELLISESTI yhdessä viisi kuukautta!! Joka on ainakin minusta mielettömän hieno saavutus, ajatellen sitä, että meillä on välimatkaa 300 kilometriä, ja myös ikäeroakin.. Mie olen poikakaveriani puolitoista vuotta vanhempi..
Eli EHDOTTOMASTI kaukosuhde VOI TOIMIA!! Mutta tietysti, se on vain aika paljon ihmisistä ja persoonista kiinni!!
Ikävä kerkeää monesti yllättämään, ja sitten on todella ankea olo.. Mutta kun on jotain, mitä odottaa, niin sen jaksaa!!=)
Niin, ja mitenkä usein nähdään..??
Parin-kolmen viikon välein.. Kuljetaan yleisillä kulkuneuvoilla [linjat ja junat], ja niin pitkään useasti kuljetaankin, kun rahat vain antaa myöten.. Sen jälkeen vaikka sitten kontataan...
Mutta monilla on kaukosuhteeseen todella paljon ennakkoluuloja.. ajatellaan, ettei se toimi..
Niin minäkin [mekin] luulin, mutta EREHDYIN!! Sillä se TOIMII!!=) Ja näin minun on hyvä olla, enkä IKINÄ vaihda poikakaveriani pois!! Roikun hänessä viimeiseen hengen vetoon asti.. Siinä nimittäin on todella ihana ja oikea unelma poikakaveri!!
Mutta ONNEA TEILLE!!
Annan kaiken kannustukseni Teille!!=) Se suhde VOI TOIMIA, välimatkasta huolimatta, kun vain rakkautta riittää!!=)
vielä loppuun rakkaalle poikaystävälleni Jukalle..
Kulta, KIITOS Sinulle kaikesta! Rakastan Sinua valtavan paljon, olet antanut elämälleni todellisen tarkoituksen!! Sinua ihanempaa poikakaveria en itselleni osaisi toivoa, enkä toivo, koska Sinun kanssa minun on niin hyvä olla!! Nähdään rakas taas torstaina!!
Voihan se toimia, mutta se vaatii jatkuvaa yhteydenpitoa. Mun mielestä joka ikinen päivä pitäis vähintäänkin tekstata tai laittaa mailia, ellei soittamaan pysty. Sanonta "poissa silmistä, poissa mielestä" ei oo ihan tuulesta temmattu.
Niin, kyllä se toimii. Vaikka kuka nyt minun mielipidettäni haluaisi kuulla. Olen aika "nuori", mutta kyllä minä ihan vakavasti otan tämän suhteen. Olen tosi nuori, jätkä asuu 3000 kilsan päässä, ja vain noin. 1-2 kertaa puolessa vuodessa tavataan. Maili ja kirjeet toimii kyl, mut muuten ei olla oikeen yhteydes. En mä osais "tavallista suhdetta" ees kuvitella nyt. Tää onkin mun eka. Mut en mä vois elää ilmankaan. Äh. Ei kukaan tahdo kuulla mun höpötystä.
oon tässä nyt varmaankin ainut jolla ei oo hirveen hyvin toiminut toi kaukosuhde juttu....;) 4kk oltiin yhdessä ja välimatkaa oli 300km... kun sitten oltiin oltu ne 4kk yhessä niin pistin poikki.....sen takia koska mä en voinu luottaa siihen tarpeeksi...joka hetki kuvittelin, että nyt sillä on ihan varmaa jo toinen likka kainalossa...tästä on kulunu jo puoli vuotta ja mä silti rakastan sitä...mä en voi tunteilleni mitään....mä en varmaan koskaan pysty rakastumaan toiseen...sellasta paivää ei olekaan, jolloin mä en ajattelisi tätä jätkää, mutta en mä voi sitä takasinkaan saada...tää on tällasta valittamista vaan mutta pakko mun on tunteeni jonnekin purkaa...erottiinkin hiukan myrskyisästi kun kerroin pistäväni poikki...jätkä ihan sekos.....mä en koskaan sille oikeen kunnolla selittänyt syytäkään...no..tässä oli mun tarinani....hiukan epäoikeudenmukainen joo, mut...toivottavasti pääsen yli...mutta emmä sitä tarkota ettenkö mä uskois että kaukosuhde vois toimia...tottakai se voi, kunhan rakastaa ja luottaa toiseen TARPEEKSI paljon...
joo me selvittiin vaihto-oppilas vuodestakin ei ongelmia paitsi joskus harmitti mut kannattaa kestää vaikkei näkis ku harvoin voi puhelimessaki jubata ja sit on chatit ja kaikki täytyy vaan luottaa toiseen ni hyvin menee