Moi. Olen kärsinyt paniikkikohtauksista, tai siksi ne ainakin on lääkärit luokitelleet, muutaman kuukauden. Kun ensimmäisen kerran sain kohtauksen olin seuraamassa erästä urheilutapahtumaa, ja yhtäkkiä iski sellainen epätodellinen olo. Nousin ylös ja tunsin kuinka tajunnan lähtö on lähellä ja epäilin saaneeni sydänkohtauksen (olen kuitenkin vasta 27-vuotta). Menin samantien taksilla polille jossa minulta otettiin kahteenkin otteeseen sydänfilmi, ja tarkastettiin verikokeilla ettei sydänlihaksen tulehduskaskaan ole syy kohtaukseen. Mitään ei löydetty, mutta tarkempaan diagnoosiinkaan ei siellä ollut aikaa.
Seuraavan kohtauksen sain muutaman viikon kuluttua edellisestä, ja oireet olivat samanlaiset; painetta rinnassa, kova syke, raajojen tärinä, mahan meneminen löysäksi. Kun sitten kävin uudestaan lääkärillä hän kertoi minun kärsivän paniikkikohtauksista.
Mutta kysymys kuuluukin, liittyykö muilla myös pienet rintakivut kohtauksiin? Itsestäni on tullut nyt niin kova tarkkailemaan itseäni, että pieni lihaskipukin rinnassa saattaa saada paniikin nousemaan. Ja tekisi vieläkin mieli käydä lääkärillä, mutta ei kehtaa sitä turhan takia tehdä, sillä kyllä kaikki pumpussa tuntui kunnossa olevan.
Seuraavan kohtauksen sain muutaman viikon kuluttua edellisestä, ja oireet olivat samanlaiset; painetta rinnassa, kova syke, raajojen tärinä, mahan meneminen löysäksi. Kun sitten kävin uudestaan lääkärillä hän kertoi minun kärsivän paniikkikohtauksista.
Mutta kysymys kuuluukin, liittyykö muilla myös pienet rintakivut kohtauksiin? Itsestäni on tullut nyt niin kova tarkkailemaan itseäni, että pieni lihaskipukin rinnassa saattaa saada paniikin nousemaan. Ja tekisi vieläkin mieli käydä lääkärillä, mutta ei kehtaa sitä turhan takia tehdä, sillä kyllä kaikki pumpussa tuntui kunnossa olevan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
olen käynyt monet kerrat sydänfilmissä eikä mitään löytynyt. olen samanikäinen.mene rohkeasti lääkäriin niin saat lääkityksen kuten minäkin niin oireet pysyvät poissa..
Itse sain toisella kertaa lääkärissä käytyäni sekä diapamia kun kohtaus tulee, että propralia. Tuota propralia en kuitenkaan ole käyttänyt, sillä urheilen paljon ja propral tuntuu vievän parhaimman terän suorituksesta pois. Onko jatkuva lääkitys enemmänkin jotain masennuslääkkeen tapaista?
Jo kaun paniikkia potevana,voin sanoa että rintakivut aina säväyttää,ja lääkkeinä ovat hyviä
cipramil ja xanor yhdistelmä.
Kuuluu asiaan tollaset oireet ja ne vaan pahentuu, kun rupeat odottelemaan niitä ja itsetarkkailu korostuu, joka jo sinällään voi aiheuttaa ks. oireita.
se paniikki tavallaan mullakin alkoi.
Tuntui kuin joku ois puristanut sydämen kohdalta ja sydän alkoi hakkaamaan kunnolla, joka tietysti lisäsi pelkoa ja pelko ruokki paniikkia.
Tämä johti liiaksi itsensä tarkkailuun esim. mittailin aina ranteesta pulssia ym.
OLen ns. parantunut paniikistani ja itseni kohdalla kiitän Seronilia, jota siis syön edelleen ja vaikka lopun elämääni, ettei niitä karseita kohtauksia tulisi.
Paniikkihäirissä on se karsee puoli, että tuntee todella fyysiosesti kaikki oireet, ne ei ole mitään luuloa ja silti olet ns. terve.
Mutta kun pääsee tän paniikin yläpuolelle, niin myös alkaa pikkuhiljaa hävitä noi fyysisetkin oireet. Kaikki ovat silti yksilöitä ja kaikkiin eivät pure samat keinot. ESim. minuun ei tehonnut mitkään pakottelut, vaan mun piti itse itselleni takoa järkee ja lujaa tahtoa, tietysti läheisten tuella. Tosiaan tän voittaa vaan taistelemalla!!!!!!!!!
Ihan saman kaavan mukaan meni mun rajuimman kohtauksen kulku. Olin koulussa tunnilla ja yhtäkkiä sydän alko hakkaamaa hirveen kovaa ja rintaa koski ja sydän muljahti ja tietyst hyperventilaatiot ym. pelästymisen tulokseen. Ihan niinku säkii, mä olin varma et se on sydänkohtaus (olin panikoinu jo pari päivää et mul on sydänlihastulehdus ku olin treenannu kipeenä)
Multa otettii kans sydänfilmi ja verikokeet; kaikki kunnos. Ja yllättäen MYÖS mä tarkkailen ihan neuroottisesti nykyää sykettä, ja kaikkii pienii pistoksii rinnas. Ja huomee on aika lääkärille, se saa todeta sen mistä mä oon jo ihan varma; mulla on paniikkihäiriö.
Oli tosi helpottavaa lukee toi sun teksti, se oli ku kopio mun kokemuksesta..
Mut, voimia sulle! Muista että et o todellakaa ainoo joka tosta kärsii..
On siis rintatuntemuksia(pistokset ja muljahtelut). Ekg on otettu 3 kertaa samalla otettiin myös laaja verenkuva. Ei tietenkään missään mitään. Tää on nyt vaan tätä. Lääkkeeksi sain cipralexia 10mg/päivä. Nyt on kohtauksilta menny ns.terä vaikka välillä se pääsee niskan päälle kunnollaki. Mut lääkkeen avulla on mennyt aikoja ettei paniikkia edes muista....kunnes taas...Näin naisena sanon,että tiettyyn aikaan kuukaudesta olo on paniikkiherkempi. Siis ainaki minulla. Mutta ei muuta ku hirrrrrveenä jaksamisia kaikille tän kans painiville!!!
Mulla oli tosiaan usein myös hyperventilaatiota, mutta opettelin ns. palleahengitystekniikan, niin osasin hallita hengitystäni, eikä siten enää tullut hyperventilaatiokohtauksia,
Tästä voi parantua, todellakin ja toivon, että
sinäkin paranet nopeasti!
Minulla kanssa ollut rintakipua....Sydämmentykytys ja puristust jne.. Ja kaikkea muutakin paniikki juttuja...Mutta pelkään niin paljon lääkäriin menoa kyseisen ongelman takia etten en ole mennyt lääkäriin ollenkaan...2 vuotta on ollut jo paniikki oireita...Kertokaa mielipiteitä jne..