Eilisen jännittävän vaali-illan jälkeen pidimme tänä aamuna vaalien jälkipelin Essolla. Nyt vasta huomasinkin, että raatilaisten joukossa oli näitä jees-miehiä, jotka haluavat kaikissa vaaleissa olla voittajan puolella, ja sitten on näitä hyvän itsetunnon omaavia ja itsenäiseen ajatteluun kykeneviä miehiä, joille oikean asian kannattaminen on voittoa tärkeämpää.
Yksi hiljainen raatimme jäsen ( ilmeisesti sossu) kertoi innoissaan, että hän on aina onnistunut äänestämään sellaista ehdokasta, joka on päässyt presidentiksi. Silloin minä aloin miettiä omaa tilannettani, ja siinä suhteessa minun menestykseni on ollut huomattavasti heikompi.
Vuodesta 1968 alkaen olen äänestänyt aina kaikissa presidentinvaaleissa sekä ensimmäisellä että toisella kierroksella, mutta kertaakaan elämässäni en ole onnistunut äänestämään sellaista ehdokasta, joka olisi päässyt presidentiksi. Hyvällä tuurilla pysyn hengissä vielä pari vaalikautta, joten on minulla vielä pari kertaa elämässäni mahdollisuus saada oma suosikkiehdokkaani läpi.
Muissakaan valtiollisissa vaaleissa menestykseni ei ole ollut hurrattava, vaikka olenkin aina äänestänyt. Yhden kerran on äänestämäni ehdokas päässyt kansanedustajaksi, ja viimeisissä EU-parlamenttivaaleissa onnistuin äänestämään sellaista ehdokasta, joka pääsi Brysseliin.
Jos äänestysmenestystäni katsotaan kriittisesti, niin minua tietysti voidaan pitää poliittisesti lahjattomana ihmisenä, mutta minä sentään uskallan sanoa mielipiteeni asioista ja ihmisistä, enkä koskaan pelkää sitä, vaikka jäänkin silloin vähemmistöön. Ei minun johtava asemani Essolla ole ollenkaan uhattuna sen vuoksi, että en vaaleissa onnistu aina olemaan voittajien puolella.
Yksi hiljainen raatimme jäsen ( ilmeisesti sossu) kertoi innoissaan, että hän on aina onnistunut äänestämään sellaista ehdokasta, joka on päässyt presidentiksi. Silloin minä aloin miettiä omaa tilannettani, ja siinä suhteessa minun menestykseni on ollut huomattavasti heikompi.
Vuodesta 1968 alkaen olen äänestänyt aina kaikissa presidentinvaaleissa sekä ensimmäisellä että toisella kierroksella, mutta kertaakaan elämässäni en ole onnistunut äänestämään sellaista ehdokasta, joka olisi päässyt presidentiksi. Hyvällä tuurilla pysyn hengissä vielä pari vaalikautta, joten on minulla vielä pari kertaa elämässäni mahdollisuus saada oma suosikkiehdokkaani läpi.
Muissakaan valtiollisissa vaaleissa menestykseni ei ole ollut hurrattava, vaikka olenkin aina äänestänyt. Yhden kerran on äänestämäni ehdokas päässyt kansanedustajaksi, ja viimeisissä EU-parlamenttivaaleissa onnistuin äänestämään sellaista ehdokasta, joka pääsi Brysseliin.
Jos äänestysmenestystäni katsotaan kriittisesti, niin minua tietysti voidaan pitää poliittisesti lahjattomana ihmisenä, mutta minä sentään uskallan sanoa mielipiteeni asioista ja ihmisistä, enkä koskaan pelkää sitä, vaikka jäänkin silloin vähemmistöön. Ei minun johtava asemani Essolla ole ollenkaan uhattuna sen vuoksi, että en vaaleissa onnistu aina olemaan voittajien puolella.
Vastaukset 11
Vanhimmat
kun Sinä et suostu sitä takkiasi kääntelemään.
Pitäisi aina haistella tuulia..ja kuunnlella kalluppeja,,,niin voisit Sinäkin olla voittajan puolella
kyllähän tuollainen rehellisyys voi koitua vahingolliseksi asemasi suhteen Essolla
tai,,,
opettelisit sanomaan, että " mies se on hävinnytkin",,,
Nuo gallupit ovat siitä huonoja, että meillä on taipumus olla voittajien puolella eli äänestää
vaaleissa sitä, jolla ennakkoon uskotaan olevan läpimenomahdollisuuksia.
Näissäkin vaaleissa monet jättivät juuri siitä syystä äänestämättä kun eivät lähteä "turhaan" äänestämään.Tästä syystä pidän Niinistön menestystä hyvin merkittävänä. Jos nyt pidettäisiin uudet vaalit niin ei olisi epäilystäkään voittajasta.
Totean vain etten kuulu kokoomuslaisiin enkä Niinistön "klaaniin", mutta olen todella yllättynyt hänen mes´nestyksestään kun tuli vielä lopussa tuo "Nato"-myönteisyys korostetusti esiin, joka saattoi hyvinkin viedä satatuhatta ääntä eikä tuo "työväen presidentti" ollut kovin viisas teema.
Halosen "koko kansan presidentti" oli teemana hyvä vaan hänestä tuli tulokseksi "puolen kansan presidentti"- vaalipäivänä ei juuri sitäkään....
Ei minun tarvitse missään tilanteessa takkiani kääntää, sillä minulla on ihan hyvä ja näyttävä takki. Olen yleensä aina oikeassa, joten hyvin harvoin minun pitää mielipiteitäkään vaihtaa. Yhteiskunnan muuttumisen vuoksi joitakin mielipiteitä pitää kuitenkin joskus vähän päivittää, mutta mitään niin suurta muutosta ei tarvitse tehdä, että olisi perusteltua äänestää sosialistia Suomen tasavallan presidentiksi.
Ei minun myöskään tarvitse sanoa niin, että mies se on hävinnytkin. Enhän minä ole mitään hävinnut, vaikka äänestämäni ehdokas tulikin kisassa vasta toiseksi. Täsmälleen yhtä paljon minulta olisi kulunut bensaa äänestyspaikalle ajaessani, vaikka olisin äänestänyt sosialistista ehdokastakin.
Perustuslakimme mukaan presidenttiehdokkaalle riittää se, että hän saa vähän yli puolet äänistä, joten Halosen voittoon on nyt tyytyminen. Tarja varmasti ymmärtää tälläkin kerralla sen, että hän on ainoastaan "puolen kansan presidentti", sillä tilannehan ei ole hänelle uusi. Edellisellä kerralla Tarjan voitto oli vieläkin niukempi, mutta pysyihän hän silti vallassa, vaikka toinen puoli kansaa ei pitänytkään häntä sopivana presidenttinä.
Ottelu Aho-Halonen oli melkein yhtä tiukka. Halosen 6-vuotiskausi on kuitenkin ollut melkein koko kansan presidenttiä jos mitattuja presidenttiin tyytyväisyys lukuja on uskominen.
Minäkin äänestin mitä äänestin. Nyt täytyy sitten vaan katsoa mitä sieltä demareiden pöydältä tippuu. Josko vaikka saisi jonkun sivutoimen lisä ansioineen. Moni jukku haukkasi kyllä asettuessaan julkisesti väärälle puolelle.
Ruben Stillerkin. Ei voi olla kuin hiukan vahingon iloinen. Demarien hallitsemassa maassa ei ole paikkaa takinkääntäjälle.
Hyvinhän se Ruben Stillerin takki kääntyi, mutta ei herran edustavuus siitä yhtään lisääntynyt. Yritys oli kyllä näyttävä, mutta kompastuminen sitäkin näyttävämpi.
En minä Stillerin kaltaisia perässähiihtäjiä ollenkaan ymmärrä. Edellisissä vaaleissa hän yritti näytellä Halosen seurassa kovaa punikkia, ja silloin hän osasi veikata oikein voittajan ja pääsikin voittajan pippaloihin. Tälläkin kertaa hänen olisi tullut valita suosikkiehdokkaansa ihan rehellisesti punaisen vakaumuksensa mukaisesti, niin silloin voittojuhliin olisi taas tullut kutsu.
Näissä vaaleissa Stiller teeskenteli olevansa isänmaallinen oikeistolainen ihminen, ja heti kohtalo häntä siitä rankaisi. Vanhan sananlaskun mukaan valheella on lyhyet jäljet.
olet kyllä verraton selittäjä...
;D
aina ja kaikkialla
että anna nyt mun tuokin vielä kestää....
Olen kyllä Essolla oppinut melkoisen hyväksi selittäjäksi, ja paljolti siitä syystä olenkin siellä puheenjohtajana. Muut eivät pärjää minulle selittelyissä, vaikka joskus jotkut ovat yrittäneet. Heikosti heille on aina käynyt.
Tunnuslauseeni on ollut se, että väittelystä pitää aina poistua voittajana, olitpa sitten voitolla tai häviöllä. Vastapuoli ei pysty kirjaamaan voittoa itselleen, jos pystyn perustelemaan tilanteen niin, että että häviö ei ole edes teoreettisesti mahdollista. Typerää vastapuolen on siinä tilanteessa alkaa voittoa hehkuttaa, koska minä pääsisin heti iskemään selustaan.
että, Sinulla on jokin maaginen taito puhua vastapuoli pyörryksiin
ja selitellä itsesi "kuiville"
kyllä niistä asemista on helppo selustaan iskeä,,,
ja kadota savuverhon lailla paikalta ;D
Esson vaalit on esson vaalit. Onneksi maalle. Jos Esso olisi kanssasi voittanut, niin kaffen hinta karkoittasi asiakkaat lopullisesti. Mutta jääköön Esso ja ennusteet.