Synnytys alkaa lähestyä (rv 34 menossa) ja mieltä vaivaa eräs asia.. Erosin lapsen isän kanssa jo raskauden alkumetreillä, syy eroon ei ollut tuleva lapsi vaan me emme yksinkertaisesti tulleet toimeen, täysin erilaisia ihmisiä. Hän aikoo kuitenkin kantaa vastuunsa tulevasta lapsesta ja se on tietysti hieno asia, mutta...Hän haluaisi mukaan synnytykseen. Ja suoraan sanottuna minä en häntä sinne halua.. Olenko ihan törkeä akka jos estän hänen sinne tulonsa? Eikös synnytävä äiti saa päättää ottaako hän sinne ketään mukaan?
mielipiteitä?
mie25
6643
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Onhan sinulla oikeus olla tahtomatta, jos niin kerran tahdot. Mutta olisiko hyvä ratkaisu, jos isä olisi sairaalassa (ei salissa kanssasi) ja saisi siten heti lapsen synnyttyä nähdä tämän ja pitää sylissään?
Kannattaa ainakin ehdottaa, ja jos mies on järkevä ymmärtää kyllä tilanteen "hankaluuden" sinulle ja sen, että kenties oma olosi olisi tukalampi jos ottaisit tämän mukaan alusta loppuun vain "velvollisuudesta". Ymmärrän mietteesi, sillä olen itsekin ollut vähän vastaavassa tilanteessa.
meinasin samaa ehdottaa. On täysin ymmärrettävää, että et halua lapsesi isää sinne mukaan, kun et kerta hänen kanssaan enää ole. Mutta jos se mies olisi siellä jossain sairaalassa ja saisi sitten heti lapsen synnyttyä tulla katsomaan lasta ja pidellä sylissä. sehän voisi olla aika hyvä ratkaisu tuossa tilanteessa. Kun isä kuitenkin meinaa olla lapsen elämässä ni olisi kai hyvä heidän suhteensa kannalta...
Eli pohdiskele asiaa - en tiedä miten kireät välit teillä on mistä syistä, eli onko taustalla jotain vakavampia juttuja vai onko hän vain monista syistä mielestäsi ärsyttävä. Hän ilmeisesti kuitenkin odottaa lasta innolla, kun haluaisi synnytykseenkin mukaan. Ja lapsi on kuitenkin myös hänen, ja vain kerran juuri tämä teidän yhteinen lapsenne syntyy. Ajattele itsesi hänen asemaan - miltä sinusta tuntuisi, kun et olisi näkemässä lapsesi syntymää? Saathan sinä päättää otatko hänet mukaan vai et, mutta jos päätät olla ottamatta, pohdi sitä, tuleeko sinulle siitä jälkikäteen katuva olo, kun tunteesi häntä kohtaan ovat neutralisoituneet - mietitkö silloin, minkälaisen hetken häneltä kielsit. Näitä juttuja siis kannattaa pyrkiä pohdiskelemaan mahdollisimman neutraalisti ja myös miestä ajatellen. Jouduttehan te kuitenkin ihmisiksi olemaan jatkossa ja väleissä keskenänne. Kysyt, oletko törkeä jos kiellät hänen tulonsa sinne, siitä en oikein tiedä kun en tiedä syitä välirikkoonne, mutta jos suurin syy on se, että hän on mielestäsi (vain) ärsyttävä tyyppi, niin sitten pitäisi ehkä pohtia oman asenteen muuttamista, kun kyseessä on kuitenkin lapsen isä.
..parisuhteessa elävätkään miehet ole synnytyksessä mukana, joko olosuhteiden pakosta tai sitten toisen halusta. mielestäni ei tarvitse huonoa omaatuntoa ainakaan siitä potea ettei miestä saliin halua.
muutaman minuutin kuluttua pääsee katsomaan uutta tulokasta - eikä ole synnyttäjää siellä salissa 'häiritsemässä' H-hetkellä..
Tuo isän odottaminen sairaalassa ja vastasyntyneen näkemäänpääseminen vaikuttaa paremmalta ratkaisulta kuin synnytyssaliin päästäminen. Pääseehän synnytyssalissa tietysti todistamaan elämän ihmettä ja oman lapsen syntymistä, mutta mielestäni synnytyssali ei ole mikään nähtävyys vaan sinne tulisi ainoastaan päästä sellaiset, joihin synnyttävä äiti voi tukeutua. Synnyttäminen on sen verran rankkaa puuhaa, ettei sinne kaivata ketään muita kun äidin tukija, sellainen henkilö josta voi olla apua synnytyksessä. Vastasyntynyttä pääsee varmasti halutessaan näkemään synnytyksen jälkeenkin.
Taisin unohtaa mainita tuon pointin, minkä joku muu kyllä mainitsikin, että jos vaan kykenet laskemaan isän mukaan sairaalaan (ei siis itse saliin) ja "suot"tälle ilon nähdä lapsensa jo maailmaan tullessa, teet kyllä hienon eleen tulevaa isä-lapsi suhdetta ajatellen. Ja sen eteen kannattaa mennä jossain asioissa vastaan, koska toimiva isä-lapsi suhde on paras sijoitus mitä voit lapsellesi antaa. Siitäkin huolimatta, ettet itse koe halua olla väleissä isän kanssa eikä tämä muuten koskettaisi teidän elämää enää millään lailla.