kivusta

Synnytyksessä eniten sattuivat supistukset, varsinkin kun lapsiveden menon jälkeen ne vielä voimistuivat entisestään ja tulivat niin tiheään, ettei ehtinyt välissä juurikaan hengähtää. Sain siinä kohtaa epiduraalipuudutuksen ja se helpotti oloa todella paljon. Varsinainen ponnistusvaihe ei sattunut yhtään, tunsin kun vauva tuli ulos eikä sekään tuntunut pahalta. Ei sitä kipua kannata hirveästi etukäteen miettiä, kyllä siitä varmasti jokainen selviää ja nykyään on monenlaista kivunlievitystä olemassa, joten suosittelen niitä.

Kaikillahan on erilainen kipukynnys, mutta kun olet synnyttämässä, "kipu" on toissijainen asia: todennäköisesti tunnet sitä kyllä mutta päämääräsi on saada lapsi ulos ja siihen se aika myös menee, eli kipua ei edes ajattele varsinaisesti kipuna, vain lopputuloksen kannalta olennaisena olotilana. Ja kipu on heittona siksi, että se ei oikeastaan ole mihinkään verrattavaa kipua vaan enemmänkin käsittämättömän tukala kokonaisvaltainen olotila. Tuntuu, että vatsa on aivan sekaisin ja hellänä, on huono olo ja alaselkä lantioluineen tulessa ja turtana. Avautumiskipuilu kohdunsuulla on vihlovaa mutta hetkittäistä eikä niin kamalaa kun etukäteen kuvittelisi. Itsellä"tiukin"paikka oli loppuvaiheessa, kun piti olla ponnistamatta vaikka tuntui että lapsi oli jo puoliksi ulkona.
Heti synnytyksen jälkeen se aika mikä kipuiluun menee, tuntuu käsittämättömän lyhyeltä ja kaikki kivun tunteet ja muistot katoavat kun saat lapsesi syliin. Ainakin minulla ja ystävilläni. Älä pelkää etukäteen, varaudu vaan siihen että se on elämäsi suurin ponnistus sanan varsinaisessa merkityksessä.
Itse kuulin myös kauhutarinoita ennen synnytystä ja toisaalta se oli hyvä: sitä odotti jotain paljon pahempaa kuin mitä todellisuus sitten oli.

Ja yksi hyvä vinkki: jos vain pystyt, ole supisteluvaiheessa suihkussa mahdollisimman pitkään. Toimi minulla, niin hyvin että lapsi meinasi lopulta syntyä suihkuun kun synnytys vaihdittui suihkun paineen kohdistamisesta vatsanseudulle aina supistusten aikana (pehmensi oikeasti tosi paljon supistuksen tunnetta). Lämmin vesi vie hyvin kivulta piikin.

Minulla kovin kipu oli ponnistusvaihe. Avautumisvaiheen kipuihin auttoi epiduraali, mutta toista annosta en sitten enää ehtinyt saada, joten 2h ponnistus meni ilman kivunlievitystä. Aivan sietämätöntä, mutta ajattele niin, että se kestää vain rajallisen ajan. Sitten se on ohi ja kipu loppuu kuin seinään. Kyllä siitä selviää.
Minut ainakin yllätti se, miten nopeaa synnytyksestä toipuminen oli. Pari päivää pientä kipua ja vuotoa ja that's it. Ponnistus oli siis minulla pahin, mutta jokainen synnytyshän on erilainen.
Tsemppiä!

Minulla (ensisynnyttäjä olin myös) ei ollut kipuja kuin ensimmäisten säännöllisten supistusten aikana...
Sitten laitettiin epiduraali ja kaikki kivut katosivat.
Itse vauvan "ulostautuminenkaan" ei tehnyt kipeää, koska puudutus todella tehosi niin hyvin!
Kauhukokemuksia kerrottiin minullekin ennen synnytystä, mutta omasta synnytyksestä en saa kauhukokemusta edes henkilökunnan takia...
Eli ole vain avoimin mielin äläkä anna muiden pelotteluiden vaikuttaa!
Onnea koitokseen!!

itse olin myös syksyllä ensisynnyttäjä ja näin meillä:
Supistuksia tuli kotona n. 10 h jotka olivat melko pieniä ja niihin auttoi huomattavasti suihku! kannatan! (lämmintä vettä lorisemaan selkään niin auttaa!) toinen apukeino oli lantion pyöritys nojaten tuolin selustaan.
lähdimme sitten sairaalaan jossa meni heti vedet ja tästä alkoi kovat supistukset...kauaa ei suihku auttanut, vaan otin ilokaasua...en tuntenut sen vaikuttavan, mutta ensisynnyttäjänä en tiedä millaisia isot supistukset ovat ilman ilokaasua...se vie kuulmma supistuksesta tukalimman kärjen pois....
aloin pyydellä epiduraalia, sillä kivut kyllä olivat aika kovat ja mielestäni ilokaasun pöhnäisyys ei auttanut niiden kestämisessä. Aloin saamaan juuri epiduraalia kun jo ponnistuttikin....eli olinkin auennut viimeiset 7 cm vartissa ja sain alkaa ponnistamaan...epiduraalia kerkesi mennä vähän ja se oli kyllä ihana tunne....sain synnytää tuntematta kipua, välilähä puudutettiin ja leikattiin ja sain ponnistaa ilman kipuja...katsoin vain milloin supistaa ja ponnistan....ELI KANNATAN EHDOTTOMASTI EPIDURAALIA! SE ON TAIVAS!

mutta näin jälkeenpäin kipu oli kyllä sellainen että sen kestää...kaikki muu on niin toissijaista, kun tietää että kohta se rakas on siinä sylissä....se saa aiheuttaa aikasna just sellasta kipua kun haluaa...mutta minun synnytys oli siis helppo ja lyhyt...

ovat erilaisia ja kipukokemus henkilökohtainen. useampia synnytyksiä takana, kaikki ilman puudutuksia tai muita kipulääkkeitä. yhden kanssa lämpöpakkauksia, akupunktiota ja aquarakkuloita -> teho ihan hyvä omassa tapauksessa. avautumisvaihe kivuliain ja kipu saman tien ohi kun synnytys on ohitse.. mielestäni toinen synnytys oli kivuliain koska avautuminen tapahtui hetkessä (syöksysynnytys - ainoastaan kaksi supistusta)
itselläni oli aikanaan kovat kuukautiskivut - avautumiskivut l. supistuskivut olivat täysin identtiset niiden kanssa

että siinä tilanteessa kun synnytät, teet mitä vaan että saan pöngättyä vauvan ulos. Kipuun ei ehdi keskittyyn se vaan tulee ja menee. Ite olin ja olen edelleen tosi kipuherkkä mutta siinä se vaan meni. Piikkejä pelkään niin että oon pyörtyä joka kerta sellasen nähdessänikin, mutta synnyttämässä ei kiinnostanut juur ollenkaan koko viritykset. Mulla eniten sattu se kun vauva tuli ulos. Mutta kipu loppu heti kun vauva oli ulkona! Ite mietin ihan liikaa kans noit kipujuttuja. Ne kun ei siinä tilanteessa enää pelota kun homma etenee. Tsemii!

Synnytys alkoi lapsivesien menolla. Kun supistukset sitten alkoivat muutaman tunnin kuluttua, kivut olivat aluksi ihan siedettäviä. Kävelin pitkin sairaalan käytäviä ja pysähtelin aina hengähtämään pahimman kivun ajaksi - hyvin meni!

Synnytyssalissa pärjäsin aluksi hienosti pelkän lämpötyynyn ja mieheni selkähieronnan avulla. Suihku helpotti myös kovasti! Kätilö alkoi sitten jossakin vaiheessa ehdotella epiduraalia, vaikka en oloani vielä kovin tukalaksi tuntenutkaan. Hyvin hän kuitenkin oli minua lukenut, sillä pian kivut yltyivät sellaisiksi, että epiduraali alkoi tuntua hyvältä ajatukselta. Sainkin sen melkein heti, ja sitten oli todella hyvä olla!

Synnytys ei kuitenkaan edennyt halutulla tavalla, ja minulle yritettiin imukuppia - tähän liittynyt välilihan leikkaus ei tuntunut yhtään miltään. Imukupin laittaminen vähän "venytti", mutta ei ollut mitenkään sietämätöntä. Kun imukuppi ei kuitenkaan toiminut, jouduttiin hätäsektioon. Voinkin täysin rehellisesti sanoa, että kaikkein pahin kipu koko prosessin aikana oli haavakipu heräämössä sektion jälkeen! Muutoin synnytys oli ennakkokäsityksiini verrattuna yllättävänkin kivuton kokemus - pitkälti varmaan epiduraalin ansiosta.

Kaikki kokevat kivun eri tavoin, eikä synnytystä voi ennalta "ohjelmoida". Älä stressaa, vaan odota levollisin mielin, mitä tuleman pitää. Jätä kaverin pelottelut omaan arvoonsa! Synnytys on hieno kokemus, jota on turha etukäteen pelätä! Voihan olla, että kuulut niihin, jotka pärjäävät kokonaan ilman kivunlievitystä. Tai sitten pyydät reippaasti helpotusta kipuihisi - minulla ko. kivunlievitykset ainakin toimivat todella tehokkaasti.

sain epiduraalin ja kivut oli kovimmat avautumisvaiheessa,selkä ja vatsa oli kuin tulessa,mutta epiduraalin jälkeen itse työntövaihe ei sattunut yhtään. Toisessa synnytyksessä en saanut mitään kipua lievittävää ja kivut oli taas kovat avautumisvaiheessa,mutta ne ei ollu mitään verrattuna työntövaiheeseen,tuntui kun olis revenny koko alapää,ja sen mukainen oli huutokin salissa,mutta ei se lapsi synny ilman minkäälaisii kipuja,ne on luonnollisia.