Paksusuolen tähystys

Nimittäin tuon palstan ihmisillä on todellakin suoli enempi ja vähempi tulehtunut, on verenvuotoa ym.

Onko sulla samanlaista? Jos suolesi on tulehtunut, niin kannattaa varmaan pyytää kipulääkitystä, jotta selviät hommasta paremmin. Niin ja muutenkin voi pyytää (etukäteen kannattaa ottaa yhteyttä) rauhoittavaa ja/tai kipulääkitystä. Eiköhän sitä jokapaikassa nykyisin jo saa.

Itselleni on tehty kerran kolonoskopia ilman mitään kipulääkitystä eikä se ainakaan mulla pahemmin sattunut. Vähän jossain suolen mutkassa tuntui, muttaa osaava henkilökunta hoiti homman hyvin (hoitsu tosiaan auttoi mutkissa painelemalla sopivasti vatsaa).

Mulla syynä tähyyn oli pitkään jatkunut vesiripuli eli ei ollut valmiina esim. kipuja tai verenvuotoa.

Omasta mielestäni tähystyksessä pahinta on siihen valmistautuminen eli suolen tyhjennys. Itse olen pyytänyt rauhoittavaa tms. lääkitystä ennen tähystyksen aloittamista ja saanut esim. dormicumia(?) suoneen. Lääkityksen ansiosta tähystys on ollut vain epämiellyttävä ja vähän kivulias ei yhtä helvettiä. Tähystyksen jälkeen olen sitten saanut vastalääkettä(jotain piristettä) ja olo on pian ihan normaali. Autoa en ole saanut ajaa tähystyksen jälkeen.

Kannattaa pyytää lääkkeitä, mitä ihmettä on järkeä kärsiä suotta tuskista ja peloista, kun niitä voidaan helpottaa helposti ja vaivattomasti???

Mulla tähystettiin paksusuoli joulukuussa. En tarvinnut kipulääkitystä, mutta olisivat antaneet sitä tarvittaessa. Pahemmissa mutkissa auttoi kun yritin itse asennoitua tutkimukseen myötämielisesti ja silittelin kädelläni itse vatsan pintaa. Lääkäri totesi, että mulla on pitkä suoli ja siksikin hankalampi kuin useammalla muulla, kun on paljon leikattu ja kiinnikkeitä. Tämä tutkimukseni kesti noin 45 minuuttia, mutta ei kaikilla noin kauan. Riippuun suolistosta ja mitä halutaan tutkia. Aikoinaan oli kovin kivulias tutkimus, kun mulla oli tulehtunut paksusuoli. Silloin annettiin jotain vahvempaa rauhoittavaa, joka onneksi tepsi. Uskon, että se tutkimuksesi menee aivan hyvin ja pelosta voi aina mainita hoitajalle, joka osaa painella ja silitellä tarpeen mukaan vaikeissa mutkissa.

Ole tiukkana ja vaadi kipulääkitys suoraan suoneen. Silloin ei satu. Kahdesti olen tähystyksessä ollut julkisella sektorilla ja molemmilla kerroilla vaadin ja sain kipulääkkeen suoraan suoneen. Marssi ulos, mikäli et saa tahtoasi läpi ja mene yksityiselle, jossa ainakin sen saat. Maksaa n.200-300 euroa, mutta ei satu. Tsemppiä!

mutta ei se äärettömiin kestä. Jos pelkäät kipua, niin pyydä kipulääkitystä ja/tai rauhoittavia (elleivät hoitajat kysy haluatko). Et taatusti ole ainoa, joka pelkää kuollakseen kyseistä toimenpidettä.

Itselläni on myös tavallista pitempi suoli ja erittäin sykkyräinen, joten minulla toi tähystys on ollut joka kerta vähän ongelmallista. Todella paljon pitää laittaa ilmaa ja letkulla tökitään edes takas mutkien kohdilla, jotta se letku saadaan eteen päin. Lääkäri ja hoitaja kyllä jatkuvasti kysyvät kivun määrästä ja hoitaja painelee vatsaa siltä kohdin missä letku on.

Kipu on suhteellinen käsite, mutta minua auttaa ajatus, että tämä on minun parhaaksi. Lisäksi ei kannata jumittua ajattelemaan kipua, koska silloin se myös tuntuu pahemmalta. En ole koskaan ottanut rahoittavia tai kipulääkettä ja hengissä ollaan:)

Tsemppiä sinulle.

http://www.colitis-crohns.com/

Kävin ekan kerran paksusuolen tähystyksessä ja
minua oli peloteltu pahemman kerran.
Lääkäri ja hoitaja olivat mahtavia, tutkimus
kesti noin 15 min. Pari kertaa kirpas, mutta sen
kyllä kestää. Pahinta tässä hommassa oli sen litkun
juominen 4 litraa 4:ssä tunnissa, yök ja vielä
litra ennen tutkimusta. Tsemppiä ja esilääkitystä
voi pyytää, mulla se ei ehtiny vaikuttaa, mutta
hyvin meni.

Pakko jakaa oma kokemukseni teidän kaikkien. Ennen kaikkia teille, jotka olette tähystykseen ensimmäistä kertaa menoosa haluan sanoa, että ei kannata maalata liikaa piruja seinille!
Itse luin monta viikkoa kauhukertomuksia netistä ja panikoin. Pelkäsin että se on aivan kauheaa ja että en saa kipulääkitystä vaikka haluaisinkin.

Hoitaja ja lääkäri olivat tosi mukavia, kannustavia ja asiansa osaavia. Kipulääkettä olisin saanut jos olisin halunnut, mutta hoitajan kanssa keskusteltuani tulin siihen tulokseen, että yritetään ensin ilman. Ja tosi hyvin meni!

Kuulemma tähystys sujuu suurimmalle osalle potilaista vaivatta ja ongelmitta. Harvassa ovat ne tapaukset, joilla kipu on todella kova. Etukäteen ei voi kuitenkaan kenellekään luvata kivutonta toimenpidettä, koska kipu on niin yksilöllistä.

Minulla toimenpide kesti n. puoli tuntia ja vain parissa kohtaa kipristi vähän kipeämmästi. Mutta se oli tosi lyhyt aikaista. Hoitaja paineli vatsaa tutkimuksen ajan mikä helpotti. Muuten tähystys tuntui vaan epämukavalta, mutta ei mitään siihen verrattuna, kuinka epämukavalta maha joskus muuten tuntuu. Eli siis kun homma oli ohi, olin tyytyväinen että en ottanut kipulääkitystä ja ajattelin että no eipä tuo kummoinen ollut.

Eli siis tähystys ei pahasta maineestaan huolimatta välttämättä ole kivulias ja kauhea kokemus, vaikka minunkin suolessani oli kuulemma muutama vaikea mutka.

Eli tsemppiä kaikille tähystykseen menijöille!

Olin tänään ihan panikissa kun luin muitten kertomuksia paksusuolen tähystyksestä. Kun sitten menin sinne huoneeseen lääkärit olivat todella mukavia ja se lievitti pahinta jännitystä. Kun se tutkimus sitten alkoi ja oli menny vähän aikaa kysyin "joko on menny mutkia" lääkäri totesi että joo meni. Ei se satu ollenkaan. Epämielyttäväähän se on mutta kyllä siitä selviää. Koepaloja otettiin 6 kpl eikä sekään tuntunut missän. Kannattaa pyytää esilääketys sekin auttaa jännitykseen ja auttaa rentoutumaan. Tsemppiä kaikille joilla tämä on edessä. :)

Minä kävin pitkään asiaa lykättyäni julkisella puolella tähystyksessä ja totesin jälkeenpäin, että turhaan jännitin. Paljon pahempaa odotin. Tutkimus tehtiin ilman lääkityksiä, tarvittaessa lääkityskin olisi järjestynyt, mutta loppupäivä olisi mennyt tokkurassa. Hieman normaalia kovempia vatsanväänteitä oli tietyssä kohtaa tutkimuksen aikana. Mukava naislääkäri ja mukavat hoitsut hoitivat hyvin asiansa. Joillakin tutkimus voi olla paljon kivuliaampi, mutta useimmissa tapauksissa kuulemma ei ollenkaan sietämättömiä kipuja.

itselläni on meno paksusuolen tähystykseen ja jännittää jo nyt niin paljon että melkeen itkettää :( kumpi on pahempi/ epämukavampi mahalaukun tähystys suun kautta vai tämä paksusuolen tähystys? itselleni tehny mahalaukun tähystys suunkautta ja tuntui että tukehdun.. lääkäri kehui että tekisi sen milloin vain mulle uudestaankin kun olin niin "helppo potilas" itse en siihen enää suostuisi. Kertokaa jotain mikä rauhottaa :D kipulääkettä en uskalla ottaa suonen sisäisesti koska viimeksi tipan laittaessa huusin/ itkin kun sattui kuin mikäkin ja jo verikokeen otosta pyörryin.. mistä apu tähän jännitykseen? :(

Paljonko muuten maksaa kolonoskopia yksityisellä? Suunnilleen?

Lääkäri ehdotti tuota, mutta ajattelin tutkailla tilannetta vielä pari-kolme kuukautta. Jos parannusta ei näy, niin sitten on edessä tähystys.

Tulipa tämäkin koettua. Netin kertomusten perusteella odotin kovaakin kipua, joten pyysin esilääkityksen. Sain yhden diabamin, olo ei juuri siitä muuttunut. lmeisesti tuon olisi pitänytkin auttaa vain jännitykseen, mutta ei mulla ole muutenkaan tapana panikoida.

Toimenpide kesti noin 10min. Muutaman kerran pisti todella kovaa mahasta ja tuli jonkin verrän ähkittyä, mutta kipu oli ihan siedettävää. Esim. aikoinaan kipu joka tuli polvilumpion runnomisesta paikoilleen oli jotain ihan toista luokkaa.

Edellisen kerran kirjoitin tänne joulukuussa, tammikuun lopussa sitte kävin kyseisessä tähystyksessä. Olin aivan paniikissa luettuani tämän sivun kirjoituksia ja kuten edellisessä viestissäkin kerroin että jännitän tälläisiä ja pieniäkin "kokeita" aivan suunnattomasti ja verikokeen otossakin olen pyörtynyt. Monta kertaa meinasin perua jo ajan mutta onneksi menin sinne! Se litku mitä piti juoda ei mielestäni edes maistu pahalle, aivan helposti menee alas, join itse sitä 5 l. nestemäistä diapamia otin niin pienen annostuksen ettei se edes auttanut yhtään mihinkään.. jonkin aikaa odotettuani sitten pääsin toimepidehuoneeseen ja voin kertoa että huokasin helpotuksesta ettei ollut läheskään niin kamalaa kuin olin kuvitellut! ja itselläni vieläpä tähystys kesti hieman tavallista kauemmin kun suoleni on erittäin pitkä ja erittäin mutkainen (eli minun tapauksessani on peloteltu että sattuisi sen takia enemmän) niin ei tuntunut paljo missään mutkissa tietysti tuntui vähän mutta tunteehan ihminen senkin jos joku koskee tai hipasee sinua. tsemppiä kaikille, jos minullakin hermoilijalla pitkine mutkaisine suolineen homma oli peace of cake niin kyllä teilläkin!! tsemppiä!! jättäkää jännitys kotiin, se on aivan turhaa. ja en ymmärrä mitä monet suoraan suoneen tarvii niitä lääkkeitä siis mihin kipuun?? en ymmärrä.. liekkö sitte liioiteltua tms :)

Minulle (N, 26v) tehtiin paksusuolen tähystys eilen ja huomasin, että kaikki etukäteen podettu pelko oli turhaa. Colonsterilin juominen tuntui erityisesti kolmannen litran kohdalla hankalalta, mutta se saattoin johtua myös tahdistani (laitoin kellon soimaan ja join aina yhden litran tunnissa yhdeltä istumalta). Valmistin colonsterilin etukäteen tyhjiin 1,5l limupulloihin ja kylmensin jääkaapissa. Mielestäni neste ei maistu epämiellyttävältä, vaan haasteellista on ennemminkin se, että vatsa täyttyy ihan äärimmilleen ja tuntuu, ettei juomaa enää millään mahtuisi. Pidin silti aina juodessani "ensiapulääkitystä" lähellä, eli hyvänmakuista limsaa lasissa ja kurkkupastilliaskin kädenulottuvilla. Vessaan kannattaa varata luettavaa, sillä siellä tosiaan tulee vietettyä hetki ;)

Itse toimenpide tehtiin Helsingissä Mehiläisessä ja kaikki oli ohi 20 minuutissa, mukaanlukien pukemiset ja riisumiset. Lääkäri sanoi, että toimenpide onnistui näin nopeasti nimenomaan huolellisen tyhjennyksen ansioista (minulla oli tähystys perjantaina klo 11:15 ja aloitin tyhjennyksen jo torstai-iltana. Ohjeen mukaan join viimeisen juoman 4h ennen toimenpidettä pe aamuna. Toimenpide aloitetaan kyljellään ja viedään loppuun selinmakuulla. Onhan tällainen aina vähän epämiellyttävää, mutta vain yhden kerran kirpaisi kunnolla. Hankala tunne johtui minun kohdallani lähinnä ilmasta, jota suolistoon tuodaan - lääkäri vähensi painetta kuitenkin jo poistuessaan suolistosta, eli selvisin siltäkin osin suht vähällä. Heti mukaan saamassani epikriisissä vaikutelma oli normaali, joten tämä varmasti vaikutti toimenpiteen tuottaman kivun asteeseen. Tulehtunut suolisto on herkempi ja enkä yhtään vähättele muiden ikävämpiä kokemuksia toimenpiteestä - kaikki on niin yksilöllistä.

Kopaloja otettin 6kpl ja niiden oton kyllä tuntee, mutta ei se missään tapauksessa satu - verta tulee hieman toimenpiteen jälkeen, mutta se on normaalia.

ja olihan se tuskallinen kokemus. Jouduin menemään tähystykseen, koska painoni on pudonnut vuoden alusta n.18kg ja uloste näytteissä oli kaikissa verta. Tähystyksessä löydettiin verinen ja tulehtunut kohta ohutsuolen ja paksunsuolen liittymäkohdassa, josta otettiin koepalat. Tänään tuli vastaukset ja kaikki oli normaaleja??. Itse olin varma, kuten myös tähystyksen tehnyt lääkäri, että kyseessä on crohnin tauti, mutta eipäs ollutkaan. Nyt tullut tieto oli tavallaan helpotus, mutta aiheuttaa myös lisää kysymyksiä, koska eihän suolessa pitäisi normaalisti tuollaista olla.

Vastaan tähän 27.2.2011. Olet jo tainnutkin käydä tähystyksessä.
Minä sanon omasta kokemuksestani, että sitä ei tarvitse pelätä yhtään. Hoitajalle voi aina sanoa, jos vähänkin alkaa sattuun, he peruuttavat letkua heti ja hakevat toisen suunnan. Ja heille PITÄÄ SANOA, EIVÄTHÄN HE SITÄ SANOMATTA TIEDÄ. Minä menen uudstaan kuukauden päästä, en pelkää yhtään, vaikka eihän se ihan
herkkua ollut, mutta se ei kestä kauan, kun on rauhallinen. Itse meinasin jomelkein nukahtaa välillä.
Ja eiköhän sen "litkun" juominen ole pienempiä murheita elämässä, joisin sellaisen vaikka kahdesti päivässä
joka päivä, jos sitten säästyisin muilta vastoinkäymisiltä. Ennen sen kuitenkin juon, kuin kalanmaksaöljyä, yök!
Minun tähystykseni kesti 20 minuuttia ja siihen sisältyi jo kahden polyypin poisto. Olen tosi kiitollinen, että
menin tähystykseen, koska polyypit voivat muuttua syöväksi ja suvussani niin on käynyt jo kahdelle tädilleni.

Itse kävin juuri paksusuolen tähystyksessä. Litkun juominen ei tuottanut minkäänlasia ongelmia. Join kaksi 45ml annosta phosphoralia ja sen jälkeen kuivumisen ehkäisemiseksi hissukseen 2.5-3 litraa veden ja mehun sekoitusta

(huom. juo vain kirkasta mehua jossa ei ole mitään kiinteitä ainesosia)

Phosphoral oli maultaan mielestäni hieman makeaa. Senkun nenästä kiinni vain ja kahvikupillinen naamaan. Juon silloin tällöin raakoja kananmunia ja täytyy sanoa, että kyllä phosphoral helpommin alas meni.

Join ensimmäisen annoksen klo 16. Juomisen jälkeen meni noin tunti kunnes jouduin käymään ensimmäisen kerran vessassa. Tätä jatkui noin viiden kuuden tunnin ajan. Aina ehti hyvin vessaan, yhtään ei päässyt housuihin.

Seuraavana päivänä heräsin klo 6 ottamaan toisen annoksen. Vielä alle tunti ennen lääkäriaikaa tuli ruskeata vesimäistä ulostetta. Viimeiset kerrat kävin lääkäriasemalla vessassa ja silloin ei tullutkaan enää mitään muuta kuin vettä ja sitäkin hyvin vähän.

Toimenpidehuoneeseen kun pääsin niin iski pelko. Puhe ei meinannut sujua yhtään ja laitteet nähdessäni pelko vielä lisääntyi. Laitteen perseeseen tunkeminen ei ollut läheskään niin hirveää kuin letkun seikkailut suolistossa. Kipu oli semmoista kovan mahakivun luokkaa. Letku tökki mahassa kuin elokuvassa Alien konsanaan. En tiedä yhtään kauanko siinä meni. Kai jotain 15-30 min. Tuntui ikuisuudelta.

Ulos lähtiessä meinasi taju lähteä. Kuivittelin: Tältäkö raiskatusta tuntuu? Olo oli hirveä, mutta en vieläkään oikein tajua miksi. Kipua siis oli, mutta pahemmin kai tuo iski henkiselle puolelle. Tulokset eivät ole vielä tulleet, mutta ainakaan mitään näkyvää peräpukamia lukuunottamatta ei löytynyt.

Nämä ovat niitä päiviä jolloin osaa olla kiitollinen terveydestään, mutta aina se sitten taas unohtuu...

Mies 32v.

Olin tänään paksusuolen tähystyksessä, ja voin sanoa että SE EI OLE KAUHEAA. Ei kannata missään nimessä pelätä sitä turhaan! Itse olen vasta 16 -vuotias ja voin sanoa, että toimenpide ei ole läheskään niin paha, mitä jotkut nettikeskustelut antavat ymmärtää! Itsekin olen jänistänyt vuosi sitten tähystyksestä, ja viimein rohkenin, menin ja totesin, että pelko oli täysin turhaa. Mitään kipua en toimenpiteessä tuntenut, olo oli vähän kuin olisi mahassa myllertänyt mahatauti.
Tyhjennysjuoman juominenkaan ei ole niin paha, kuin luullaan! Siitäkin selviää!
Suosittelen vain ottamaan sellaisen asenteen, että tähystys kestää vain noin puoli tuntia (mikä muuten menee todella äkkiä!) elämästäni eikä siihen kuole! Tsemppiä kaikille tähystykseen meneville! :)

Olen menossa tähystykseen muutaman viikon kuluttua ja eniten jänittää sen litkun juominen; 3-5l nestettä illan aikana..voipi tehdä tiukkaa. Ite tähystys ei jännitä, letku ei hirveen paksu ole ja on kai tuolta peräpäästä isompaakin joskus ulos tulut :) tai sisään menny....
Se letkun nieleminen oli hirveää, tuntuu kuin pitäis oksentaa muttei saa kun lääkäri työntää letkua syvemmälle. Oli taitava lääkäri ja homma ei kestäny 10min kauempaa, kaipa tuonne toisetkin vois mennä jos tarve vaatii

Täällä toinen kohtalotoveri. Paksusuolentähystys odottaa elokuun puolessa välissä. Olen varmasti ihan paniikissa, kun meen sinne :(

Tulin juuri kolonoskopiasta, joka tehtiin minulle rutiininomaisesti muutama kuukausi sen jälkeen, kun sairastuin kesällä divertikuliittiin (paksusuolen umpipussintulehdus). Minulla on siis divertikuloosi, joka siis tarkoittaa paksusuolen umpipussitautia. Umpipussit l. divertikkelit ovat minulla paksusuolen loppupäässä (sigmasuoli), mikä varmistui tähystyksessä. Niitäkään ei ollut merkittävästi. Divertikuloosi johti kuitenkin minulla elämäntaparemonttiin ruokailutottumusten ja liikunnan suhteen. Muutamassa kuukaudessa painoa onkin lähtenyt pois 10 kg.
Itse tähystyksestä liikkuu netissä kauhutarinoita, joita luin pelonsekaisin tuntein. Voi ollakin, että jollekulle kolonoskopia onkin hankala. Meidän perheessä se on tehty kahdelle; minulle ja vaimolle. Kummallakin syy tähystykseen oli erilainen. Ja nyt se meidän kokemuksemme, mikä toivottavasti helpottaa joitakuita - molemmilla tähystys onnistui 100%:sti ja lähes ilman mitään kipuja. Alussa tunsin ilmanpumppauksessa kuin olisi normaalia kovemmat ilmavaivat, mutta siitäkin selvittiin yksinkertaisesti lääkärin ja hoitajan kannustuksella 'päästämään' ilmat pois.
Tämän alun jälkeen ei mennyt juuri kuin ehkäpä 10 min., kun tähystin oli jo lähes maalissa, kohdassa, jossa ohutsuoli yhtyy paksuoleen. Luulin tässä vaiheessa, että ollaan vasta alussa. Kaikkinensa tutkimus kesti n. 15 - 20 min. enkä tarvinnut mitään rauhoittavaa tai kipulääkettäkään. Samoin aiemmin oli tilanne vaimolla, jolle tähystys tehtiin toiminnallisten vatsavaivojen takia. Hän reagoi vatsallaan ja sitä pahentaa esim. stressi. Hänelläkin toimenpide oli lähes kivuton ja lyhyt. Samoin jo varttuneelle äidillenikin toimenpide on tehty jo kolme kertaa. Hänellä on samankaltaiset kokemukset kuin meillä.
Tiedän myös useita ystäviä, tuttuja, sukulaisia, joille ei ole jäänyt traumaa tähystyksestä. Uskoisin suurimmalla osalla näin olevan. Vaimoni on hoitoalalla töissä. Hänen tiedossaan ei ole ns. pahoja tapauksia yli 20 v:n kokemuksella kuin yksi, ehkäpä kaksi, joille eri syistä johtuen tähystys on ollut kivulias tai muuten hankala niin, että siitä on jäänyt huonot kokemukset.
Tämä kirjoitus on rohkaisuksi paksusuolentähystykseen meneville!!!

Ei tuo juoma ainakaan mitään kauhean kamalaa ole, kun lantraa Batterylla. Kiitokset vaan neuvojille. Toinen juttu, minkä huomasin, on puhdistaa pylly perusvoiteella joka vessassakäynnin jälkeen - iho ei silloin rikkoonnu.

Huomenna tähystys... pelottaa.... huoh!!!!

Itse kävin tähystyksessä pari viikkoa sitten ja pelottihan se etukäteen, mutta ihan siedettävissä oli. Itsekin tein sen virheen, että erehdyin lukemaan etukäteen suoli24 ja muita foorumeja aiheesta. Ihan oikeasti, ei kannatta ottaa täällä postailtuja kauheuksia pelolla. Suurimmalla osalla tähystys menee hyvin ja lähes kivuttomasti, mutta harvemmin sellaisesta tullaan kirjoittelemaan jälkikäteen, kun taas epäonnistuneesta operaatiosta hyvinkin todennäköisesti. Ei se mukavaa ole, mutta itse vertaisin lähinnä hammaslääkärissä käyntiin. Välillä vähän sattuu, mutta suurimman osan ajasta ei. Paljon on toki suorittavasta lääkäristä kiinni.

Tyhjennys kannattaa hoitaa huolella, muuten ei tähystys onnistu. Itse nielin Movirepiä sen ohjeissa annetut kaksi litraa ja vettä päälle kutakuinkin saman verran. Oli kuulemma hyvin tyhjentynyt suoli. Tyhjennys muuten teki ainakin minulla olon hyväksi. Lopullinen diagnoosi on vielä saamatta, mutta tähystyksessä paljastui tulehtunut paksusuoli, johon määrättiin välittömästi kortisonilääkitys. Siltikin olo on nyt lähinnä helpottunut kun on tiedossa oireiden syy.

Itse menin kanssa aluksi lukemaan netistä tarinoita tähystyksestä, ja olin ihan kauhuissani! Mutta tosiasiahan on se, että ne joilla on huonoja kokemuksia tulevat nettiin sitä purkamaan niin, että koko toimenpide vaikuttaa hirmu vaaralliselta ja tuskallisesta. Oikeasti se on vain pikkuriikkinen prosentti, jolle käy jotain pahaa. Voithan autollakin peruuttaessa osua vahingossa puuhun.

Itse kävin juuri tekemässä saman ilman kipulääkettä, ja kyllä sen kestää. Alku on kivulias, mutta hoitaja kun pitää vatsasta kiinni niin auttaa erittäin paljon. Epämukavaa se tietysti on, mutta koita ajatella niin, että se tuntuu kivuliaammalta vain sen tilanteen takia, ja että jokin tietoinen asia aiheuttaa kipua. Sinulla voi olla ihan samanlaisia vatsakipuja muutenkin (tai naisella kuukautiskivut), mutta sen ignoraa koska se "kuuluu arkeen".

Eli pelot pois, se kestää vain vähän aikaa! Ja sen jälkeen on ihana tunne kun ajattelee, että vihdoin saa syödä :)

olen ymmärtäyt että erityisesti ärtyneestä suolesta kärsivillä olisi tämä erityisen kivuliasta sillä he tuntevat paremmin kipua ja ilmaa suolissa kuin muut ja sitten tietysti ne joilla on mutkikkaammat suolet ja sitten joiltakin tähystys käy kun leikiten. Toisen kauhukertomus voi olla ihan mitätöntä toiselle ja päinvastoin. kenenkään kipua ei sovi kyllä vähätellä koskaan

Itse kevensin syömistä jo pari päivää aikaisemmin ja edellisenä päivänä söin vain sosekeittoja. Nälkä oli hirmuinen, mutta toimenpidepäivänä ei yllättäen ollut juurikaan nälkä. Ehkä se johtui jatkuvasta juomisesta. Tyhjennysjuoma oli minulla sitruunan makuista mehua. Ei mitään ongelmaa sen juomisessa. Kykiäisinä muutama litra jaffaa. Tyhjennys helppoa kunhan vessa on lähellä. Kävin ehkä 15 kertaa tyhjentämässä ja pelkkää nestettähän sieltä tulee. Itse toimenpide oli erittäin kivulias. Pari tuttua, jotka olivat käyneet sanoivat, että ei ole kivulias vaan ainoastaan epämiellyttävä. Putken sisääntyöntövaiheessa sattui muutaman kerran niin perhanasti. Toivottavasti ei koskaan enää joudu menemään. Jos joudun niin pyydän kipulääkityksen. Mielummin vaikka 10 vatsan tähystystä kuin yksi tämmöinen. Ja minulla kun oli vielä sen verran suora suoli, että toimenpide kesti vain 20 minuuttia. Joillain on mutkaisempi suoli ja voi kestää paljon kauemmin ennen kuin tähystin on saatu perille saakka.

Heh! Minullakin oli tänään tähystys Meilahden sairaalassa. Olin varmaan potilaana aika lailla puolivälistä, mitä tulee operaation vaikeuteen ja kipuun. Onneksi odotusthuoneessa törmäsin tähystyksestä tulleeseen, joka rauhoitteli, että tähystys on helppo juttu ja lääkkeet auttavat. Olin jo etukäteen päättänyt ottaa kipu- ja rauhoittavat lääkkeet, koska pelkäsin tutkimusta paljon. Lääkäri tosin oli kehottanut minua olemaan lukematta netistä mitään. Lääkkeiden kanssa tutkimus oli ihan ok. Paljon kovempaakin kipua olen kokenut ja ammattitaitoisen henkilökunnan vaikutuksesta tutkimuksesta jäi ihan hyvä maku suuhun.

Suoli oli, kuten oli oletettavaa, hieman tulehtunut ja haavainen paksusuolentulehdus on todennäköisesti kyseessä. Se selviää koepaloilla. Vaikkei se mukavin sairaus olekaan, olen helpottunut. Niin pitkään on mennyt erilaisten ruoansulatusvaivojen kanssa eläessä, että on ihan kivaa vihdoin saada selitys niille etenkin, kun oireet ovat minulla suhteellisen lieviä.

Mun vinkki on se, että kannattaa ottaa rauhassa, pyytää suonensisäisesti kipulääkitystä ja olla mukava lääkärille ja hoitajille. Itse myös sain lisää kipulääkettä pyydettäessä, koska aluksi sattui mielestäni liikaa. Hyvässä yhteishengessä sessiosta selvitään hyvällä mielellä, vaikka vähän sattuisikin. Kipua on tosi paljon helpompi sietää, jos tutkimustilanteen ilmapiiri on hyvä.

Minut on tähystetty kaksi kertaa. Elämässä on paljon pahempiakin kipuja, esim. synnytykset, joten toimenpidettä on aivan turha pelätä. Kunhan muistaa vain rentoutua ja hengittää rauhassa sekä ajatella kauniita asioita, niin toimenpide ei satu juuri yhtään. Oma asenne ratkaisee, niin kuin kaikessa muussakin. Kipilääkkeitä ei tarvita. En ole koskaan tarvinnut tai eivät ole koskaan antaneet kivunvlievitystä. Ovat nähneet, että tästä naisesta sisua löytyy.

Menen käymään yksityisellä jatkuvan ripulin takia (kestäny yli 4kk). Olenki alkanu hieman pelkäämään, että mitä jos lääkäri laittaa minut tähystykseen? Olen reilusti ylipainoinen nuori nainen ja kammoan alastomuutta yli kaiken, gynelläkin olen käynyt vain kerran suuren kokoni ja pelkoni alastomuutta kohtaan. Virtsanäytteestä kieltäydyin yhdessä tarkastuksessa... Voinhan toki kieltäytyä tähystyksestä, mutta siihenpä luultavasti jäävät diagnosoinnit... Verikokeen ottaminen ei pelota yhtään, mutta eipä verestä kaikkia tauteja saada selville. Mikähän avuksi tähän pelkoon???

Ei tähystyksessä olla alastin, mulla ainakin oma pusero päällä, lisäksi pitkäpunttiset housut jossa peffan kohdalla reikä. Tuskin olet ainoa ylipainoinen potilas. Lisäksi tähystys on helppo tutkimus. Rohkeesti vain lääkäriin, tuskin tähystykseen laitetaan ensimmäisellä kerralla, eiköhän lääkäri tee ensin muita tutkimuksia.

Itsellä tähystys käytynä. Pelotti itseänikin alkuun että miten inhottava siitä kokemuksesta voisikaan tulla. Pyrin kuitenkin psyykkaamaan itseni siihen, että oman terveyden eteen teen mitä vain, että saadaan vatsavaivojen syy selvitettyä.

Näin jälkikäteen ajateltuna pahinta tuossa koko tähystysjupakassa oli se suolistontyhjennys. Itse join n. 3 litraa Colonsteril juomaa ensin illalla ja uudestaan aamulla. Vatsa tyhjeni kivasti kyllä, eikä kipuja ollut, mutta eniten inhotti se miten kauan siihen sai aikaa tuhraantumaan. Puoli päivää melkeen meni siinä vettä päästellessä.

Sairaalaan päästyäni tapasin ensin toimenpiteeseen mukaan tulevan hoitajan. Hän oli oikein rauhallinen ja mukava, ja sai minut heti rentoutumaan. Alkuun sain rauhoittavan lääkkeen sekä porejuomana kipulääkettä. Odottelin poikaystäväni kanssa odotustilassa mukavasti nojatuolissa, kunnes rauhoittava alkoi vaikuttaa. Ennen huoneeseen menoa olo oli todella rento ja kivuton.

Toimenpiteen alussa sain vaihtaa wc-tilassa itekseni sellaiset sairaalahousut, joissa oli takaosassa reikä. Oman paidan ja sukat sain pitää jalassa. Alasti ei siis tarvinnut olla.

Aluksi asetuin vasemmalle kyljelleni toimenpidepöydälle kun tähystys alkoi. Alkuun ei tuntunut yhtikäs mitään ja katselinkin siinä rauhallisesti ruudulta oman suoleni kuvaa. Ensimmäisessä suolen mutkassa tulikin sitten vähän kipujen kanssa ongelmia. Kivun aiheutti ilma joka tunkeutuu suolen mutkasta. ääkärin mukaan kipu kestää max 30 sek, jonka jälkeen helpottaa. Minulle annettiin suoneen kipulääkettä kivun selättämiseksi, jotta vaikeasta kohdasta päästäisiin ohi. Kipulääkkeen jälkeen tämäkin kohta ohitettiin ilman ongelmia.

Tähystyksen aikana hoitaja paineli masua aina mutkissa, joka auttoi ilman ja letkun kulkemista suolessa. Oikeastaan tuon ensimmäisen mutkan jälkeen toimenpide oli enemmänkin miellyttävä. Käännyin selälleni loppuajaksi ja makoilin rauhallisesti kun lääkäri tähysti ja otti koepalat suolen loppupäästä. Koepalan ottoa ei tuntenut lainkaan.

Näin jälkikäteen toimenpide oli mielestäni melko helppo, vaikka se ekan mutkan aiheuttama kipu olikin aika kestämättömän kivulias. Mutta sekunnit menivät kuitenkin ohi nopeasti ja tilanne rauhoittui. Toimenpiteen jälkeen oli erittäin hyvä olo ja pääsin lähtemään suoraan kotiin ja syömään. Mahassa oli hieman ilma joka sitten poistui vähän ajan päästä.

Toimenpidettä ei mielestäni tarvitse pelätä lainkaan. Lääkäri ja avustava hoitaja eivät todellakaan tee mitään sellaista, mistä koituu suurta kipua. Aina on jokin kipua lievittävä keino olemassa, ja jos kipua tulee, sitä myös käytetään. :) Ja suosittelen pyytämään esilääkityksen ennen toimenpidettä, jos vähänkin jännittää. Helpottaa oloa ihan hirvittävästi ennen toimenpidehuoneeseen astumista.

Ja kaikkein tärkeintä on suhtautua tällaiseen toimenpiteeseen edes hieman huumorilla! Liian vakavasti jos asian ottaa ja alkaa piirtelemään piruja seinille, ei saa kuin itselleen kamalan olon. :)

Tsemppiä kanssasisaret ja veljet! Oman terveyden eteen kannattaa hieman joskus uhrautuakin!

Lääkärissä käyty, ei puhunut tähystyksestä mitään, mutta mainitsi kyllä virtsa- ja ulostenäytteet... Uh! Verikokeet annan ainakin ottaa, kyllä niistä saa tarpeeksi selville, mutta muita en anna. Pelkään ja häpeän muitten näytteiten antoa. Ei tämä vuodatus kyllä ehkä kuulu tänne, mutta sanoinpahan kuitenkin.

Nimimerkki ripulirallia, suosittelen, että jos lääkäri ehdottaa tähystystä, niin mene ihmeessä. Niin kuin täällä on kerrottu, tähystyksessä ei olla alasti. On kuitenkin kyse sinun terveydestäsi.

Taustatietona voin kertoa, että olen kärsinyt epämääräisistä vatsakivuista jo kolmisen kuukautta, ja ylihuomenna on aika Pulssiin gastroenterologille. Vaivat eivät ole oikeastaan edes normaalielämää haittaavia, mutta oman mielenrauhan säilyttämiseksi kyllä menen tähystykseen, jos lääkäri sellaista ehdottaa. Saa nähdä, kuinka käy.

Olin paksusuolen tähystyksessä muutama päivä sitten. Aivan kamala kokemus. Huusin kivusta suoraa huutoa. Esilääkitystä ei annettu, eikä vointia kyselty. Uskoisin, että vika oli osittain tähystäjän kokemattomuudessa. Myös ihmisen rakenne varmaankin vaikuttaa. Toimenpidettä ei viety loppuun, koska kielsin. Olen edelleen kipeä ja ripuloin. Vointi kurja, mutta mieliala kurjempi. EI KOSKAAN ENÄÄ!

Ompas sulla ollut huono tuuri tähystäjän suhteen, yleensä he ovat ihmisiä, tollojakin tietysti sattuu joukkoon.
Minä olen käynyt kaksi kertaa tähystyksessä, ja kummallakin kertaa meni aivan kivutta... paria nipistystä lukuun ottamatta. Molemmilla kerroilla hoitajat ja lääkäri ovat olleet kerrassaan mukavia, ja tämä vielä yleisessä terveydenhuollossa Jyväskylän x mlk:ssa.

Kerron nyt omankin tarinani, ihan vain korostaakseni sitä, että aina kannattaa pyytää kipulääkettä sillä siinä ei mitään menetä. Minä olen ilmeisesti niitä harvoja, joille kyseinen operaatio on äärimmäise kivulias - mutta haluan korostaa, että ILMAN lääkitystä.

Ennen tähystystä luin siitä tietoa netistä ja kuten nyt arvata saattaa, menin aluksi paniikkiin. Kuitenkin sain lopulta itseni uskomaan, että kaikki on ihmisestä ja tilanteesta kiinni, että kaikki menee kyllä hyvin.

Operaatio suoritettiin yksityisellä. En saanut minkäänlaista lääkitystä, vaan lääkäri vain kylmästi tokaisi, että minun olisi pitänyt itse se tajuta itselleni hankkia (kuinka lääkäri saattaa moista kuvitella, ihan niin kuin minä nyt olisin sen tajunnut iotse hankkia kun kukaan ei sanonut mitään!?). Niinpä sillä mentiin, ja minun kohdallani operaatio oli äärimmäisen kivulias. Huusin, kiljuin, itkin ja anelin armoa kuin sika jota tapetaan. Ohutsuoleen saakka, missä epäilen sitä vikaa olevan (mahdollisesti Crohn), lääkärit eivät päässeet. Lähtiessäni pois ja astuessani käytävälle näin kaikkien niiden järkyttyneet ja kalpeat kasvot, jotka joutuisivat kokemaan saman operaation seuraavaksi.

Tuon kokemuksen jälkeen päätin itku kurkussa, etten enää ikinä suostu moiseen. Tänään menin sairaalalle "juttelemaan lääkärin kanssa" varsin tietoisena siitä, että hän yrittäisi kaikin voimin ylipuhua minua tähystykseen jottei sairaalan tarvitsisi maksaa kallista mutta kivutonta kapselitähystystä. Menin sillä asenteella, että minä en anna periksi vaikka mikä olisi, en ole mikään typerä pikkutyytö (20v) jonka pää on helposti käännettävissä.

Kuitenkin lääkäri (nuori mies) oli äärimmäisen ihastuttava, mukava ja ymmärtäväinen, sekä valmis tekemään kompromisseja. Hän rauhoitteli minua ja kertoi, että saisin operaatiota varten sekä kipulääkityksen että rauhoittavia, jolloin olisin suhteellisen poissaoleva ja sietäisin kaiken sen paremmin. Lisäksi hän sanoi tekevänsä operaation itse, ja varmistavansa, että äärimmäisessä hädässä voin aina pyytää jopa nukutusta. Kuitenkaan sitä hän ei pääasiassa tahtoisi tehdä, sillä se on kuitenkin monia kertoja riskialttiimpaa kuin itse operaatio ikinä.

Se tekee paljon, että on oikeasti osaavia ammattilaisia ympärillä. Yksityisen lääkärit eivät rauhoitelleet saati ymmärtäneet, tuntui suunnilleen kuin olisivat supisseet ja hihitelleet (juoruilivat keskenään, eivät puhuneet minulle, hoitivat hommansa kylmästi eivätkä välittäneet huudostani). Nyt on siinä mielessä parempi olo. Mies oli niin lämmin, että se vaikutti paljon. Lisäksi jo se, että tiedän, että saan kipulääkityksen ilman että minun täytyy sitä itse hoitaa, ja se, että voin koska tahansa pyytää jopa nukutusta jos oikein kamalaksi menee, helpottaa paljon. Kaiken tämän lisäksi juuri on ilmestynyt uusi oraaliliuos, "Picoprep", joka maistuu jaffalta eli on helpompi vetää alas. Ja sitä tarvitsee juoda vain kaksi lasillista. :) Kaikki tämä helpottaa suuresti.

Uskon, että kaikki on kiinni osaavasta henkilökunnasta ja potilaan mahdollisuudesta vaikuttaa. Kaikki menee hyvin niin kauan kun uskallat vaatia lääkitystä ja hyvää palvelua! Ja kuten muutkin ovat sanoneet, älä koskaan maalaa piruja seinille etukäteen!

Toivon, että saan viimeinkin vastauksia vaivoilleni.

Onko suolen tyhjennykseen mitään muita vaihtoehtoja litkujen juomisen sijaan? En pysty millään ilveellä juomaan noin montaa litraa mitään juomaa, saatikka pahanmakuista lientä :( Tähystys tulossa pian...

Minä olen menossa noin tunnin kuluttua paksusuolen tähystykseen.

Eilen illalla viiden maissa sekoitin CitraFleet-jauheen 1,5 dl:aan vettä. Se oli ihan juotavaa, ja koska sitä ei ollut sen enempää, juominen onnistui ihan helposti.

Illalla olisin voinut juoda enemmän kirkkaita nesteitä, mutta en kauheesti juonu.

Yöllä sitten heräsin pakottavaan tarpeeseen juosta vessaan. Ja hyvä, että pöntölle ennätin...

Aamulla seitsemältä tein toisen samanlaisen sekoituksen CitraFleet-jauheesta.
Juomista täytyy ottaa vähintään 2,5 dl joka tunti ennen toimenpidettä. Vähintään kolme litraa olisi juotava ... olen juonut melkein 3,5 litraa, ja nyt uloste on melkokirkasta, mutta ei täysin. Toivottavasti se ehtii kirkastua, kun reilun puolen tunnin kuluttua on lähdettävä kohti poliklinikkaa.

Jännittää ihan sairaasti...

Tulin noin 10 minuttia sitten tähystyksestä kotiin, siis hengissä ollaan!

Kysyin heti alkuun kipulääkityksestä, mutta hoitaja sanoi, että katsotaan ensin, että tarvitaanko sitä. Ei tarvittu.

Suoli ei ollut tyhjentynyt kokonaan, niin kuin arvelinkin, mutta sitä tyhjennettiin siinä samalla, kun tähystytsä tehtiin.

Tähystettäessä muutamassa kohdassa suolta tuntui aika kurjalle, mutta hoitaja oli aivan ihana, ja paineli vatsaani eri puolilta aina tarpeen mukaan, mikä helpotti oloa. Hän kyseli koko ajan vointiani, ja kertoi mutkakohdissa, että nyt saattaa tuntua vähän kurjalta hetken aikaa.

Toimenpide oli tosi nopea, kesto arviolta 20 minuuttia, eikä se tuntunut pitkältä, koska kipu ei ollut sietämätöntä, ja hoitaja piti monitorin avulla minut ajantasalla ilmoittamalla, milloin ollaan "perillä".

Jännitin niiiin paljon etukäteen, mutta tämä toimenpide ei toellakaan ollut niin paha kuin luulin.

Omat vaatteni mahtui ihan hyvin päälle, vatsa ei ollut erityisemmin turvoksissa, eikä vatsassani tunnu olevan ylimääräistä ilmaakaan ... vai tuleekohan se ilma sitten vasta myöhemmin ulos.
Joka tapauksessa vointini on tällä hetkellä ihan hyvä - kuin en olisi kolonoskopiassa käynytkään:)

Tsemmpiä vaan kaikille, jolla tutkimus on vielä edessä päin :)

Minulla kolonoskopia edessä, PELOTTAA !!
Kärsin ahdistuneisuushäiriöstä sekä paniikkihäiriöstä. (Lääkitykset)
Olen myös eritt. kipuherkkä.
En mene ko.operatioon kuin ainoastaan nukutuksessa !
Pelkkä ajatuskin saa minut paniikkiin.
Kärsin "skopia-fobiasta"
Makso mitä makso.
Mielestäni sedaation tai yl.anestesian, pitäisi saada automaattisesti,
sitä haluavan.
Nyt eletään kuitenkin 2000 luvulla.

Olen ollut 3 kertaa tähystyksessä,joista 2 kerralla homma oli todella helppo ja mitään kipua en juurikaan tuntenut. Mutta viime kerralla asia olikin sitten täysin toinen ja kärsin ihan helvetillisistä kivuista jotka meinasi viedä tajun pari kertaa. Homma kesti 45min joista 20-25min oli yhtä helvettiä. Mitään samanlaista kipua en ole ikinä tuntenut enkä tule ikinä enään tuntemaan.
Veikkaan,että se on kiinni täysin tähystäjän ammattitaidosta,koska tämä viime kertainen ei ollut kauhean kokenut tähystyksissä ja edellisillä kerroilla homman hoiti kokenut lääkäri. Ensi kerralla jos vielä joudun menemään niin saavat lyödä suoraan suoneen lääkitykset tai vaikka nukuttaa,muuten ei kukaan mun suolta tule tähystämään ennen kuin kuolema korjaa.

Olin toissapäivänä yksityisellä tähystyksessä ja täytyy sanoa ettei ollut ollenkaan niin paha mitä kuvittelin, osaksi nettikirjoitusten perusteella. Minun toimenpide oli klo 13 ja aloitin litkun juomisen aamulla kuudelta. Join neljä litraa 3,5 tunnissa ja lääkäri kehuikin että olin hyvin saanut suolen puhtaaksi =) Aluksi litku maistui hieman kamalalta mutta otin aina lasillisen jälkeen ihan muutaman tipan 100% sitrus mehua kielelle niin se vei jälkimaun pois. Kun olin juonut puolet eli n.2litraa en enään edes tarvinnut mitään muuta peittämään makua kun ei se maistunut enään miltään. Tyhjennys alkoi ensimmäisen litran jälkeen ja istuinkin aika tiuhaan pytyllä.

Itse toimenpide pelotti ihan hirveästi ja sainkin ensin puolikkaan esilääkkeen jonka piti olla niin vahvaa että kokonainen lääke olisi vienyt minulta jalat alta. Puolituntia lääkkeen ottamisesta ei vieläkään tuntunut miltään niin sain sitten kumminkin sen toisenki puolikkaan joka ei sitten vienytkään niitä jalkoja alta vaan ihan itse käveln toimenpiteeseen =) Lääkäri oli todella mukava ja rauhallinen, jutteli koko toimenpiteen ajan kaikenlaista, välillä suolesta ja välillä kyseli niitä näitä. Toimenpide kesti noin puoli tuntia ja muutaman kerran oli kipeempi nipistys kun oli suolessa tiukempi mutka mutta heti kun älähdin niin lääkäri otti letkua takasin päin ja kipu helpotti, eli ei laittanut missään vaiheessa väkisin.
Toimenpide oli kaikenkaikkiaan aika helppo ja ainakin sain mielen rauhan vatsaongelmista =)
Eli minulta ei löytynyt sieltä mitään ihmeellistä, syy miksi menin sinne oli jatkuvat vatsaongelmat, välillä ummetus,väillä ripuli ja nyt viimeksi oli ulosteenveri plussalla.

Meitä ihmisiä on monenlaisia ja tarinoita on erilaisia mutta suosittelen että jos olet menossa tähystykseen niin kannattaa ajatella että vaikka suurimmalle osalle täällä kirjoittaneelle se on ollut ihan hirveä kokemus se ei välttämäti ole sitä juuri sinulle =) Kerroin lääkärillenikin että olen lukenut netistä kauheita kauhu tarinoita netistä niin hän tokasi että "netissä kirjoittavat yleensä ne ihmiset joilla on juurikin ollut se kamala kokemus ja ne joilla se on mennyt hyvin, he ei näe tarvetta siitä kenellekkään kertoa" mikä on tosiaan sääli koska se helpottaisi varmaan monia.

Siksi minä päätin tämän kertoa =)

Tänään tuosta hommasta pääsin nauttimaan, koko hoito kesti vajaan 15 minuuttia ja pari kertaa hieman kipua tuntui, ilmaa kun puhalsivat ja joku suolen mutka hieman kanitti mutta ei muuta. Paljon helpompi homma tuo oli kuin vatsalaukun tähystys jossa olin viikko sitten, suurin haitta oli että pieretti hieman runsaasti ennen kuin sai kaikki suoleen pumpatut ilmat pois. Turha tuota on pelätä.

Komppaan edellistä.
Hyvin meni tähystys. Sain kipu- ja rauhottavan lääkityksen ja toimenpide kesti ehkä n. 45 minuuttia.
Muutaman kerran tuntui lievää kipua. Tätä kipua voisi verrat samanlaiseksi, kun joskus pieru möyrii vähän tiukemmin mahassa ja sitä ei kehtaa eikä voi sillä hetkellä päästellä ulos. Peräaukko oli puudutettu, joten siinäkään ei ollut tuntoa. Koepalat ei tuntunu millään tavalla, ei kipuna eikä edes kosketuksena. Suolen limakalvossa ei ole tuntoa, sanoi lääkäri.
Kaikenkaikkiaan voisin sanoa, että helppo juttu.
Hankalinta oli viikon ruokavalio ja edellisen päivän nestepaasto tyhennyksineen. Viikon aikana tuleva tähystys oli koko ajan mielessä, kun oli joka käänteessä mietittävä syömisiään. Ruokavalioni on kovin kasvispainotteinen, joten ikävä oli tuoreita vihanneksia ja hedelmiä.

Tutkimuksessa ei löytynyt mitään vakavaa tai hankalasti hoidettavaa. Kaikki hyvin.

Menkää vaan rohkeasti tähystykseen, moni muu toimenpide on hankalampi.

Pitäs kohta alkaa juomaan noita saatanan litkuja ja mennä huomenna perseraiskattavaksi sairaalaan. Eiköhän ne jonkin puutarhaletkun työnnä sinne. Vaadin ainakin kaikki maholliset puudutukset mitä saa. Kuitenkin sattuu joku tohtori mengel, joka oikein nauttii kun saa satuttaa potilasta. Kyllä ottaa päähän ja paljon.

Minä aattelin että kyllä tosta kivusta selvitään ja menin paikalle ilman lääkitystä koska ei ollut saattaajaa. tunnin tappelemisen jälkeen homma keskeytettiin kun ei päästy ensimmäisestä mutkasta ohi eli letku oli mennyt ehkä jonkun 30cm. Kipu oli jotain aivan älytöntä ei todellakaan voinut verrata mihinkään normi mahakipuun. Ikinä tuntenut mitään vastaavaa. Mitä täällä porukka puhuu että se ilma muka sattuu niin se ei tuntunut missään vaan se kun letku painaa suoraan mutkassa eikä käänny.

Minä kävin tähystyksessä tammikuussa ja juuri täältä luettujen juttujen perusteella menin peläten, minä en pitänyt sitä yhtään kivuliaana lääkäri sanoi pari kertaa että nyt voi vähän sattua tulee sellainen mutka, hoitaja painoi vatsaani enkä voi sanoa että olisi koskenut jotain vaan tuntui ihan hetken, niin että neuvoisin jättämään pelot pois mielestäsi ja menemään levollisin mielin.
Sen jälkeen kun sinä olet viimeksi käynyt on menetelmät paljon muuttuneet ja inhottavaksi en voi sitä sanoa millään lailla he ovat ammatti-ihmisiä jotka osaavat työnsä. Tsemppiä sinulle.

Tulin muutama tunti sitten tähystyksestä. Oli mulle eka kerta ja jännitti (ehkä enemmän se mitä siellä mahdollisesti on)
Tapahtuma ei ollut minusta mitenkään karmea. Vähän kipristeli jossain mutkissa muttei missään nimessä ollut kaamea kokemus.
Litkun juontikin meni ihan ok kun asennoitui siihen juomiseen.
Mitään ei onneksi löytynyt tähystyksestä. Kaikille sinne meneville terveiset että ei se mitään kamalaa ole. Tietysti jokainen tuntee kivut omalla tavallaan, mutta
ei kannata pelätä.

Tähystystä ennen voi pyytää rauhoittavan- että kipulääkityksen suoneen annettavaksi. Yksityiset tekevät tähystyksen kuitenkin taidokkaammin ja tuntuu vähemmän kipuja. Olen käynyt 3 kertaa.

otetaanko aina täyhystyksen yhteydessä koeplat?

Tervehdys ketjuun! Päätin, että kun kokemus on takana, tulen sen tänne kertomaan.

Palasin juuri elossa ja järjissäni paksusuolen tähystyksestä. Homma hoitui Meilahdessa.

Sain alunperin lähetteen tähyyn jo kesällä, kun minulla oli epäilty divertikuliittia. Ajatuksenakin koko tähystys ja kaikki siihen liittyvä tuntui mahdottomalta. Päätin heti aluksi, etten kaipaa pätkääkään varmistusta mistään divertikkeleiden olemassaolosta, jotka sinänsä ovat harmittomia, paitsi tietysti tulehtuessaan.

Olin perumassa koko tähyä moneen kertaan, mutta vatsaoireiden jatkuessa ja muuttuessa aloin pelätä jotain vakavaa vikaa, kuten syöpää tai suolistosairautta. Lopulta olin niin hermoraunio, että soitin terveyskeskukseen ja pyysin tähyä anestesiassa/ sedaatiossa. Meikun lääkäri soitti ja sanoi, ettei se ole poissuljettu vaihtoehto, mutta tuolloin aikani olis siirtynyt johonkin hamaan tulevaisuuteen. Pohdittuani asiaa perusteellisesti, tajusin pelkääväni enemmän tulosta, kuin operaatiota.

Ajattelin, että hautajaisten suunnittelun sijaan voisin mennä tähyyn kerran tolkuissani ja jatkossa sitten vinkua sedaatiota, jos syövältäni ehdin. Ja näin teinkin. Pelotti ja ahdisti tietysti vielä kovasti, puhkeaako suoleni, saanko kipushokin ja huudanko kuin teurastettava elukka, villisti hoitajaa ja suorittavaa lekuria potkien, lopulta viiden lääkintävaksin pidellessä minua aloillaan. Annoin myös kuskina toimivalle miehelleni ohjeita matkalla sairaalaan, miten kotona lasten kanssa tulee lähiviikot toimia, mikäli jään suoraan leikkauspöydälle tai saan syöpädiagnoosin ja olen totaalisesti tolaltani.

No hoh. Kaikki meni kuitenkin hyvin, tai paremminkin. Edellisen päivän suolistotyhjennys oli... noh, mielenkiintoinen rumba. Ensimmäisen litkusatsin jälkeen ramppasin huussissa viiden minuutin välein ja nauroin kuin kylähullu. Onneksi lapset olivat kavereittensa luona, mies varmaan ajatteli, että nyt lähti loppukin järki. Nauru loppui siinä vaiheessa, kun perseus alkoi olla ruvella ja funtsin, miltä tuntuu tähyletkun tunkeminen kyseiseen läpeen siinä tilassa. Suoriuduin perskuseskelusta kuitenkin yöhön mennessä ja sain nukuttua.

Aamulla olin heikko, väsynyt ja tokkurainen, mutta sairaalaan päästyäni unohdin kurjan vointini. Hoitaja ja lääkäri olivat molemmat mukavia ja empaattisia. Olisin saanut rauhoittavia tai kipulääkettä, mutten tarvinnut. Tähy kesti kaikkineen ehkä puoli tuntia, ja sujui kuin rasvattu (!). Lääkärikin sanoi heti alkuun, että menee loistavasti ja vaikutan reippaalta.

Myönnetään, että tunsin lievää, lyhytkestoista kipua muutamassa mutkassa, mutta se oli suunnilleen samaa, kuin mitä äkäinen ja mellastava mahani pitää aina muutenkin. Oudoin hetki oli, kun etsittiin ohutsuolen sisäänmenoa. Tuntui, että tähystimen kärki tulee pallean alta ulos. Mutta se ei *sattunut*, tuntui vain oudolta töykkimiseltä. Eniten etukäteen arveluttanut peräaukon puudutusgeelin asennus ja ko. paikassa aivan viimeiseksi suoritettu tähystimen pyöräytys 360- astetta olivat ihan siedettäviä, sekuntiluokan tapahtumia. Kaikista tekemisistään lääkäri kertoi koko ajan etukäteen. Kun sain letkun ulos itsestäni, pukeuduin ja vaihdoin pari sanaa lääkärin kanssa koepalatuloksista. Hoitaja antoi minulle pillimehun (kyllä, sellaisen lasten mansikanmakuisen) ja niine hyvineni lähdin kipittämään ulos sairaalasta, lievien pieruongelmien saattelemana.

Ja nyt kaikki on ohi. Kummallista kyllä, paksusuolessani ei ole mitään vikaa. Ei edes niitä divertikkeleitä, joiden epäiltiin kesällä tulehtuneen. Lääkäri sanoi, että jokin suolistoinfektio on mahdollinen. Ei paha.

Että tällaista. Halusin kertoa tämän kokemuksen niille, jotka ovat tähyyn vasta menossa. Tiedän, että kolonoskopia voi toisille olla myös kivulias ja ikävä, enkä tarkoita vähätellä kenenkään tuntemuksia. Mutta näköjään se voi myös sujua lähes kivuttomasti, ilman pahempia traumoja.

Tsemiä ja voimia kaikille suolistovaivaivaisille ja tähykammoisille!

Anteeksi nyt tulee pitkä ja sekava kirjoitus!

Minua lääkäri PAKOTTAA tähystykseen, koska muuta keinoa ei MUKA ole. Muuta vaivaa minulla ei ole kuin ajoittaiset kivut alavatsassa. Verikokeita on tehty paljon, missään ei näytä olevan vikaa, gyne ok, myös ulostetta on tutkittu, esim. f-calpro on erittäin alhaalla eli ei mitään viitetta suoliston tulehdukseen. Esim. laktoosi- tai maitoproteiiniallergiakokeita EI ole tehty!!

En ollut lukenut mitään keskustelua täältä tm. vaan olin jo alunalkujaan aivan paniikissa, kun yleislääkäri asiaa ehdotti. Ilmeisesti tämä on minulle jotenkin paljon, paljon rankempi asia henkisesti kuin tavalliselle talliaiselle? [Kukaan ei tunnu ymmärtävän ollenkaan, miksi tämä on minulle niin kova paikka. Kaikki läheiset (jotka eivät ole asiaa kokeneet, tai ole joutumassa kokemaan) vähättelevät pelkoani ja jankkaavat vain, että ei se niin kamalaa voi olla.]

En keksi nimittäin mitään kauheampaa, nöyryyttävämpää, häpeällisempää tutkimusta -ja harvat asiat jotain sarjamurhaajaa lukuunottamatta olisivat minulle yhtään näin paha juttu.. Se on mielestäni vain yksinkertaisesti VÄÄRIN.

Itkin tätä ketjua lukiessani, kuten olen itkenyt monet illat kuultuani, että tähystykseen pitää mennä. Puhuin jonkun (ei kovin mukavan) hoitajan kanssa, joka jankutti, että "tämä on ihan perustutkimus" --tämä pisti ihan vihaksi minulla -ei todellakaan ole!! Verenpaine, vatsanpainelu yms. on normitutkimus, ei p-reikään tunkeminen! Suhtaudun muutenkin siihen paikkaan ilm. erittäin suojelevasti, sinne ei kuulu laittaa mitään/kosketella, jo sairaalassa sormi oli jotakin aivan hirvittävää, enkä ole vieläkään päässyt siitä yli. Ketjusta sitten mukaan tarttui vielä tuo litkun juomisen kauheus (enpä ollut tyhjennystä edes tajunnut ajatella, saati sitten kipuja mutkissa ja ilmavaivoja jälkeenpäin!!! nyt sitten ahdistus vain kasvoi)

Olen yrittänyt selittää itsellni, että tämä on omaksi parhaakseni. Ei onnistu, sillä minulla ei ole mitään noin kovia oireita, verta, ripulia yms. kuin mitä ketjussa on kerrottu. Lisäksi en käsitä, miksei esim. maitoon liittyviä testejä ole voitu tehdä. Olen myös yrittänyt tehdä mielikuvaharjoituksia, mutta en pysty edes kuvittelemaan sitä, että käyn housuitta pedille ja käännän selkäni lääkärille, ja että hän koskee minuun. Tässä vaiheessa kuvottaa, ahdistaa, itkettää jo niin paljon, että en pysty ajattelemaan pidemmälle. En käsitä miten voisin enää itseäni peilistä katsoa tuollaisen jälkeen. Elämänlaatuni on täysin romahtanut.

Hoitaja lupasi minulle millin kipulääkettä ja millin rauhoittavaa toimenpiteen ajaksi -onko tämä paljon vai vähän? Luulen, että minut pitäisi pistää täysin "kanttuvei" että suostun reiän edes näyttämään. Nyt ketjun jälkeen rupesin pelkäämään, että en saakaan lääkkeitä tai etten saa niitä tarpeeksi.

Sain kuitenkin läheiseni jankkauksella tsempattuani itseni siihen, että en peru aikaa, vaan vaadin mömmöjä maksimimäärän (nukutukseen ei suostuttu). Pahin oli kuitenkin vielä edessä:

niin ja olen alle 160cm ja hoikka, eli ketjuista päätellen tuskaa luvassa enemmän kuin "isoille ihmisille" ??

Herätkää, onko oikeesti näin että 2000-luvun puolestavälistä saakka tähän ketjuun on kirjoitettu tällaista paskaa,

tähystys takana, oli ilta-aikaan joten litkut join kahdes osas, edellisiltana ja tutkimusaamuna, molemmille kerroilla vetäsin huiviin alle puoleen tuntiin, ei maistu pahalle, vähän erikoiselle mut so..?!

Ilman kipulääkkeitä mentiin, toimenpide ei ole niitä miellyttävämpi, pitkä ja kiemurainen suoli mullakin, välillä vähän vihloo mutta jo oikella asenteella pärjää hyvin, ja jos meinaa kirpaista niin puree pikkasen hammasta ja ajattelee että kohta ohi,

Itselle urheilutausta ja erilaisia vammoja, jalka parista kohtaa poikki ja muuta,

se on kuulkaa niin että kun ei tiedä kivusta mitään niin nipristely sattuu.

Paksusuolen tähystys ei ole paha :) itse olin muutama kuukausi sitten.

Otat vaan ensilääkityksen ja rentoudut, hyvin se menee ja jälkeenpäin on voittaja fiilis :)

Sattui liikaa, vaikka tulehdus oli parantunut. Tulehduksen aikana eri lääkärillä ei tuntunut liian pahalta kestettäväksi. Minulla on urheilutausta ja tavallista parempi kyky kestää kipua, olen ollut esim. nielurisaleikkauksessa ilman nukutusta.

Tähystys takana ja se oli todella kivulias kokemus.

Tyhjennyksestä: colonsteril ei mielestäni maistunut pahalle, vähän kuin vettä, jossa oli hippu suolaa ja sitruunaa. Kyllähän se maku rupeaa tympimään parin tunnin kohdalla, mutta pastilleilla maun saa äkkiä pois. Itsellä alkoi tapahtua heti puolen tunnin jälkeen ensimmäistä lasillisesta ja alle 3 L:lla tuotos muuttui "pissan näköiseksi". Olihan se suht uuvuttavaa ravata vessassa (välillä meinannut keretä tehdä uutta satsia, kun jo piti takaisin vessaan juosta) ja meininkin suoraan nukkumaan. Pari kertaa havahduin vielä loppuillasta vessaan "lorauttamaan". Vastoin odotuksiani, nälkä ei ollut niin hirveä, kuin olisi voinut kuvitella.

Aamulla sitten kauhusta kankeana polille. Vaadin ja sain rauhoittavaa ja kipulääkettä heti. Se poltteli jonkin verran kämmenselässä, mutta ei ollut mitään verrattuna tulevaan tuskaan.

Kipulääkkeellä ei tuntunut olevan mitään vaikutusta ja rauhoittavaa oli annettava vielä pari milliä lisää tutkimuksen edetessä, kun olin niin suunniltani tuskasta. Huusin kuin lahtisika laitteen mennessä mutkissa (todella tiukat kuulemma) ja lääkäri myönsi jälkeenpäin luulleensa, ettei pääse yhdestä ollenkaan eteenpäin. Kärsin kuitenkin loppuun, koska tuohon en enää koskaan suostu uudestaan! Kipu oli jotain aivan helv*tillistä polttoa sisuksissa, mutta se auttoi jonkin verran, kun hoitaja painoi vatsaa. Välillä peräsuolessa tuntui painetta, kuin pieru olisi ollut tulossa tmv. ei kuitenkaan sattunut sinne, vaikka tuntuikin todella inhottavalta.

Lääkäri pyysi kääntymään kyljeltä selälleen ja toiselle kyljelle ilmeisesti mutkien jälkeen. Takaisinpäin tullessa ei enää sattunut yhtään, ei oikeastaan tuntunut miltään, ei edes koepalojen nipsaisu. Se voi mikä valtava helpotus, kun laitteen sai ulos!

Vaikka sainkin norsun annoksen rauhoittavia, ei sillä tuntunut olevan mitään vaikutusta, paitsi kun nousin tutkimuspöydältä, niin silloin pyörrytti. Sanottiin, että saattaa olla hatarat muistikuvat tai olla loppupäivän erittäin väsynyt, mutta mitään sellaista ei ole ollut. Muutama tunti op. jälkeen oli täysin kivutonta aikaa, nyt illan tullen turvottaa ja hieman epämukava olo - onneksi saa olla vain kotona.

Lääkäri ja hoitajat olivat kaikki mukavia, ja se auttoi paljon. En olisi voinut kuvitellakaan jääväni tilanteeseen, jossa lääkäri/hoitaja olisi ollut vähättelevä tai ilkeä, saati sitten ettei olisi kuunnellut/ymmärtänyt minua.

Ymmärrän nimimerkkiä "raiskauskinparempi", toivottavasti olet saanu voitettua pelkosi! Minäkin olen suht pienikokoinen nuori nainen ja pelkäsin, lähinnä sitä, että se sattuu peräaukkoon ja mahaan. Aukkoon se ei satu, kun siihen laitetaan puuduttavaa voidetta, mutta kyllä sinne kosketuksen tietysti tuntee silti. Suosittelen, että etsit ymmärtäväisen naislääkärin! Tai jos pelko on niin suurta, että voisi sanoa hysteeriseksi peloksi jo sitä, että joku ihminen koskee/katsoo pyllyreikään päin, kannattaa kysyä lääkäriltä muita vaihtoehtoja. Tärkeintä on kuitenkin tutkimuksen tulos! Jos siellä on syöpä, sen haluaa tietää heti!! Tai jos on jotain sellaista, mikä voidaan lääkkeillä hoitaa, sen avun haluaa myös heti, eikö niin? =) Ja jos näitä kivun vähättelijöitä (kuten tällä palstalla ) tulee vastaan, muista vain, että ollaan kaikki yksilöitä ja kipu on erilaista!

Edellinen kirjoittaja tässä taas. Alan ymmärtää, miksi jotkut ihmiset sanovat, että oli pikkujuttu.. Ilmeisesti lääkkeet ja ihmismielen rakenne (kivun unohtaa, eihän muuten kukaan enää synnyttäisi tai menisi juurihoitoon toista kertaa) ovat tehneet tehtävänsä. Näin parin päivän jälkeen en muista enää kuin välähdyksiä toimenpiteestä eikä turvonneeseen ja ärtyneeseen alavatsaan enää satu.
Vaikka aktiivisesti mieli ja keho pyrkivät unohtamaan kivun, muistan silti, että se oli elämäni kamalin ja tuskallisin kokemus.

Te jotka pelkäätte kipua koettakaa ajatella että jos suolessa on vakava sairaus se pitkittyessään voi aiheuttaa pahemmat kivut tulevaisuudessa kuin itse tutkimus, jopa viedä hengen tuskallisesti.
Olen käynyt tähystyksessä 6v sitten ja kohta menen uudelleen.
Toimenpide on epämukava, mutta aioin selvitä siitä asenteella.
Viimeksi kipua ei ollut muutoin kun tietyssä mutkassa erittäin kovaa tuskaa, kun tähystintä sinne pujoteltiin. Mulla tämä mutka on kuulema todella jyrkkä ja vielä kierteellä! siinä hetkessä kyllä karjahtelin ja itkukin tirisi, MUTTA ajattelin ett kohta tämä on ohi ja tutkimus on minulle parhaaksi
Olen kokenut todella kovat synnytyskivut, joihin mikään puudutus ei tehonnut ne tuntuivat sille kuin olisin punnertanut jättiläishalkoa poikkiteloin peräpäästä. Ottakaa kipulääkettä ja rauhoittavaa jos pelottaa, mutta menkää. Itse en tosin viimeksi mitään ottanut, mutta nyt aioin tuon mutkan takia.
Ottakaa asenne että tää homma on vaan hoidettava "Just do it" ja pian sitten historiaa. Sekin auttaa kun miettii että miten moni muukin tämän läpi käy ja hengissähän tästä selvitään kuitenkin.Suosittelen keskittymään hengitykseen: Hengittämään rauhallisesti syvään kokoajan ja ajattelemaan vain sitä kipukohdassa. Se auttoi minua myös

Tähystys tehty ummetuksen takia joku aika sitten ilman lääkkeitä, en halunnut ottaa tarjottiin kyllä. En usko että ennalta otettu Panadol olisi auttanut kipuun. Pahinta kipua,tuskanhikeä oli vatsan, vanhan muusta syystä tehdyn, leikkausarven kohdalla kun letku painoi,venytti virtsatie hermoja,rakkoa. Näytteen otto ei tuntunut, suoli oli terve ei tulehtunut. Rankkaa oli edeltävä vrk nestekuurilla olo ja tyhjennys illalla ja unettomuus yöllä ja rasittava väsymys vaivasi seuraavan päivän. Hyvä tietää ettei mikään tuki suolta.

mINUA ON 5KERTAA TÄHYSTETTY MOLEMMISTA PÄISTÄ JA HENGISSÄ OLEN 75V MUMMO.

Kahdesti oon käyny ja kolmatta odottelen.
Ekalla kerralla tähystimen pujottelu koski huomattavasti enemmän ku sen "pienen hyttysen piston" verran. Hengissä selvisin kuitenkin. Ei ollu mitään rauhottavia, eikä kipulääkitystä. Koepalojen napsiminen ei tuntunu, eikä letkun pois vetäminen.
Toisella kerralla tarjosivat kipulääkitystä, mutta ku olin tullu autolla, niin sanoin, että vain äärimmäisessä tapauksessa saa antaa. Suoneen oisivat siis suoraan tyrkänneet. Yllätyksekseni kipuja ei ollut ollenkaan. Leikkasivatkin, ei tuntunut miltään. Ilmaa puhalsivat ja vatsa oli pari tuntia kipeä jälkeenpäin.
Nyt oottelen kontrollikäyntiä. Saa nähdä, miten menee, tiedänpähän ainakin systeemit.
Jalkaan laitetaan tutkimushousut, joissa on reikä minun tapauksessani kauniimmalla puolella. Paita saa olla päällä ja talo tarjoaa sukat.
Ehdottomasti kannattaa mennä, ettei jää painamaan mieltä, jos siellä jotain on. Saikkua saa tutkimuspäivän verran.

Ite kävin tänään, olin kuullut ystäviltä mikä helvettise on, enkä uskonut, ensinnäkin se kahden päivän paasto sai olon niin tukalaksi ja migreeni tuli päälle, luulin kuolevani jo siihen...no tänään sairaanhoitaja talutti heikkokuntoisen potilaan huoneeseen, sain rauhoittavan. Lopulta kun letkua alettiin työntänämään sisuksiin kauhistuin jäykistyin, lopuksi huusin täysiä ja sairaanhoitaja työntää apuna kädellä sitä letkua vatsan päällä,kiljuin pane se käsi pois. Papereissa luki hyperventiloi, panikoi,piti keskeyttää, otetaan uusiksi nukutuksessa. Voi, olenpettynyt itseeni,mutta liika kidutus on tarpeeksi kuin enemmän.
Kuinka kestän taas sen kauhean paaston ja litkun nielemisen siitäkin puolet tuli suun kautta ulos. Mutta kaikille se ei ole yhtä kivulias, kuulin.

Toimenpiteen tuskallisuus riippuu kyllä täysin siitä, missä kunnossa paksusuoli on. Jos ihminen on terve, ei varmasti satu yhtään. Lucky you, kiittäkää sitä terveyttänne te 75-mummot ja urheilijat, älkää hurskastelko sairaille ihmisille kivunkestokyvyllänne.

Itse olen ollut kahdesti ollut. Ensin haavaisessa vaiheessa. Kipu oli kipulääkityksestä huolimatta yli 40-vuotisen naisen elämäni ylivoimaisesti pahimpia ja jälkioireena vuosin verta viikon ajan. Kipukynnykseni on korkea, olen kokenut jos jonkinlaista onnettomuutta ja vaivaa muitakin. Kolmesta hoitajasta se, jolla itsellään oli sama vaiva, kyseli toistuvasti kestänkö varmasti tutkimuksen loppuun asti ja osasi ainoana olla todella empaattinen.

Toisella kertaa sain nukutuksen, ja tähystyksen yhteydessä myös leikattiin. Ei pahoja jälkioireita, mutta eipä ollut paksusuolikaan nyt haavaisessa vaiheessa.

Kolonoskopiaa tehdään julkisellakin puolella nukutuksessa, kun vain lähettävä lääkäri sitä pyytää. Ellei ihmisellä ole kummoisia vaivoja, eikä epäilyjä haavaisesta paksusuolesta tms. en kyllä ymmärrä miksi sitä rassailua pitäisi ylipäätään useita kertoja elämän aikana edes tehdä.

Kuten sanottu, silloin vain isoa kiitosta omasta terveydestä!

Kolonoskopiakontrollista selvitty kunniallisesti jälleen. Viisi litraa Colonsteriliä juotuna, joten hyvä näkyvyys. Midatsolaami fentanyyli suonensisäisesti. Rauhoittaa mukavasti, mutta ei tietenkään poista kaikkea kipua. Jossain mutkissa voimakasta kipuaistimusta, jonka kyllä kesti ilman tuskanhuutoja. Painelua vatsasta ei tarvittu. Vatsalihakset kun vain osais pitää koko operaation ajan täysin rentona. Tekijänä kokenut tähystäjä. Tais mennä n. 15 min koko operaatioon. Crohnin taudille tyypillisiä pieniä haavaumia paksu- ja ohutsuolen liittymässä. Ymmärrän hyvin, että akuutissa tulehdusvaiheessa tähystys varmasti sattuisi huomattavasti enemmän.

Voin vain neuvoa, että menkää hyvät ihmiset ajoissa tähystykseen jos vain pienetkin epäilykset on tulehdukseen tai syöpään, eli suolitoiminta muuttunut. Kipuja ei kannata miettiä, niihin kun löytyy lääkkeet. Itse pitkittelin kun veriarvot piti olla kohdillaan, mutta syöpäarvoja ei ollutkaan otettu lainkaan ja tässä sitä nyt ollaan. Alkoi oireet etelän loman jälkeen vuosi sitten ja aluksi epäiltiinkin vain noita etelän ripulitauteja, jotka sotkivat tutkimuksia. Nyt alkaa ensin rajut lääke- ja sädehoidot ja arvoja kun saadaan alemmas niin leikkaus. Tarkemmin peräsuoli ja osa paksusuolta pois maksamuutosten poisto sitten myöhemmin. Enempää ei vielä tiedetä, mutta toivottavasti pysyy noissa, että henki säilyisi. Paljon verikokeita, tietokone- ja magneettikuvaa takana ja vielä enemmän edessä tietty vuosittaiset seurantatähyt, jos henkiin jäädään.
Meitä on täällä paljon eli tsemppiä kohtalotovereille ;)
Tähy on pikku juttu ihmiselämässä ja sen kestää jokainen.

Tämä 24v. nuori nainen oli tänään paksusuolen tähystyksessä. Tyhjensin PicoPrep-nimisellä tyhjennysaineella, jota piti juoda vain kaksi lasia (toisen join ohjeiden mukaisesti illalla ja toisen aikaisin aamulla). Olipa inha tunne, kun vettä suihkusi takapuolesta (olin siis jo jonkin aikaa noudattanut hyvin niukkaa ruokavaliota) ja ensimmäisten vessakertojen aikana huusin ja itkin kilpaa p*skavesisuihkun kanssa.
Vessakerrat pikkuhiljaa vähenivät ja sain jopa suhteellisen hyvin nukuttua. Aamulla takapuoli oli todella arka ja peräpukama tiuhasta ulostamisesta suureni suurenemistaan.

Yleiseen sairaalaan mennessäni olin täysin paniikin vallassa ja purskahdin heti kättelyssä paniikki-itku-nauruun. Lääkäri kysyi "Mikä pelottaa?" ja sai vastaukseksi itkunsekaisen "KAIKKI!". Pöksyjä vaihtaessani olivat vanha mieslääkäri ja kaksi nuorempaa naishoitajaa neuvotelleet, että nukutuslääkäri tulee nukuttamaan minut. Mikä helpotus! Luulin, että se olisi vain yksityisen puolen "luksusta". Sen jälkeen en mitään itse operaatiosta muistakaan.

Suoli oli kuulemma normaali ja minulla mitä luultavimmin ärtyvän suolen oireyhtymä. Helpotus ja pettymys samaan aikaan - helpotus tietenkin ettei mitään "vakavampaa", mutta pettymys, koska mitään pomminvarmaa niksiä ongelmien poistamiseksi ei välttämättä ole. Olen siis yli puolen vuoden ajan kärsinyt jokapäiväisestä/yhtäkkisestä ripulista. Vaikeuttaa käytännön elämää aina lenkeistä työntekoon saakka ja masentamaankin arvaamattomuutensa vuoksi pistää.
Netistä luin, että pieni osa voi saada kyseisen ongelman turistiripulin seurauksena ja ongelman ilmenemisajankohtana kävin ulkomailla ja kärsin turistiripulista - pitikin! Noh, ei kai sitä elämistä voi lopettaa kaiken maailman pelkojen ja mahdollisten tautien takia. Erilaisia stressitekijöitä on myös elämäni pitänyt jo vuoden ajan sisällään mm. avopuolison vakava sairastuminen.

Jälkikäteen hoitaja myöskin kertoi, etteivät luultavasti olisi pystyneet ilman nukutusta tähystämäänkään, niin kovin olin kipuillut (onnellisen tietämättä itse) jopa nukutuksessa. Olivat joutuneet antamaan huomattavat määrät kipulääkkeitä lisää. Hyvä siis, että aamulla paniikissa soittelin mahdolliset saattajat/hakijat läpi ja sain sen nukutuksen.
Jos vielä joskus tähystykseen joudun, osaan olla jännittämättä itse operaatiota, koska tiedän/uskon saavani nukutuksen. Haastavinta on tyhjennys ja peräpukaman toipuminen.. huoh.

Mun frendi on menos just ens viikol, se pitää blogii varmaan kirjottaa tostakin. Siis ku sil on joku suolistotauti. Annan nyt osotteen kun ehk se auttaa jotakin (: http://ibdjournal.blogspot.fi

Itse kävin tähystyksen lävitse Kivelässä 5kk sitten. Hieno kokemus!. Ongelmani oli pitää erektio alhaala maataessani hoitopöydällä. Sain valtavan erektion lääkärin rassatessani takapuoltani. Onneksi hoitajat eivät huomanneet Jormani juhlakuntoa. Laukesin hoitohousuihin 15 minuutin kohdalla.

Tähystys kesti 60 minuuttia. Raukeana kävelin vaihtamaan vaatteita ja pyyhkimään sairaalan vaatteissa olleita eritteitä.

Johtuko laukeamiseni siitä, että ole julkisesti Homo. Minua ainakin kiihottoi lääkärin työntäessä kameraa edestakaisin anuksessa.

Hämeenlinnassa terkkari hoitaa paksus.tähystyksiä onko normaalii?

Itselläni oli melko kivuton toimenpide. Kirjoitin lyhyen kertomuksen kokemuksestani: https://goo.gl/iVkASC

hei mulla oli 2 ekaa tähystystä ihan helppoja mutta sitten todella kova tuska oli 3ssa ja 4ssä. mutta suoleni olikin 3 kauttaaltaan tulehtunut, vereslihalla. Lääkäri keskeytti sen koska lääkekään ei auttanut. 4 kerralla kerroin tuosta kokemuksesta ja sain esilääkityksen se kyllä humahti pään sekaisin, muuta kipua oli silti ja aika kovaa. MUTTA kun ajattelin että kestän sen koska nyt on otettava selville mikä mulla on ja sitä ei saa selville ilman tähystystä, niin kestin. Eli suositan että otat vain sen asenteen että hengittelet hitaasti syvään ja että aattelet kun asia on ohi olet todella iloinen että kestit. Ja voi olla että ei koska ollenkaan! Kivuliain voi olla mutka joka on vatsan vasemmalla puolella, joillain se voi olle kierteellä tai kuten mulla se on tosi jyrkkä. Suoli ei ole kuitenkaan kovin pitkä joten tähystyshän ei kestä pitkään. Tosiasia on että joskus joutuu kokemaan kipua mutta koetappa ajatella sitä että sen on moni muukin läpikäynyt, käy silläkin hetkellä kun makaat siellä letku peffassa. Ihmisillä on surempiakin huolia ole kiitollinen että pääset ko tutkimukseen kaikilla maailmassa ei ole mahdollisuutta. nopeasti se on ohi ja on siellä muutkin kiljuneet.

Kävin kontrollitähystyksessä. Hyvin niukkaa ruokavaliota noudatin muutaman päivän ajan ja noin viisi litraa Colonsteriliä join edellispäivänä ajan kanssa, joten näkyvyys suolistossa oli taattu. On selvää, että kipukokemus riippuu suoliston sen hetkisestä tilasta, gastroenterologin pätevyydestä ja annettavasta kipulääkityksestä. Tällä kertaa tähystys sujui nopeasti ja siedettävästi ilman teräviä kiputuntemuksia, joita eniten pelkäsin. Vatsan painelusta kääntymisen jälkeen ja onnistumisesta pitämään vatsa jokseenkin rentona oli myös hyötyä. Esilääkityksenä oli ainoastaan Rapifenia suonensisäisesti. Suurempaa väsymyksen tunnetta ei tästä tullut, toisin kuin tehokkaasta Midatsolaamista. Lääkärin kanssa voisi väitellä siitä, miksi Suomessa yritetään tinkiä kipulääkityksestä (ei edes suonensisäisiä haluttaisi antaa) toisin kuin muissa maissa, joissa jopa anestesiaa suositaan yleisesti kolonoskopiassa.

Ajattelin tulla kertomaan oman positiivisen kokemukseni, kun tuntuu, että netistä löytyy niin paljon vain huonoja kokemuksia, joista varmasti herkemmin tullaan kertomaan.

Tyhjennys
Noudatin lääkäristä saamiani ohjeita tarkkaan ja tein tyhjennyksen Picoprep-nimisellä jauheella. Ei lainkaan pahanmakuinen ja sitä piti juoda illalla ja aamulla lasi. Tyhjennys onnistui hyvin ja ei ollut pahemmin paha olokaan, toki vessassa joutuu ravaamaan usein.

Tähystys
Tähystys tehtiin Terveystalossa (lääkärinä Satu Väkeväinen). Kokemus oli hyvä... tai siis eihän se nyt mikään hauska juttu ollut, mutta ei yhtään niin paha kuin pelkäsin. Hoitajat olivat ihania, kun antoivat vinkkejä ja suhtautuivat ymmärtäväisesti pelkooni. Sain esilääkityksenä rauhottavaa diapam-mikstuuria ja pari jotain kipulääkettä tms (oli sovittu etukäteen). Sovittiin, että jos tulee kipua niin laittavat kanyylin, joka vie kivun heti pois. Jalkaan laitettiin housut, joissa oli reikä takana.
Tähystys ei sattunut, mutta tuntui välillä epämiellyttävältä, siltä kuin olisi kova kakkahätä. Käskettiin piereskelemään ja se helpotti (ja pierut ei haise, kun suoli on tyhjä). Niin ja peräaukkoon laitettiin puudutusgeeliä. Hoitaja painoi välillä mahasta, silloin ehkä tunsin pientä kipua.

Kaikenkaikkiaan helpottava kokemus, kun homma oli ohi ja sai kuulla, että kaikki on ok. :)

Tänään kävin. Oireina peräaukon falskaus, ilmavaivat, pukamat, ajoittaiset kirkkaat veret paperissa ja silloin tällöin kiire vessaan.

Tähystys klo 1130. Viikon oli kaikki siemenet, tumma leipä pois yms. Lisäksi pari päivää ennen kaikki kasvikset ja maitotuotteetkin pois. Edellisenä päivänä vain sosetta. Tosin lounaaksi söin maalaishyytelöä, illalliseksi perunamuusia jauheesta, johon lihaliemestä lisää makua. Tähystysaamuna kahvia muki. Tyhjennysjuomana colonsteril jota yhteensä 3 litraa. Aloin klo 0645 juomaan, litra per tunti vauhtia. Hieman yli tunti aloituksesta meni ja eka vessakeikka. Sitten tyhjennyksiä n. 3 lisää ja oli jo ihan kirkasta. Parin litran jälkeen juoma tökki, mutta aika helppoa oli kuitenkin. Ajattelin pari tuntia jättää viimeisestä huikasta tähystyksen alkuun. Se oli hyvä aika mulle niin ei jäänyt enää paljoa suoleen tavaraa. Tosin vielä odotustilan aulan vessassa tyhjensin vielä kerran.

Tähystys: sain suoneen dormicum ja rapifen lääkkeitä pienet annokset kun sanoin haluavani kipulääkettä. Tähystys meni ok, onneksi vain pienillä kivuilla. Kokenut lääkäri ja yksi hoitaja. Hyvä että edes sitä huomasi kun kaapeli sujahti takapuoleen sisään. Puolivälissä alkoi taas enempi tuntumaan niin sain pienen lisäannoksen lääkettä. Olisin varmaankin hyvin selvinnyt ilman lääkettä, mutta näin meni mukavasti pienessä "rentoutuneessa tilassa". Ei löydöksiä, tai pikku pukamia enempää, näytteet vielä toki tuloksia odottaa.

Ok. Kiitos kertomuksestasi.

Pahin oli se kun pääsi ”pumppa” tutkimuksen aikana. Ihan hirveä tilanne ja hävetti kamalasti.

Hei, minulle tehtiin kolonoskopia ensimmäisen kerran v 2000. Muutaman puolitutun kertoman perusteella olin aivan paniikissa jo muutaman päivän ennen tähystystä. Etukäteen paikalliseen terveyskeskukseen ilmoitin, että tarvitsen rauhoittavaa ja kipulääkettä. Molempia sain, mutta silti kipua tuli. Myös toimenpiteen jälkeen oli kaamea olo, kuin ilmapallolla konsanaan.

Nyt tehtiin kolonoskopia uudelleen. Vähän jännitti ensin. Lisäksi jouduin perumaan ensimmäisen ajan, mutta nyt se on tehty. Edellisellä kerralla tein tyhjennyksen Colonstrerilillä, nyt käytin ohjeen mukaan Plenvua. Toki siinäkin juomaan joutui, mutta itse sai päättää, mitä joi niiden sekoitusten jälkeen. Itse join mustaa kahvia, vettä, makeutettua yrttiteetä (muutoin en sokeria käytä), jopa laimennettua tuoremehua join, jotta sain energiaa. Ei riittänyt 3 tuntia tyhjennykseen, mutta onneksi aloitin jo aiemmin juoman litkuja, jotta pääsin ajoissa nukkumaan.

Aamulla join puolikkaan mukillisen kahvia, jossa sokeria, hieman lantattua tuoremehua ja vettä sitten loppuajan.

Ei tarjottu mitään lääkitystä enkä sitä pyytänyt. Toki sattui, kun on suolessa niitä mutkia, mutta onneksi hoitaja käännytti minut selälleen, jolloin kipu oli siedettävää. Eikä edes likikään kokoaikaa sattunut, vai niissä jyrkissä mutkissa. Lääkäri ja hoitajat juttelivat omia juttujaan, niitä kuunnellessa en voinut keskittyä omiin tuntemuksiini. :)

Toimenpiteeseen meni kaikestaan vajaa 30 minuuttia. Turhaan siis etukäteen jännitin ja kyydinkin jo itselleni paluumatkalle järjestin, kun luulin, että olen niin kipeä ja täynnä kaasua, kuin edelliselläkin kertaa. Ehkä välineet ovat nyt paremmat, mutta tuo lääkäri, jolla olin, tekee näitä tähystyksiä todella paljon, oli siis todellinen ammattilainen. Edellinen lääkäri oli tavallinen terveyskeskuslääkäri.

Kyllä hoitohenkilökunta osaa tehtävänsä. Ei kannata pelätä ja jännittää turhaan.

Kerron oman kokemukseni, kun minulle tehtiin paksusuolen tähystys. Kun kirjeessä sain ajankohdan, se kyllä pelotti. Minulle määrättiin Plenvu tyhjennys aine, joka oli makean makuinen, eikä tökkinyt yhtään juodessa. Lisäksi ostin apteekista energia juomia tähän tarkoitukseen, mansikan ja vaniljan! Lisäksi join limsoja, mehuja ja vettä ja vissyä lähes pari litraa eka päivänä. Toisena päivänä en juonut niin paljon
Mutta kun kahtena päivänä piti sitä käyttää, niin kyllä oli veto pois tähyspvän aamuna ja ajattelin, miten selviän iltapäivän aikaan. Ja lisäksi minulla oli peräaukon kohta niin kipeä ja arka toimenpide aamuna niin mietin, minkälaista myrkkyä tyhjennysjuoman täytyy olla, kun teki tosi kipeää jopa lämpimä suihku. Ja jouduin voitelemaan Bepanthen salvalla sitä, jota mieheni joutui hakemaan apteekista!
Kuitenkin kun lähdin sinne, niin minulla oli rauhoittavaa kotona, joita otin 1,5 tablettia.
Ja olin jo levollinen sinne mennessä.
Hoitaja otti vastaan ja antoi reikähousut ja sukat minulle.
Muutaman sanan vaihdoimme, että tarvin varmaan jotain rauhoittavaa, kun kuitenkin siinä hetkessä ajattelin, että ei kai se tee niin kipeää, kun olen lukenut!
Kun tutkimus huoneeseen menimme, nousin tutkimus pöydälle. Hoitaja tiputti pari tippaa sieraimiini ja sanoi että nyt odotetaan 5minuttia, että vaikutus alkaa.
Oli jotain rauhoittavaa.
Lääkäri aloitti tutkimuksen ja kertoi, mitä hän alkoi tehdä.
En tuntenut edes sitä, kun hän alkoi laittaa putkea suolistooni. Oli varmaan jotain puuduttavaa laittanut, eikä kirvellyt yhtään.
Kertoi koko ajan rauhallisesti miten edetään.
Tunsin vain, kuin jotain kuplimisia liikkuisi suolistossani, kun hän laski sinne hiilidioksidia jolla laajensi suolistoani. Kun oli kuljettu suoliston vaikeampaan mutkaan vasemmalle, hoitaja auttoi minua kääntymään hiukan selälleni ja samalla kämmenellään tuli suolistoani vasemmalta puolelta vatsaa, kun lääkäri sanoi, että nyt voi tuntua hetki kipeältä.
Mutta sekin meni sujuvasti ihman huokailuja!
Ja pian oltiin jo tulossa takaisin ja käänsivät monitorin minun katseltavakseni!
Olihan se ihme, kun näin miltä suolistoni näyttää sisältäpäin.
Ja sitten näinkin, kun olisimme " sukeltaneet" johonkin mustaan aukkoon, joka pieneni ja supistui lopulta kokonaan!
Ja kun ei mitään sen jälkeen tapahtunut, kysyin, joko se nyt loppui???
Lääkäri myönsi, että nyt on kaikki valmista!
Eikä missään vaiheessa tullut paukuttelu tunnetta, eikä yhtään paukkua tullut koko reissulla!!!

En millään olisi uskonut että minun kohdallani kaikki sujui näin helposti!!!
Kävin pesulla ja vaihdoin omat housut jalkaani, jonka jälkeen avustava hoitaja ohjasi minut valvonta osastolle puoleksi tunniksi.
Olisin voinut heti lähteä kotiin, mutta jonkun rauhoittavan takia jouduin sinne hetkeksi.
Lääkäri kävi vielä luonani ja kertoi, ettei mitään koepaloja tarvinnut ottaa!

Sain lähteä kotiin ja tunsin kiitollisuutta, kun kaikki oli käynyt kivuttomasti 🙏

TSEMPPIÄ JOKAISELLE, JOILLA EDESSÄ TUO TOIMENPIDE!
EI TARVI PELÄTÄ!! HYVISSÄ KÄSISSÄ TEITÄ HOIDETAAN ❤️

Viime talvena olin ekaa kertaa paksusuolen tähystyksessä verenvuodon takia. Aika oli iltapäivästä ja aamu 6 eka picoprep tyhjennysjuoma (1,5dl) ja 12 aikaan toinen. Oli ihan juotavaa ja noron ja cryptosporidioosin sairastaneena oli aika kesyä tuo tyhjennys, kuin mahatauti ilman vatsanväänteitä. Vuorokauteen join mehuja ja vissyjä 3,5l. Energiat tietty oli vähissä ja vähän jännitti. Sain suonensisäisen kipulääkkeen, hetken huimasi, mutta sen ja puuduttavan voiteen avulla toimenpide oli varsin kivuton ja helppo. Yhdessä mutkassa vähän sattui, mutta se oli sellainen 3 sekunnin juttu. Menisin uudestaankin jos täytyy. Toivottavasti tämä lievittää jonkun pelkoa.

Juuri äsken tulin suoliston kuvauksesta, tulin kylän sairaalasta suoraan isomman kaupungin sairaalaan kun minut käskytettiin, veren vuotoni kestänyt kauan aikaa, 4 pussia verta sain, jatkuvasti tippa oli suonessa paitsi veren saannin aikana. Puoli viisi toivat litran juomaa jolla saisi suolen tyhjäksi, aluksi se meni mutta sitten tökki ja vikalla lasilla tuli vähän ylös kun keho ei pystynyt pitämään sisällä. Kello 6 jälkeen toivat toisen litran olin kauhuissani miten voin juoda tämän nooh 200ml siitähän sitten jäi mutta se ei haitannut kun en ollut lähiaikoina syönyt kauheasti kun olin kipeä ja vatsa muutenkin löysällä. Seuraava aamuna odotin vuoteessa jatkuvasti ottivat verinäytteitä ja unohin kertoa kun tulin sairaalaan hemoglobiini oli 57 josta en tiennyt pätkääkään kun olen nuorempi henkilö. Puoli yhden maissa tähystykseen kyllä pelotti. Ensiksi ripeästi suun kautta kamera oli todella todella epämiellyttävä en valehtele ei mitään kipu lääkkeitä tai sun muuta hössötyksiä suoraan kurkusta alas oksennustahan vähän tuli mikä oli litkua. Seuraavaksi housut kinttuihin ja kylkiasentoon tämä se vasta oli myös hirveää valehtelematta kaasuja syötettiin samanaikaisesti sisään ja en osaa kuvailla sitä mutta en menisi miljoonasta uudestaan taino ehkä voisin harkita tosijaa kivuliasta oli. Tässä kertomukseni anonyymisti toivotan KAIKILLE SAIRASTAVILLE IHMISILLE TSEMPPIÄ JA VOIMIA muistakaa myös välillä saa päästää tunteita irti jos siltä tuntuu!!!!

Peräsuolen tähystys oli vuosi sitten ja kyllähän se jännitti. Mutta henkilökunta osasi selittää jokaisen vaiheen rauhallisesti että pelko laski melko nopeasti. Ovat tehneet saman toimenpiteen jo tuhansia kertoja, joten he ovat ammattilaisia. Pientä epämukavuutta, mutta eipä sen kummempaa. Oikeastaan suolen tyhjennyt edellisen päivän aikana oli homman ikävin vaihe., etenkin kun se juoksutti yöllä vessaan.
Mitään ei onneksi löytynyt. Mutta täytyy sanoa että kotimatkalla tuli käytyä syömässä ravintolassa ja harvoinpa on ruoka maistunut yhtä hyvältä!

Pahinta tuossa tähystyksessä oli oikeastaan odotus lähetteen saatuani itse tähystykseen. Se kun oli 3kk.
Siinä kolmen kuukauden aikana ehtii päässä pyöriä vaikka minkälaisia ajatuksia siitä että mitä mahdollisesti löytyy.
Onneksi ei löytynyt mitään ja vaivat joidenka vuoksi olin alunperin mennyt lääkäriinkin olivat kadonneet sen odottelun aikana. :)

Mulla kolonoskopia oli epämiellyttävä, mutta hyvin sen kesti. Aikaa siihen meni n. 20 min. ja muutama koepala otettiin. Epämiellyttävintä oli menomatka ohutsuolen saakka, mutta tulomatka ja koepalat eivät tuntuneet missään!
Tyhjennysjuomana Plenvu, josta ensimmäinen pussi meni hyvin alas. Toisen pussin kohdalla oli vaikeuksia saada litku juotua ja siitä tuli huono olo. Ajan kanssa meni kyllä ohi, mutta huonosta olosta johtuen en pystynyt juomaan määrättyä määrää nesteitä. Suoli oli kuitenkin hyvin tyhjentynyt.
Menisin uudestaan. :)

Mulla on kolonoskopia ensi viikolla 5.12. Olen jo pari päivää syönyt ruokaa, jossa ei ole kuituja. Normaalisti syön runsaasti vihanneksia; kurkkua, tomaattia, jäävuorisalaattia/kaalia, mutta nyt ne on jätetty jo pois. Saako syödä esim keitettyjä porkkanoita? Päivää ennenhän pitää siirtyä kirkkaaseen liemiruokaan.

Onko joku ollut lähiaikoina Oysissa tähystyksessä? Miten toimittiin lääkitysten kanssa ja miten sujui?

Älkää turhaan jännittäkö. Mulla oli viikko sitten tuo kolonoskopia ja jännitin ihan kauheesti ja asiaa ei parantanut kauhujuttujen lukeminen näiltä palstoilta... Tyhjennykseen jouduin juomaan 4l colonsteril valmistetta, josta olin kanssa lukenut että oli kauheinta mitä voi juoda. Hyvin meni kuitenkin kaikki alas ja oikeassa ajassa. Mä join sitä samaan aikaan päärynäjuissin kanssa, jotta maku olisi vähän miellyttävämpi. Se ei kuitenkaan ole niin hirveetä mitä sanotaan, toki yksilökohtaista. Viiminen kaks litraa meni kun vettä vaan kun makuun oli jo tottunut. Vessassa ramppaaminen alkoi noin 2h juoman aloittamisen jälkeen. Kävin noin 15-20 kertaa ennen nukkumaanmenoa. Mitään muuta siitä ei tullut kuin peräaukko kipeentyi ja kävi jaksamisen päälle.

Valmistauduin kans kovaan nälkään ja hain nutridrinkkejä kaupasta, mutta ihan turhaan. Sitä juomaa juodaan niin paljon ja tiiviiseen tahtiin, että ei kerkeä tulla nälkä. Nukuin todella hyvin eikä yöllä tarvinut mennä vessaan.

Sitten ite tutkimukseen. Se oli niin helppo kun pystyy olla ja taas aivan turhaan jännitin. Hoitaja oli aivan ihana ja rauhoitteli enne aloitusta. Sain lääkityksen suoraan suoneen ja suosittelen sitä muillekin ketä vähäkin jännittää. Lääkkeet vaikutti nopeasti enkä muista mitään. Kerran tunsin pientä kipua, mutta ei mitään tietoa missä kohtaa mentiin. Suunnittelin katsovani toimenpiteen näytöltä, mutta eihän se näin mennyt. Nukahdin aikalailla heti kun lääkkeet saatiin suoneen.

Seuraava mitä muistan on kun hoitaja herätteli ja kertoi kaiken olevan valmista. En muistanut mitään, en tuntenut muutakun sen kerran pientä kipua eikä ollut toimenpiteen jälkeen maha kipeä. Tutkimukseen meni noin 15-20min.

Jos joku näitä vielä lukee niin muutama helppo vinkki.
Älä jännitä liikaa hyvin se menee. Kannattaa varata mahdollisimman pehmeetä vessapaperia sille päivälle ja jopa loppuvaiheessa vaan suihkutella käsisuihkulla kun sieltä ei tuu muuta kun sitä ainetta enään läpi. Päärynäjuissin kanssa colonsteril aine maistui paremmalta. Viimiseksi kannattaa pyytää lääkkeet, jos vähäkin jännittää. Hyvin se menee:)

itse olen 17 vuotias nuori nainen ja laiha eli sitä vaikeaa porukkaa eikä ongelmia ollut. Seuraavaksi menossa gastroskopiaan eli suun kautta mennään seuraavaksi.
Toivottavasti tästä oli apua ja tsemppiä kaikille:)

Kolonoskopia eli perä- ja paksusuolen tähystys tehty kolme kertaa. Minulla ollut kivuton ja helppo toimenpide. Olen hoikahko mies.

Minäkin haluan jakaa oman kokemuksen nyt kun ensin näitä luin pelokkaana 😀

Eli toista kertaa olin tähystyksessä. Viime kerrasta jo aikaa enkä oikein muistanut siitä kuin sen että olin raskaana ja ei päästy kovin pitkälle...
No tällä kertaa siis jännitin kovasti etukäteen.
Otin picoprep 2x ja kovin oli hidasvaikutteinen. Vielä ennen toimenpidettä jouduin käydä vessassa. Mutta lääkäri rauhoitteli että kyllä se saadaan tyhjättyä siinä samalla.. kysyttiin kipulääkitystä ja kun olen helposti huonovointinen vahvoista lääkkeistä en halunnut kanyyliä käteen vaan ilokaasua joka tuttu ennestään synntyksistä 😀 se annettiin heti koska alussa kuulemma kipeintä. No sain siis jotakin tekemistä siinä samalla. Tuntui ok kun hoitaja paineli vatsaa mutkissa. Vasemmalla sattui kovasti ja kerran sanoin maskin alta ai! Ja hoitaja taas paineli vatsaa. Sitten käännettiin selälleen ja otettiinkin jo ilokaasu pois (loppuvaiheessa aloin kuulla huonommin ilokaasun vaikuttaessa, muuta sekavuutta ei ollu). No selällään olikin ihan ok ja painelin itse vatsaa. Kaikki oli ohi puolessa tunnissa, tsemppasin itteäni tuntiin etukäteen 😀 kehuin jopa siinä lopuksi että ei ollukkaan niin paha juttu! Lääkärin mielestä oli teknisesti vaikea mutta enhän mä sitä huomannu. Ihan iloisesti lähdin pois kun se oli ohi. Samana iltana oli tosi väsy kun oli ollut 24h syömättä ja vielä seuraavat päivät aika hitailla mutta vatsassa ei mitään tuntemuksia!
Kyllä siitä selviää!

Haluan jakaa oman kokemukseni myös sillä muiden kommenttien lukeminen auttoi ainakin itseäni.

Aloitetaan ruokavaliosta mitä piti noudattaa viikko ennen toimenpidettä. Valitsin mennä helpoimman kautta ja valitsin vain pari ruokaa mitä söin koko viikon, en ole järin kulinaristi muutenkaan niin meni aika helposti. Söin riisipuuroa, viiliä ja vaaleeta leipää (kuitua alle 3g) sekä proteiinipirtelöitä.

Tyhjennyksen tein ohjeen mukaan Colonsteril jauheella ja se oli ehdottomasti koko prosessin pahin osuus. Makua onneksi parasi reilu määrä tiivistemehua ja jokaisen annoksen jälkeen mehua tai muuta paremman makuista juotavaa. Kannattaa olla sokerillisia sillä ne pitää paremmin vointia yllä kun tyhjennyksen aikana ei saa syödä.

Join yhteensä 4 litraa tyhjennysjuomaa illan aikana, siitä ei tullut vatsakipuja ja toimi nopeasti. . Aamulla ennen toimenpidettä join vielä viimeisen litran. Aamulla suolesta tuli enää ruskeaa vettä, mietin onko suoli tarpeeksi tyhjentynyt kun vesi oli värillistä mutta tutkimuksessa kerrottiin tyhjennyksen onnistuneen hyvin eli ilmeisesti riitti. Itselle jäi ennen tähystystä sellainen olo ettei kaikki vesi lähtenyt pois suolistosta ja painellessa "hölskyi" mutta hoitaja sanoi sen olevan täysin normaalia.

Itse tähystys alkoi reikäpöksyjen pukemisella. Peppureikä puudutettiin puudutusvoiteella lääkärin toimesta ja sitten alettiin laittaa letkua sisään. Letku tuntui muljahtelulta ja parissa kohtaa kivulta mutta se kesti vain hetken eikä ollut järin kovaa kipua. Tutkimuksessa on normaalia että jää hieman ulostetta suoleen eikä sitä tarvitse hävetä. Tutkimuksen jälkeen vatsaan pumpattu ilma sattui vajaan tunnin ajan ja sitten
olo olikin jo ihan normaali.
Koepaloja otettiin kolme mutten tuntenut niiden ottoa.
Eli kokonaisuudessaan ei paha siitä selviää kyllä. Ja ei et pasko allesi siinä pedillä vaikka se siltä saattaa tuntua hetkellisesti.

Tänään koettu ko tähystys. 3kk ripulin jälkeen tutkittiin. Tyhjennys juoma 4l teki tiukkaa, 3.5l sain juotua. Sitten oli pakko lopettaa.
Toimenpide oli aamulla ja sain esilääkityksen.
Toimenpide kesti n20min ja meni täysin kivuitta. Siis oikeasti täysin ilman kipua. Edes epämiellyttävää tunnetta en kokenut. Muutaman kerran tunsin nipsaisun vatsassa.
Lääke vaikutti vielä reilun tunnin, sellainen mukava pikku pöhnä oli ja sitten tuli väsy ja ikäänkuin laskuhumala ilman pahaa oloa.
Ehdootomasti hyvä fiilis jäi tutkimukesta. Juoman litkiminen oli isoin haaste :)

Kerrotaan omakin kokemus, ison "polyypin" takia pääsin kolonoskopiaan, ja litkuna oli Plenvu. Ensimmäinen erä illalla ei oksettanut, mutta liian makea ja liian suolainen samaan aikaan tökki pahasti saada alas. Seuraavan aamun litku oli paremman makuista, mutta siitä tuli paha olo. Paikalla sain pari tablettia, ilmeisesti rauhoittavia. Tutkimus alkoi, paikalla kolme henkilöä, ja aluksi kaikki oli hyvin, kunnes sanottiin, että kohta voi tuntua. Ja tuntuikin, järjetön kipu, ja sitten filmi pimeni. Heräsin sitten siihen, että hoitaja kosketteli kasvojani, olin kuulemma pyörtynyt ja ollut kolme minuuttia tajuttomana. Siinä samalla oli hoitunut se kamala mutkakin, joten onneksi noin. Se polyyppi oli jokin hyvänlaatuinen kasvain, jonka poisto vaatisi leikkauksen, eli ongelma jäi, ja pitää itse muistaa sen olemassaolo tai pyytää päästä joskus poistoleikkaukseen, mutta toivottavasti pääsen ilman uutta tähystystä. Ja olen aina elänyt siinä uskossa, että minulla on korkea kipukynnys...