”Älä mieti mitään” se sanoi minulle
kun valitin illalla etten saa unta.
”Sulje silmät ja ajattele ettet ajattele”,
se neuvoi tietäväisenä,
niin kuin olisi itse muka joskus nukkunut.
Mutta minkä minä voin sille,
että hän hymyilee minulle valloittavasti
suljettujen silmäluomienikin läpi?, valitin.
”Laita tyyny eteen”, niin et näe,
se viisasteli ja keikutteli itseään
iloisesti sänkyni reunalla.
Tyhmä suojelusenkeli,
ajattelin ja käänsin sille selkäni.
Osaan nukuttaa itse itseni parhaiten.
Ja ajattelen sinut viereeni,
ihan kiusallani,
niin mahdoton ajatus kuin se
sinun ja suojelusenkelini mielestä onkaan.
Ja niinhän siinä kävi,
että heti kun pääsin syliisi nukahdin.
kun valitin illalla etten saa unta.
”Sulje silmät ja ajattele ettet ajattele”,
se neuvoi tietäväisenä,
niin kuin olisi itse muka joskus nukkunut.
Mutta minkä minä voin sille,
että hän hymyilee minulle valloittavasti
suljettujen silmäluomienikin läpi?, valitin.
”Laita tyyny eteen”, niin et näe,
se viisasteli ja keikutteli itseään
iloisesti sänkyni reunalla.
Tyhmä suojelusenkeli,
ajattelin ja käänsin sille selkäni.
Osaan nukuttaa itse itseni parhaiten.
Ja ajattelen sinut viereeni,
ihan kiusallani,
niin mahdoton ajatus kuin se
sinun ja suojelusenkelini mielestä onkaan.
Ja niinhän siinä kävi,
että heti kun pääsin syliisi nukahdin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
ihana runo.Hymyilen nyt koko naamani leveydeltä.Tää vois olla sulta...:)
eräälle, joka on samanlainen jäisen kylmä viisastelija kuin tuo suojelusenkelinikin.
Olen kirjoittanut kerran aikaisemminkin siitä, enklustani siis. Sekään ei kyllä ollut runo, niinkuin ei kyllä tämäkään.