Ajattelin tulla täältä kysymään apua muistoihini ja nykyiseen pelkooni.
Tästä tapahtumasta on jo melkein nelisen vuotta mutta silti näen vielä painajaisia ja pelkään tämä toistuisi.
Olimme ystäväni kanssa pitämässä hauskaa niin kuin teini nuoret pitävät hauskaa viikonloppuisin. Olimme pitäneet hauskan illan ja lähdössä kotiin päin... ystäväni oli liikkeellä pyörällä ja minä kävellen. Noh kuitenkin... olimme kummatkin vielä pienessä hiprakassa ja sovimme että ystäväni ajaa ja minä tulen takana... poljimme ja olimme puolessa välissä matkaa mäen päällä ja liu´uimme mäkeä kovaa vauhtia alas ja jokin meni pieleen ja kaaduimme.
itse lensin ojaan mutta ystäväni lensi asfalttiin ja jäi siihen. Ryömein ojasta ja pyyhein verta nenästäni hihaani ja huutelin ystävääni. Ei vastausta... löysin hänet vähän matkan päästä ja huomasin ettei kaikki ole kunnossa.. huusin apua ja huusin ja huusin... ketään ei kuullut. ystäväni kouristi ja sitten tuli vain hiljaisuus hän ei enää yskinyt eikä mitään.. seuraava auto tuli vasta 15min päästä.
Olen aivan shokissa vieläkin tapahtumasta. vaikka on kulunut aikaa.. saan paniikkihäiriöitä pyöräilijöistä, varsinkin jos menee kaksi päällä. Näen painajaisia joissa huudan ystävääni... olen saanut lääkityksen mutta tuntuu ettei se auta enää mihinkään.. Sanokaa ihmiset mitä mun kannattaa tehä?? mä sekoon ihan kokonaan kohta!!!
Muhun sattuu vieläkin ja mä syytän itseäni hänen kuolemasta ja meinasit tehdä itsemurhan mutta minut pystyttiin pelastamaan vielä juuri ja juuri kuitenkin... Kannattaisiko minun mennä oikesti jonnekkin hoitoon tai jotain... Mä pelkään tulevaa!
Tästä tapahtumasta on jo melkein nelisen vuotta mutta silti näen vielä painajaisia ja pelkään tämä toistuisi.
Olimme ystäväni kanssa pitämässä hauskaa niin kuin teini nuoret pitävät hauskaa viikonloppuisin. Olimme pitäneet hauskan illan ja lähdössä kotiin päin... ystäväni oli liikkeellä pyörällä ja minä kävellen. Noh kuitenkin... olimme kummatkin vielä pienessä hiprakassa ja sovimme että ystäväni ajaa ja minä tulen takana... poljimme ja olimme puolessa välissä matkaa mäen päällä ja liu´uimme mäkeä kovaa vauhtia alas ja jokin meni pieleen ja kaaduimme.
itse lensin ojaan mutta ystäväni lensi asfalttiin ja jäi siihen. Ryömein ojasta ja pyyhein verta nenästäni hihaani ja huutelin ystävääni. Ei vastausta... löysin hänet vähän matkan päästä ja huomasin ettei kaikki ole kunnossa.. huusin apua ja huusin ja huusin... ketään ei kuullut. ystäväni kouristi ja sitten tuli vain hiljaisuus hän ei enää yskinyt eikä mitään.. seuraava auto tuli vasta 15min päästä.
Olen aivan shokissa vieläkin tapahtumasta. vaikka on kulunut aikaa.. saan paniikkihäiriöitä pyöräilijöistä, varsinkin jos menee kaksi päällä. Näen painajaisia joissa huudan ystävääni... olen saanut lääkityksen mutta tuntuu ettei se auta enää mihinkään.. Sanokaa ihmiset mitä mun kannattaa tehä?? mä sekoon ihan kokonaan kohta!!!
Muhun sattuu vieläkin ja mä syytän itseäni hänen kuolemasta ja meinasit tehdä itsemurhan mutta minut pystyttiin pelastamaan vielä juuri ja juuri kuitenkin... Kannattaisiko minun mennä oikesti jonnekkin hoitoon tai jotain... Mä pelkään tulevaa!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kokemuksesi ovat todella järkyttäviä, eikä kukaan odotakkaan sinun niistä yksin selviytyväsi. Hakemalla apua, vaikka lääkityksen määränneen lääkärin kautta et voi kuin voittaa. Sairaalaakaan ei akuutimmassa vaiheessa kannata pelätä, siellä on myös avo-osasto hoitoa, jolloin tarvittaessa jopa yöt voi viettää kotona ja osallistua päivisin hoitoon.
Kirjoittelehan kuulumisia, jos ja miten hoitoon pääsit/pääset...