parisuhde

Pitkäaikainen poikaystäväni jätti minut viikonloppuna. Olin surun oma. Sovittiin että ei soitella eikä kirjotella hetkeen. En kestä tälläista eroa.Olen tottunut näiden lähes kolmen vuoden aikana olemaan kaikki viikoloput yhdessä ja vähintään soittelemaan joka päivä yli tunnin. Välillä olemaan yhdessä kokoajan pitkiä aikoja jos ei olla koulussa. Olen kärsinyt masennuksesta jo ennen seurustelua ja sen aikanakin. Minut hän vei hoitoon, mutta ei se tuo lopullista ja auttavaa ratkaisua. Siitä on jo vuosi ja yli kun aloitin hoidon.Lopetin vuosi sitten säännölliset hoidot.

En halua menettää häntä. Mutta tajuton syyllisyys siitä että on ollut masentunut ja sitten riidellessä tehnyt radikaalin ratkaisun ja yrittänyt itsemurhaa. Sen olen lopettanut jo silloin kun aloin käydä terapiassa, mutta pelko säilyi poikaystäväni mielessä. Sen takia hän jätti minut,koska ei tahdo pelätä ja olla yksin vastuussa minun hengestäni. Tai paremmin hän tahtoo ettei ajattele niin vaikka titää ettei se ole hänen vastuunsa.

Tuli mieleeni lukiessa palstan tekstejä että kenties minun pitäisi pyytää uudestaan hoitoa ja yrittää enemmän selvittää omat asiani. Se voisi tuottaa uuden elämän minulle ja toivoisin että sen seurauksena löytäisin tien takaisin hänen sydämeensä. Kun rakastaa todella ei voi päästää irti.

Minä tiedän että muuta vaihtoehtoa ei miehistä minulle löydy sillä häntä minä etsin kaikkialta.
3452
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

sinua, niin kyllä hän kestää sinun masennuksesi. Kerrot kirjoituksessasi "hoidosta", mitä se tarkoittaa ? Oletko ollut sairaalassa hoidettavana vaiko käynyt keskustelu terapiassa.
Syötkö lääkkeitä mielialaasi, minua ainakin mielialalääkkeet ovat auttaneet. Suosittelen mielialalääkkeiden syömistä ja terapiaa.

Äänestä
  • kävin avohoidossa psykoterapeutilla. En halua lääkkeitä, koska olen sen verran tunteva ihminen en tahdo tietää että hyvä olo johtuu siitä mitä syön vaan tahdon päästä yli en vain ympäri.
    Hän ei ole rakastanut minua pitkään aikaan, mutta välittää yhä. en voi pakottaa rakastumaan. Pelottavinta on että hän voisi joku päivä kävellä vastaan käsikädessä jonkun toisen kanssa.

    Äänestä

  • aloittaja kirjoitti:

    kävin avohoidossa psykoterapeutilla. En halua lääkkeitä, koska olen sen verran tunteva ihminen en tahdo tietää että hyvä olo johtuu siitä mitä syön vaan tahdon päästä yli en vain ympäri.
    Hän ei ole rakastanut minua pitkään aikaan, mutta välittää yhä. en voi pakottaa rakastumaan. Pelottavinta on että hän voisi joku päivä kävellä vastaan käsikädessä jonkun toisen kanssa.

    Jos itsemurhaa yrittänyt ihminen lopettaa hoidon ennen parantumista, niin en minäkään ottaisi vastuuta vaan etäisyyttä.
    Lääkkeitä syödään niin kauan, että luonnollinen optimistisuus palaa ja lopetetaan sitten vähitellen. Kai sinä insuliiniakin ottaisit, jos oma elimistö ei sitä kehitä, sama juttu serotoniinilla.
    Pistä oma elämä kuntoon ja katso sitten, jospa poikaystäväsi löytäisi uudelleen sen ihmisen, johon rakastui.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


ei kestä tätä kirjoitti:

Pitkäaikainen poikaystäväni jätti minut viikonloppuna. Olin surun oma. Sovittiin että ei soitella eikä kirjotella hetkeen. En kestä tälläista eroa.Olen tottunut näiden lähes kolmen vuoden aikana olemaan kaikki viikoloput yhdessä ja vähintään soittelemaan joka päivä yli tunnin. Välillä olemaan yhdessä kokoajan pitkiä aikoja jos ei olla koulussa. Olen kärsinyt masennuksesta jo ennen seurustelua ja sen aikanakin. Minut hän vei hoitoon, mutta ei se tuo lopullista ja auttavaa ratkaisua. Siitä on jo vuosi ja yli kun aloitin hoidon.Lopetin vuosi sitten säännölliset hoidot.

En halua menettää häntä. Mutta tajuton syyllisyys siitä että on ollut masentunut ja sitten riidellessä tehnyt radikaalin ratkaisun ja yrittänyt itsemurhaa. Sen olen lopettanut jo silloin kun aloin käydä terapiassa, mutta pelko säilyi poikaystäväni mielessä. Sen takia hän jätti minut,koska ei tahdo pelätä ja olla yksin vastuussa minun hengestäni. Tai paremmin hän tahtoo ettei ajattele niin vaikka titää ettei se ole hänen vastuunsa.

Tuli mieleeni lukiessa palstan tekstejä että kenties minun pitäisi pyytää uudestaan hoitoa ja yrittää enemmän selvittää omat asiani. Se voisi tuottaa uuden elämän minulle ja toivoisin että sen seurauksena löytäisin tien takaisin hänen sydämeensä. Kun rakastaa todella ei voi päästää irti.

Minä tiedän että muuta vaihtoehtoa ei miehistä minulle löydy sillä häntä minä etsin kaikkialta.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu