En tiedä kuuluuko tämä tälle palstalle, en mielestäni löytänyt juuri sopivaa ja oikeaa palstaa, joten pahoittelen jos meni väärin.
Ongelmani koskee ADHD:tä. Tiedän että ADHD on nykyään lähes "muoti-ilmiö", mutta kun pari vuotta sitten kuulin siitä ekan kerran, ajattelin että tuohan on juuri kuin minun elämästä. Lapsena olin ylivilkas ja minulla oli omituisia pakkomielteitä ja tapoja, sekä poikkeuksellista taiteellista ja musikaalista lahjakkuutta. Koulussa sulkeuduin ja putosin jo ala-asteella kärryiltä kaikista vaikeista aineista, kuten matematiikka. Aikuisena olen kärsinyt syrjäytyneisyydestä, päihdeongelmista ja pitkäaikaistyöttömyydestä. Lisäksi olen hyvin impulsiivinen päätöksissäni, tuhlaan rahaa ja teen muitakin harkitsemattomia asioita ihmissuhteiden ja kaiken muunkin suhteen. Minun on hirveän vaikea keskittyä, varsinkin mihinkään "kuivaan" tekstiin ja puheeseen, ja huomaan usein, etten ole kuunnellut lainkaan. Lisäksi minulla on usein lukihäiriötä yms. koko ajan levoton olo. Olen kärsinyt masennuksesta ja unettomuudesta ja minulla on niihin lääkityskin. En hallitse elämääni enkä pysty suunnittelemaan sitä. Olen aina tuntenut olevani jotenkin erilainen kuin muut.
Tidän ettei ongelmani välttämättä ole ADHD tai jos onkin, niin taustalla voi olla muitakin asioita mitkä aiheuttavat tätä.
En vain tiedä mitä pitäisi tehdä. Tavallinen lääkärikö diagnoosin tekee? Miten se oikein tehdään? Psykologisesti haastattelemalla vai jollain laboratoriokokeilla? Olisin kiitollinen avusta, sillä en ole tohtinut mennä lääkäriin, pelkään että nauravat ulos, ja ollut huono omatuntokin, että miksi tuollaisen "pikkuasian" takia menen, kun jollain on todellisia ongelmiakin esim. terveyden suhteen. Tämä kuitenkin on kaikki vain pääni sisällä oleva sotku.
Ongelmani koskee ADHD:tä. Tiedän että ADHD on nykyään lähes "muoti-ilmiö", mutta kun pari vuotta sitten kuulin siitä ekan kerran, ajattelin että tuohan on juuri kuin minun elämästä. Lapsena olin ylivilkas ja minulla oli omituisia pakkomielteitä ja tapoja, sekä poikkeuksellista taiteellista ja musikaalista lahjakkuutta. Koulussa sulkeuduin ja putosin jo ala-asteella kärryiltä kaikista vaikeista aineista, kuten matematiikka. Aikuisena olen kärsinyt syrjäytyneisyydestä, päihdeongelmista ja pitkäaikaistyöttömyydestä. Lisäksi olen hyvin impulsiivinen päätöksissäni, tuhlaan rahaa ja teen muitakin harkitsemattomia asioita ihmissuhteiden ja kaiken muunkin suhteen. Minun on hirveän vaikea keskittyä, varsinkin mihinkään "kuivaan" tekstiin ja puheeseen, ja huomaan usein, etten ole kuunnellut lainkaan. Lisäksi minulla on usein lukihäiriötä yms. koko ajan levoton olo. Olen kärsinyt masennuksesta ja unettomuudesta ja minulla on niihin lääkityskin. En hallitse elämääni enkä pysty suunnittelemaan sitä. Olen aina tuntenut olevani jotenkin erilainen kuin muut.
Tidän ettei ongelmani välttämättä ole ADHD tai jos onkin, niin taustalla voi olla muitakin asioita mitkä aiheuttavat tätä.
En vain tiedä mitä pitäisi tehdä. Tavallinen lääkärikö diagnoosin tekee? Miten se oikein tehdään? Psykologisesti haastattelemalla vai jollain laboratoriokokeilla? Olisin kiitollinen avusta, sillä en ole tohtinut mennä lääkäriin, pelkään että nauravat ulos, ja ollut huono omatuntokin, että miksi tuollaisen "pikkuasian" takia menen, kun jollain on todellisia ongelmiakin esim. terveyden suhteen. Tämä kuitenkin on kaikki vain pääni sisällä oleva sotku.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kaikille oireille on olemassa Suomen olosuhteissa sairaus diagnoosi. Todellisuudessa puhumme vain oireista jotka saattavat johtua likimain mistä tahansa. Yhteneväistä keikille ongelmille on se, ettei oireet häviä kuin pinnallisesti lääkityksellä. Lääkkeet ei siis auta sinua keskittymään, joten kysymys on jostakin muusta.
Nuoruusajan ongelmat johtuvat suurelta osin ympäristöstä. Keskustelin erään yh:n kanssa ja tämä totesi, että lapset saavat koulussa samanmoisia todistuksia kuin äitikin. Nyttemkin olen itse ymmärtänyt etten ole saanut kotona asuessani hetken rauhaa ja loppuksi koulutodistus oli aivan tismalleen sama kuin äidillänikin. Hounot kotiolosuhteet siis ovat aiheuttaneet minun ongelmat kouluaikana.
Minä olen itse päässyt kaiken yli sillä, että olen muuttanut pois kotoa ja vaatinut kotirauhan "perheeltäni". Väärä paikkakunta valinta on siltikin tuonut odottamattomia ongelmia ympäristön toimesta.
"Oire ei ole rikos ja esim. kouluelämässä pärjää ne jotka todellakin oireilevat vähemmän ja pärjääminenhän ei ole maailmankaikkeuden tärkein asia"
Nykyään nuori ihminen ei voi saada kunnon työpaikkaa, jos ei omaa jonkinlaista tutkintoa. Ei edes siivoojaksi tunnu saavan työpaikkaa, mikä on jotenkin tyhmää. Kaikkihan juontaa juurensa siitä ajatuksesta, että ihmiset ovat kaikki samasta muotista luotuja.
Mitä siis tulee ympäristöön, niin toki sillä on varmaankin väliä, mutta se, että molemmat perheeni miespuoliset jäsenet (minä mukaanlukien) ovat kärsineet koulunkäynnin vaikeudesta - kun taas sisarilla ei ole ollut mitään ongelmia - kertoo ainakin minulle jotain geenien osuudesta asiassa.
No, yllättäen äitini oli aika hyvä koulussa, kun taas isä esim. oppi vasta kuudennella lukemaan (hän tosin harrasti paljon urheilua, mutta keskittyminen ei ollut hänen lajiaan). Isän puolelta löytyy myös paljon miespuolisia ihmisiä, joilla selvästi esiintyy oppimisvaikeuksia (osa erityisluokallakin).
En todellakaan jaksa pyyteettömästi uskoa siihen nykypäivän hoettuun muoti-ilmiöön, jonka mukaan kaikki henkiset ominaisuudet ovat vain "ympäristön tuotosta". Se on kyllä kauniilta ja lohdulliselta kuulostava ajatus, mutta käytännössä sen valheellisuus pistää vihaksi, koska se voi joskus luoda pettymyksiä, jos lahjoiltaan heikompi ihminen ei kehitykkään siksi vasemmistoyhteiskunnan lupaamaksi moniosaajaksi.
Lyhyesti siis: kaikki ovat tasa-arvoisia, mutta kaikki eivät ole edes syntyjään tasavertaisia. Ihmisten olisi jo aika ymmärtää tämä, ja elää sen mukaisessa harmoniassa ilman polttavia pettymyksiä.
Valitettava tosiasiahan on kuitenkin se, että nyky-yhteiskunta pitää oikeasti heikompia ihmisiä jotenkin alempiarvoisina, siksi se ei halua myöntää näiden ihmisten huonoiksi katsottujen ominaisuuksien ehdotonta staattista luonnetta.
älä yhtään epäile puhua näistä ongelmista.Minulla on 2 AD/HD poikaa,ja varsinkin vanhemman pojan kanssa on paljon samoja oireita,kuin sinulla.
Ota rohkeasti yhteyttä esim soittamalla mielenterveystoimistoon,koska psykologi tekee testejä joilla voidaan diagnoosi tutkia.
Puhumalla omasta käyttäytymisestä saadaan parhaiten tietoa,mistään laboratoriokokeista en ole koskaan kuullut.
Meillä on nuorimmalla tällähetkellä lääkitys käynnissä,ja vanhemmalle on lääkitys tulossa.
Lääkitys parantaa elämänlaatua,ei AD/HD :ta.
Eikä kukaan vähättele sinua,parempi että otat yhteyttä nyt,kuin myöhemmin
Oletettavinta tilanteessasi on se, että sinä aiheutat lapsillesi kyseiset oireet. Mikäli kotona on kaikinpuolin likaista ja esim. homeongelma ja lapset sairastelevat siksi, niin lapsien lääkitys on väärä vaihtoehto, vikahan on asunnossa ja hygieniassa. Samoin useimpien mt-ongelmien kohdalla. Olisi siis helpompaa tutkia kotiväki ennen lapsien lääkitystä. Kokonaisuudessa on muutoinkin hyvin väärin loukata ihmisten yksityisyyttä ja ruumillista koskemattomuutta pikkuongelmien vuoksi. Oire ei ole rikos ja esim. kouluelämässä pärjää ne jotka todellakin oireilevat vähemmän ja pärjääminenhän ei ole maailmankaikkeuden tärkein asia. Tilanne monesti siis rinnastettavissa eräseen virkanaiseen joka ei kykene toimimaan järkevällä tavalla oman sairautensa vuoksi ja koska hänen toiminnasta on haittaa muille, niin hänen mielestä muidenkin pitäisi hakea apua lanttumaakarilta. Nämäkin murheet on vältettävissä välttämällä kyseistä virkailijaa.
Sinä ainakaan tuskin olet siellä koulussa pärjännyt. Tekstisi oli kyllä sekavuuden huippu.
Mutta asiaan....Kuka/Mikä sinä olet kertomaan tälle kirjoittajalle että hän itse aiheuttaa lapsilleen adhd.n Oletko neurologi? Ja vaikka olisitkin, niin miten ihmeessä voit tuntematta/tutkimatta ihmistä esittää tuollasia väitöksiä.Sikäli kyllä minä voin olla samaa mieltä, että adhd on perinnöllinen neurologinen häiriö ja tätä kautta vanhempi on voinut "aiheuttaa" sairauden. Kodin likaisuudella ja homeongelmilla ei ole MITÄÄN tekemistä adhd.n kanssa.
Puhuit, että on hyvin väärin loukata ihmisten yksityisyyttä ja koskemattomuutta....???? Mitä kirjoituksellasi itse teet?
AD/HD on oireiden perusteella tehty taudin määritys. AD/HD ei ensisijaisesti tarkoita elimillistä eli neurologian piiriin kuuluva sairautta.
Ihminen saadaan käyttäytymään painostuksessa, ahdistuksessa taikka häirinnässä poikkeaavasti, jolloin ympäristön ja tässä tapauksessa kodin toiminnalla on suuri merkitys. Oletettavaa on, että ongelma on vanhemissa, koska kaksi täysin eri yksilöä samassa kodissa on saanut saman taudin määrityksen.
Älä leiki niin itsevarmaa tämän asian suhteen. sinä tuskin olet asiaa tutkinut. Adhd kyllä on neurologinen häiriö. Minunkin lapseni on tutkittu juuri adhd-epäilyn vuoksi neurologisella osastolla kuten monet muutkin samoista oireista kärsivät. Ja neurologi teki diagnoosin, ei sinunlaisesi maallikko.
Ja eihän tuossa ole mitään tolkkua "Oletettavaa on, että ongelma on vanhemmissa, koska kaksi täysin eri yksilöä samassa kodissa on saanut saman taudin määrityksen" Missä olet ollut biologian tunnilla? eikö tuo viittaa juuri ja nimenomaan siihen, että häiriö on perinnöllinen. Adhd on todettu voimakkaasti periytyväksi.
Ja mitäs sitten sanot siihen, että minulla on kaksi melko lailla samanikäistä lasta joista toinen on todella vilkas vilpertti ja toinen taas aivan eri luonteinen. Kummatkin tosin iloisia ja avoimia, mutta toisella suunnattomat keskittymisongelmat. kasvatuksen tulosta? Vai oliko se homeongelma, josta aiemmin puhuit? Painostus, ahdistus, häirintä?
Silloin ei pitäisi kommentoida, kun ei asioista ole minkäänlaista tietoa.
Onko se perinnöllistä, että peruskoulun tarkkailuluokan opettaja on ihmisenä täysin sekopää? Ei ole ja oireet johtunevat mitä varmemmin ympäristöstä. Mikäli kotona on melkoisen häiritsevä ympäristö, niin onko vika lapsessa? Lapsi ehkä oireilee, mutta taatusti rauhoittuu ympäristön mukana.
AD/HD on määritelty AD/HD - liiton mukaan psykitrisia, eli henkisiä oireita kuvaavassa tautiluokituksessa. Mikäli diagnoosin on tehnyt neurologi joka tutkii elimillisiä sairauksia, niin toden-näköisesti elimillisiä ongelmia ei ole ollut ja tämän vuoksi ollaan todettu, että kyseessä on psykitrian piiriin kuuluva AD/HD.
neurologilta, neuropsykologilta tai asiaan perehtyneeltä psykiatrilta.
Että kannattaa varata aika ehdottomasti yksityiseltä psykologilta, jos vain suinkin mahdollista!
Julkiset kallonkutistajat ovat niin sairaan ylimielisiä ja epäystävällisiä, että he saattavat vain pahentaa mieltäsi.
Ammattilaiselta voit saada apua ja neuvoja. Julkiselta puolelta sellaista ei vaan taida löytyä.
Sitä saa, mistä maksaa.
Ei sitä koskaan tiedä mitä niitten päässä sattuu liikahtamaan ja kun se kerran liikahtaa, nmiin sen villityksen lopettaminen on tosi vaikeaa.
Jotkut meistä vain ovat vilkkaita ja lyhytjänteisiä, iän myötä vilkkaus vähenee, mutta onko sekään niin hyvä juttu tulla nuutuneeksi ja uneliaaksi vanhukseksi?
Jonkinmoinen "vilkkaus" saattaa olla täysin ruokavaliosta kiinni. Mikäli ihminen elää sokerilla, niin hieman vilkasjännitteinenhän tästä tulee. Toisaalta meillä ei ole lakia jonka mukaan pitäisi elää psykiatrian painottaman lässähtämiseen ja nuutumiseen mukaisesti.
Ne kaikkein huonoiten voivat ovat juuri näitä ylimielisiä, mutta lässähtäneitä läskejä jotka näkevät ympäristössään ainoastaan ja vain huonoja asioita ja kirjaimellisesti toisten ihmisten mielissä surkeutta taikka epäonnistumisia vaikka todellisuudessa he itse voivat todella huonosti eivätkä osaa erottaa omaa huonovointisuutta muiden hyvinvoinnista. Samalla he keskittyvät muiden asioiden ja elämän pilaamiseen sen sijasta, että tekisivät omalle olotilalleen jotakin.
> Koulussa sulkeuduin ja putosin jo ala-asteella
> kärryiltä kaikista vaikeista aineista, kuten
> matematiikka. Aikuisena olen kärsinyt
> syrjäytyneisyydestä, päihdeongelmista ja
> pitkäaikaistyöttömyydestä.
Ei ihan kuulosta "jonkinmoiselta vilkkaudelta"...
Minua ainakin ärsyttää ihmiset, joiden mielestä kaikki mahdolliset ongelmat ovat korjattavissa liikunnalla ja ruokavaliolla.
Tosin, syrjäytynyt-sanaa käytetään nykyään aivan liian vapaasti. Pyydäpä sosiaalialan työntekijää määrittelemään sana - et varmasti saa ymmärrettävää vastausta. Se, että et tee asioita kuten muut, ei vielä tarkoita, että olisit syrjäytynyt.
Jos et saa muualta tukea, kokeile vertaisryhmiä. Aluksi vaikka http://www.aspalsta.net/
paskan puhujia tosiaan riittää tässä maailmassa.Jos väität että ruokavalio ja liikunta poistaa adhd-henkilön oireet niin ei meillä adhd-henkilöillä olis mitään hätää.Hyvällä ruokavaliolla ja liikunnalla ei poisteta adhd-oireita,siitä mulla on oma kohtanen kokemus.Nämä suorastaan lisää sitä "vouhottamisen tarvetta".Me, jotka kärsitään näistä oireista ei todellakaan kiinnosta lukia tuommosta paskaa, etköhän sä vois mennä pätemään jollekki toiselle palstalle ja sithän sä voisit mennä vaikkapa harrastaa sitä liikuntaa ja syömään hyvin ja älä vaivaa päätäs tämmösillä asoilla koska sun pitäs lukea todella paljon että sä voisit tietää oikeesti näistä asioista.Ehkäpä se ylimielisyys vaivaa juuri sinua ja mä luulen aika vahvasti, että päteminen on nimenomaa ylimielisyyden vahvimpia oireita ja se todella kuulostais vaivaavan sua:)