No joo, piti tässä kaivella läppäri esille ja aloittaa väntämään tekstiä asiasta, josta haluaisin kommentteja...
Miten isänä oleminen on tässä yhteiskunnassa joskus aika vaikeaa.
Ovatko tietyn alan ihmiset ennakkoasennoituneet ammatissaan siihen, ettei isä voi olla oikeasti kiinnostunut lastensa asioista?
Lapseni ovat jo "isoja", nuorinkin ylä-asteella,
yritän huolehtia heistä, mm. asuvat luonani, mutta yhteishuoltajuus ei pelaa, koska äiti ei ota vastuuta vanhemmuudestaan, tapaamiset jne..
Haluaa paeta koko vanhaa avioliittoaan uuteen suhteeseen ja jättää koko vanhan roskan.
Ei lapsiaan voi unohtaa vaikka he olisivat viiskymppisiä, he ovat aina sinun lapsiasi..
Mielestäni viranomainen voisi joskus uskoa jopa isää, emme kaikki ole samanlaisia...
No ehkä mulla menee liian hyvin lasteni kanssa, ja he eivät äitiään tarvitsekkaan??
Miten isänä oleminen on tässä yhteiskunnassa joskus aika vaikeaa.
Ovatko tietyn alan ihmiset ennakkoasennoituneet ammatissaan siihen, ettei isä voi olla oikeasti kiinnostunut lastensa asioista?
Lapseni ovat jo "isoja", nuorinkin ylä-asteella,
yritän huolehtia heistä, mm. asuvat luonani, mutta yhteishuoltajuus ei pelaa, koska äiti ei ota vastuuta vanhemmuudestaan, tapaamiset jne..
Haluaa paeta koko vanhaa avioliittoaan uuteen suhteeseen ja jättää koko vanhan roskan.
Ei lapsiaan voi unohtaa vaikka he olisivat viiskymppisiä, he ovat aina sinun lapsiasi..
Mielestäni viranomainen voisi joskus uskoa jopa isää, emme kaikki ole samanlaisia...
No ehkä mulla menee liian hyvin lasteni kanssa, ja he eivät äitiään tarvitsekkaan??
Vastaukset 7
Vanhimmat
kirjoitat. Paljon puhutaan isistä, jotka jättävät surutta lapset ja exän taakseen, ja suuntaavat väljemmille vesille. Tilastoja asiasta en tiedä, mutta sen tiedän, että kunnon isejäkin löytyy! Siitä huolimatta ero voi olla hyvinkin traaginen lapsille..lapsi kaipaa molempia vanhempiaan. Paljon on kiinni lasten hyvinvointi jatkossakin äidin ja isän suhteesta. Sekä ennen eroa että eron jälkeen. Lapset ovat viattomia ja syyttömiä eroon...miksi vetää heitä mukaan isän ja äidin riitoihin..
Siksi en haluakkaan käyttää lapsia välikappaleina missään asiassa, joten yritän käydä keskustelut viranomaisten kautta, mutta lyön päätä seinään, kahdella taholla siis...
Joten taitaa olla parasta että elän lasteni kanssa jatkossa omaa elämäämme.
Haempa sitten vaikka yksinhuoltajuutta, homma muuten sinänsä sen hakeminen...
Pitänee tyytyä osaansa, en kyllä yhtään valita, sillä lasteni kanssa koen asioita joista itsekkin nautin tosi paljon..
antavat paljon...:)..Pitävät meitä vanhempia ns. hereillä ja ajan hermolla. Helpompi on lapsillekin asua ja elää yhdessä, kun ei ole ainaista riitelyä ja epäsopua ilmassa...:( ..ja eikös se yksinhuoltajuuskin tule kuvaan mukaan, jos toinen vanhemmista ei kerta kaikkiaan välitä lapsista..Hyvä ja positiivinenhan asia se on, että sinä välität..:))))Mukavaa kevättalvea sinulle ja "pesueellesi"...:)
sulle, samoin kivat kewään jatkot:))
ps. pesue on taas menossa, kuka kukin harrastustensa parissa, joten aikaa on vaikka kirjoitella...
melkein jo kaikki ne asiat mitä itsekkin olisin sinulle kirjoittanut. En voi kuin toivottaa sinulle voimia eteenpäinkin.
Lapset ovat tulevaisuus.
Aurinkoisia päiviä teille :)))
elämän parasta hunajaa on se, kun saat lapsiltasi kiitosta ja onnen toivotukset, sekä myös vastavuoroisesti tukea "heikkona" hetkenäsi.
Se auttaa jaksamaan, sekä antaa voimia pyristellä eteenpäin kaikin tavoin.
Saan olla heistä ylpeä ja onnellinen...:)))
Nyt isää taidetaan taas viedä.....
elämää :)))