Biovanhemmat ja sijarit myös- käykääpä lukemassa toiseksi viimeinen kirjoitus "menneisyyden kirot"-otsikon alla (särkynyt- nimimerkillä)
kirjoitus on minun tarina lapsen näkökulmasta, ehkä välillä voisi miettiä asioita lapsen kannalta, kun täällä tuntuu nämä aikuisten mielipiteet ja oikeudet olevan niin pinnassa....
kirjoitus on minun tarina lapsen näkökulmasta, ehkä välillä voisi miettiä asioita lapsen kannalta, kun täällä tuntuu nämä aikuisten mielipiteet ja oikeudet olevan niin pinnassa....
Vastaukset 30
Vanhimmat
entäs kun ei ole kohdellut lasta huonosti ollenkaan (tästä todisteet)? ehkä huostaanotto on tehty ennalta ehkäisevänä toimenpiteenä ettei lastaan ehtisikään vaurioittaa.
entäs kun elämä kunnossa, eikä huostaanotolle enää perusteita? miksi sitä ei pureta?
päihteistä ei edes kyse, lääkärin lausunnot kertovat terveyden olevan hyvä. miksi huostaanotto helppo tehdä, mutta mahdoton purkaa?
olen yrittänyt peiliin tuijottaa, enkä näe sieltä muuta kuin 1,4 vuotiaan pojan äidin, ÄIDIN isolla ää:llä.
toivottavasti tämä meidän uusi sosiaali-pressa tekee jotain myös lasten asioiden eteen, eikä yritä hoitaa liian kiivaasti vain ulkopolitiikkaa.
äiti, jonka lasta ei KOSKAAN ole kohdeltu huonosti ja silti lapsi on tällä hetkellä huostaanotettu. Eikä huonoa kohtelua ole huostaanoton perusteissakaan meidän kohdallamme.
Siksi on niin typerän tietämätöntä yleistää kaikki biovanhemmat lapsia kaltoin kohteleviksi hirviöiksi. Tuossa mainitussa ketjussa kyllä sellainen sijari tuntuu löytyvän.
jotka on huostaanotettu
omista biologisista kodeistaan
(ei alkoholi tai huumeongelmia vanhemmilla)
syynä lapsen vanhempien kasvatuskyvyn puute....
rupeaa elämään lapsen elämää ilman huolia jne.
Eäpävarmuu seuraavasta hetkestä hiljalleen siirtyy luottamukseen että ei tarvitse kantaa huolta ja murhetta eri asioista jotka ovat aikaisemmin täyttäneet sen pienen lapsen ajatukset.
Sen tietenkin lapsi rupeaa tiedostamaan vasta hiljalleen että ne asiat jotka oli biologisessa kodissa arkea ei enään ole sitä.
Sijaiskodissa, perhekodissa tai muussa hoitolaitoksessa selvät säännöt ja rajat rakkaudellinen luottamus sekä että nämä sijaisvanhemmat kantavat vastuun asioista joita lapsi joutui aikaisemmin pohtimaan itse hengissäpysymisen uhalla. Hyvin pienen lapsen huostaanotto saattaa olla ennalta ehkäisevää suojelua lapsen joutumasta vakaviin trategia tilanteisiin.
On selviä merkkejä jolloin nähdään että asiat eivät ole vanhemmuudessa kohdallaan. Näin ollen olisi puututtava tilanteeseen ja tuettava vanhempia sekä nähtävä mahdollisuudet tulevaisuutta ajatellen. Seuranta hyvin tärkeä.
Itse näin tilanteen ja yritin bioäitiä hakeutumaan ensikotiin jossa olisi saanut ohjausta ja turvaa vanhemmuuteen. Myöhemmin pyysin bioäitiä hakemaan tukea sossusta koska näin että tilanne oli aivan holtiton. (On kyse sukulaisesta)
Mutta mitään ei tapahtunut koska mummut lupasivat autta??? Niin apu oli mitä oli satunnaista ja samalla piilottelua uhkauksoa bioäidin taholta.
Nyt on siitä mennyt 8 vuotta ja tällä äidillä kolme lasta. Molemmilta vanhemmilta vanhemmuus kadoksissa siis hoidon laiminlyöntejä sekä kasvatuskyvyn puute.
Meneillään vasta nyt mahdollinen huostaanotto.
Näkee selvästi lapsista sen mitä heidän elämänsä on pitänyt sisällään. Todella sääli lapsia.
Biovanhemmat eivät kuitenkaan ymmärrä mitä he ovat tehneet "väärin" ja mistä on kysymys.
Tietenkin haluaisin että lapset voisivat asua biokodissaan mutta näen että se on mahdotonta edes sitä ajatella oikeaksi ratkaisuksi.
Lapset tarvitsevat turvallisen ohjaavan kasvatuksen kaikkine rajoineen. Nyt ovat täysin rajattomia, turvattomia.
Minä en sukulaisena edes voisi ajatella että ottaisin näitä lapsia sijaislapsiksi kotiini. Ovat siksi vaikeita lapsia ja vaan pelkän puutteellisen vanhemmuuden lopputulos.
Eivät kyllä varmaan biot antaisikkaan.
Tämä tragedia on niin monen asian summa jota ei lyhyesti edes voi kertoa.
Ei alkoholi tai huumeongelmia vanhemmat käyvät nykyään töissä. Pienemmät lapset päiväkodissa.
Kahdeksan vuotias lorvii kaupungilla heti koulun jälkeen. Tulee kotiin silloin kun huvittaa.
Äidin mielestä lapsi hyvin oma aloitteinen ja itsenäinen.
mutta älä yleistä tätäkään kaikkia bioja koskevaksi, ei edes heitä, joilla ei ole alkoholi-, huume- tai mielenterveysongelmaa.
Vapaan kasvatuksen aikanaan lapsena saaneita vanhempia on tämän päivän vanhemmissa, eivät osaa asettaa rajoja, koska ovat liian vapaasti kasvaneet aikanaa itsekin ja tulokset näkyvät lapsissa.
Suostuin oman lapseni huostaanottoon, eikä perheemme kuulu mihinkään edellä mainituista ryhmistä. Tapauksia ja syitä on varmasti yhtä paljon kuin on huostaanottojakin.
yleistänytkään, vaan kertoi tuttavaperheensä tilanteesta!
Eikö täällä saada asiallista keskustelua ollenkaan aikaiseksi?
Aina kun joku jotain kirjoittaa, niin toinen teilaa sen. Eihän kukaan voi puhuakaan muusta kuin omasta kokemuksestaan.
teilannut, ainoastaan varoittanut yleistämisestä.
Ja nimenomaan sen takia, koska niitä asiattomasti yleistäviä sijareiden viestejä on täältä saatu ihan riittävästi lukea.
perhe-elämää viettäviä perheitä.
Minnehän sellaiset ihmetykset ovatkaan kadonneet.
Jotenkin tuntuu, että on enää jäljellä vain
teho yhteiskunnan ja huipputulos yhteiskunnan
täydellisen perhe-elämän malli.
Ja kaikki muunlainen ja toisenlainen
(me tyhemmmät emme edes ymmärrä,
kuinka vajaita lasten kasvattajia olemme!)
perhe-elämä on rajattu
yhteiskunnassa lastensuojelun piiriin.
"Molemmilta vanhemmilta vanhemmuus kadoksissa siis hoidon laiminlyöntejä sekä kasvatuskyvyn puute."
Millä mittaroidaan ja mitataan tälläisiä abstrakteja asioita,
konkreettisesti.
Joskus muinoin jokainen perhe kasvatti ja
huolsi kukin miten omalle perheelle parhaiten sopi.
Nykyään, kun ei yhteiskunnassamme ole enää eikä sallita muunlaista vanhemmuutta, kasvattajuutta ja huoltajuutta,
kuin tämä
super hyper täydellinen vanhemmuus!
Kaikenlainen ihmisenä olon "vajavuus" lapsen vanhemmassa ja huoltajassa,
aiheuttaa hirvittävän sosiaalihuollon hässäkän huostaanottoineen lapsen perheessä.
Jossakin raja ilmeisesti kulkee vanhemmuuden
katoamisen ja katoamattomuuden välillä,
mutta
te hyvät ihmiset
kertokaapa
missä?
Kuusivuotia ulkona syyspimeässä vielä kello 22.00 jälkeen. Ja äiti vain sisällä kavereiden kanssa "seurustelee". Isä jossakin miesporukan kanssa.
pienimmät lapset huutaa nälää, vaipat ulosteita täynnä. Äidillä hauskaa, isällä hauskaa, kuusivuotiaalla hauskka.
Tämä vai pieni avaus joka jo on sinällään aika selvästi merkki vanhemmuuden puutteesta.
tuohon aikaan viihdy.
Ja kuka pystyy seurustelemaan kavereidensa kanssa,
jos mukuloita rivi huutaa nälkäänsä.
Ei siinä omaa ääntäänkään kuule.
Ja paskan hajua ei nykyajan ihminen
eikä varsinkaan nuoremmat kauaa haistele,
maallakin meinaavat oksentaa,
kun lehmänlanta tuoksuu.
Ei todellakaan vaikuta uskottavalta.
häirikköprovoja, joita ainakin yx akka jaksaa urakalla käydä tänne vääntämässä. Kai se jotain tyydytystä siitä itselleen saa, muut ihmiset voivat jättää hänen kirjoituksensa omaan arvoonsa.
suhtaudut.
Jos haluaa puhua toisten ihmisten asioista
pitäisi ainakin puhua realistisesti ja asiallisesti
eikä todellakaan keksiä omiaan.
En edelleenkään käsitä joidenkin
markkinoimaa sanaa
kadonnut vanhemmuus,
millä mittarilla sitä mittaatte ja arvioitte toinen toisistanne.
Kadonnut vanhemmuushan on todellakin
pelkkää sanahelinää,
jolla ei ole mitään laillista eikä virallista selitettä.
Kuullostaa niin asiantuntevalta
eräiden mielestä.
Yhtä abstrakti käsite,
siinä kuin syrjäytymisen ehkäiseminenkin.
Tämän hetken todellisia muotisanoja
molemmat sosiaalialalla.
Ja jokainen näitä sanoja viljelevä ihminen
voi antaa itsestään vaikutelman
ASIANTUNTIJA.
yx akka tarkoitti tuota
'yhtä pientä esimerkkiä'.
Sinulle, joka jaksat jauhaa vanhempien kasvatuskyvyn puutteesta ja tuolle 'yhdelle pienelle esimerkille':
Suora lainaus sijaisvanhempien palstalta yhden järkevän ihmisen kirjoittamana:
'syyllisiä on turha enää siinä vaiheessa ehtiä, kun tapahtunut on tapahtunut.
Tärkeintä on hoitaa lasta silloisen hänen etunsa mukaisesti.'
Eikös sitä sen takia yleensä sijaisvanhemmaksi ryhdy, että on valmis paikkaamaan vaikkapa toisten tekemiä virheitä?
aikaan.
Niin onhan siellä muita kuten varmaan tiedät jos asut varsinkin kaupunkilähiössä, että kauppakeskus ei useinkaan ole tyhjillään. Nouriso siellä kyllä viihtyy. Sitten tämä pieni taapero heidän mukanaan ilman että ketään aikuista oli hänen mukanaan. Oli siellä toinenkin ehkä silloin 8 vuotias pojan nassikka, että kyllä näitä yksin vaetajia näkee jos haluaa nähdä.
Usko jos tahdot ei varmaan ainut tapaus.
Ei vaikuta ehkä uskottavalta kun en mene aivan pikkutarkkoihin juttuihin.
Siinähän se puutteellinen vanhemmuus on kun ei näe ei kuule lapsen tarpeita. Ei siis kykene huolehtimaan edes niistä lapsen perustarpeista.
Äiti hyysäsi lapset vaan leikkimään yhteen huoneeseen vaikka olisi ollut aika laittaa lapset iltapesulle ja nukkumaan.
Tähän "sekaantui" yksi bioäidin ystävätär ollessaan siellä kerran vanhaa hyvää ystävätärtään tapaamassa. Hyän hyvyyttään rupesi vaihtamaan vaippoja sekä etsimään jotakin syötävää. Olihan tehnyt tälle isommalle lapselle samoin jo vuosia aikaisemminkin koska on lapsen kummi.
Ei jääkapista löytynyt mitään pientenlasten suuhunpantavaa.
Se oli viimeinen käynti siellä huushollissa.
Ystävyys loppui siis siihen, bioäiti sanoi että tänne ei tarvitse tulla nuuskimaan.
Matkalla sieltä kotiinsa näki tämän 6 vuotiaan ulkona siis yksin hän oli luullut että lapsi oli isänsä mukana.
Sitten monen illan ja viikon aikana hän seuraili ulkoapäin tätä tilannetta ja aina oli mukana myös todistajat sekä kamera joka ei valehtele kuvaa ottaessa. Veivät lapsen aina kota ja saattaja oli se vieras henkilö.
Miksi muuten joku ottaa nokkiinsa kun näistä tapauksista kertoo onhan ne kuitenkin jonkun bioäidin tai isän tekemiä laiminlyöntejä lapsiaan kohtaan.
Olen itsekkin bio mutta en vastuustani koskaan hellittänyt ja tehnyt tuonkaltaisia ylilyöntejä.
Tämä ystävätär pani käyntiin prosessin joka sitten johtaa mihin nyt johtaakin.
>Miksi muuten joku ottaa nokkiinsa kun näistä tapauksista kertoo onhan ne kuitenkin jonkun bioäidin tai isän tekemiä laiminlyöntejä lapsiaan kohtaan. <
Taitaa tuo käytös liipata liian läheltä näitä täydellisiä bioäitejä, jotka täällä kirjoittavat.
puolet sanotusta sanojaa itseään. Itsessään olevan ominaisuuden ja omat väärät tekonsa havaitsee helpoimmin toisesta.
Puolet voi hyvällä omallatunnolla laittaa sen huolestujan oman perhe-elämänsä laiminlyönteihin.
Täydellinen tuskin on kukaan, mutta nämä bioäitien mollaajat saisivat hankkia itselleen elämän. Omia vajavuuksiaan siirtämällä toisten sivullisten niskaan ei tuo päästöä omasta huonosta omastatunnosta. Ne asiat tulee eteen itselle joka tapauksessa jotenkin, vaikkapa fyysisenä sairautena. Pitäisi koettaa elää jokaisen tykönään mahdollisimman tasapainoisesti psyykensä kanssa, säästyisi yhteiskunnalta rahatkin turhien ylilyöntisten huostaanottojen sijasta. Bioäideillä ei ole keinoja auttaa psyykeltään häilyviä huolestujia, ammatti-ihmiset pystyvät auttamaan, siellä voi purkaa likaista sieluaan.
tismalleen samaa mieltä!
Jotain vajaata noissa tällä palstalla biojen mollaajissa on. Omaa turhautumista ja pahaa oloa täytyy johonkin purkaa ja ainakin yksi pipipää on ottanut kohteeksi biot.
Ei ole kyse siitä, etteikö täällä ymmärrettäisi mitä puutteita lasten kohtelussa on, vaan noitten asioiden jatkuva täällä esiin nosto on halpamaista ja typerää. Mielenterveystoimistot on niitä varten, joiden on pakko omaa pahaa oloaan toisiin purkaa.
minäkin, vaikka hiljaa näitä kiistoja
olen tähän asti lukenut - sen vähän
mitä riitelyä olen lukea viitsinyt.
Jos jotkut vanhemmat ovat lyöneet
lastensa hoitamisen laimin, lapset
on huostaanotettu ja vanhemmat ovat
jo vuosia rakentaneet elämäänsä
uudelleen, että saisivat lapsensa
takaisin, onko sitä niin vaikea heille
suoda?
Ja toinen ryhmä ovat biot, joiden
lasten huostaanottoon ei kuulu
mitään laiminlyöntejä. Miksi
heidän pitäisi ottaa niskaansa
täällä jatkuvasti kaadettava
loka toisten tekemistä virheistä?
Kolmas ryhmä ovat käsittääkseni ne,
jotka eivät ole lapsiaan hoitaneet,
eivätkä hoida tänäkään päivänä.
Mutta he tuskin tällä palstalla
paljoa lukevat tai kirjoittavat,
joten heidänkin ojentamisekseen
mollaavat kirjoitukset ovat turhia.
Näyttää vain joillekin olevan niin
suunnattoman ärsyttävää, että täällä
kirjoittavat elämäänsä korjanneet tai
vaihtavat ajatuksia ne äidit, joiden
lapsia ei perinteisten syiden takia
ole huostaanotettukaan.
Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään,
enkä tosiaan ymmärrä mitä ihmettä
ketään auttaisi, että ottaisin syitä
niskoilleni jonkun vieraan lapsen
huonosta kohtelusta. Ja jos jollekin
on pakkomielle haukkua KAIKKIA bio-
vanhempia, olen edellisten kanssa
samaa mieltä että omaa pahaa
oloaan purkavat, väärään kohteeseen
tosin.
se on jos mikä syyttelyä mollaamista ja halveksumista.
Minä en niistä itseeni ota koska ne eivät minua mitenkään kosketa.
Minä biona voin osallistua täällä oleviin keskusteluihin ja herätellä niitä olettamuksissa eläviä muita bioäitejä. Ne jotka eivät usko mitään oikeakasi ja tarpeelliseksi esim. huostaanottoa.
Elämä ei ole niin viatonta kuin täällä useampi bio siitä antaa oman kuvansa.
Tiedän kyllä mitä perusteita tarvitaan kun lapsi huostaanotetaan.
Ei yksinhuoltaja vanhempi,jonkun pärstä ei miellytä, huono ruoka eikä köyhyys ole riittävät syyt.
Lasten ryöstö on siis ymmärtämättömyyttä bion taholta.
Kuka haukkuu ja miten???
Esim. oman lapseni kohdalla sekä lastensuojelu että hoitavat lääkärit sanovat, että kotioloissa ei ole syytä huostaanottoon.
Ei sinun tarvitse sitä uskoa, asia vain nyt sattuu olemaan niin.
Ihmisoikeustuomioistuin on myös antanut Suomelle tuomioita vääristä huostaanotoista. Hekö ovat mielestäsi väärässä? Laissa olevat perusteet huostaanotolle vaatisivat paljon tarkennusta, että olisivat yksiselitteisiä. Tällä hetkellä niitä voidaan pyöritellä hyvin tilanteeseen sopiviksi. Jokainen osaa lukea laissa olevat perusteet, mutta niiden perusteella et tiedä huostaanottojen perusteista vielä paljoakaan.
Jos sinun kohdallasi on huostaanotto tehty laissa olevin perustein, on paljon perheitä joiden kohdalla ei niin ole tapahtunut.
Olen tuon yhden edellä olevan kirjoituksen kanssa samaa mieltä, että ne vanhemmat jotka todella kohtelevat lapsiaan huonosti, tuskin tätä palstaa lukevat, heillä on muuta tekemistä niin kuin on ollut silloinkin, kun lapsia olisi hoitaa pitänyt.
Kyllä jokainen järkevä kasvattaja tietää, miten lasta tulee oikein kasvattaa ja niitä jotka eivät tiedä, ei sinun 'valaisusi' auta senttiäkään.
joillakin on elämä rempallaan.
Onha täällä niitä jotka haluavat lukea toisten juttuja muutenkin.
Laki kyllä on tarpeeksi selvä ja perusteet myös.
Luuloa sekin että ne jotkut tuskin eivät tätä palstaa lue ovat. Heillä se vasta täältä hupia löytyy.
Olen bio mutta ei lapseni huostaanotettu koska laki sujelee meitä.
Näin vaan yleisesti valaisten.
osallistua kansainväliseen politiikkaan, niin saisit muutettua EU:n ihmisoikeustuomioistuimen päätöksetkin kun olet niin kaikki tietävä.
Kehottaisin vain ottamaan vähän varovaisemman kannan, koska näköjään puhut asioista, joista et riittävästi tiedä.
ollut tekemisissä äitisi kanssa huostaanoton jälkeen? Tuletteko toimeen tai "osaatko olla" hänen seurassaan (jos ymmärrät mitä tällä tarkoitan)?
Paras ystäväni on huostaanotettu lapsena. Hän ei ole halunnut olla tekemisissä äitinsä kanssa vaikka sitä on hänelle ehdotettu ja äitinsä sitä olisi halunnut. Joskus olemme sitä yhdessä pohtineet pitäisikö nyt jo aikuisena ottaa yhteyttä ja vaikuttaisiko enää mihinkään mitenkään.
Olisi kiva kuulla sinun mielipide/kanta!
Kysyit, olenko ollut yhteydessä äitiini- kyllä olen ollut lähes koko sijoituksen ajan "epäsäännöllisen säännöllisesti" . Lapsena muistan itselläni olleen myös ikävä äitiä- eihän lapsi osaa erottaa kiintymystä ns. huonosta kohtelustaan ja lapsihan kiintyy myös häntä huonosti kohteleviin ja laiminlyöviin vanhempiinsa- niin minäkin. Aikuisena ( kaikkien identiteettikriisien, oireilujen, terapioiden ym.) jälkeen olen tavannut häntä muutaman kerran. Olen yrittänyt keskustella hänen kanssaan omista kokemuksistani ja tunteistani ja siitä surusta, jonka se "hyvän vanhemmuuden" menettäminen nminusta nyt tuntuu ja miten osa minusta suree aina sitä, ettei hän pystynyt olemaan sellainen äiti, jonka olisin halunnut ja ennenkaikkea tarvinnut. Keskustelut ja myös yhteydenpito on päättynyt siihen, ettei hän pysty näkemään mitään syytä huostaanottoon ja hän on täysin sokeasti sitä mieltä, että hän on aina kaikkensa antanut äitinä eikä mitään pahaa koskaan ole minulle aiheuttanut. hän on täysin kyvytön näkemään oman kyvyttömyytensä vanhempana ja laistaa vastuunsa tapahtumista.
Olen pystynyt monen, monen vuoden työllä antamaan hänelle anteeksi, mutta valitettavasti kokemuksia ja sitä surua tuskin koskaan unohtaa.
pääse menneisyyttään pakoon. Hyviä ja huonoja muistoja on joka ikisellä ihmisellä. Olet jo pitkälle päässyt hyvällä tiellä kun olet voinut antaa anteeksi.
Tärkeää on oppia rakastamaan itseään ja huomata, että itsetuntonnollesi on merkittävä seikka hyväksyä tapahtuneet. Ilman muistojasi et olisi sellainen ihminen kuin olet tällä hetkellä.
äitisi on kyvytön näkemään kvyttömyytensä kasvattajana, ei se pois sulje sitä, että tämän päivän huostaanotoissa eivät biot voi nähdä omaa syytään silloin kun sellaista ei ole.
Oman lapseni huostaanotto asiakirjoissa ei syyn kohdalla mainita kyvyttömyyttä kasvattajana, ei alkoholi-, huume-, eikä mielenterveysongelmia. Toivottavasti voit vähän avartaa tietämystäsi asioista ja ymmärtää, että asioissa on muutakin kuin oma elämäsi ja omat kokemuksesi.
lapsen vanhempaa,
voiko karmeampaa kohtaloa kenellekään osapuolelle heidän elämäsään olla.
Mutta näin kohtalo kuljettaa ja nappaa otteeseensa aina vuosittainkin satoja
lasten vanhemmista, valitettavasti.
kiusaa, oletko mitenkään yrittänyt poliittisesti vaikuttaa vaikkapa viimeiseen viinan hinta-aleen?
auttaa.
Eiköhän riittävä määrä hoitopaikkoja ja perinteistä raittiustyötäkin mieluummin.
Ja jossainhan oli jo tutkimus ettei kuluttajien määrä ole kasvanut vaan yksittäisten henkilöiden kulutus!
Eli hoitoon paljon paljon helpommin ja parempaan hoitoon.