Kääpiömäryäkoiran pentumme (narttu, 7 kk) on alkanut käyttäytyä kummallisesti etenkin iltaisin hämärässä. Pentu tuijottaa varjoja ja tavallaan vaanii niitä. Se on aivan hulluna liikkuviin varjoihin.
Toisaalta se jahtaa myös näkymättömiä asioita. Äskenkin se jahtasi tai vaani sängyn alla joitakin näkymättömiä haamuja melkein tunnin. Siis yksin pimeässä hiljaisuudessa. Välillä se huohotti ja nuoli lattiaa. Välillä se vain tuijotti eteensä ja liikahteli hermostuneen nopeasti pieniä matkoja. Se myös vingahteli välillä ja kuulosti selvästi olevansa turhautunut, kun ei saa haamuja kiinni. Tätä sitten vaan jatkuu ja jatkuu. Pentu hakeutuu useimmiten sängyn alle, ruokapöydän alle ja saunaan, eli hämäriin paikkoihin, joissa on selviä varjoja, tms.
Usein pennun häntä heiluu kiihtymyksestä. Välillä se vingahtelee tai haukahtelee lyhyesti ja korkeasti. Se ei kuule eikä näe mitään muuta kuin sen haamunsa. Se reagoi nimeensä tai muuhun kutsuun ja maanitteluun korkeintaan lyhyellä vilkaisulla. Usein makupalat eivät houkuttele sitä lainkaan. Välillä se ei edes halua lähteä ulos. Se leikkii leluillaan enää harvoin. Kaikki tämä on päinvastaista käytöstä normaaliin verrattuna.
Ulkona se jahtaa koko ajan meidän ja muiden kadulla liikkuvien varjoja. Joskus myös omaa varjoaan. Samoin sisällä. Toisinaan se vain tuijottaa nauliintuneina varjoja. Keskittyminen koulutukseen tai muihin virikkeisiin on sille erittäin vaikeata.
Päivisin se on lähes oma itsensä, kun on valoisaa eikä varjoja ole samalla lailla kuin iltahämärässä.
Tällainen sekopäinen käytös alkoi noin kaksi viikkoa sitten kuin tyhjästä. Käytös on ajan mittaan muuttunut vähitellen sekopäisemmäksi ja kiihtyneemmäksi. Pennulla on silti mielestäni edelleen yhtä paljon virikkeitä kuin aina ennenkin. Joka päivä sopiva määrä ulkoilua ja aktivointia. Itse en usko käytöksen johtuvan ainakaan liian vähistä tai liian paljoista virikkeistä.
Mikä moiseen käytökseen voisi olla syynä? Onko se jokin sijaistoiminto? Pelkääkö koira jotain? Voiko orastava murrosikä aiheuttaa tuollaisia oireita?
Toisaalta se jahtaa myös näkymättömiä asioita. Äskenkin se jahtasi tai vaani sängyn alla joitakin näkymättömiä haamuja melkein tunnin. Siis yksin pimeässä hiljaisuudessa. Välillä se huohotti ja nuoli lattiaa. Välillä se vain tuijotti eteensä ja liikahteli hermostuneen nopeasti pieniä matkoja. Se myös vingahteli välillä ja kuulosti selvästi olevansa turhautunut, kun ei saa haamuja kiinni. Tätä sitten vaan jatkuu ja jatkuu. Pentu hakeutuu useimmiten sängyn alle, ruokapöydän alle ja saunaan, eli hämäriin paikkoihin, joissa on selviä varjoja, tms.
Usein pennun häntä heiluu kiihtymyksestä. Välillä se vingahtelee tai haukahtelee lyhyesti ja korkeasti. Se ei kuule eikä näe mitään muuta kuin sen haamunsa. Se reagoi nimeensä tai muuhun kutsuun ja maanitteluun korkeintaan lyhyellä vilkaisulla. Usein makupalat eivät houkuttele sitä lainkaan. Välillä se ei edes halua lähteä ulos. Se leikkii leluillaan enää harvoin. Kaikki tämä on päinvastaista käytöstä normaaliin verrattuna.
Ulkona se jahtaa koko ajan meidän ja muiden kadulla liikkuvien varjoja. Joskus myös omaa varjoaan. Samoin sisällä. Toisinaan se vain tuijottaa nauliintuneina varjoja. Keskittyminen koulutukseen tai muihin virikkeisiin on sille erittäin vaikeata.
Päivisin se on lähes oma itsensä, kun on valoisaa eikä varjoja ole samalla lailla kuin iltahämärässä.
Tällainen sekopäinen käytös alkoi noin kaksi viikkoa sitten kuin tyhjästä. Käytös on ajan mittaan muuttunut vähitellen sekopäisemmäksi ja kiihtyneemmäksi. Pennulla on silti mielestäni edelleen yhtä paljon virikkeitä kuin aina ennenkin. Joka päivä sopiva määrä ulkoilua ja aktivointia. Itse en usko käytöksen johtuvan ainakaan liian vähistä tai liian paljoista virikkeistä.
Mikä moiseen käytökseen voisi olla syynä? Onko se jokin sijaistoiminto? Pelkääkö koira jotain? Voiko orastava murrosikä aiheuttaa tuollaisia oireita?
Vastaukset 17
Vanhimmat
koska en ole saanut ikinä vahvistusta siihen voiko koira olla skitsofreeninen,niin ei taida olla sitä vaikka voisi...tuo tunti jonkun kyttäämistä on tosi pitkä aika,minuutti silloin,toinen tällöin olisi ihan pentujuttuja puuhata jotain outoa :)
Olen käsittänyt että alkava epilepsia jota koirillakin on,voi saada eläimen käyttäytymään kummasti,ja niitä kohtauksia ei välttämättä tule.Onhan pennulla näkö ok???
Ettei ole silmissä vikaa.
Tai sitten teillä kummittelee ja pentu vaan näkee sen...no joo,ei kovin loogista =)Voisin kirjoittaa metrin mutta ei taida auttaa asiaan.
Minulle tuli myös heti mieleen että olisiko koirallasi jokin sairaus tai näössä vikaa?
Kannattaisi varmaan käydä eläinlääkärissä tutkimassa asia..ettei vain ole mikään kasvain päässä tai jotain muuta..ei se välttämättä vakavaa ole mutta kannattaa tutkia asia..voihan se olla että koirasi vain haluaa olla höpö!:)
Skitsofreniaa tai muita harhanäkyjä mekin on epäilty leikillään. Näyttää nimittäin todella siltä, että pennulla olisi jotain harhaaistimuksia. Pitääpä kärrätä elikko tohtorille.
kyllä sillä joku taitaa olla pielessä :(
ettekö tienneet että pennuilla on ns. mörköikä n. 6-7kk? se ilmenee juuri noin kun sinun koirallasi,eli en usko että koirasi on mitenkään hulluksi tullut
tuo minusta todella kummalliselta vaikuttaa. Ihan hetkelliset tuijotukset ja pöhinät kuuluvat mörköikään, mutta että saattaa tunninkin tuijotella varjoja??
Meidän rontti rähisi kyllä roskapöntöille ja muovipusseille, mutta ei sekään kauaa kestänyt kun pääsi tutkimaan lähempää.
Yleensä tuon ikäinen pentu on hyvin kiintynyt ihmisiinsä, ja haluaa olla jatkuvasti niiden seurassa, eli kulkee perässä ihan joka paikkaan. Joten kannattaa käyttää koira eläinlääkärissä tarkistuttamassa ainakin näkö ja kuulo. Jos lääkärillä olisi ehdottaa muutakin tarkistettavaa.
(kasvattaa) bretoneita..niistä yksi tekee tuota samaa myös pihalla kun aurinko paistaa ja syntyy varjo jostain esim ihmisestä ottaa sitä varjoo kiinnii ja "vaanii" sitä..liekkö kyse jostai metsästys vietistä lintukoira kun on,kun varjon pitää olla liikkuva.aika hauskan näköstä on toiminta mutta ei siitä kai mitään haittaakaan oo ollu koira nyt jo vanhus..
Ihmeellisiä epäilyjä teille tulee mieleen :) Skitsofreenikosta sairauksiin...
Mulle tuli heti ekana mieleen, että koiraa ei aktivoida tarpeeksi, sen tarvii keksiä itelleen tekemistä. Meidän bortsu kohdunpoiston jälkeen oli pari päivää kotona ihan sekasin kun yritin pitää sitä levossa, enkä treenannut sen kanssa. Silloin jahtasi kaikkia varjoja seinillä ja lattialla.
Mä lähtisin nyt kyllä aktivoimaan koiraa. Eri asia jos koira tuntuu sairaalta, niin sitten lääkäriin. Aktivoitko sitä yleensä? Meillä aktivoidaan tunti/koira päivässä.
Meillä on ollut mielessä myös pennun tylsistyminen ja siitä aiheutuva sijaistoiminto. Pentu tuntuu kuitenkin menettäneen kiinnostuksensa meihin. Se ei aina välitä yhtään vaikka sitä kutsuu namit käsissä. Sitä ei aina kiinnosta ulos meneminenkään.
Ennen, siis vielä pari viikkoa sitten, se oli hyvin innokas koulutuksesta ja kaikesta yhdessä toimimisesta. Ennen se tuli aina kutsuessa vähintäänkin tarkistamaan, olisiko siellä jotain mielenkiintoista. Aina se tosin malttanut jäädä kuin vilkaisemaan, jos sillä oli jokin mielenkiintoinen leikki menossa lelullaan.
Lelutkin on nyt jääneet lähes kokonaan huomiotta. Enää se ei leiki ulkoa tultua leluillaan, vaan alkaa heti kytätä haamuja.
Koiran kanssa ulkoillaan joka päivä 1-2 tuntia. Useimpina päivinä se saa ainakin vähän aikaa juosta vapaana.
Koiraa koulutetaan myös päivittäin. Joskin uusia asioita on viime aikoina opetettu vähän. Olemme yrittäneet keksiä muutaman uuden pienen tempun, joita olemme sille opettaneet. Lisäksi olemme tehneet keskittymistä parantavia harjoituksia.
Toisaalta tuntuisi, että kaikki lisäaktivointi vain pahentaisi koiran stressiä.
Asutteko omakotitalossa,kerrostalossa vai muussa?
Tuossa pälkähti nyt jo vainaa koiran touhut jotka vaikuttivat aika omituisilta...
Raapi lattiaa tuijotti ja vinkui..haisteli ja nuoli...syyksi selvisi talon alla oleva kissan pesä.
Myöhemmin jahtasi myös hiiriä lattian läpi.
En ollut itsekään kuullut tällaisesta käyttäytymisestä, ennen kuin luin jokunen kuukausi sitten sattumalta kirjan; Koira, joka rakasti liikaa, kirjailija Dodman, Nicholas H. Kirjoittaja on eläinpsykologian professori Tuftsin yliopistossa, jossa hän johtaa myös yliopistollista eläinten käyttäytymisklinikkaa.
Siinä kerrottiin myös juuri tuosta varjojen jahtaamisesta. Poimin tähän muutaman tärkeän asian tekstistä. Hallusionatorisille käyttäytymisille tyypillistä on, että ne alkavat koiran ollessa nuori. Kohtaukset alkavat yleensä omistajien jollakin tavalla rohkaistessa koiraa, kun se ensimmäisiä kertoja alkaa esim. juuri jahdata varjoja (nauru/innostaminen; koira saa huomiota, jotkut tietämättään jopa kannustavat koiraa aluksi jatkamaan "hauskaa" toimintaa yms.) Roduilla joilla tätä käyttäytymishäiriötä esiintyy, on yleensä voimakas saalistusvaisto. Kirjassa oli myös esim. juuri aktivoinnin puutteesta kerrottu laukaiseva tekijänä, mutta se ei teitä ilmeisesti koske kirjoittamasi perusteella.
Dodman on määrännyt varjoja metsästäville koirille käyttäytymisterapien lisäksi pakkoneurooseja ehkäiseviä lääkkeitä, ja ne ovat näyttäneet tehoavan jonkin verran.
Ohjeet mitä Dodmanin kirjassa oli:
1. Paranna koiran ympäristöä tekemällä siitä mahdollisimman vaihtelevaa ja kiinnostavaa. Pidä koira mahdollisimman vähän häkissä tai muuten eristettynä ja vähennä sen yksinoloaika minimiin.
2. Anna koiralle asianmukaista ravintoa ja riittävästi liikuntaa.
3. Yritä olla kiinnittämättä koiraan huomiota, kun se aloittaa virhekäyttäytymisen. Siinä vaiheessa voi liittymä-ärsykkeestä olla hyötyä. (tämä tarkoitti sitä, että kun koira alkaa jahdata varjoa, sen huomio kiinnitetään jollakin erikoisella matalalla äänellä esim. pianon koskettimesta lähtevällä äänellä omistajaan ja poistutaan paikalta heti, niin, että koira näkisi tämän. Ideana on, että koira saisi näin negatiivista palautetta toiminnostaan.)
4. Eläinlääkäri voi määrätä lääkityksen (kouristuksia ja/tai pakkohäiriöitä ehkäiseviä lääkkeitä)
Kirja on painettu 1990-luvun lopussa ja kirjan mukaan näistä käyttäytymishäiriöistä eläinlääkärit olivat määränneet väärää hoitoa, paremman tiedon puutteessa. Tämän muutaman vuoden aikana asiaa on varmasti tutkittu lisää ja siitä tiedetään enemmän, mutta kannattaa varmaan kuitenkin varalta mainita lukemastasi eläinlääkärille, jos hoito poikkeaa huomattavasti siitä, mitä tämä eläinpsykologi Dodman oli määrännyt, koska hän oli tutkinut aihetta paljon ja hänellä oli ollut monta ko. oireita sairastavia "potilaita". Kannattaa siis mennä ns. ensihoidoksi kirjastoon ja lainata ko. kirja, jotta saat paremman kuvan sairaudesta jne.
Onnea matkaan!
Dodmanin kirjassa kuvattu jahtaaminen on täsmälleen samanlaista kuin pentumme käytös. Kiitoksia vinkistä. Tämä helpotti huomattavasti.
Hämärää on silti ettemme ole tosiaan tietoisesti ylyytäneet pentua jahtaamiseen. Kerran huomasin pennun jahtaavan taskulampun valoa, mutta siitä lähtien olen varonut taskulampun kanssa. Samaten emme ole ainakaan tietoisesti kannustaneet pentua haamujen jahtaamiseen. Outoa.
Noh, tänään käydään vielä eläinlääkärillä. Olemme alkaneet noudattaa kirjassa suositeltuja ohjeita. Tänään huomasimme, että koira rauhoittui pian sen jälkeen, kun sille käänsi selkänsä ja käveli toiseen piiloon huoneeseen oven taakse.
Toivotaan että moinen pakko-oire menee ohi tai edes vähenee.
Olipa todella mukava kun pystyin olemaan vähän avuksi =) Toivon, että koiranne tilanne paranee! Ja kyllä luulisikin, että paranee, koska sanoitkin, että muutosta olikin jo tapahtunut positiiviseen suuntaan uusia ohjeita noudattamalla. Kaikkea hyvää sinulle ja koiruudellesi =)
Kiitoksia vaan vielä kerran kirjavinkistä!
Haettiin vielä eläinlääkäriltä rauhoittavan resepti. Sitä voi sit koittaa jollei muu auta.
aikoinaan seropi joka jahtasi myös kaikkea valojuttuja ja varjoja.ulkona ei kerennyt muuta tekemään kuin jahtaamaan lyhdyistä heijastuvaa liikkuvaa valoa joita tuuli heilutti kuistilla.oli jo vanha koira ja toisessa silmässä kaihia ja sen jälkeen alkoi myös toinen silmä kasvamaan kaihia.ei tosiaan nähnyt kunnolla ja käyttäytyi omituisesti ja tulikin agressiiviseksi vieraille aikuisille ja lapsille=(
Kokeilimme ensin edellä suositellun Dodmanin kirjan neuvoa, jättää koira huomiotta, mutta se ei tuntunut tehoavan. Lisäksi koiran aktiivinen huomiotta jättäminen, siis koiran jättäminen yksin aina jahtaamisen alettua, oli käytännössä vaikeaa. Olisi pitänyt syödä vessassa, jne. :) Tämä toimi jonkin verran, muttei lopettanut jahtaamista kuin parhaimmillaan pariksi minuutiksi.
Eräänä aamuna huitaisin pentua vesisuihkulla naamariin. Jahtaaminen loppui heti keittiön nurkassa. Pentu oli surkeana, mutta meni pian jahtaamaan ruokapöydän alle. Annoin sielläkin suihkua päin pläsiä. Päivän mittaan käytiin läpi kaikki vakiot jahtauspaikat ja jahtaaminen loppui. Pennun oli kokeiltava vielä kerta kiellon päälle seuraavana päivänä, mutta jahtaaminen saatiin vesisuihkulla kuriin.