Alla oleva Golgatan erinomainen kirjoitus tarttui silmiini tuolta paljon aikaisemmin. Pakko kopioida uudelleen tahan. Kirjoittelee Golgata aika upeasti ja raittiisti tuolla muuallakin, vai?
”Vainko se sitten erottaa meidät kun vl uskoo siihen, että vain toinen ihminen voi antaa synnit anteeksi, Jumala ei voi sitä suoraan tehdä?”
Näin meille Raamattu opettaa. Jumala tekee meissä työtään, kutsuu ja herättää tunnon ja ohjaa meidät uskovaisten luokse, joille hän jätti avaintenvallan saarnata syntejä anteeksi. ”Joille te anteeksi annatte niille ne on anteeksi annetut, joilta te pidätätte niiltä ne on pidätetty”. Tämä on sitä suurta taivaallista ihmettä ja armoa. Se kirkastuu varsin konkreettisellakin tavalla siinä vaiheessa, kun synninkahleet murretaan ja saadaan astua tähän rauhan valtakuntaan. Jumalan rauha laskeutuu tunnolle ja avaa suomut silmistämme. Tunne on vapauttava. Se on jotain sellaista ihmeellistä, jota maailma ei tunne. Jumana valtakunta on siinä lähestynyt: tunnemme suorastaan konkreettista rauhaa, iloa ja vanhurskautta. Kaikki on armosta Kristuksessa lahjoitettu. Ilo on suuri siinäkin, että juuri minä kurjin saan olla osallinen tästä armosta. Ei omien tekojeni tai ansioiden kautta, vaan Hänen kärsimisensä ja ansionsa tähden. Siitä nousee se iloinen mieli kertomaan muillekin tästä lahjasta. Lähimmäisenrakkaus.
Kertomus Paavalin kääntymyksestä on puhutteleva ja valaiseva. Paavali oli matkalla Damaskokseen täynnä murhaa, vihaa ja katkeruutta Jeesuksen veljiä ja sisaria kohtaan, niin että saivat paeta luoliin ja minne milloinkin. Varsinainen tarsolainen murhamies. Mutta Jumalapa pysäyttikin Paavalin ja alkoi puhuttelemaan: miksi sinä Saul minua vainoat? Sillä se, joka vainoaa Herran omia täällä vainoaa siis itse Jumalaa ja joutuu viimeisenä päivänä vastuuseen: missä olit kun minä janosin, jne. Paavali sokeutuu ja saa ohjeet mennä Ananias-nimisen uskovaisen miehen tykö näkönsä palauttamiseksi. Ananiakselle sitten kerrotaan mennä tapamaan Saulusta, ja vastusteluiden jälkeen menee ja saarnaa Saulukselle syntienanteeksiantamuksen. Silloin suomut putoavat Paavalin silmistä ja hän saa näkönsä takaisin. Hän pääsee osalliseksi tästä suuresta armosta, Jumala oli hänet valinnut. Jumala veti häntä puoleensa. Jumala hänet pelasti, mutta käytti suuna uskovaista veljeään, käkynsä mukaisesti. Tässä ei jää mitään ihmisen omalle ansiolle. Paavali oli menossa murhaamaan, ei anteeksiantamusta pyytämään. Ja Ananiaskin heikkoudessa epäili Jumalan suunnitelmia. Ei jäänyt paljon ihmisansiota.
Mutta Jumalan suunnitelma toimi ja roomalaisten suuri murhaaja pääsi osalliseksi Taivaan valtakunnasta. Vaikea sitä oli uskovienkaan aluksi totena pitää. Juuri olivat pakosalla Sauluksen juonia vastaan. Nyt heillä seisoi yksi suurista veljistä keskellään. Tässä näkyy pelastuksen tie: Jumala tekee työn ja antaa kasvun, me vain kastelemme. Voi kuinka vaikeaa ja epätasaista tuo kasteleminenkin näyttää olevan. Jos ei kukkia näy niin ei vettäkään meinaa tulla.
Jeesuskin itki ihmisten epäuskoa. Ei silloinkaan kaikki kääntyneet, vaikka Jumala itse oli maanpäällä ihmetekoineen! Oli siellä paljon oppineita ja lukeneita pappeja, jotka osasivat Vanhan Testamentin ulkoa. Mutta eivät tunnistaneet Kristusta, vaikka Mooses ja profeetat siitä heille tekseteissään julistivat. Johannes Kastajankaan saarnat eivät kelvanneet. Salatuksi jäi, vaikka kuolleista herätettiin ihmisiä juutalaisten silmien alla! Näin oli synti sokeaksi tehnyt. Ja kun katsomme Jeesuksen valitsemien opetuslasten taivalta niin heikko oli heidänkin uskonsa. Ei ainakaan omaksi ansioksi voi pelastustaan lukea. Jos ei Herra Jeesus pidä meistä kiinni, ei meillä ole toivoa. Kun hän saa meihin tartuttaa tuon uskonlahjan toisten usovien kautta, meillä on kaikki. Me saamme riippua Hänessa uskon kautta.
Ei tästä voi muuta sanoa kuin että tämä uskovaisten joukko täällä maanpäällä on valittu joukko. Ihmeellisesti Jumalan armon siunaama. Taistellut läpi vuosituhannet mitä kauheampia harhaoppeja vastaan. Sitähän se Lutherkin ihmettelee. Mutta Jumala on tehnyt lupauksen ettei hylkää meitä koskaan. Hän on lähettänyt meille Puolustajan, joka tyynnyttää myrskyt juuri silloin kun luulemme että laiva on kaatumassa.
Uskonlahja on todellinen ihmeitten ihme!
”Vainko se sitten erottaa meidät kun vl uskoo siihen, että vain toinen ihminen voi antaa synnit anteeksi, Jumala ei voi sitä suoraan tehdä?”
Näin meille Raamattu opettaa. Jumala tekee meissä työtään, kutsuu ja herättää tunnon ja ohjaa meidät uskovaisten luokse, joille hän jätti avaintenvallan saarnata syntejä anteeksi. ”Joille te anteeksi annatte niille ne on anteeksi annetut, joilta te pidätätte niiltä ne on pidätetty”. Tämä on sitä suurta taivaallista ihmettä ja armoa. Se kirkastuu varsin konkreettisellakin tavalla siinä vaiheessa, kun synninkahleet murretaan ja saadaan astua tähän rauhan valtakuntaan. Jumalan rauha laskeutuu tunnolle ja avaa suomut silmistämme. Tunne on vapauttava. Se on jotain sellaista ihmeellistä, jota maailma ei tunne. Jumana valtakunta on siinä lähestynyt: tunnemme suorastaan konkreettista rauhaa, iloa ja vanhurskautta. Kaikki on armosta Kristuksessa lahjoitettu. Ilo on suuri siinäkin, että juuri minä kurjin saan olla osallinen tästä armosta. Ei omien tekojeni tai ansioiden kautta, vaan Hänen kärsimisensä ja ansionsa tähden. Siitä nousee se iloinen mieli kertomaan muillekin tästä lahjasta. Lähimmäisenrakkaus.
Kertomus Paavalin kääntymyksestä on puhutteleva ja valaiseva. Paavali oli matkalla Damaskokseen täynnä murhaa, vihaa ja katkeruutta Jeesuksen veljiä ja sisaria kohtaan, niin että saivat paeta luoliin ja minne milloinkin. Varsinainen tarsolainen murhamies. Mutta Jumalapa pysäyttikin Paavalin ja alkoi puhuttelemaan: miksi sinä Saul minua vainoat? Sillä se, joka vainoaa Herran omia täällä vainoaa siis itse Jumalaa ja joutuu viimeisenä päivänä vastuuseen: missä olit kun minä janosin, jne. Paavali sokeutuu ja saa ohjeet mennä Ananias-nimisen uskovaisen miehen tykö näkönsä palauttamiseksi. Ananiakselle sitten kerrotaan mennä tapamaan Saulusta, ja vastusteluiden jälkeen menee ja saarnaa Saulukselle syntienanteeksiantamuksen. Silloin suomut putoavat Paavalin silmistä ja hän saa näkönsä takaisin. Hän pääsee osalliseksi tästä suuresta armosta, Jumala oli hänet valinnut. Jumala veti häntä puoleensa. Jumala hänet pelasti, mutta käytti suuna uskovaista veljeään, käkynsä mukaisesti. Tässä ei jää mitään ihmisen omalle ansiolle. Paavali oli menossa murhaamaan, ei anteeksiantamusta pyytämään. Ja Ananiaskin heikkoudessa epäili Jumalan suunnitelmia. Ei jäänyt paljon ihmisansiota.
Mutta Jumalan suunnitelma toimi ja roomalaisten suuri murhaaja pääsi osalliseksi Taivaan valtakunnasta. Vaikea sitä oli uskovienkaan aluksi totena pitää. Juuri olivat pakosalla Sauluksen juonia vastaan. Nyt heillä seisoi yksi suurista veljistä keskellään. Tässä näkyy pelastuksen tie: Jumala tekee työn ja antaa kasvun, me vain kastelemme. Voi kuinka vaikeaa ja epätasaista tuo kasteleminenkin näyttää olevan. Jos ei kukkia näy niin ei vettäkään meinaa tulla.
Jeesuskin itki ihmisten epäuskoa. Ei silloinkaan kaikki kääntyneet, vaikka Jumala itse oli maanpäällä ihmetekoineen! Oli siellä paljon oppineita ja lukeneita pappeja, jotka osasivat Vanhan Testamentin ulkoa. Mutta eivät tunnistaneet Kristusta, vaikka Mooses ja profeetat siitä heille tekseteissään julistivat. Johannes Kastajankaan saarnat eivät kelvanneet. Salatuksi jäi, vaikka kuolleista herätettiin ihmisiä juutalaisten silmien alla! Näin oli synti sokeaksi tehnyt. Ja kun katsomme Jeesuksen valitsemien opetuslasten taivalta niin heikko oli heidänkin uskonsa. Ei ainakaan omaksi ansioksi voi pelastustaan lukea. Jos ei Herra Jeesus pidä meistä kiinni, ei meillä ole toivoa. Kun hän saa meihin tartuttaa tuon uskonlahjan toisten usovien kautta, meillä on kaikki. Me saamme riippua Hänessa uskon kautta.
Ei tästä voi muuta sanoa kuin että tämä uskovaisten joukko täällä maanpäällä on valittu joukko. Ihmeellisesti Jumalan armon siunaama. Taistellut läpi vuosituhannet mitä kauheampia harhaoppeja vastaan. Sitähän se Lutherkin ihmettelee. Mutta Jumala on tehnyt lupauksen ettei hylkää meitä koskaan. Hän on lähettänyt meille Puolustajan, joka tyynnyttää myrskyt juuri silloin kun luulemme että laiva on kaatumassa.
Uskonlahja on todellinen ihmeitten ihme!
Vastaukset 23
Vanhimmat
"Ananiakselle sitten kerrotaan mennä tapamaan Saulusta, ja vastusteluiden jälkeen menee ja saarnaa Saulukselle syntienanteeksiantamuksen."
ei puhu mitään sellaisesta, että Ananias olisi saarnannut Saulukselle synnit anteeksi. Tämä on vl-saarnaajien päissään keksimä juttu, jolla pyritään vahvistamaan sitä harhaoppia, että ihminen voi saada syntinsä anteeksi vain toisen ihmisen kautta.
Raamattu puhuu toista.
"Tämä on vl-saarnaajien päissään keksimä juttu..."
vl-saarnaajat ovat harvemmin päissään ;)
Vakavasti puhuen kyllä Sauluksen kääntymisestä saa kuka tahansa Raamattua lukeva - siis muutkin kuin vl-saarnaajat "päissään" - sen käsityksen, että Sauluksen "silmät aukenivat" sekä konkreettisesti että kuvannollisesti vasta Ananiaan luona.
sai FYYSISEN NÄKÖNSÄ takaisin, kun Ananias laski kädet hänen päälleen. Mistään muusta näöstä Raamattu ei puhu.
Loppu on vl-saarnaajien keksimää legendaa.
Äidinkieltä:
Yksikkö:
Minä mietin asiaa päässäni.
Monikko:
He miettivät asiaa päissään.
Ap.t. 9:17-18
17 Ananias lähti. Hän meni sisälle taloon, pani kätensä Saulin päälle ja sanoi: "Saul, veljeni! Herra on lähettänyt minut -- Jeesus, joka ilmestyi sinulle, kun olit matkalla tänne. Hän lähetti minut, jotta saisit näkösi takaisin ja täyttyisit Pyhästä Hengestä."
18 Samassa oli kuin suomut olisivat pudonneet Saulin silmistä, ja hän näki jälleen. Hän nousi jalkeille, ja hänet kastettiin.
Näissä jakeissa sanotaan selvästi, että Saulus sai Pyhän Hengen ja kastettiin (ts. "tuli uskoon") vasta kun Ananias oli tullut hänen luokseen.
Lisää äidinkieltä:
pää ssä ni (kantasana 'pää' inessiivin tunnus possessiivisuffiksi)
pää ssä nsä (vastaavasti)
...
pä i ssä mme (kantasana 'pä(ä)' monikon tunnus inessiivin tunnus possessiivisuffiksi)
pä i ssä nsä (vastaavasti)
No joo, itse asiassa 3. persoonassa (yksikössä ja monikossa) sekä -nsa/-nsä että vokaalin pidentymä -n ovat mahdollisia, eli sekä pä i ssä nsä että pä i ssä ä n ovat oikein muodostettuja. Se "päissään"-korjaukseni oli tarkoitettu lähinnä vitsiksi.
"Se "päissään"-korjaukseni oli tarkoitettu lähinnä vitsiksi."
toki sen. :)
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000006705400#22000000006705400
Minun on vaikea uskoa Jumalaan ja mihinkään epätieteelliseen, mutta kun olen käynyt seuroissa, kuullut saarnoja ja seurakuntailtoja, laulanut virsiä ja siioninlauluja ja kuullut omakohtaista evankeliumia niin se on tuonut minulle rauhaa. Ja kun miettii meidän jumalanlasten kantaa ehkäisyyn ja perhesuunnitteluun samalla tulee kyllä miettineeksi sitä, että keiden näistä rakkaista sisarista ja veljistä olisi pitänyt jäädä syntymättä.
En ole samaa mieltä kanssasi. Ei tietenkään voi kenestäkään ajatella, että sinun ei olisi edes pitänyt syntyä. Käytät marttyyrimaista tyyliä lyömäaseena. Ei hyvä.
Esiinnyt myös matemaattisena henkilönä, joten on varmasti syytä kysyä juuri sinulta, miten näet asian todennäköisyyslaskennan perusteella. Montako lasta todenäköisyyslaskennan mukaan syntyy/pariskunta nykyisellä lääketieteen tasolla Suomessa ilman ehkäisyä? Väitän tässä hieman provokatiivisesti, ettei yksikään pariskunta "selviä" avioliitosta ilman jonkinasteista ehkäisyä, kutsutaan sitä millä nimellä tahansa: Keskeytetty yhdyntä, puolison tyydytys ilman yhdyntää, selibaatti, varsinainen ehkäisy. Lisäksi matemaattisena henkilönä voisit hakea Raamatusta ne paikat, jossa alkukertomuksen lisäksi kehoituksena puhutaan lisääntymisetä ja maan täyttämisestä. Ja vastaavasti voisit poimia ne kohdat joissa kehoituksena puhutaan aviopuolisoiden rakastamisesta.
On hyvä että olet käynyt seuroissa, kuullut saarnoja, ja seurakuntailtoja, mutta on erikoista, että sinulle on opetuksesta jäänyt päällimmäiseksi mieleen jumalanlasten kanta ehkäisyyn ja perhesuunnitteluun. Ja pidät siitä kiinni.
Oma kantani on, että jokainen saa valita oman linjansa perhesuunnittelussa. Nykyinen linja on väärä, koska riman asettavat ne henkilöt, jotka jaksavat parhaiten. Muiden tulee seurata heidän esimerkkiään, vaikka perhesopu, terveys tai henki menisi. Arvostan perheitä, jotka tekevät perhesuunnittelun luonnollisesti, ilman ehkäisyä, ja ottavat vastaan kaikki lapset jotka heille annetaan. He ovat hyvän osan valinneet.
Mutta en arvosta sitä, että sellaiset perheet, jotka ovat päättäneet toisin, saavat "luopuneen" leiman, koska eivät luota Jumalaan. Myöskin on väärin opettaa, että nainen ei jäisi raskaaksi, jos pariskunta ei siihen ole valmis. Varmasti jää, jos parin kanssakäynti on normaalia. Enkä myöskään osaa suhtautua oikein siihen, että linja voisi ajan myötä muuttua. Miten asia selitetään niille, jotka ovat jo terveytensä tai läheisensä menettäneet, ja ilmoitetaan, että linja on nyt sellainen, että terveyden tai hengenmenon perusteella voi parikunta ehkäistä? Ovatko he tehneet oikein, jos he ovat totelleet väärää neuvoa? Onko se puolison vai seurakunnan rakkautta, jos puolison tarpeet jäävät seurakunnan jalkoihin?
Minäkin laulan mielelläni virsiä, ja olen kuullut omakohtaista evankeliumia, joka tuo minulle rauhaa, mutta en ole tähän päivään mennessä osannut yhditää sitä tähän mielestäni ihmisten keksimään vaatimukseen.
Mietippä sitä ketkä ovat kuolleet ennenaikojaan kun sterilisaatio ja kaikenlainen ehkäisyn rajoittaminen on ollut kielletty vaikka naisen henki on kyseessä. Jos olet nainen kuvittele itsellesi kuollut sikiö revenneeseen kohtuusi.
Vanhoillislestadiolaisuus tunnustaa lääketieteessä syyn ja seurauksen lakia. Esim. syöpäkasvain poistetaan, elämä jatkuu tai
suoritetaan ohitusleikkaus sydämmeen, elämä jatkuu.
Tuolla alempana yhdessä ketjussa on päivämiehen pääkirjoitus 14.2.1979 jossa kaikenlainen ehkäisy missään muodossa on kielletty. Peruste: Jos nainen tai lapsi kuolee he pääsevät taivaaseen.
Ongelmakohta vl-uskossa on naisen sukupuolielimet ja siihen liittyvät toiminnot. Näihin sukuelimiin kohdistuvia lääketieteellisiä diagnooseja ei hyväksytä syyn ja seurauksen logiikalla.
Esim. lääkärit ilmoittavat, nainen ei enään kestä synnystystä. Vl-yhteisön päätös naiselle noudatettavaksi: Ei ehkäisyä jos kuolet pääset taivaaseen.
Lapset ovat herran lahja myös syntymän jälkeenkin. Millaista lahjojen vaalimista on jos lasten äiti saatetaan yhteisön päätöksellä kuolemaan. Kenelle asetetaan se myllynkivi.
Ps. 8:2
(8:3) Lasten ja imeväisten huudot todistavat sinun voimastasi. Ne ovat kilpenä jumalattomia vastaan, ne vaientavat vihamiehen ja kostoa janoavan.
Matt. 21:16
ja sanoivat hänelle: "Kuuletko, mitä nuo huutavat?" "Kuulen", vastasi Jeesus. "Ettekö ole koskaan lukeneet tätä sanaa: 'Lasten ja imeväisten suusta sinä olet hankkinut kiitoksesi'?"
Tuo Matteuksen evankeliumi kyllä kertoo siitä, että Jeesus täyttää Vanhan Testamentin ennustukset. Jos sitä lähdetään käyttämään esim. ehkäisykiellon perusteena, niin aika heikoilla ollaan.
P.S. En kannata itse ehkäisyä, mutta huono argumentaatio on aina huonoa argumentaatiota.
Ei minulla ole tarkoitus mitenkään moralisoida. Minulla ei ole omaa perhettä, joten ehkä tämä asia ei ole sellainen, nihin minun kannattaa edes ottaa minkäänlaista kantaa.
Kukin tehköön mitä sydän käskee.
Uusi keksintö se että synnit voi antaa anteeksi vain toinen ihminen, Jumala ei sitä suoraan voi tehdä.
Miten on käynnyt ihmisten ennen vuotta 1853, jos vasta silloin on joku keksinyt tämän, että synnit voi antaa anteeksi vain ihmisen välityksellä? Lestaadius ei ollut tämä keksijä, hän ei sitä suostunut tekemään, että saarnaisi halukkaille synnit anteeksi, vaikka usko kulkeekin Lestaadiuksen nimellä.
Taitaa olla vl-uskon uskonpuhdistuksen aika koittanut!
Jumala antaa synnit anteeksi Poikansa Jeesuksen Kristuksen veriuhrin kautta niille, jotka uskovat!
Minä ja kuka tahansa voi näin uskoa syntinsä anteeksisaaduksi Jeesuksen Kristuksen veriuhrin tuoman armon kautta. Siihen ei tarvita kuin synnintunto ja sydämestä tuleva anteeksipyynnön rukous!!
Siihen ei tarvita farisealaista lakioppia ja vääriä saarnamiehiä, koska heillä siihen anteeksiantoon ei ole mitään annettavaa ainoastaan saarnamiehen omahyväiset vallansokaisemat harhaoppiset ajatukset!
Jos saarnamiehen läsnäolo jotain lohduttaa niin olkoon niin, mutta ei anteeksisaaminen sitä vaadi! Jumala näkee sydämemme ilman välikäsiä!
Jumalan siunausta kaikille ja sydämestänne tulevia rukoushetkiä syntienne anteeksisaamiseksi!!
Oikein hyvä kirjoitus mutta ei kannata sokaistua siihen ajatukseen että vahoillislestadiolaisuus tai rauhanyhdistyksen rakennus takaisi Jumalan valtakunnan olemassaolon. Ei uskon jatkuminen ajallisissa tiloissa ja yhteisöissä ole automaatio. Hurskaus ja perinteet voivat säilyä satoja vuosia vaikka elävä usko olisi karannut Afrikan savannille tai Mongolian luoliin. Kauan ei ole kristillisyys yleensä viihtynyt näissä käsin rakennetuissa majoissa. Katollinen kirkkokin on aikoinaan perustettu elävän uskon päälle mutta vaikea sieltä on pelastavaa uskoa löytää tänä päivänä.
Turha on myöskin katsella keitä olisi syntynyt tai jäänyt syntymättä vierustovereista. Elämän siementä voidaan käyttää Jumalan sanan vastaisesti myös liikalisääntymiseen. Tästä kelvannee esimerkiksi muinaisten sulttaanien haaremit joihin neitsyet vietiin 15 v ja synnyttivät kuolemaansa asti sulttaanille perillisiä. Jumala sana ei anna ihmisen käyttöön siementä näinkään päin. Jumala on käsittämättömällä tavalla elämän ja kuoleman herra mutta ihmiselle on annettu konkreettisia voimia vaikuttaa elämän ja kuoleman asioihin, siinä hurmanhengessä joka vallitsi -70 luvulla naisen elämänoikeuden kyseenalaistaminen ei lähtenyt Jumalan sanan opetuksesta.
Loppuosa kirjoituksestani viittaa nimimerkki add mathematic:n kirjoitukseen, ei golgatan kirjoitukseen.
Kerronpa totuuden omasta elämästäni. Olemme jossain määrin ehkäisseet, kun elämä tuntui kovin raskaalta ja se helpotti, kun ei tarvinnut jatkuvasti joka vuosi synnyttää.
Olemme pysyneet siitä huolimatta uskossa ja tehneet parannustakin ehkäisemisestä.
Vieläkin sorrumme samaan "syntiin", mutta siitähän voi tehdä parannusta. Tällä tavalla asiat hoituu kivuttomasti. Syntiähän voi tehdä, kunhan muistaa tehdä parannuksen ja vaimon kanssa on helppoa sopia asiat. Saarnaamme siis toisillemme ehkäisymme anteeksi, koska katsomme, että asia on vain meidän keskeinen.
Sanokaa, jos olemme väärässä ja käymme sitten jonkun kolmannen luona tekemässä parannusta ehkäisyn synnistämme, jos kahdenkeskinen parannuksenteko ei olis pätevä.
Vaikka olemmehan me kyllä seuroissa uskoneet tätä syntiämme anteeksi saarnamiehen puheesta ja julistuksesta.
Olen itsekkin melkoisen lapsilauman isä. Tätä nykyä vaimon terveys alkaa olla siinä pisteessä että syntyvyys kyllä jatkuu iän puolesta, mutta terveys voi loppua aiemmin.
Omasta mielestäni ymmärrän kyllä raamatun opetuksen lisääntymisestä ja olen muidenkin veljien kirkastamana asiaan perehtynyt.
Olen tutkinut ja pohtinut ehkäisyasiaa raamatullisena, historiallisena ja terveydellisenä asiana. Olen tullut siihen lopputulokseen että juuri tuolla -60 ja -70 luvun opillisissa kriiseissä erkaannuttiin terveestä kristillisyyden ajatusmaailmasta. Ei vanhemmat sukupolvetkaan pitäneet vaimon uhraamista oikeana asiana, vaimoa tarvittiin perheessä lasten kasvattajana, vanhemmat sukupolvet ymmärsivät "lapset herran lahja" käsitteen laajemmin. Heille siihen sisältyi myös lapsen lapsuus, ei pelkästään syntymä.
Syntyvyyttä on säännöstelty vl kristillisyydessä biologisten ja elämän tarpeiden pohjalta, mutta lasten on pääsääntöisesti annettu syntyä, kriisitilanteissa on valittu luojan oma tie, joka pyrkii myös säilyttämään olemassa olevan elämän.
Toinen mieltä vaivaava ajatus ehkäisyn ja uskon ympärillä on ollut se, että voiko elävä kristillisyys todella olla niin kovaa, että naisistakin vain noin 1/20 selviytyy uskon vaatimusten mukaisesti elämän läpi. Nykyisinkin nuoria parikymmppisiä menee naimisiin paljon. Jos lasten saantia ei rajoiteta pidättäytymällä tai millään konstilla välille jää fyysisten ja psyykkisten vaivojen takia suurin osa. Heillä on sydämmen halu kilvoitella uskossa, mutta ei kerta kaikkiaan kaikki kestä samalla lailla jatkuvia raskauksia. Eihän tätä uskoa voida sen päälle rakentaa että, selviäminen uskossa voi olla mahdollista vain vahvimpien osalla.
En pidä pahana, että ehkäisette, mutta pidän tuota asetelmaa perin vaarallisena, että ajatus on tehdä tieten tahtoen jotakin, jonka olettaa synniksi, ja käy sitten pyytämässä anteeksi. Se ei kuulu kristinuskon opetukseen, vaan lähinnä muslimien islamin opetukseen. Muslimit toimivat samaan tyyliin esim. alkoholin ja naisten suhteen. He juovat ja käyvät naisissa, ja pyytävät sitten jälkikäteen anteeksi. Saudi-arabiasta on jopa rakennettu pengertie Bahrainiin, jossa alkoholin nauttiminen on sallittu. Sinne sitten arabit ajelevat huvittelemaan, jotta "oma maaperä ei saastu." Se on melkoista kaksinaamaisuutta.
Toivottavasti vähän valkeni, mitä tarkoitan. En siis missään tapauksessa suosittele jatkamaan tämän suuntaista ajatusta. Se on kristinuskon vastainen tapa, jossa Jeesuksesta ja hänen sovitustyöstään tulee keppihevonen, joka otetaan käyttöön tarvittaessa.
Enemminkin kehottaisin teitä keskustelemaan keskenänne asioista vakavasti, ja miettimään, mikä ehkäisyssä on teidän mielestänne syntiä, koska kirjoituksesi mukaan siitä on ollut teille vain hyötyä jaksamisen suhteen. Vai onko kyseessä ainoastaan vl-opetuksen purematta nieleminen: Näin on aina ollut, ei kannata edes kyseenalaistaa, saati kysyä tai keskustella asiasta. Jos rohkeus riittää, ottakaa asia puheeksi myös jonkun ehdottomasti luotettavan ystäväperheen kanssa, ja kysykää heiltä, millä perusteella he ehkäisevät tai jättävät ehkäisemättä.
Ihmisellä on oikeus kysyä vähän tyhmiäkin, kyllä Jumala kestää luotujensa tyhmyyden. Miksi siis muilla kanssasisarilla ja -veljillä olisi oikeus väheksyä kysyjää? Asiat kannattaa selvittää aina perinpohjin, jotta mahdollisimman jää oletuksille sijaa. Niihin oletuksiin tarttuu myös sielunvihollinen, tuleepa mistä suunnasta tahansa.
Kotisiionissani vielä 70-luvulla oli lyhyt tukka ja permanentti syntiä. Niinpä ei tullut kuuloonkaan että olisin sellaiseen "langennut".
Muutin sitten isoon kaupunkiin opiskelemaan. Siellä ihmeekseni näin miten lyhyet hiukset ja kiharat olivat enemmän sääntö kuin poikkeus. Myös puhujaveljien vaimoilla ja tyttärillä.
Kysyin erään saaarnaajan puolisolta, onko permanentti syntiä. Hän vastasi: "Kyllä se syntiä on, mutta minäkin olen siihen syntiin vikapää."
En tiedä, pyysikö hän sitä syntiä anteeksi mieheltään vai uskoiko vain yleisestä saarnasta.
Kaipa se sama asenne käy syntiin kuin syntiin, olipa sitten kyse kiharoista tai ehkäisystä.
olevan
ei varmastikkaan voi koskaan kumota. Jos sen kumoisi, silloin paljatuisi karmea totuus siitä miten monta äitiä on kuollut turhaan, miten moni on surrut itsensä sairaaksi kun ei pysty antamaan lapsille sitä rakkautta mitä haluaisi.
Kuuntelin eilen kaksi seurapuhetta peräjälkeen. Ensimmäisestä seurapuheesta ei jäänyt mitään mieleen, ei edes puhuja, mutta toisesta jäi mieleen paljonkin ja puhuja varsinkin.
Veljemme Oiva Tölli on jo vanha, harmaapäinen mies. Noustessaan puhujapönttöön hän ottaa tukea kaiteesta.
Oiva on niitä saarnamiehiä, jotka puhuvat vanhanajan tyylillä, sillai itkunpiukeus äänensävyssä sekä, miten sen nyt sanoisi, sillai vähän nuotilleen.
Puhujan puhe on katkeamatonta alusta loppuun, sanat tulee solkenaan äänenväriltään saman sointuisena.
Jo pienenä poikana tuli mieleni apeaksi ja ahdistuneeksi sellaisen puhujan saarnasta, joka väritti puheensa ikäänkuin puoleksi laulamalla.
Nytkin minua alkaa ahdistaa puheen monotooninen ja samalla äänenpainolla saarnattu sana.
Vanhoilla saarnamiehillä tätä yks-sointista puhetta saadaan kuulla vieläkin.
Puhuja luki tutkistelun aiheeksi Ilmestyskirjasta ensimmäisestä luvusta.
Siellä kerrottiin Johanneksesta, joka oli Patmos saarella vankina ja sai kuuluisat näkynsä mitä ihmeellisimmistä pedoista ja kultaisesta kaupungista, joka laskeutui maan päälle.
Puhuja luki bibliasta, kuinka Johannes oli hengessä sunnuntai päivänä. Uudempi käännös XI kirkolliskokouksen vuonna 1938 suomennos sanoo kuitenkin, että minä olin hengessä herran päivänä.
Mistä kääntäjä voi olla varma viikonpäivistä.
Ei mistään, ja puhuja vielä vähemmän, koska hän selitti Herran päivän olevan juuri sunnuntai, vaikka se otettiin lepopäiväksi vasta useita vuosisatoja jälkeen Kristuksen.
Puhe kääntyy pian Patmoksen tapahtumista Jumalan valtakuntaan, joka on täällä maan päällä ja tässä missä me nyt juuri istumme sanan kuulossa.
Tölli muistuttaa, että seuroihin pitää tulla, vaikka saarnan voisi kuunnella Radio Pookistakin. Seuroissa on lämmin tunnelma ja ilman seurakuntayhteyttä menettää ennenpitkää uskonsa.
Tölli jatkaa vakavalla äänensävyllä koko ajan.
Voi, voi voi, kuinka jumalattomia ihmiset ovat tämän Jumalan valtakunnan ulkopuolella.
Puhe siirtyy eriseuroihin, joista raamatussakin puhutaan. Eri seuroilla hän tarkoittaa niitä eri lestadiolaishaaroja, jotka erosivat oikeasta uskosta ja lähtivät oman korvasyyhynsä mukaan vaeltamaan.
Sitten puhuja varoittaa, ettei meillä ole mitään yhteyttä heidän kanssaan, vaan valtakunnan raja kulkee väkevänä meidän ja heidän välillään. Me emme saa tervehtiä heitä Jumalan rauhalla, emmekä terveellä, koska jos me niin tekisimme, olisimme vikapäitä samaan syntiin heidän kanssaan.
Voi, voi, kun meillä on ahdistus täällä. Olemme täällä vaivassa ja valtakunnassa. Taas minua alkaa puheen sävy ahdistaa ja alan jo toivoa, että aika menisi pian ja pääsisin pois tästä kuuntelemisen piinasta.
Usko ei siis olekkaan iloinen asia, vaan ahdistava, tulee mieleeni, vaikka olen sen tiennyt aina.
Puhuja kertoo tapauksen Oulusta, jossa tehtaalla oli ollut uskovainen mies ja sitten työkaverina uskoton, joka oli ollut kova kiroilemaan.
Sitten tämä uskovainen oli kerran rohkaistunut ja sanonut tälle kiroilevalle miehelle, että sinullakin on kuolematon sielu.
Tälle miehelle oli tullut tunnonhätä ja hän oli yöllä lähtenyt tämän uskovaisen miehen luo apua unettomuuteen hakemaan.
Tunnontuskissan mies kolkutteli ovea ja kun uskovainen tuli avaamaan, oli hän kertonut, kuinka tämän päivällä sanomansa :"Sinullakin on kuolematon sielu" oli herättänyt miettimään. Silloin uskovainen mies oli saarnannut synnit anteeksi ja kiroileva työkaveri oli saanut sielun rauhan.
Tarina ei kerro, oliko mies pysynyt uskossaan tämän jälkeen.
Taivaaseenhan me kaikki haluamme ja siksi meillä pitää nähdä täällä ajassa vaivaa, kun sielunvihollinen kiusaa jatkuvasti. Ei se muita kiusaakkaan, kuin Jumalan lapsia, koska ne muut menee helvetin vaivaan muutenkin.
Nyt minua alkaa huipata, koska puhe muuttuu entistä tuomitsevammaksi ja kääntelen jalkaani toiselta polvelta toiselle polvelle vuorotellen.
Eriseurat pitää keskellänne aina oleman. Mietin, että eikö hän tarkoita eriseuroilla muita kuin vain lestadiolais eri haaroja. Tulee mieleen, ettei Melperi kyllä pääse taivaaseen tämän puhujan puheen perusteella, enempää kuin Leena Huovinen tai ex-vl.kään.
Vain Jumalan valtakunnassa saarnataan elävää evankeliumia, muualla se on kuollutta, puhuja jatkaa vapisevalla äänellä.
Mutta on se kuulkaa rakkaat Jumalan lapset sitten ihanaa, kun me saadaan kerran periä se iankaikkinen autuus taivaassa, toteaa puhuja nyt jo puoleksi nauravin suin.
Sali on hiljentynyt Oivan vakavasävyisen saarnan alle ja vain pienet lapset jatkaa levotonta liikehtelemistään penkeissä.
Puhuja keskeyttää hetkeksi alkaessaan kaivella taskustaan kankaista nenäliinaa, jolla hän pyyhkii itkuisia silmiään ja nuhaista nenäänsä.
Sitten hän palaa raamatun lukuun ja Johanneksen Patmos luodolla kokemiin näkyihin.
Sieltä taivaasta laskeutui se uusi Jerusalem, kaunis, kuin morsian miehellensä kaunistettuna.
Olin joskus kuulut selitettävän muualla, että sieltä tosiaan joskus laskeutuisi kokonainen kultakaupunki maan päälle, ja johon vanhurskaat menevät suojaan ja ulkopuolella ovat syntiset ja saatana langenneitten enkeliensä kanssa. Sitten taivaasta tuli lankeaisi ja kuluttaisi heidät niin, ettei heistä olisi jäävä juurta eikä oksaa.
Puhuja Oiva Tölli selittää uuden Jerusalemin aivan toisin. Hän sanoo, että se uusi Jerusalem on tämä Jumalan valtakunta täällä maan päällä ja se on kaunis, ihana paikka ja me olemme nyt juuri tässä Jerusalemisssa.
Olen kuunnellut saarnoja niin paljon, että tiedän vanhastaan, että kaikki raamatun tapahtumat selitetään vain yhdellä tavalla ja tarkoittaa Jumalan valtakuntaa, ei mitään maallista valtaa tai rakennelmaa.
Siksipä, kun luen raamattua ja siellä puhutaan uudesta maasta ja uudesta elämästä, koen pettymystä, koska elävässä uskossa se selitetään tarkottaman vain tätä Jumalan valtakuntaa, rauhanyhdistyksiä ja suviseuratelttaa, joka sekin on jo niin pahasti mustunut, ettei se hohda lumen valkoiselta ollenkaan.
Vain Jehovan Todistajat lupaavat, että tämä maapallo luodaan uudeksi maaksi ja siellä rakennetan taloja ja istutetaan viinitarhoja.
Se kuulostaa jo ihan mukavalta, mutta taivaassa, mitä siellä oikein tehdään, ei kukaan ole selittänyt. Ainakin siellä veisataan iäisesti karitsan virttä ja juovutaan taivaan hääviinistä, ninkuin vanha virrentekijä sepittää, mutta lienee sekin virsi jo sensuroitu pois virsikirja uudistuksen yhteydessä
Voi kun te olette onnellisia ihmisiä.. minä en tunne olevani onnellinen, ajattelen mielessäni.
En ole koskaan tuntenut olevani uskosta onnellinen, en pienenäkään, vaikka silloin ovat kaikki aidosti oikealla tavalla uskomassa.
Jos Kicki 112 luet tämän, niin vastaa ja kerro, mistä silloin voi kiikastaa.
Puhe kääntyy lopuilleen. Puhuja vilkaisee kelloaan ja alkaa arvokkaan hitaasti kääntää raamattua kiinni. Sitten hän muistuttaa, kuinka pienet tytöt ja pojatkin saavat uskoa kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä. Ei sitä koskaan tiedä, kuka meistä kutsutaan ennemmin täältä vaivojen maasta, me vanhat vai elämänsä parhaassa kukoistuksessa oleva nuori.
Puhuja luke loppurukouksen ja toivottaa: Jäämme Herran rauhaan ja aina siunaavaan nimeen. aameen.
Seuraa loppuvirsi, jonka alkaessa nuoriso rymistelee paikoiltaan eteistä kohti. Vain hartaimmat jäävät laulamaan.
Seuraa kahviväliaika. Innokkaimmat seisovat kahvijonossa jo, kun loppuvirsi vielä raikaa salissa. Osa jää saliin juttelemaan paikoilleen odottamaan hässäkän rauhoittumista.
En jää kahville, vaan kiiruhdamme naulakoille kotiin lähtöä varten.
Olen taas unohtanut, mihin väliin takkini jätin.
Etsin ja etsin, mutta en löydä, ettei vaan olis käynyt taas niin, että joku otti erehdyksessä samannäköisen takin.
Sitten silmäni osuvat lattialla lojuvaan takkiin, jota yksi mies juuri talloo.
Minun takkini tuolla jälellä, karkaa huuliltani!
Arvokas takkini lattialuutuna, miten se on voinut pudota sinne.
Takkeja on hirveästi ripustettuina, yhdessä koukussa saattaa olla viisikin takkia. Ei ihme, että joku takki putoaa. Päätän, etten laita enää parasta takkia seuroihin, vaan laitan vanhan työtakkini tänne sotkeutumaan.
Kotimatkalla tuli mieleen, että kirjoitanpa seurakokemuksista tänne.