Olen vuoden ikäsen lapsen yh-äiskä(inhoan tuota sanaa). Kun poikani oli puolen vuoden ikänen ilmestyi elämääni maailman ihanin mies, Neitsyt-mies.. Hän otti poikani heti hyvin vastaan ja nykyään poikani on hänelle, kuin oma poika. Melkein heti muutimme hänen luokseen ja meidän elämä on täyttä perhe-elämää tänä päivänä.
Kaikki meni heti alusta asti jotenkin niin luonnollisesti; meidän muuttomme saman katon alle yms. Suhteemme alussa kävimme aika koviakin nahisteluja, testasimme toistemme sietokykyä melko pitkälle. nyt huomaan, että molemmat ovat oppineet joustamaan tietyissä asioissa ja turhat kitinät on jätetty jonnekkin kauas...
Olen edellisissä suhteissani kokenut paljon sontaa ja siksi minun on vieläkin välillä vaikea luottaa nykyiseen mieheeni. On päiviä jolloin olen täysin varma siitä, että hän pettää minua... minulle on taottu monelta suuntaa järkeä tähän paksuun kalloon, että hätäilen ihan turhia, että tämä mies on yhden naisen-mies. Ja kyllä minä sen toisaalta tiedänkin... mutta... aina on se mutta...
Voisikohan nyt joku ystävällinen miespuolinen otus minulle hieman valoittaa, että olenko ihan hako teillä jos väitän, että mieheni ei tässä mitenkään leikillään ole mukana(tark.suhdettamme)? Olen miettinyt, että olisiko hän ottanut meidät niin avosylin vastaan jos hän etsisi vain jotain pienen puoleista suhdetta. Neitsyt-mies on hankala mies, jossain asioissa, mutta tunnustan etten minäkään Skorpionina ole sen helpompi... varsinkin tällaisena "äiti-skorpparina" :)
Välillä kaduttaa niin helvetisti, että epäilen miestäni pettämisestä tms. mutta jotenkin olen oppinut siihen, ettei kannata löysätä vielä... eikä vielä... eikä vielä... jos sitten tuleekin se hetki, että meidät hylätään ym ym.
näistä pettämis-jutuista en ole miehelleni puhunut, tiedän että se loukkaisi häntä aika tavalla. Ja tiedän, että väärin niitä on yksin päänsä sisällä pyörittää...
Me olemme molemmat jo lähempänä kolmeakymppiä ja, kun oikein järjen kanssa puntaroin niin onko se enää ikä, miehellekään alkaa pelleilemään suhteessa/suhteella missä vielä toisella osapuolella on pieni lapsi..?..
En tiedä ovatko nämä aivan idioottimaisia ajatuksia, mutta helpottaa, kun niitä saa johonkin ja jollekin purkaa...
Muutama viikko sitten mieheni sanoi minulle, että haluaa olla kanssani loppu elämänsä... miksi silti mietin oliko hän tosissaan? Nyt joku Neitsyt-mies voisi kertoa, että puhutteko tuollaisia tarkoittamatta sitä?
minä jään odottelemaan ja yritän nyt vähäksi aikaa suunnata ajatuksiani muualle...
Kiitos sille joka jaksoi tämän väsymättä lukea, ja kiitos sille joka tähän vastasi :)
Kaikki meni heti alusta asti jotenkin niin luonnollisesti; meidän muuttomme saman katon alle yms. Suhteemme alussa kävimme aika koviakin nahisteluja, testasimme toistemme sietokykyä melko pitkälle. nyt huomaan, että molemmat ovat oppineet joustamaan tietyissä asioissa ja turhat kitinät on jätetty jonnekkin kauas...
Olen edellisissä suhteissani kokenut paljon sontaa ja siksi minun on vieläkin välillä vaikea luottaa nykyiseen mieheeni. On päiviä jolloin olen täysin varma siitä, että hän pettää minua... minulle on taottu monelta suuntaa järkeä tähän paksuun kalloon, että hätäilen ihan turhia, että tämä mies on yhden naisen-mies. Ja kyllä minä sen toisaalta tiedänkin... mutta... aina on se mutta...
Voisikohan nyt joku ystävällinen miespuolinen otus minulle hieman valoittaa, että olenko ihan hako teillä jos väitän, että mieheni ei tässä mitenkään leikillään ole mukana(tark.suhdettamme)? Olen miettinyt, että olisiko hän ottanut meidät niin avosylin vastaan jos hän etsisi vain jotain pienen puoleista suhdetta. Neitsyt-mies on hankala mies, jossain asioissa, mutta tunnustan etten minäkään Skorpionina ole sen helpompi... varsinkin tällaisena "äiti-skorpparina" :)
Välillä kaduttaa niin helvetisti, että epäilen miestäni pettämisestä tms. mutta jotenkin olen oppinut siihen, ettei kannata löysätä vielä... eikä vielä... eikä vielä... jos sitten tuleekin se hetki, että meidät hylätään ym ym.
näistä pettämis-jutuista en ole miehelleni puhunut, tiedän että se loukkaisi häntä aika tavalla. Ja tiedän, että väärin niitä on yksin päänsä sisällä pyörittää...
Me olemme molemmat jo lähempänä kolmeakymppiä ja, kun oikein järjen kanssa puntaroin niin onko se enää ikä, miehellekään alkaa pelleilemään suhteessa/suhteella missä vielä toisella osapuolella on pieni lapsi..?..
En tiedä ovatko nämä aivan idioottimaisia ajatuksia, mutta helpottaa, kun niitä saa johonkin ja jollekin purkaa...
Muutama viikko sitten mieheni sanoi minulle, että haluaa olla kanssani loppu elämänsä... miksi silti mietin oliko hän tosissaan? Nyt joku Neitsyt-mies voisi kertoa, että puhutteko tuollaisia tarkoittamatta sitä?
minä jään odottelemaan ja yritän nyt vähäksi aikaa suunnata ajatuksiani muualle...
Kiitos sille joka jaksoi tämän väsymättä lukea, ja kiitos sille joka tähän vastasi :)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tuttua ajatusta minullekin nuo sinun mietelmäsi...mutta lohduttaisin sinua näin ulkopuolisena että ei tuo nyt siltä kuullosta että uusi miehesi olisi muuta kuin vilpittömissä aikeissa liikkeellä! Itse olen Neitsytnainen (sitä skorppariakin sekoituksessa mukana ;) ja olen ainakin itse niin yhden miehen-nainen kuin olla ja voi. Samaten nuoruuden poikaystävä oli neitsyt, eikä voisi kuvitellakaan että senluonteinen mies keplottelisi oikein millään asialla. Itse aina jään kiikkiin omiin ajatuksiini ja epäilyihini ja sitten ne suurenevat omassa päässä ihan suhteettomiksi. Luulen, että sinäkin olet juuttunut noiden vanhojen huonojen muistojen ajatuksiin. Itse luen juuri kirjaa Katie Byron/ Rakasta elämääsi selllaisena kuin se on. Suosittelen, siinä puhutaan juuri siitä että omat ajatuksemme (jotka eivät välttämättä ollenkaan ole yhtä oikean todellisuuden kanssa) niitä kärsimyksiä pitää yllä ja miten nämä ajatukset saa oikeille raiteilleen ;) ...minua ainakin on auttanut tämä teos! Onnea matkaan ja kevään odotusta kaikille!
Huutelit miespuoleisia neitsyitä, mutta voisin naisneitsyenä mennä vaikka takuuseen ettei miehesi petä =) Se piirre ei vaan istu neitsyeen, rehellinen kun on. Tokihan kaikki olemme erilaisia, mutta itse en ainakaan ole törmännyt sellaiseen neitsyeen joka harrastaisi toisten ihmisten tunteilla pelaamista.
nyt voi takuuseen mennä,mutta sikäli kun vakituisempaan suhteeseen ryhdytään,niin en mä käy vieraissa.
vuosia sitten tein tuon lupauksen
ja olen tehnyt sen sen jälkeenkin
minä neitsyt miehenä sanoisin etteme
vähällä suustamme päästä moisia lauseita
"rakastan sinua" on täyttä asiaa
eikä sitä parane ottaa vastaan ilman totuuden siementä
se joka huuliltani sen kuulee on elämässäni suurin
ja kirkkain liekki
eikä muita ole olemassa
ellei ...
suhde ajaudu tilanteeseen jossa usko loppuu
neisyellä on paha tapa puhua ongelmista
pienillä vivahteilla vihjeinä normaalin puheen seassa
joita muiden on paha ymmärtää jos eivät tunne
neitsyiden pääkoppaa kaikessa sanomisissame on
yleensä puoli totuutta vaikka vitsissä
mököttäminen on jo paha merkki
negatiiviset asiat imentyvät
yleensä pienissä puoli huolimattomissan heitoissa
joita moni ei edes huomaa
no ne tulevat ennen pitkää esiin muussa kanssa
käymisessä kuitenkin
korostan tässä Edelleen puhumisen tärkeyttä
me "tahdomme haluamme puhua asioista"
mutta ei jaaritteluun asti
ongelmat kannattaa ja pitää puhua silloin kun niitä ilmenee
neitsyt on pitkälti on/off ihminen
asiat joko on tai sitten ei ole
jos ei ole keinot menettelyt tavat ovat vapaita
pettyneet neitsyet saatavat joissain tapauksissa
siirtyä puolelle jossa voi olla täysin kylmä
toista ihmistä kohtaan jos heitä on aikaisemmin
Pahasti loukattu/hyväksi käytetty
en puolustele heitä ymmärrän heitä
olen itse matkalla juuri tuonne
tälläinen neitsyt voi olla ja varmasti ovatkin
todella laskelmoivia
mitta suhteet johon tuo voi kasvaa on exponentaalinen
neuvo jonka annan on
perehdy hänen aikaisempaan suhde historiaan
ja varo toistamasta edeltäjiesi virheitä
kuulustelu ei ole oikea tapa
pikku hiljaa hivuttaen on parempi
tarkoitus perät ja syyt
eivät herää mielessä niin herkästi
vaikka olemmenkin todella herkkiä
tunne asioissa se ei tarkoita että olisimme
jonkin sortin meedioita
hyvä puoli on että aikaa on
varoitamme aikaisin emme ehkä niin voimakkaasti
kuten pitäisi mutta äkki pikaisuuksissamme emme
lopullisia päätöksiä tee
joskus tosin tuntuu siltä jos on sokea
varoituksille ja muille merkeille mitä annamme
neitsyt kysyy aina ensin "miksi ?"
hän haluaa kuulla syyn miksi
häneltä kysytään tuota nimen omaista
kysymystä
hän on epä luuloinen aina !!!!
ellei ole hän oppii olemaan sellainen !
Veit ihan jalat suustani, sama ajatusmaailma ja niinpä, kun tarpeeksi "turpiinsa" saa, se luotto kauas katoaa... Ainainen miksi myös rasittaa, mutta lopultaki parempi niin, kuin suinpäin juosta kiveen...
moi olen neitsyt mies 41v ja olen ollut 12v yhdessä naisen kanssa jota rakastan olen sanonut hänelle että haluan viettää loppuelämäni hänen kanssaan ja myös tarkoitan sitä en voi kuvitella että me eroittais hyvä vinkki. pakota hänet vannomaan että on sinun kanssa loppuelämän jos hän rupeaa empimään sitten voit miettiä uudestaan mutta olen varma että ei tarvi empiä