Miten ihmeessä joillekin naisille voisi tehdä kauniisti selväksi etteivät pitäisi sormista ”pihtiotteella” kiinni. Jos asiasta sanoo jotain, niin jotkut tuntuvat ottavan kovin herkästi tällaisesta itseensä.
Naiset, kertokaa.
Naiset, kertokaa.
Tanssiotteesta kädenalitansseissa
Fuskari
111881
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jotkut ehkä tosiaan ottaa sen itselleen ja alkaa miettimään ja kohdistaa henkilöön.
Kokemuseni on kovin saman suuntainen ja ymmärtääkseni se kertoo vain naisen "huolesta" että miten osaa ja onnistuuko ja täten en pidä sitä virheenä, myös ennakko odotukset viejää kohtaan kai tulee myös siinä käden otteessa esille.
Kokeemusena olen "tarjonnut " vain mahdollisuuden kevyeeseen otteeseen eli kevennän omaa otetta ja hyvin monet ovat aistineet että keventävät omaakin otetta kun huomaavat että vienti ei ole "tahkonpyöritystä".
Mielestäni moni nainen on vapautunut ja rentoutunut tanssissa kun saavat kiinni siitä keveydestä.
Myös liikkumisen rauhoittaminen eli että ei viejän käsistä tarvitse hakea sitä "ponnistusalustaa" seuraavalle liikesuunnalle.
No siinä joitakin ajatuksia..
Joissakin tapauksissa irroitan käteni siitä pihdistä jopa ravistelemalla.
Sitten kerron, että viedä voi vaikka yhdellä sormella, ja silti kontakti säilyy. Demonstroin.
Joissakin tapauksissa ei toimi sekään, koska nainen pitää omaa tasapainoaan ja etäisyyttään yllä juuri sillä tiukalla otteella.
Kun tuolla tavoin puristavat useimmiten myös ottavat liian pitkiä askelia, ovat katastrofin ainekset kasassa.
En hae noin tanssivia.
Mulla ei ole ollut kuvatun kaltaisia ongelmia kädenalitansseissakaan: nytkinhän on hyvinkin pitkälti niin, että Cosby-tyyliset daamin viennit toki takaavat nautinnollista keinahduspyörähtelyä sinänsä toki hillitysti parketin kaikilla osa-alueilla. Muutoin kyllä olen sitä mieltä, että kädenalitansseissakin mahdollisimman jämäkkä vaste takaa nautinnollisen viennin. Siltikään ei myöskään hidasta valssia tarvitse tanssia ainakaan kokoaikaa krusifiksiotteella. Semmoinen täydestä nuoskalumellisesta lumikolasta ote on kädenalitansseissa sekä etukenonsa että sinänsä toki varsinkin herran valtaisan lihaksiston jännitystasoisuuden ja korkeustasoisuuden kannalta tässä mielessä paras mahdollinen ote ja daamilla vastaavasti pitää olla lisäksi semmoinen asenne niissä käsissä, ettei se päästä sitä herraa kolineen suorastansa ryntäillensä vaan tekee se daami kiusoitellen kaikkensa estääkseen moiset herran aikeet.
juurikin äskön sitä lumikolaotetta melkein optimaalisessa olosuhteessa suhteessa aiemmin jättämääni tanssiotemietintööni: nythän on hyvinkin pitkälti niin, että jokainen kolallinen oli aienpaa tanssiotemietintöäni puoltavassa eli keventässä mielessä toki nuoskalumen sijaan pakkaslunta, mutta otteet siittä kolasta olivat kuitenkin niitä samoja ja luisto ja vauhdin hurma lähes samaa luokkaa, kuin todellisella parketilla, joten esimerkinomaiset puheeni lumikolaotteen merkityksellisyydestä kädenalitanssinautinnon kohottamismielissä eivät kaikesta päätellen olleet läheskään täysin pakkastuulista temmottuja.
Mites vaikka tällä tavoin?
mies puhuu ystävällisellä äänellä:
"Voitaisko pitää tällaista otetta, kun olis helpompi viedä näitä kuvioita... -jos sopii?"
(näyttää samalla otteen)
Tai toinen vaihtoehto:
"Sopisiko että pidettäis vaan tällaista aika löyhää otetta käsistä kun olen tottunut viemään siten ja muuten tuntuu vähän hankalalta?"
(näyttää samalla)
aina se on "sanahelinä" käytetty ja kyllä se on löydetty toimiva tapa. Myös on helppo ymmärtää kun tyttö kertoo miksi hän on niin "hädissään" tai muuta että pitää niin lujasti kiinni.
On löytynyt monta soveltavaa sanontaa ja hymyt vain irtoaa ja tanssi jatkuu..
annetaan seurata ja kevyesti niin huomaat kuinka paljon jää energiaa tanssiin ,, pois jäykistävästä käsien puristuksesta.
että tuo kommentti ei millään voi olla naisen kertoma: nythän on hyvinkin pitkälti niin, että kunpaa tahansa esitetyistä vaihtoehdoista kelle tahansa daamille tuputettuansa eli alettuansa sitä daamia siinä kesken ja kaiken sekä kaiken kansan keskellä suorastansa neuvomaan, havaitseepi se herra eli saapi tuta tavalla tahi toisella ja ennenpitkää, mitä ja millainen on naisen hirmuinen kosto, koska se daami, jota se herra siinä neuvoskelee, ei unohda mitään eikä myöskään anna mitään anteeksi ja vaikka sillä hetkellä se daami siinä sinänsä toki viattomasti hymyilisikin, niin se kelaa daami salaa mielessään kuitenkin, että mitäs hittoa se herra siinä nyt meinaa ja tarkoittaa ja on vain ajan kysymys, milloin se daami kysyy siltä herralta tavalla taikka toisella: "mitäs sä silloin oikein tarkoitit, kun sä sanoit niin, että..." ja silloin siitä on herralla leikki melko kaukana ja syytä pienentää profiilia pikimmiten enenpiä ikävyyksiä vältelläkseen...
"peloittelu"
Naiset ovat ihanan avoimia ja heille oikeesti voi puhua ja he ymärtävät. Turha höpöttää että naiset ym kostaa jos heidän kanssaan avoimesti keskustelee tanssiotteesta tai mistä tahansa muustakin. Suurin osa ymmärtää erinomaisesti sen että tarkoitus on parnataa yhteistä tanssia eikä moittia ketään tai provosoida.
Jos joku ihminen vetää ns: herneen nenäänsä on se hänen oma asiansa ja se herkkähipiäisyyskään ei vie kovin pitkälle jos niin "nirppoja" on olemassakaan.
Luottakaamme tanssiviin naisiimme he ovat ihania vaikka ei aina ote olekkaan "täydellinen".. ennen kuin se kehittyy.
eikä niinkään peljästyksen aihe: nythän on hyvinkin pitkälti niin, että joka kerta naisieni kanssa pelaillessani tuohon "ihan hyvin sä mulle voit kertoa" -halpaan mentyäni olen saanut nähdä, että sehän päättyy sen naisen ihan kaikista vakuutteluista ja pyhistä lupauksista ynnämuistasensemmoisista huolimatta aina kyyneliin. Naisellehan ei tansseissakaan voi sanoa mitään sellaista, mitä se nainen ei oikeasti halua kuulla ja sen, mitä se nainen ei halua kuulla erottaa justiinsa siitä, että että se kokoajan sulta tivaa sitä: "ihan hyvin sä mulle voit kertoa ja sitä rataa ja totakin rataa ja miksei tätäkin rataa...". Tuollaisessa tilanteessa on herran syytä pidellä mölyt siltä osin ja varmuuden vuoksi kaikilta muiltakin osin todellakin visusti mahassansa ja yrittää vaihtaa vaivihkaa puheenaihetta ja parasta olisi yrittää vaihtaa samantien daamia. Että sillähän mä vaan tämän esiin toin, etteivät arvon herrat sortuisi samoihin virheisiin eli erheisiin: eihän sitä pyörää eli tässä tapauksessa vihoviimeistä erhettä tarvitse jokakerta uudelleen keksiä...
toteaisin tässä mielessä vielä, että mikäli ette usko esiintuomiani sinänsä toki ainoastansa salakavalahkoja puolia tansseihinne joskus jopa kuvittelemallanne viekkaudellanne houkuttelemistanne daameista, kehottaisin testaamaan käytännössä käänteisesti väitettäni siitä, että se daami ei nimenomaisesti sitä, mitä hän teiltä kokoajan kyselee, halua kuulla: nythän on hyvinkin pitkälti niin, että sen, mitä se daami haluaa teiltä kuulla, erottaa siitä, että se kieltää teitä sitä hänelle kertomasta. Eli mikäli yritätte kertoa kulloisellekin daamillenne, kuinka kaunis hän on, niin satakymmenenprosenttisella varmuudella se daami kieltää teitä kertoilemasta itselleen sensuuntaisia juttuja: "lopeta heti...sä tiedät ihan hyvin, ettei se pidä paikkaansa (hihitystä ja punastelua ja pitkien ripsien räpsyntää)"... Kokeilkaas seuraavan kerran saatuanne houkuteltua daamin kanssanne tanssiin...
Joillekin ote kehittyy hitaammin kuin toisille. Eräs tuttavani ei oppinut millään ottamaan ns. kevyttä otetta, vaan aina puristi niin tiukasti, että otteen liukuminen oli aika hankalaa. Jossain vaiheessa hän oppi vapauttamaan otetta hetkeksi, jolloin ote pääsi suhteellisen vapaasti muuttumaan. Otteesta muodostui eräänlainen tiukka/löysä/tiukka/löysä... sykkeellinen ote, joka mahdollisti kohtuullisen joustavan otteen liuttamisen.