sain tietää että avomieheni on pettänyt minua. jätin hänet,mutta nyt olemme taas yhdessä saman katon alla, eli saimme hieman asioita juteltua yms. hän sanoo katuvansa pettämistä ja lupaa että tästedes minä olen hänelle se ainut. sovimme että ei enää valheita. haluaisin niin uskoa häntä ja luottaa meidän suhteen onnistumiseen tästä eteenpäin.. järki toki sanoo että mies tekee sen uudestaan ja että pitäisi tehdä loppu tästä paskasta vielä kun pystyy. mutta rakastan häntä niin kovaa ja niin paljon.. en voisi kuvitella elämää ilman häntä. enkä edes halua. onko mahdollista saada tämä vielä toimimaan? jos me rakastamme toisiamme, eihän mikään voi estää meitä?
mitä tehdä?
tunneihminen
71155
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Heippa! Luin viestisi ja melkein itku pääsi kun olen aivan samassa tilanteessa kuin sinä. Itse sain tietää n. 3 viikkoa sitten että avomieheni on pettänyt. ja jatkanut yhteydenpitoa muutaman viikon ja tavannut toisen kerran... Ja itselläni pyörii vain samoja kysymyksiä kuin sinullakin. Hän on pettänyt myös muita naisiaan ennen minua...Mieheni on kuitenkin mielestäni seissyt aika hienosti tekojensa takana, vastannut kaikkiin kysymyksiini ym. Hän katkaisi kaiken yhteyden siihen naiseen (toivottavasti)ja sanoo ettei ele eläissään hävennyt mitään näin paljon. Minun tilanteeni teki erittäin kipeäksi se, että olimme juuri muuttaneet yhteen asumaan kun kaikki tapahtui..
Nyt olen alkusokin käynyt läpi, mutta ajatukset ja tunteet heittelehtivät yhä edelleen. Uskomatonta miten voit tuntea toista kohtaan suunnatonta kaipuuta ja rakkautta, mutta sitten tunnin päästä pääsee viha ja raivo valloilleen. En ole muuttanut pois. Päätin yrittää antaa hänelle anteeksi. Tämän kerran. Mielestäni ihminen voi erehtyä yhdessä asiassa kerran - - mutta ei kahta. Vaikka tiedän hänen aiemmat toilailunsa ennen minua, aloitan tässä kohtaa laskuni kuitenkin meidän suhteemme alusta, ja nyt se yksi erehdys on sattunut. Hän vannoo ja vakuuttaa että nyt viimeistään jäädessään kiinni hän käsittää mitä tällainen toiselle ihmiselle tekee, ja uskottelee minulle nyt viimein oppineen läksynsä. (ei kuulemma jäänyt eksilleen kosakaan kiinni) Ja tämä on kai asia johon minun on pakko uskoa, jos tämä meidän suhde vielä aiotaan saada takaisin raiteilleen. Edelleenkään en voi ikinä hyväksyä sitä mitä hän teki, saatika unohtaa vaikka anteeksi hänelle pystyisinkin antamaan, mutta voin kai oppia elämään sen asian kanssa että meidän menneisyydessämme on tällainen kummitus. Ja sen kai voi vain aika näyttää pystynkö tämän asian kanssa elämään.
Ei kai tässä tilanteessa voi ottaa kuin päivän kerrallaan.. kuten sanottu, johonkin on pakko uskoa, muuten ei tule mistään mitään...
tiedän just mitä tarkoitat kun sanot että alkusokki on ohi muttatunteet ja ajatukset heittelee puolelta toiselle. olen myös yrittänyt kysyä, miksi? mutta mitään vastausta en ole saanut. olen yrittänyt miettiä mikä ja koska on jotain mennyt vikaan.. mutta en vain kertakaikkiaan tiedä.. tuntuu ettei mieheni pysty puhumaan koko asiasta,enkä tiedä haluaakokaan..? mutta oli ihanasti sanottu,ja se itseasiassa vähän lohduttikin, että menneisyydessämme on kummitus ja että kai sen kanssa voi oppia elämään.. olen ihan samaa mieltä. sun kirjotus kuulostaa niin tutulta, ettei meinaa edes uskoa sitä toisen ihmisen kirjoittamaksi! myös tämä mun avomies oli pitänyt yhteyttä vielä tähän naiseen jälkeenpäin, mutta eivät ainakaan tietääkseni ole tavanneet. kunpa meillä molemmilla nyt asiat selviäis.. ja kumpa pystyis jatkaa vielä tästä eteenpäin suhteessa joka ei todellakaan ole helppoa. ja kunpa ei tarvittis enää yrittää koota niitä särkyneen sydämen palasia talteen koska niitä ei pian enää jaksa parsia takaisin kasaan..
Mä olen huomannut, että minua auttaa aika paljon sellainen että saan miehelleni puhua siitä, miltä minusta tuntuu.. En tarkoita nyt että pitää jauhaa niistä asioista, itse pettämisestä ja tapahtumista enää. Se on ollut, ja sitä ei voi muuksi muuttaa, siitä on turha jauhaa. Ja itse asiassa, voin kertoa, että mitä vähemmän tiedät, sen parempi, itse tiedän tosi paljon tapahtumista, eikä todellakaan ole ollut viisasta kysellä niin paljon. Mieheni vastasi, koska itse halusin tietää.
Mutta juttele, mitä ajattelet, juttele hänelle kuinka se sattuu ja miten tunnet sitä mustasukkaisuutta sitä aikaa kohtaan joka on viety sinulta toiselle. Minä ainakin olen mustasukkainen ihan hulluista asioista, mutta se auttaa kun niistä kertoo. Mutta älä hauku ja syyttele, siitä mies vain hermostuu. Tai niin ainakin meillä, hän ei kuuntele yhtään jos alkaa sellaisen katkeran tilityksen. Hermostuu vain ja sitten on sota valmis. Ja sellaiset turhat riitelyt tässä tilanteessa, varsinkin ko. aiheesta, tekee olon vain pahemmaksi. Itke rauhassa kun siltä tuntuu, mene hänen lähelleen ja pyydä häneltä tukea siihen pahaan oloon. Ei sen tarvitse olla kuin se, että hän ottaa sinut syliiin!
Se että hän ei ehkä ole valmis asioista puhumaan saattaa johtua siitä, että häntä vain hävettää yksink. niin paljon että siitä on vaikea puhua. Ja kuten jo sanoin, siitä tapahtuneesta on turha jauhaa, sitä ei voi poistaa. Keskity itseesi, ole itsekäs oman tuskasi kanssa, vaadi häneltä aikaa ja tukea sinulle. Ole ennen kaikkea rehellinen itsellesi, ja ole hänen kanssaan silmät auki ja avoimin mielin, kerro tunteistasi ja anna itsellesi lupa ja aikaa käydä kaikki nämä hirveät fiilikset läpi. Kuullostaa helpommalta kuin on! Mutta tällaisia neuvoja minä olen saanut ja todennut että niistä on jotakin hyötyä. Ja muista sellainen asia, että yksin sinä et voi rakentaa suhdettanne takaisin raiteilleen, se ei ole vain sinun anteeksiantosi varassa. Vaan se on nyt tehtävä yhdessä.
Toivon paljon voimaa teille molemmille jaksaa tämä vaikea aika. Uskotaan yhdessä siihen että kunnes tämä on käyty läpi ja tästä ollaan selvitty, niin meidän molempien suhteet voivat jatkua jopa parempina ja vahvempina kuin aiemmin! Sitä usein tajuaa vasta siinä kohtaa mitä itsellä on kun sen on vaarassa menettää ...
arveluta että hän haluaa nussia toista naista.. todennäköisesti ajattelee häntä kun panee sua.. mutta eihän se mitään anna vaan anteeksi ja jatka elämää upean miehesi kanssa jolle voisit vaikka palkinnoksi tehdä lapsia ja laittaa ruokaa sekä rakastaa häntä.
Mun mies jäi kiinni pettämisestä viikko ennen Joulua. Nyt alan pikkuhiljaa oikeasti ensi järkytyksen jälkeen käsittämään missä mennään ja päättänyt, että en ole ansainnut elämää, missä toiseen ei voi luottaa. Jos kerran muut asiat kiinnostaa enemmän kuin minä ja perhe-elämä, niin turha tulla jälkeenpäin inisemään anteeksiantoa. En väitä ettenkö rakastaisi miestäni, mutta olen ansainnut kaikkien näiden vuosien jälkeen parempaa ja ennenkaikkea oman elämän omilla ehdoillani. Tsemppiä teille, jotka vielä jaksavat uskoa parempaan!!
Olen paljon miettinyt tilannetta missä pettämisen oikeasti voisi antaa anteeksi. Miksi toinen pettää, se on avainkysymys. Oletteko kysyneet mieheltänne miksi hän sen teki? Olisi kiinnostavaa saada tietää pettämisen syy? Olen joskus aikaisemmin miettinyt että ehkä voisin antaa pettämisen anteeksi kerran, mutta nyt en enää tiedä. Luottamus on suhteen kaikkein tärkein rakennusaine, rakkaus suhteen perusta.
Minä olen kysynyt tämän maagisen kysymyksen miksi? vastaus on: en tiedä. yhä vain ja edelleen hän ei tiedä.. Sitä etsii syitä itsestään, kotoa ym. mutta kaikki oli hyvin.. kerran hän sanoi minulle kun yritin ymmärtää tapahtunutta, että hän ihastui, eikä oikein tiedä mihin hän ihastui, että ehkä siihen tunteeseen, kun häneen oltiin ihastuttu!