Raskaus oli minulle järkytys. Niin suuri järkytys, että aloin siltä istumalta järjestellä aborttia... Lääkärin tarkastuksessa ultrassa selvisi, että sikiöitä on kaksi. Lääkkeellinen keskeytys ei ollut mahdollinen. Itkin lääkärin huoneessa ja tajusin, että minusta tulee äiti.
Nyt katselen pieniä ihmeitä ja kyyneleet valuvat. Nämä pienet ihmeet toivat tullessaan suuren onnen ja rakkauden, tekivät meistä perheen ja minusta ihmisen. Miten olin sanoa tälle kaikelle ei? Saanko koskaan anteeksi?
Nyt katselen pieniä ihmeitä ja kyyneleet valuvat. Nämä pienet ihmeet toivat tullessaan suuren onnen ja rakkauden, tekivät meistä perheen ja minusta ihmisen. Miten olin sanoa tälle kaikelle ei? Saanko koskaan anteeksi?
Vastaukset 5
Vanhimmat
siitä mitä sinulla on älä murehdi tekemättömiä asioita,nythän kaikki on hyvin.
Pärjäile
Tosi ihanaa, että "kävi näin". Ole onnellinen lapsistasi ja nauti rakkaudesta jota saat ja saat antaa. Mikään ei ole suurempaa kuin äidin ja lapsen rakkaus. Todella paljon onnea elämäänne. Ei sinun todellakaan tarvitse miettiä sitä, mitä "melkein" teit.
palstoilla on myös tällaisia tarinoita. Ihanaa! Toivon, että saat jatkuvasti nauttia lapsistasi ja perheestäsi!
Ihan itketti lukea tuo viestisi.On ihanaa kuulla että mieli on muuttunut ja ilo tullut elämään.Vaatii paljon rohkeutta tarttua härkää sarvista kiinni.Minusta se on paras juttu naiseudessa tuo elämän halun ja taistelutahdon ylläpitäminen.Meistä löytyy usein se emoleijona vaikeissa tilanteissa ja osaamme viedä asiat päätökseen.Iso hali ja voimia sinne arkeen...suukkoja pienille varpaille.
Kiitos teille vastanneille. Olo on helpottunut, kun olen kertonut tarinaani ns. ulkopuolisille. Elämässä täytyy ottaa vastaan kaikki mitä annetaan ja otetaan, kaikella on omat tarkoituksensa... Tsemppiä ja voimia kaikille tämän palstan lukijoille, tekemänne päätökset ovat juuri niitä oikeita.