Olen useamman lapsen kummina ja todennut, että tuo kummius on menettänyt monella tavalla merkitystään. Tuntuu, että kummit ovat monelle eräänlainen rahasampo (tiedän monien miettineen kummeja vaurauden perusteella-hävytöntä!. Annan itsekin jatkossa kummiuteni vaikka ulkomaille, siellä ainakin osataan pientäkin lahjoitusta arvostaa.
Kun ei halua
kummiksi
7993
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olen täysin samaa mieltä. Kummiudesta ei ole kuin riesaa. Kummien oletetaan aina nimi-, syntymä- ja jouluisin antaman kalliit lahjat. Ompa joku nokkela jo keksinyt, että nythän pitää muistaa kastepäivänäkin! Ja hah haa, muistakoon ken haluaa. Ajatus sinänsä on kaunis, että kummit kasvattaa lasta ja plaa plaa. Mutta kun ei se noin mene enää nykyaikana. Jokaisella on omat menonsa omien jälkikasvujensa parissa. Ja moniko äiti suvaitsisi, kun se kummiakka alkaisi ojentaa hänen omaa silmäteräänsä? Silloin mielestäni tämä homma toimii, jos ns. kummiksi pyydetään henkilö/henkilöt, jotka ovat muutenkin aivan vilpittömästi tosi hyviä ystäviä lapsen vanhempien kanssa. Muutoin tuommoinen kummius on pelkkä rasite. Suomen lakiin pitäisi saada muutos, että kastaa voi ilman tuollaista kummisirkustakin. Nimi vain ilmoittaa kirkkoon tai siviilirekisteriin ja se olisi siinä.
Annettakoon 'kummilahajt' ulkomaille kehityslapsille, jotka osaavat sitä arvostaa!
Minäkin olen sitä mieltä, että kummeus pitäisi olla vapaaehtoista. Kummin hyvyyden mittari on usein se, millaisia lahjoja hankkii. Lisäksi niin itsellä kuin monella muulla on vaikeuksia edes löytää kummeja. Jos se ainoa veli ei kuulu kirkkoon ja paras ja ainoa hyvä ystävä kuuluu "väärään" seurakuntaan, niin mistäpä edes löytää kummi lapselle? Meillä ratkaisu on mummo. Nyt pitäisi rippikoululainen kummin siunata ja saimme pahoja katseita, kun on otettu vanha ihminen, joka ei jaksa tulla, kummiksi. Taikoako ne kummit olisi pitänyt? En minä "pelkkiä" tuttuja ilkeä pyytää.
Jos olisi kolmas lapsi tullut, emme tiedä mistä olisimme nämä pakkokummit keksineet. Samat tai sitten olisi pitänyt jättää kastamatta seurakuntaan.
Ainahan voi kieltäytyä alkamasta kummiksi. Kukaan ei pakota siihen hommaan, ja jos se suuttuu joka kysyy kummiksi niin sitte suuttuu.
Turha kait se on itkee jälestäpäin kuin ärsyttää olla kummina. Itsellä ja miehelläni kaks kummilasta ja lahjoja ostetaan jos on rahaa, jos ei niin sitten riittää pelkkä läsnäolo juhlilla ja muutenkin ja on tähän mennessä riittänyt eikä tosiaankaan tunnu rasitteelta.
Nimi väestörekisteriin ja vaikka nimiäisjuhlat, jos jotain haluaa järjestää.
Mun veljellä on kolme lasta, eikä yhtäkään kastettu, eikä juhlia pidetty.
Ja ihan ihmisiä niistä tuli.
Meillä kun kummi ei suostunut kirkossa meneen rippikoululaisen taakse seisomaan koska oli eronnut kirkosta, niin siihen hommaan voi mennä kuka tahansa, vaikkapa vanhempi sisar sitten.
Siihen siunaamis tilanteeseen sopii kuka tahansa, ei tarvitse mikään kummi olla. Vaikka kadulta hakisi jonkun sopivan nuoren näköisen :)Tiedoksi vaan niille jotka eivät tiedä!
Koko kummius pitäisi lopettaa, niin turhaa harmia ja päänvaivaa se suotta aiheuttaa.
Ja lapset saavat sitten itse aikanaan päättää haluavatko liittyä kirkkoon.
Kummilapsi kehitysmaasta, jossa apua todella tarvitaan ja arvostetaan. Täällä tämä kummipeli on mennyt naurettavuuksiin. Outoa pakkopullaa ja kiristystä, josta ei pääse eroon, ei sitten millään!!