..kun mieltäni painaa yksi asia. Meillä on takana jo yksi rankka lapsettomuushoito ja tulosta ei tullut. Meillä syy lapsettomuuten on miehessä ja nyt emme haluaisi jatkaa enää näitä rankempia lapsettomuushoitoja, vaan haluaisimme käyttää luovutusspermaa ja "kevyempiä" hormoonittomia hoitoja. Onko kenelläkään kokemusta vastaavanlaisesta tilanteesta? Onko luovutussperman käyttö sallittua vai kiellettyä tällaisessa tilanteessa vai onko ainoa vaihtoehtomme adoptio jos lapsen haluaisimme saada, kun emme näitä rankempia hoitoja enää halua jatkaa? Onko kenelläkään tietoa asiasta?
Kuuluukohan ihan tänne mutta kysyn
kumminkin...
11891
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
mielestäni luovutussperman kriteerit täyttyvät kohdallanne. Sitähän on materiaalina enemmän tarjolla kuin esim munia..
Kypsä päätös mieheltäsi! Monelle oma siemen on niin tärkeä että muu siinä rinnalla unohtuu ja kaikkeen ollaan valmiita..
voisit ottaa sijaishoitoon vastasyntyneen jonka vanhempi ei voi jostain syystä hoitaa... joskus näitä jatketaan täysi-ikiseksi asti ja yhteydenpitohan jatkuu tietysti senkin jälkeen...tästä saat myös hoitokulut ja tarvittavaa tukea sos puolelta
koska silloin lapsi olisi vain sinun lapsesi. Se voi häiritä miestäsi. Sitäpaitsi monen vanhanaikaisesti ajattelevan ihmisen mielestä tuollainen teko on aviorikos, vaikka siihen olisi aviomiehen suostumuskin.
Keinosiemennys luovutusspermalla on sellainen asia, josta ei voi kertoa sukulaisille ja ystäville, ei ehkä lapselle itselleenkään. Joudutte salailun kierteeseen, ja avioliittonne voi ajaa karille. Neuvon joko adoptoimaan tai tyytymään lapsettomuuteenne, jollei inseminaatio aviomiehen spermalla onnistu.
Lapsi on molempien lapsi huolimatta luovuttajan käytöstä jos molemmat vanhemmat siihen sitoutuvat. Jos joku 'ajatelee vanhanaikaisesti' niin mitä se teidän elämäänne ja päätöksiinne vaikuttaisi - eiköhän jokainen elä elämäänsä siten miten itse parhaaksi näkee, ei niin miten naapuri asian kokee.
Luovuttajan sperman käytöstä voi, luonnollisesti, kertoa kenelle haluaa tai olla kertomatta - lapselle henkilökohtaisesti soisin kerrottavan sillä eihän siin ole mitään häpeämistä tai peiteltävää.
Suurin osa vieraan luovuttajan spermaa käyttäneistä salaa lapseltaan hänen syntymätapansa. Lapsen biologinen isäkään ei aina ole tiedossa, koska monien maiden lainsäädäntö mahdollistaa anonyymin luovuttamisen. En tahtoisi selittää omalle lapselleni, että hänen biologista isäänsä ei voida saada selville em syistä. Lisäksi tulee vielä tämä ympäristön suhtautuminen, joka täytyy sekin ottaa huomioon.
Minusta keinosiemennys ihmisellä on ihmisarvon alentamista. Menetelmä sopii kenties navettaan, mistä se onkin kotoisin, mutta ihmislapsen soisin syntyvän normaalin aviorakkauden hedelmänä.
Meille lapsi olisi aivan yhtä yhteinen ja rakas kuin se tosi asiassa olisikin molempien sukusoluista aikaan saatu. Me haluaisimme olla mukana lapsen elämässä jo silloin kun hän ei ole vielä edes syntynyt ja kasvaa tähän vanhemmuuteen odotusaikana. En todellakaan usko että koskaan mieheni ajattelisin niin ettei hän olisi lapsen oikea isä koska sitä hän olisi varmasti oltuaan päätöksessä mukana (ei siis mikään rikos häntä kohtaa) ja oltuaan isä lapselle syntymästä asti. Ja jos kumminkin hän jonakin päivänä muuttaisi mielensä ja ei haluaisi olla enää isä tälle lapselle jonka olisi halunnut alunperin, niin luulenpa että eipä tällaiseen ihmiseen silloin voisi missään muissakaan asioissa luottaa. Kukaan ei voi mennä kymmennen vuoden päähän katsomaan pysyykö toinen aina samanlaisena vai tuleeko hän kenties joskus pyörtämään entiset mielipiteensä. Ei tavallisessa raskaudessa tai missään muussakaan. Ja kyllä luotan mieheeni ettei hän näin tekisi ja se riittää kyllä minulle. Kenellekään ei anneta perempia takuita tässä maailmassa. Ja kyllä tämä lapsi todellakin olisi saanut meidän mielestä alkunsa normaalin aviorakkauden hedelmänä, rakkaudesta tämä lapsi tehtäisiin.
itseasiassa navetassa tässä hommassa isä on tarkkaan valittu ja hyvin tiedossa!
Luovuttajan tiedot taas ovat salaisia koska luovuttaja haluaa auttaa lapsettomia, ei siis saada lapsia itselleen. Oikea isä ja leikki-isä? Eiköhän isä ole se joka kasvattaa ja on aina olemassa? Sperma on jotakin ihan muuta kuin isyys.. aiheesta oli hyvä artikkeli taannoin kodin kuvalehdessä lahjoittajien ja saajien kannalta. Tuttavapiristäkin löytyy vastaava tapaus ja se miten lapsi on alkunsa saanut on ihan yks hailee molemmille ja lapselle se ehkä kerrotaan joskus päätöstä heillä ei ole.
Miksi edes kertoa lapselle? Eikö ole ihan sama miten hän on alkunsa saanut? Ennenvanhaan jos ei lapsia alkanut kuulua saattoi emäntä poiketa jonkun muun vällyihin ja jopa jälkeläistä pukkasi! Oliko se parempi tapa?
Eiköhän kaikki lapset ole toivottavasti syntyneet tänne avio- tai edes rakkauden hedelmänä? Hedelmä kasvaa puussa ja kasvamiseen tarvitaan pölytys.. ihan kai sama kuka siellä pörrää?
Ja kuka käskee kertoa kaikille ettei sperma ole omaa? Ei kaikkea ole tarkoitettu seiskaankaan eli yksityiset asiat voi pitää yksityisinä..
Tuliko mieleesi tilanne jossa lapsi saa alkunsa luovutetulla munasolulla? Ainahan sanotaan että äiti tiedetään varmasti, mutta ei sekään ole aina ihan varmaa... niin ja kun ollaan tilanteessa jossa kaikki materiaali on luovutetua?
"""Sperma on jotakin ihan muuta kuin isyys.. aiheesta oli hyvä artikkeli taannoin kodin kuvalehdessä lahjoittajien ja saajien kannalta."""
mihin unohtui "tuotoksen" eli syntyvän lapsen näkökulma? onkohan hänelle ihan tosiaan ihan sama tajuta asia vaikkapa aikuisena...
geneettinen alkuperänsä. Siksi ei pitäisi sallia anonyymia sukusolujen luovutusta, vaan keinohedelmöityksestä syntyneellä henkilöllä pitäisi olla oikeus saada tietää biologinen isänsä tai geneettinen äitinsä.
Ei sukusolujen luovutus mitään veren luovutusta ole. Navetassakin asiat ovat paremmin kuin ihmisillä. Kantakirjasonni kyllä tunnetaan ja tiedetään minkälaisia jälkeläisiä sen spermalla on siitetty.
Kaikki perhesalaisuudet ovat vahingollisia, koskivatpa ne mitä hyvänsä. Et ole kypsä ihminen, kun neuvot valehtelemaan lapselle hänen alkuperänsä. Kun tiedän, kuinka vaikeata lapselle on kertoa tuollaisista asioista, (vaikka muille esim sukulaisille ei mitään kerrottaisikaan), niin on parempi kieltäytyä tuollaisista toimenpiteistä kuin ryhtyä systemaattisesti valehtelemaan maailmaan toimittamalleen lapselle.
Lapset rupeavat jo siinä 5-vuotiaina kyselemään syntymästään, miten muka kertoisit sen ikäiselle totuuden keinoalkuisesta syntymästä haavoittamatta häntä kovasti?
Lapselle voi olla rehellinen kyllä alusta alkaen siitä, että isähahmo ei ole hänen biologinen isänsä, mutta rakastaa häntä aivan silti yhtälailla.
Lapsi ymmärtää asian kyllä omalla tavallaan ja hyväksyy asian ilman mitään traumoja, kun hänelle vain ollaan alusta pitäen rehellisiä, sillä hänellähän on rakastava isä, se joka hänet on kasvattanut ja hoitanut.
Ja tämän tiedän omasta kokemuksesta. Minulla ei ole koskaan ollut minkäänlaista yhteyttä biologiseen isääni vaan kasvatti-isäni on minulle oma isä.
.että menet kapakkaan ja isket ukot jne...