Olemme olleet jo toistakymmentä vuotta naimisissa, meillä on lapsia,talo.Mutta ei sitten ole muuta yhteistä. Pelottaa tulevaisuus, kun lapset ovat lentäneet kotoa, MITÄ SITTEN?
Näen silmissäni miten se menee, kumpikin kulkee omia menojaan. Sinä kalareissuissasi, minä ystävieni kanssa.
Olen yrittänyt keskustella kanssasi, muttet ymmärrä, et halua ymmärtää kantaani. Väännät kaikki minun syykseni. Mutta ei se niin mene, kummallakin olisi korjattavaa.
Jätit minut silloin yksin lasten ollessa pieniä, kuljit aina vapaa-aikanasi,kesälomillasi siellä äitisi ja isäsi luona kalalla.
Minun täytyi oppia itse pitämään huolta perheestäni. Nyt kun lapsetkin ovat isoja, voin jo itsekkin kulkea. Mutta nyt olet mustasukkainen ystävistäni ja elämästäni täällä.
Tähän se on mennyt. Sanot ettet jaksa pitkillä vapailla olla kotona. MIKSET?
Emmekö ole tarpeeksi tärkeitä?
Olet saanut kulkea kesällä ja nyt syksylläkin, ja rupeat vahtimaan talvella minun menoja.
Itse jouduin paahtamaan kesällä niska limassa töitä. Nyt on minun vapaa-aikaa.
Pyydän anteeksi, kun vuodatan tunteitani täällä, mutta on pakko jotenkin konkreettisti kirjoittaa ja purkaa pois pahaa oloani.
Näen silmissäni miten se menee, kumpikin kulkee omia menojaan. Sinä kalareissuissasi, minä ystävieni kanssa.
Olen yrittänyt keskustella kanssasi, muttet ymmärrä, et halua ymmärtää kantaani. Väännät kaikki minun syykseni. Mutta ei se niin mene, kummallakin olisi korjattavaa.
Jätit minut silloin yksin lasten ollessa pieniä, kuljit aina vapaa-aikanasi,kesälomillasi siellä äitisi ja isäsi luona kalalla.
Minun täytyi oppia itse pitämään huolta perheestäni. Nyt kun lapsetkin ovat isoja, voin jo itsekkin kulkea. Mutta nyt olet mustasukkainen ystävistäni ja elämästäni täällä.
Tähän se on mennyt. Sanot ettet jaksa pitkillä vapailla olla kotona. MIKSET?
Emmekö ole tarpeeksi tärkeitä?
Olet saanut kulkea kesällä ja nyt syksylläkin, ja rupeat vahtimaan talvella minun menoja.
Itse jouduin paahtamaan kesällä niska limassa töitä. Nyt on minun vapaa-aikaa.
Pyydän anteeksi, kun vuodatan tunteitani täällä, mutta on pakko jotenkin konkreettisti kirjoittaa ja purkaa pois pahaa oloani.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Haluan eron ja heti,mikäli et taivu nykyiseen järjestelyyn.
Vai että ihan näin julkisesti rupeat hyppimään silmille saatana.Likapyykki pestään kotona,eikä maailman turuilla.
Minusta asenteesi on erittäin huono. Taidat olla miehenä melkoinen paskaläjä. Toivottavasti vaimosi jättää sinut ja tulee tosi onnelliseksi. Sinulle toivon, että oppisit miten tärkeitä läheiset ihmiset ovat! Häpeä!!!!!!!!!!!!!!
Olemme olleet niin kauan naimisissa, että luulemme tuntevamme toistemme ajatukset. Jopa tiedämme, mitä toinen sanoo, kun minä sanon tiettyjä asioita.
Olemme nyt siinä suhteen tilanteessa, että meillä on ehkä tasan kaksi vaihtoehtoa, joko juttelemme asioista rehellisesti ja aidosti tai sitten suljemme taas kerran suumme, koska luulemme tuntevamme toisemme läpikotaisesti.
Olisiko hyvä juttu, jos listaisimme ne asiat, josta pidämme ja joista emme pidä? Miettisimmekö, miksi yleensäkään olemme toistemme kanssa, mitä me voimme antaa toiselle ja mitä odotan toisen antavan minulle?
Meillähän oli rakkaus, mutta mihin se katosi? Arjen harmauteen, toisen sanojen ja ajatusten väärin ymmärtämiseen, yritimmekö muokata toisen haluamaamme muotoon? Mitä nyt tälle voimme tehdä? Rakentaisimmeko suhteen uudelleen, etsisimmekö sellaista, jota voisimme tehdä kahdestaan, tutustua taas toisimme uudelleen vai lopetammeko ja etsimme uuden, kiinnostavamman ihmisen?
Ehkä teemme taas samat virheet tai ehkä olemme puhumattomuudesta oppineet sen, että kaikesta on puhuttava, koska emme oikeastaan koskaan opi toista tuntemaan kokonaan, luulemme kyllä tuntevamme. Puhutaan tästä nyt kerrankin tänä iltana kaikessa rauhassa, lasten mentyä leffaan tai kavereitten luo. Tämä on meidän elämä, tässä ja nyt. Mitä me siltä odotamme? Emmekö me osaakaan elää, vaan kuvitella jotain utopiaa ja haavetta. Elämä on nyt tässä. Mietitään yhdessä, miten voimme sitä parantaa meitä innostavaksi.
Olemme olleet niin kauan naimisissa, että luulemme tuntevamme toistemme ajatukset. Jopa tiedämme, mitä toinen sanoo, kun minä sanon tiettyjä asioita.
Olemme nyt siinä suhteen tilanteessa, että meillä on ehkä tasan kaksi vaihtoehtoa, joko juttelemme asioista rehellisesti ja aidosti tai sitten suljemme taas kerran suumme, koska luulemme tuntevamme toisemme läpikotaisesti.
Olisiko hyvä juttu, jos listaisimme ne asiat, josta pidämme ja joista emme pidä? Miettisimmekö, miksi yleensäkään olemme toistemme kanssa, mitä me voimme antaa toiselle ja mitä odotan toisen antavan minulle?
Meillähän oli rakkaus, mutta mihin se katosi? Arjen harmauteen, toisen sanojen ja ajatusten väärin ymmärtämiseen, yritimmekö muokata toisen haluamaamme muotoon? Mitä nyt tälle voimme tehdä? Rakentaisimmeko suhteen uudelleen, etsisimmekö sellaista, jota voisimme tehdä kahdestaan, tutustua taas toisimme uudelleen vai lopetammeko ja etsimme uuden, kiinnostavamman ihmisen?
Ehkä teemme taas samat virheet tai ehkä olemme puhumattomuudesta oppineet sen, että kaikesta on puhuttava, koska emme oikeastaan koskaan opi toista tuntemaan kokonaan, luulemme kyllä tuntevamme. Puhutaan tästä nyt kerrankin tänä iltana kaikessa rauhassa, lasten mentyä leffaan tai kavereitten luo. Tämä on meidän elämä, tässä ja nyt. Mitä me siltä odotamme? Emmekö me osaakaan elää, vaan kuvitella jotain utopiaa ja haavetta. Elämä on nyt tässä. Mietitään yhdessä, miten voimme sitä parantaa meitä innostavaksi.
Olen yrittänyt avata keskustelua, mutta mieheni sinä pakenet silloin.
Olen yrittänyt ehdotella, että ruvettaisiin harrastamaan tai tekemään yhdessä jotain. Mutta et oikein innostu.
Yleensä se olen minä joka keksin jotain hauskaa, ja sinä olet nahkea lähtemään.
Nyt olen antanut periksi ja menen,koska silloin voin lähteä helpommin, kuin maanittelisin sinua.
Tiedätkö minä rakastan sinua valtavasti, ja katson, että olet vielä minun silmissäni seksikäs.
Myös olen sen sanonut sinulle. Itsestäni olen myös pitänyt huolta.
Miksi meillä on aina vaikeaa näin syksyllä?
Tiedän, että olet yrittänyt keskustella, mutta mulla on niin paha olo. En itsekään tiedä muuta, kuin että en jaksa jutella. Kai meidän samat sanamme ovat eri sanoja. Mietin, emmekö ole jutelleet tarpeeksi, koska emme taida ymmärtää toisiamme.
Minua ärsyttää se, että NYT pitäisi alkaa harrastaa jotain. Mitä ihmettä me muka voisimme tehdä, kun meillä on olleet ihan eri jutut. Sinä harrastit joskus voimistelua, minä taas pelasin squashia ja sulkapalloa ja nuorena jääkiekkoa. Mitä ihmettä me sitten harrastaisimme? Hankkisimmeko koiran ja alkaisimme kasvattaa vaikka jotain Suomen parasta rotukoiraa. Ei ole minun alaa. Ainoa, mitä äkkiä tulee mieleen, olisi mennä duunin jälkeen yhdessä kahdestaan vaikka dementiakävelylle, siis sauvoilla, ettei dementia yllätä. Säällä ei ole väliä, kun vaan panee sopivat vaatteet päälle.
Yksi hyvä juttu voisi olla, että aletaan harrastamaan teatteria, sinfoniaorkesteria, tanssia. Yksi juttu on vaan varmaa, ei kannata yrittää palauttaa mieleen entisiä juttuja. Voisimme myös leikkiä yhtenä iltana sitä, että yrittäisimme iskeä toisemme uudelleen. Ei niin, kuin silloin 12 vuotta sitten, vaan nyt, kuin yrittäisimme iskeä tuntematonta, vaikka juuri sinut haluan.
Jos lähdet nyt, en tiedä, mitä ajattelen, koska en tunne nytkään itseäni, meitä, suhdettamme. En osaa puhua, vaikka tiedän, että sinä haluat. Haluaisin puhua, mutta en osaa, kun en uskalla ajatella muuta kuin että tämä loppuu. Mietin mitä kaikkea olemme tehneet ja sen loppumista. En vain osaa ajatella. Yritän, tukehdun, toivoisin sinun tulevan lähelle, silti pelkään sinua. Rakastan kai sinua ja vartaloasi. En vain osaa enää sanoa mitään, osaan vain olla, en tehdä.
Toivoisin meidän osaavamme löytää toisemme. Ei tämä ole muuta kuin elämää. Pitääkö tämän jutun loppua, vaikka kyllä ajattelin sitä jo 5 vuotta sitten. Taisin kai jotain sanoakin. Kuitenkin oikeasti haluaisin meidän jatkavan.
Ehdotukseni on tämä, tehdäänpä illalla lista toisistamme ja suhteemme plussista ja miinuksista. Sitten katsoisimme, mitä voimme tai haluamme jatkossa tehdä. Onhan tässä ollut paljon hyvää, mutta myös pahaa. Ehkä kannattaa miettiä, elimmekö iluusiossa vai osasimmeko yhtään elää tätä elämää. Sehän on tietynlaista vuoristorataa, jossa on sekä ihania nousuja että kamalia laskuja. Nyt olemme laskussa, joka pitää osata käsitellä ottaen sekä lapset että meidät molemmat huomioon.