Oon 18v täyttänyt naisen alku, ja mulla on tapana jännittää kaikkea mahdollista. Joskus oon voittanut jännityksen, esim jännitän uusien ihmisten tapaamisia, ja kun oon uskaltautunut muutaman kerran tavata,niin se menee ohi. Ja kaupassa käyntiäkin jännitin joskus,mut kun on pakko käydä kaupassa usein, niin sitä ei enää jännitä. Mut nyt ongelmaks on tullu se, et välil opiskelu tuntuu mahdottomalta tän takia.Muistan miten hermoilin ammattikoulun aloittamista, jaksoin just ja just melkein kk käydä kunnes luovutin. Ehkäpä pääsyy oli kuitenkin se ettei se kyseinen linja niin kiinnostanutt. Nyt käyn valmentavalla, ja ois sit koulutuskokeilu edessä jo huomenna ammattikoulussa, ja tuntuu jo etten uskalla mennä sinne. en vain uskalla. mielummin olen menemättä. monia muitakin jännittää normaalisti varmasti uudet tilanteet,mut en tiiä onko tää enää normaalia et jännittää niin ettei pysty menemään sinne. Ehkäpä tahdonvoimakin vaikuttaa. jos on tarpeeksi inspiraatiota/kiinnostusta, niin voihan se voittaa jännityksen.
Tietysti on huono omatunto, opettaja nähny vaivaa hankkiakseen mulle koulutuskokeilu paikan jne.. Enkä voi vaan kotiin jäädä makaamaan vaan täytyy jossain vaiheessa ammattin opiskella.
miks edes kirjoitin tänne.. ehkä haen vaan hyväksyntää "ymmärretään",taikka jtn tyyliin "hae apua!" :D
Tietysti on huono omatunto, opettaja nähny vaivaa hankkiakseen mulle koulutuskokeilu paikan jne.. Enkä voi vaan kotiin jäädä makaamaan vaan täytyy jossain vaiheessa ammattin opiskella.
miks edes kirjoitin tänne.. ehkä haen vaan hyväksyntää "ymmärretään",taikka jtn tyyliin "hae apua!" :D
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minäkin olen jännittänyt erityisesti aimmin ja melkein mitä vain.Nykyään en niinkään, paitsi esiintymistilanteita. Niissä ilmoitan heti alkuun ja sen kummemmin häpeilemättä että nyt jännittää. Ajattelen,että minä olen minä ja minulla on kaikki oikeus jännittää. Hyväksyä itsensä - muuta vaihtoehtoa ei ole. Jännitystä voi oppia "hallitsemaan", mutta täysin se tuskin koskaan poistuu. Usein jännitykseen liittyy myös paljon positiivisia luonteenpiirteitä. Herkkyys, kyky aistia ja tuntea toisten tunnetiloja jne...Niistä tosin on joskus vaikea iloita, kun kädet vapisee ja pelkää paniikkia ja vessassa tullut käytyä n. 25 kertaa. Mä ainakin useimmiten nauran itselleni ja häpeilemättä ja rohkeasti jännitän. Ja mitä enemmän jännitän, sen paremmalta tuntuu kun saa jonkun ennalta kovasti pelkäämänsä asian hoidettua. Jännittäjän suurimpia "harhoja" lienevät se, että kuvittelee, että kaikki seuraa ja tuijottaa sekä sen unohtaminen, että ei ole ihmistä joka ei jotain pelkäisi tai jännittäisi. Jännittäjä kun on usein lähes parantumaton egoisti.Ja täydellisen itsekeskeinen. Mitäpä muuta se on kun kuvittelee koko maailman herpaantumatta seuraavan itseään. Ei muuta kuin HYVÄKSYÄ itsensä. Ja rohkeasti ja sen kummemmin häpeilemättä antaa palaa vaan. Tuskin kukaan on vielä silkkaan jännittämiseen kuollut. Muutaman kerran päivässä itsensä tietoinen nolaaminen on erinomaista terapiaa.Minäkuva muodostuu pitkälti siitä miten ajattelen muiden ajattelevan minusta. Ja jos näen itseni surkeana "raukkaparkana" , uskon myös muiden näkevän itseni samalla lailla. Muuta ajattelutaa, nolaa itsesi silloin tällöin, naura itsellesi ja HYVÄKSY ITSESI ,äläkä yritä olla täydellinen. Tuskin kukaan on. Mutta Sinä olet ainoa Sinä tässä maailmassa. Ja sinulla on sataprosenttinen oikeus olla juuri ja täsmälleen sellainen kuin olet.
Olen kanssasi aivan samaa mieltä! Pari vuotta sitten jos joku olisi sanonut minulle että olen itsekeskeinen egoisti, olisin varmaan ollut valmis viiltämään ranteet auki itsesäälin vallassa, mutta nyt ei voi kuin nauraa -itselleen! Jännitän herkästi kaikkea ja kaikkia, ja kuten kuvailit, ajatukset alkavat helposti kiertää vain oman navan ympärillä ja omien murheiden paisuttelu saa mahtavat mittasuhteet. Ja tähän en ole keksinyt muuta lääkettä kuin ajatella vähemmän itseäni ja enemmän muita -tosin ei helppo homma kun on niin valtava ego kuin meikäläisellä ;)
Ja sitten tuo, että sallii itselleen nämä tunteet, on mielestäni erittäin tärkeää. On edullisempaa olla ystävällinen itselleen ja antaa itselleen anteeksi nolotkin tilanteet, kuin suhtautua itseensä niin vakavasti, että aina tiukan paikan tullen lamaantuu ja vaipuu itsesääliin. Täydellisyyden sijaan kun tiedostaa olevansa hieman "virheellinen", niin silloin on enemmän tilaa yrityksille ja erehdyksille, joita tarvitaan jotta sitä ikuna viisastuisi.
Mitä jännittämiseen tulee, niin on varmaankin päivänselvää että mieltään on vaikea hallita. Itseäni on auttanut rentouminen eli hengitysharjoitukset. Rentoutuessa keskittyminen paranee ja on enemmän aikaa ajatustensa selvittelyyn ja rauhoittamiseen. Suosittelen =)!
Rakkain terveisin Hansu ja hansun ego ;)
Sussa ei ole mitään vikaa, ymmärrän hyvin sua.
Jos haluut heti jotain apua, nii lääkkeet ? (jotka lopetetaan taas jossain vaiheessa) tai/ja psykologi tai psykiatri (joka antaa vinkkejä ja neuvoja asiaan).
Tai sitten voit vaan ymmärtää että on ihmisiä jotka ei luonnostaan kaipaa melua, sähläystä eikä muutakaan sellaista.
Rauhallinen elämäntilanne. Positiivisuus. Auttaa asiaan.
Ikä korjaa asiaa varmasti. Monet muutkin on samassa tilanteessa kuin sä.
Ammattikoulu opet on aika pieniä lopulta, vaikka vaikuttais suurelta ja "vaativalta". Pojat on kakaroita viel ja tytöt voi antaa ol mitä on. Kivoja löytyy. Kaikki vaan puutteellisia ihmisiä, superihmisiä ei ole olemassa vaikka sellasen kuvan joku antais. Korkeakouluikäisetkin tuppaa olemaan viel kakaroita.
Pienennä hiiren kokoiseksi häiritsevät asiat mielessäsi -hiirihän vain voi piipittää lattian rajassa ja sateisena päivänä ajattele aurinkoa ylhäällä.
Halit sinne ja pääset itsesi ja noiden asioiden kanssa johonkin hyvään lopputulokseen.... vei se paljon tai vähän aikaa.
Olet hirveän nuori ja ei mikään ihme jos jännittää. Lopulta et jaksa enää jännittää kun huomaakin tehneensä kärpäsestä härkäsen. Tai olleensa oikeassa että -onkin sellainen kuin on ja se on vain positiivista, siksi ajattelin niin.
Kahvi, tee, suklaa, kofeiini, alkoholi kannattaa jättää pois jos niistä tulee jotain.
En osaa nyt hyvin neuvoa, mutta kaikkeen on ratkaisu elämässä, älä anna kenenkään syyllistää ja lopulta näet minkälainen olet ja mitä haluat.
Sä päätät mitä teet elämässä.
Syitä miksi jännittää voi olla huomaamaton henkinen väkivalta... ihan open painostuskin on sitä (vaikka ope kuin luulis et on hyvästä), tai muiden. Tai suora henkinen väkivalta. Fyysinen väkivalta. Pelottelu: "ette pääse tästä aineesta läpi jos" -opelta. Vaikka totuus on et yrittänyttä ei laiteta.
Jonkun ihmisen energia voi häiritä, negatiivisuus -minkäänlainen. Tai melu, liika valaistus, tai kylmyys, luulo siitä että toiset arvostelee -aikusten elämässä kun kannustetaan. Kiusaaminen? Jne jne. Jostain joku syy löytyy. Onko lepoa riittävästi? Uutiset, tv.
Eli ajatus "olen rento", "kaikki sujuu hyvin" ja positiivisuus auttaa sua myös eteenpäin. Mitä sit jos mokaat? Kaikki mokaa ja unohtaa. Tai sit ei enää mokaa jossainkohtaa, -miten voi oppia ikinä, jos ei mokaa??
Mutta päätä nyt maalaisjärjellä itse mikä sulle ja sun ololle ja terveydelle on paras.
Lekuri, psykologi, vai muu rentoutus, NPL, akupunktio, vai löytyykö joku muu ratkaisu? Vai katsotko vaan eteenpäin? Tai meetkö tohon kouluun, vai löydätkö muun ratkaisun? Mut älä hätiköi, ota iisisti.
Olet ihan normaali, upea ihminen.
Itse olen alle kolmekymppinen, ja yllättäviä positiivisia juttuja löytänyt elämään -apua. Vaikka kauan oli ongelmia. Mutta kun on tietoa (asioista ja itsestä), on valtaa. Positiivisuus auttaa myös.
Toivon sinulle ja kaikille positiivisuutta hankalien asioiden voittamiseksi. Hankaluudet on tarkoitettu vain voitettaviksi, siten että itsellä ja muilla on hyvä olla. Aika ainakin auttaa.
Oon myös samaa mieltä ton kanssa joka sulle ihan ekana vastasi.
Ja se häpeilemättömyys on hyvä neuvo. :)
Ei ihmiset mitään lääkkeitä ym psykiatreja tarvii välttämättä kun muutenkin voi ol normaali olo. Mutta riippuu syystä ja jne.
Itse lähtisin katsomaan juuri niitä omia ajattelu tapoja. Niin silleen voi päästä positiiviseen lopputulokseen.
Sä hallitset elämääsi ja muiden "vaatimuksista" ei kannata ottaa itseensä. Teet vain sen minkä itse haluat ja tuntuu hyvältä. Eli ei saa tulla tunnetta että sua pompotellaan sinne ja tänne, vaan sä teet sen mikä tuntuu oikealta ja kohtuulliselta sulle.
Sanoitte että se että jännittää pitäisi vain hyväksyä.ehkä silloin jos vain harvoin joutuu esiintymään eikä esiintyminen liity ammattiin tai harrastuksiin.mutta minä taas haluaisin näytellä ja laulaa joihin pakostakin liittyy esiintyminen eikä minua ennen jännittänyt esiintyminen (tietysti vähän mikä on ihan normaalia)mutta nykyään jos joudun vastaamaan tunnillakin johonkin kysymykseen ääneni ja kroppani rupeaa tärisemään enkä älyä miksi.
joskus tuntuu että en varsinaisesti jännitä esiintymistilannetta vaan sitä miten ihmiset näkevät minut ja näkevätkö he sen että jännitän.haluan niin kovasti voittaa jännittämisen että pääsisin toteuttamaan unelmiani.
VOI,VOI TÄSSÄ ON YKSI AMISTON OPE JOKA MYÖS JÄNNITTÄÄ. OLE HUOLETI, IKÄÄ TULEE TULET KOKOAJAN VARMEMMAKSI. ITSE OLEN HAKENUT PSYKIATRILTA LÄÄKITYSTÄKIN JÄNNITYSTILANTEISIIN.
LÄÄKÄRINI OLI TODELLA HIENOSTI ASIAAN SUHTAUTUVA
TYYPPI. SUOMALAISILLE SE ON ERITTÄIN YLEISTÄ!!!!
PIANON JA VIULUN SOITTAJATKIN HAKEVAT APUA KÄSIEN TÄRINÄÄN YNM.
JOS VÄHÄNKIN PYSTYT NIIN PUHU SIITÄ AVOIMESTI(HUUMORIMIELELLÄ).
VARMASTI PÄÄSET SIITÄ VÄHITELLEN EROON. EMME OLE KAIKKI TÄÄLLÄ SAMANLAISIA!!!