Onko muita yllämainitusta kärsiviä?
Minua on se vaivannut jo pitkään, mutta vasta puoli vuotta sitten hain siihen hoitoa. Sain lääkkeeksi Efexor depot 75 mg/vrk Diapam tarvittaessa. Se auttoi aluksi todella hyvin ahdistuneisuuteen ja syyllisyydentunteisiin, joista kärsin kovasti. Viime aikoina on alkanut tuntua uudelleen samalta kuin ennen lääkitystä ja olen alkanut harkitsemaan, josko annostusta tulisi nostaa. Lääkäriaika on jo varattu.
Mutta onko muilla samankaltaisia kokemuksia, se kiinnostaisi tietää. Tuskin kuitenkaan olen yksin, vaikka joskus siltä tuntuukin.
Ystäväni eivät tue minua, he sanovat, että "parantuisin" jos vaan ajattelisin myönteisesti! Joku varmaan sanoo, että eivät he sitten ystäviä olekaan, mutta ovat he... ymmärrän kyllä, että on vaikea käsitää sitä, että jollakin ystävällä on ahdistusta, jos ei ole itse sitä koskaan kokenut.
Minua on se vaivannut jo pitkään, mutta vasta puoli vuotta sitten hain siihen hoitoa. Sain lääkkeeksi Efexor depot 75 mg/vrk Diapam tarvittaessa. Se auttoi aluksi todella hyvin ahdistuneisuuteen ja syyllisyydentunteisiin, joista kärsin kovasti. Viime aikoina on alkanut tuntua uudelleen samalta kuin ennen lääkitystä ja olen alkanut harkitsemaan, josko annostusta tulisi nostaa. Lääkäriaika on jo varattu.
Mutta onko muilla samankaltaisia kokemuksia, se kiinnostaisi tietää. Tuskin kuitenkaan olen yksin, vaikka joskus siltä tuntuukin.
Ystäväni eivät tue minua, he sanovat, että "parantuisin" jos vaan ajattelisin myönteisesti! Joku varmaan sanoo, että eivät he sitten ystäviä olekaan, mutta ovat he... ymmärrän kyllä, että on vaikea käsitää sitä, että jollakin ystävällä on ahdistusta, jos ei ole itse sitä koskaan kokenut.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuttua on minullekin ahdistus 20 vuoden ajalta, ehkä laajemminkin. Suurin syy ahdistukseni puhkeamiseen löytyy osoitteesta:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=599&posting=22000000013660008
Elin 20 vuotta kuin helvetissä, aloin pelkäämään jopa omaa varjoani. Joka aamu itkin käsittämätöntä syyllisyyttäni savukkeita polttaessani. Ystävät eivät ymmärtäneet, rukouksetkin menivät taivaan tuuliin. Ihme kyllä, itsaria en koskaan vakavissani miettinyt. Psykiatrit kirjoittivat mitä erilaisimpia psyykelääkkeitä, joista toiset jopa pahensivat oireitani. Noin 10 vuotta sitten markkinoille tuli uusi lääke (alkuunsa tosin älyttömän kallis), jonka vaikuttava osa on juuri serotoniinin säätely aivojentoiminnassa.
Kiitos psykoterapian ja Seroxatin, voin tänään paremmin kuin koskaan aiemmin. En pelkää mitään, ahdistuskin on vain tilapäinen ilmiö, masennus hetkittäinen. En elä eilisessä, en huomisessa. ELÄN TÄSSÄ JA NYT, TÄYSILLÄ.
Seuraavasta osoitteesta mm. löydät juttua serotoniinistä. Tai laita Googleen hakusanaksi serotoniini ja klikkaa erisivuille.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Serotoniini
Olen kärsinyt yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä varmaan lapsesta asti. Puolitoista vuotta sitten homma paheni masennukseksi asti, ja olen siitä asti ollut sairauslomalla.
Lääkityksen suhteen tilanne on sikäli huono, että pitkään kehityneeseen tautiin eivät lääkkeet heti pure, ja annokset ovat suuremmat kuin perinteisessä masennuksesssa. Itselläni meneen nyt Seronil 60mg/vrk.
Terapiaan uskon enemmän.