puheena, mutta kuinka monta kummia sinun lapsellasi on? Mielikuva on että 2 tai kolme on se tavallisin, onko jollain enemmän?
Itse olen syntynyt 70-luvulla ja minulla oli yksi sylikummi ja joku ihmeellinen pikkukummi, jonka tarkoitusta en ole hoksannut (sylikummi kuoli kun olin pieni ja tätä pikkukummiakaan en ole nähnyt sitten 70-luvun). Tämän pohjalta haluaisinkin lapselleni mahdollisimman monta kummia, että joku edes hoitaa hommansa (tai jos sattuu näitä ikäviä..)
Itse olen syntynyt 70-luvulla ja minulla oli yksi sylikummi ja joku ihmeellinen pikkukummi, jonka tarkoitusta en ole hoksannut (sylikummi kuoli kun olin pieni ja tätä pikkukummiakaan en ole nähnyt sitten 70-luvun). Tämän pohjalta haluaisinkin lapselleni mahdollisimman monta kummia, että joku edes hoitaa hommansa (tai jos sattuu näitä ikäviä..)
Vastaukset 5
Vanhimmat
kyllä minulla on ollut neljä kummia, yksi on jo tosin kuollut enkä toisestakaan ole kuullut mitään kymmeneen vuoteen mutta omalle lapselleni ajattelin myös neljää, aluksi viittäkin kummia. Neljä taitaa olla se yleisin. Olenpa ollut ristiäisissä missä lapsella on ollut kuusi kummia. Ja omalla kummitytölläni taitaa olla viisi kummia. Ja kaikki me olemme lapselle saman arvoisia. Ja niin ovat myös tulevan lapseni kummit. Sukulaisia(serkut, sisarukset) kannattaa tietenkin tässä asiassa "suosia", sillä he uskoakseni ovat mukana hamaan loppuun saakka.
Itselläni on kaksi kummia, jotka ovat olleet aina tosi etäisiä (sukulaisia ovat). Esikoisellani on kolme kummia, joista vain yksi pitää yhteyttä. Keskimmäisellä on myös kolme kummia, jotka kaikki ovat usein yhteyksissä meihin. Nuorimmalla on kaksi kummia, joista toinen on enemmän yhteydessä, toinen taas vähemmän. Sanoisin sen verran, etteivät sukulaiset välttämättä ole mukana hamaan loppuun saakka; sukuhan on usein se pahin.
Et kai kuvittele, että olisi helppoa löytää sellainen kummi, joka läpi lapsen elämän jaksaa hoitaa jotain kummin hommia? Harvemminpa sellaista tapahtuu.
Moni pitääkin kummiksi ryhtymistä ikävänä velvollisuuten, koska aavistaa, että sitten on muistettava kaikki mahdolliset kissanristiäiset. Minua on kahdesti pyydetty, mutta olen onneksi pystynyt laistamaan asian kertomalla, etten kuulu kirkkoon. Sehän ei oikeasti estäisi asiaa...
nyt lähinnä tarkoitin, että lapsella olisi joku muukin aikuinen kuin vanhemmat, jonka puoleen kääntyä ja joka "kertoisi elämän tosiasioita", en niinkään sitä joka kissanristiäisten muistamista...Harvoinhan se koko elämän kestää, mutta kyllä minua pienempänä ketutti kun joku kaveri meni kummitädin kanssa käymään Korkeesaaressa jne. Edes se, että jossain olisi ollut se kummi, olisi ollut aika mukavaa!
Minun mielipiteeni on että kun lapsi täyttää 15, on kummin suurin osuus tavallaan hoidettu.Mikä se sitten kullakin on.Monella kai vaan synttäreiden yms.muistamista.
vaikka olen vasta 20-vuotta olen jo kahden suloisen ipanan kummi....
ja todellakin suunnitelmis on että pidän viimeisen asti yhteyttä....haluun todellakin osallistuu niiden lasten elämään.....kuitenkin annan heille mahdollisuuden vaikuttaa siihen missä määrin heidän kanssaa olen....
ei todellakaan ole suunnitelmis olla sellainen tiukkapipo täti joka vaan komentaa yms....tietysti vanhempien asettamat rajat huomioidaan....mut tarkoituksena olisi olla heille kaveri....jonka puoleen voi kääntyy huonompinakin hetkinä...
nooh täähän ei varmasti tule oleen kumminkaan puolelta helppoo....jostain syystä ehkä lasten kummien ja vanhempien välit kuihtuu ja siin mukana menee kummikin.....siis vanhemmatkin voi asiaan vaikuttaa...
sit...muutenkin itse ainakin odotan kummu lapsiltani yhteyden pitoo...alukshan se on melko lailla äidin kontilla.....mut kuitenkin ei varmaan kauheesti ole vaadituu jos valokuvii lähettää pari kertaa vuodessa...yms....se on tosi kivaa....saada ´tavallaan palautetta....=o)