TUHLATTU RAKKAUS
Ensin huudat, sitten vingut,
jo jalkas tyhjää sätkii,
kysyn: mitä vielä hingut?
vai joko tajus pätkii?
Olit korskea kuin kuningas,
muut syrjään sysit tieltäs
nyt oot vain kurja potilas,
painaako mikään mieltäs?
Muistatko lapsen nyyhkeen?
Muistatko sanas kovat?
Ja itkusta märän pyyhkeen,
lyöntis nuo armottomat?
Multa anteeksiko pyydät?
Anna, kuule, jo olla!
Turhaan sanojasi syydät,
oot kohta sä kalmistolla.
Vaikka huomaat valinnees väärin
on myöhäistä vaihtaa puolta!
Peiton hiljaa silmilles käärin,
Aikas elit, nyt aikas on kuolta.
En taakseni katso, menen vain,
Joku sinut kai hautaan kantaa.
Sulle joskus tarjosin rakkauttain,
sä et halunnut mitään antaa.
Mut silti itken kulkiessain,
olen orpo ja orpona elin,
olet isäni kuitenkin muistoissain,
vaik aina kääntynyt selin.
Ensin huudat, sitten vingut,
jo jalkas tyhjää sätkii,
kysyn: mitä vielä hingut?
vai joko tajus pätkii?
Olit korskea kuin kuningas,
muut syrjään sysit tieltäs
nyt oot vain kurja potilas,
painaako mikään mieltäs?
Muistatko lapsen nyyhkeen?
Muistatko sanas kovat?
Ja itkusta märän pyyhkeen,
lyöntis nuo armottomat?
Multa anteeksiko pyydät?
Anna, kuule, jo olla!
Turhaan sanojasi syydät,
oot kohta sä kalmistolla.
Vaikka huomaat valinnees väärin
on myöhäistä vaihtaa puolta!
Peiton hiljaa silmilles käärin,
Aikas elit, nyt aikas on kuolta.
En taakseni katso, menen vain,
Joku sinut kai hautaan kantaa.
Sulle joskus tarjosin rakkauttain,
sä et halunnut mitään antaa.
Mut silti itken kulkiessain,
olen orpo ja orpona elin,
olet isäni kuitenkin muistoissain,
vaik aina kääntynyt selin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
synkkää vain. No, ehkäpä synkätkin mietteet on purettava. Joskus vain pelkää, että synkkyyden hautominen tuottaa lisää synkkyyttä kuten kanmunien hautominen lisää kanoja.