Parturi katsoi minua kaksi kertaa näyttäessäni kovakantisesta mallikatalogista kuvaa ja pyysin tällaista. Se katse oli hetkeksi murtaa minut, mutta ennen kuin ehdin murtua, nostin pääni. Tälläinenko, hän kysyi ja nyökkäsin. Laskin katalogin pöydälle eteeni, Anna-lehtien päälle. Se oli miesten hiusmallikatalogi. Sakset tekivät tehokkaasti töitä. Niks ja naks kuului korvani juresti. Tuijotin edestäni peilistä, miten vähän kerrallaan taitavin sormin vuosia vaalimani pitkät hiukset napsahtavat poikki yksi kerrallaan. Hiukset leijailevat lattialle 40 sentin pituisina hentoina jälkinä entisestä elämästäni. En kadu kuin ohikiitävän hetken.
Ulkona tuulee ja kävellessäni kotiin nautin tuulesta niskassani. Huomaan pitäväni siitä. Sormeilen hajamielisesti lyhyitä hiuksiani. Kai tähän tottuu jossain vaiheessa. Tunnen palavaa halua repiä pois päältäni neuletakit ja potkia saappaani pimeimmän kaapin pimeimpään nurkkaan. Kiirehdin, lähes juoksen viimeiset korttelit. Pois, nyt heti.
Laskostan vaatteeni yksi kerrallaan sängylle kuin viimeiselle matkalle. Jätän niille jäähyväisiä yhdelle kerrallaan. Pelkään epäröiväni liikaa. Entä jos, entä jos. Lopulta seison peilin edessä puettuna vain rintaliiveihin ja pikkuhousuihin. Katseeni mittaa vartaloani, sormet liukuvat sen mukana. En minä halua tästä luopua, minustani. Iho on pehmeä ja sen muodot tuttuja. Toinen puoli minustani, yhtä paljon minä itse. En vaan halua elää sen ehdoilla. Olen enemmän kotonani, kun kipristelen varpaitani vitivalkoisissa sukissa. Katselen niiden liikettä. Uusissa farkuissa näkyvät vielä taitoksina laskoskohdat. Kun katson alaspäin, vain varpaani pilkistävät lahkeiden alta. Hymyilen niille. Huppari tuntuu raskaalta nostaessani sen henkarilta. Paksuus lämmittää mieltäni. On hyvä olla.
Nostan hupparin hupun päähäni ja uppoan sen pehmeyteen. Kankaan nukka tuntuu pehmeältä ja kevyeltä ihoani vasten, kun käyttö ei ole sitä vielä kuluttanut. Kohta se olisi huopaantunutta nukkaa, mutta yhtä kaikki. Lämmin ja paksu. Se on suojani ja kilpeni ulkomaailmaa vastaan nyt, eikä mikään voi minua satuttaa. Peilistä taskaisinkatsovat silmät on reunustettu kevyesti maalatuin ripsin. Entinen minä ei päästä otettaan helpolla. Se vaatii opittuja asioita rutiininomaisesti. Ihan kuten näitä maalattuja ripsiä. Niiden täytyisi lähteä, kaikki Maybellinet ja muu sonta olisi heitettävä roskikseen,päätän. Tunnen itseni yhtä aikaa vahvaksi ja heikoksi.
Tallaan skedetossut jalkaani juuri niin, kuinka ei saisi. Astun vielä kantapäät linttaan joku päivä. Tuntuu oudolta huomata, että lippis peittää hiukseni lähes kokonaan. Ensimmäinen askel on vaikea. Pakotan itseni avaamaan oven ja astumaan ulos. Hengitän syvään ja nostan hupun takaisin päähän. Askeleeni kaikuvat tasaisen rytmikkäinä rappukäytävän kaiuissa. Naapurin mummo katsoo varovasti, ei ole tuntea ensin. Hymyilen hänelle, sanon hei enkä jää kuuntelemaan vastausta. Mitä enemmän askelia otan, sitä varmemmaksi itseni tunnen.
Milloin katu on viimeksi näyttänyt näin kiinnostavalta. En nosta katsettani, en halua nyt nähdä muiden ilmeitä. Mietin, loistaako minusta ulospäin se vapaus, mitä tunnen, vai olenko vain kuka tahansa vastaantulija. Tuntuu oudolta, että kaikki tarvitsemani mahtuu taskuihini. Sora jalkakäytävällä rapisee tossun alla askelten tahdissa. Nostan hiljalleen katsettani ja haen kiinnekohtaa. Juuri kukaan ei vilkaisekaan. Hartioilla kantamani taakka valuu hiljalleen alas ja jää jokaisella askeleella kauemmas taakse.
Oksettaa katsella Henkkamaukan röyhelötoppeihin sonnustautuneita teinityttöjä ja jakkupuvussaan kännykkä korvalla viilettävää rouvaa. Olen niin kaukana heistä, valovuosien päässä. Minulla ei ole kiire minnekään. Vaellan päämäärättä, seuraan ihmisiä. Puistossa vanha mies ruokkii sorsia pienen tytön kanssa. Minäkin olin joskus puettuna vaaleanpunaiseen tuon pikkutytön lailla. Istun penkille heitä katselemaan. Nojaan kyynärpäillä polviini ja aurinko lämmittää selkääni.
En katso kelloa, sillä ei ole merkitystä. Vanha mies ja pikku tyttö ovat jo aikaa lähteneet pois. Imen yhä itseeni muita ihmisiä. Katseeni kohtaa hetkeksi nuoren miehen katseen. Suloinen poika, tuollainen haluaisin minäkin olla ja juuri tuollaista haluaisin rakastaa. Lyhyen aikaa olen haavoittuvampi kuin koskaan. Hetken hämmennys, epävarmuus ja sitten pieni hymy. Vastaan siihen ennen kuin poika jatkaa juttuaan kaverilleen vieressään. He kävelevät ohitseni niin läheltä, että kättä ojentamalla olisin voinut koskettaa. Vahvuus sisälläni kasvaa. Poika minussa hymyilee leveästi.. Huomaan miettiväni, olisikohan se suloinen nuori mies voinut rakastaa tällaista poikaa.
Matkalla mikä-mikä-maahan
18
2225
Vastaukset
- tekstiä
Niin herkkää ja kaunista tekstiä, että et kyllä voi olla sisältä mies.
- FtoM
Tuota..Kiitoksia alkuun kehuista :).
Niin, luultavasti en ole mies. Sanon luultavasti, koska olen monesti aiemminkin elämässäni luullut vankasti olevani jotain, kunnes huomaan, etten olekaan. Tarina kertoi minusta vain toisen puolen. Sen puolen, jota harvempi hyväksyy minussa, fyysisesti naisessa. On päiviä, jolloin mikään ei voisi olla minusta kauempana kuin nainen. Päiviä, jolloin naisellisen kuoren alla "näen" itseni miehenä... tai noh, parikymppisenä lökäpöksyhopparipoikana. On niin vaikea selittää, mitä tarkoittaa nähdä "sielunsa silmin", mutta se on vain se tunne, joka sykkii takaraivossa.
Ja toisina päivinä ladylikeminäni nousee pintaan. Se nauttii laittautua kauniiksi, pukeutua hameeseen. Se on se minä, jonka ulkomaailma mukisematta hyväksyy.
Joku voisi sanoa, että olen hukassa, mutta mitä pidempään olen asiaa miettinyt ja käännellyt, sitä varmemmaksi olen tullut, että ehkä tämä tasapainoilu kahden roolin välillä ei ole matka vaan päämäärä. En olisi onnellinen pelkästään naisena tai miehenä. Olen onnellinen näiden kahden täydentäessä toisiaan. Kumpikaan ei ole toiseltaan pois. Tasapainoilen janalla, jonka toisessa päässä on mies ja toisessa nainen ja toivon löytäväni rauhan ja balanssin joku päivä niiden välillä.
Mikäli en löydäkään, en kuitenkaan voi hylätä kumpaakaan. Kumpikin puoli asuu minussa. Ei vuorotellen, vaan yhtä aikaa. Sulautuen toisiinsa. Silloinkin, kun meikkaan ja pukeudun hameeseen, se poika asuu minussa, voin nähdä itseni poikana. Se ei ole riippuvainen ulkoisista tekijöistä. Ja sama vice versa.
Hankalaa yrittää saada tuntoja sanoiksi :). Sitä vaan on jotain, tuntee olevansa kotonaan jossain. Valitettavasti rohkeus ei riitä aina itseni toteuttamiseen. Toistaiseksi katseet ja sanat voivat minua liikaa satuttaa pystyäkseni olla täysin vapaa. Ehkä joku päivä se hupparin tuoma kilpi toimii. Uskon siihen vakaasti. - transgenderiltä
FtoM kirjoitti:
Tuota..Kiitoksia alkuun kehuista :).
Niin, luultavasti en ole mies. Sanon luultavasti, koska olen monesti aiemminkin elämässäni luullut vankasti olevani jotain, kunnes huomaan, etten olekaan. Tarina kertoi minusta vain toisen puolen. Sen puolen, jota harvempi hyväksyy minussa, fyysisesti naisessa. On päiviä, jolloin mikään ei voisi olla minusta kauempana kuin nainen. Päiviä, jolloin naisellisen kuoren alla "näen" itseni miehenä... tai noh, parikymppisenä lökäpöksyhopparipoikana. On niin vaikea selittää, mitä tarkoittaa nähdä "sielunsa silmin", mutta se on vain se tunne, joka sykkii takaraivossa.
Ja toisina päivinä ladylikeminäni nousee pintaan. Se nauttii laittautua kauniiksi, pukeutua hameeseen. Se on se minä, jonka ulkomaailma mukisematta hyväksyy.
Joku voisi sanoa, että olen hukassa, mutta mitä pidempään olen asiaa miettinyt ja käännellyt, sitä varmemmaksi olen tullut, että ehkä tämä tasapainoilu kahden roolin välillä ei ole matka vaan päämäärä. En olisi onnellinen pelkästään naisena tai miehenä. Olen onnellinen näiden kahden täydentäessä toisiaan. Kumpikaan ei ole toiseltaan pois. Tasapainoilen janalla, jonka toisessa päässä on mies ja toisessa nainen ja toivon löytäväni rauhan ja balanssin joku päivä niiden välillä.
Mikäli en löydäkään, en kuitenkaan voi hylätä kumpaakaan. Kumpikin puoli asuu minussa. Ei vuorotellen, vaan yhtä aikaa. Sulautuen toisiinsa. Silloinkin, kun meikkaan ja pukeudun hameeseen, se poika asuu minussa, voin nähdä itseni poikana. Se ei ole riippuvainen ulkoisista tekijöistä. Ja sama vice versa.
Hankalaa yrittää saada tuntoja sanoiksi :). Sitä vaan on jotain, tuntee olevansa kotonaan jossain. Valitettavasti rohkeus ei riitä aina itseni toteuttamiseen. Toistaiseksi katseet ja sanat voivat minua liikaa satuttaa pystyäkseni olla täysin vapaa. Ehkä joku päivä se hupparin tuoma kilpi toimii. Uskon siihen vakaasti.Varmaan olet sellainen ns. transgender. Tai genderblender. Joka on kotonaan sukupuolten välimaastossa. Et ole mikään harvinaisuus, kyllä teitä on, tunnen muutamia.
- FtoX
FtoM kirjoitti:
Tuota..Kiitoksia alkuun kehuista :).
Niin, luultavasti en ole mies. Sanon luultavasti, koska olen monesti aiemminkin elämässäni luullut vankasti olevani jotain, kunnes huomaan, etten olekaan. Tarina kertoi minusta vain toisen puolen. Sen puolen, jota harvempi hyväksyy minussa, fyysisesti naisessa. On päiviä, jolloin mikään ei voisi olla minusta kauempana kuin nainen. Päiviä, jolloin naisellisen kuoren alla "näen" itseni miehenä... tai noh, parikymppisenä lökäpöksyhopparipoikana. On niin vaikea selittää, mitä tarkoittaa nähdä "sielunsa silmin", mutta se on vain se tunne, joka sykkii takaraivossa.
Ja toisina päivinä ladylikeminäni nousee pintaan. Se nauttii laittautua kauniiksi, pukeutua hameeseen. Se on se minä, jonka ulkomaailma mukisematta hyväksyy.
Joku voisi sanoa, että olen hukassa, mutta mitä pidempään olen asiaa miettinyt ja käännellyt, sitä varmemmaksi olen tullut, että ehkä tämä tasapainoilu kahden roolin välillä ei ole matka vaan päämäärä. En olisi onnellinen pelkästään naisena tai miehenä. Olen onnellinen näiden kahden täydentäessä toisiaan. Kumpikaan ei ole toiseltaan pois. Tasapainoilen janalla, jonka toisessa päässä on mies ja toisessa nainen ja toivon löytäväni rauhan ja balanssin joku päivä niiden välillä.
Mikäli en löydäkään, en kuitenkaan voi hylätä kumpaakaan. Kumpikin puoli asuu minussa. Ei vuorotellen, vaan yhtä aikaa. Sulautuen toisiinsa. Silloinkin, kun meikkaan ja pukeudun hameeseen, se poika asuu minussa, voin nähdä itseni poikana. Se ei ole riippuvainen ulkoisista tekijöistä. Ja sama vice versa.
Hankalaa yrittää saada tuntoja sanoiksi :). Sitä vaan on jotain, tuntee olevansa kotonaan jossain. Valitettavasti rohkeus ei riitä aina itseni toteuttamiseen. Toistaiseksi katseet ja sanat voivat minua liikaa satuttaa pystyäkseni olla täysin vapaa. Ehkä joku päivä se hupparin tuoma kilpi toimii. Uskon siihen vakaasti.Niin tutun kuuloista tekstiä! Itse en kyllä osaa kirjoittaa noin kauniisti... :)
Noin vuoden elin poikana, mutta sitten löysin naisen minussa. Tai löysin on väärä sana, koska en sitä etsinytkään. Olin 100% varma, että mies olen. Ja hetken olinkin onnellinen niin. Nyt taas yhtä sekavassa tilassa, kuin joskus muinoin mieheyttään miettiessä...
Vaikka rintojani vihaan, tuntuisi haikealta leikkauttaa ne pois. Just koska ne vaan on osa mua. Genitaalileikkaus taas on aina tuntunut mahdottomalta ajatukselta...
Sukupuolien välissä olo lienee siis elämäni. Toivon vain, ettei käy liian vaikeaksi... - AHH
FtoM kirjoitti:
Tuota..Kiitoksia alkuun kehuista :).
Niin, luultavasti en ole mies. Sanon luultavasti, koska olen monesti aiemminkin elämässäni luullut vankasti olevani jotain, kunnes huomaan, etten olekaan. Tarina kertoi minusta vain toisen puolen. Sen puolen, jota harvempi hyväksyy minussa, fyysisesti naisessa. On päiviä, jolloin mikään ei voisi olla minusta kauempana kuin nainen. Päiviä, jolloin naisellisen kuoren alla "näen" itseni miehenä... tai noh, parikymppisenä lökäpöksyhopparipoikana. On niin vaikea selittää, mitä tarkoittaa nähdä "sielunsa silmin", mutta se on vain se tunne, joka sykkii takaraivossa.
Ja toisina päivinä ladylikeminäni nousee pintaan. Se nauttii laittautua kauniiksi, pukeutua hameeseen. Se on se minä, jonka ulkomaailma mukisematta hyväksyy.
Joku voisi sanoa, että olen hukassa, mutta mitä pidempään olen asiaa miettinyt ja käännellyt, sitä varmemmaksi olen tullut, että ehkä tämä tasapainoilu kahden roolin välillä ei ole matka vaan päämäärä. En olisi onnellinen pelkästään naisena tai miehenä. Olen onnellinen näiden kahden täydentäessä toisiaan. Kumpikaan ei ole toiseltaan pois. Tasapainoilen janalla, jonka toisessa päässä on mies ja toisessa nainen ja toivon löytäväni rauhan ja balanssin joku päivä niiden välillä.
Mikäli en löydäkään, en kuitenkaan voi hylätä kumpaakaan. Kumpikin puoli asuu minussa. Ei vuorotellen, vaan yhtä aikaa. Sulautuen toisiinsa. Silloinkin, kun meikkaan ja pukeudun hameeseen, se poika asuu minussa, voin nähdä itseni poikana. Se ei ole riippuvainen ulkoisista tekijöistä. Ja sama vice versa.
Hankalaa yrittää saada tuntoja sanoiksi :). Sitä vaan on jotain, tuntee olevansa kotonaan jossain. Valitettavasti rohkeus ei riitä aina itseni toteuttamiseen. Toistaiseksi katseet ja sanat voivat minua liikaa satuttaa pystyäkseni olla täysin vapaa. Ehkä joku päivä se hupparin tuoma kilpi toimii. Uskon siihen vakaasti.Tekstisi kuulostaa todella tutulta, lähes itseni kirjoittamalta. Jos haluat vaihtaa ajatuksia, meilaa osoitteeseen: [email protected]
- FtoM
FtoX kirjoitti:
Niin tutun kuuloista tekstiä! Itse en kyllä osaa kirjoittaa noin kauniisti... :)
Noin vuoden elin poikana, mutta sitten löysin naisen minussa. Tai löysin on väärä sana, koska en sitä etsinytkään. Olin 100% varma, että mies olen. Ja hetken olinkin onnellinen niin. Nyt taas yhtä sekavassa tilassa, kuin joskus muinoin mieheyttään miettiessä...
Vaikka rintojani vihaan, tuntuisi haikealta leikkauttaa ne pois. Just koska ne vaan on osa mua. Genitaalileikkaus taas on aina tuntunut mahdottomalta ajatukselta...
Sukupuolien välissä olo lienee siis elämäni. Toivon vain, ettei käy liian vaikeaksi...Aivan.. :). Aikamoista säätämistähän tämä on. Se tunne on sellainen, että tuntuu, kuin olisi ihan hilkulla löytää sen vastauksen omaan itseensä, mutta ei kuitenkaan. Tunnen sormien lähes hipovan sitä identiteettiä ja voin suorastaan "maistaa" sen kokonaisuuden, mutta silti en sitä saavuta. Aina jää jokin kohta, jokin kysymys, johon en löydä vastausta. Sitä ei vaan osaa luopua täysin etsimisestä ja todeta, että näin on hyvä. Pysähtyisi ja huomaisi, että oma lokero on tässä, jossain välimaastossa.
Toivottavasti sinäkin löydät sen oman kohdan joku päivä. Tai ehkä se kohta on löytynyt, mutta ei vain osaa itse sitä nähdä tai päästää irti siitä kuvitelmasta, että on oltava jompikumpi. Pidän ainakin peukkuja sulle! :). - FtoM
transgenderiltä kirjoitti:
Varmaan olet sellainen ns. transgender. Tai genderblender. Joka on kotonaan sukupuolten välimaastossa. Et ole mikään harvinaisuus, kyllä teitä on, tunnen muutamia.
Kiitos rohkaisusta! Eiköhän tämä tästä. Olet luultavasti oikeassa, että jonkinlainen roolien sekoittaja olen. Aina ollut.
Ja onko se edes tarpeenkaan lokeroida itseään minnekään. On vain ja toimii sen mukaan, mikä kulloinkin hyvältä tuntuu.
Toisaalta jonkinlainen oman paikan löytäminen, jokin nimi identiteetille tuntuisi hyvältä löytää. Ja edelleen.. se rohkeus toteutrtaa itseäni myös poikana.
- Meeri-Anneli
Aika paljon tuttuja ajatuksia, vaikka kohdallani päinvastoin.
Tuntui hienolta kun hiukset vihdoinkin olivat tarpeeksi pitkät, sai heittää peruukin nurkkaan ja antaa kampaajan leikata kunnollinen naisen leikkaus. Tuntui kuin koko olemus olisi muuttunut, vaikka olinkin jo tottunut ulkonäkööni peruukkia käyttäessäni.
En ollut uskaltanut kulkea tyttönä julkisesti kuin pieniä hetkiä. Kun sitten menin ensimmäiseen vertaistukiryhmän kokoukseen, polvet tärisivät jännityksestä. Aivan turhaan, niin lämpimästi minut otettiin vastaan, aivan kuin olisin ollut vanha tuttu.
Ensimmäiset matkat bussissa tuntui pelottavilta, mitä jos joku huomaa etten olekaan aito tyttö. Varovasti katsoin silmäkulmasta vastaantulijoiden katseita kadulla. Mutta kun kukaan ei kiinnittänyt minuun erityistä huomiota, rohkeus kasvoi.
Nyt elän aivan tavallista naisen elämää ja nuo alkuvuodet tuntuvat kaukaisilta ja oudoilta. Omaan elämäntapaansa tottuu nopeasti ja kun sulautuu muiden ihmisten joukkoon saa elää rauhassa. - ......
sellainenkin lokero on keksitty kuin bi-sukupuolinen..
- FtoM
En ole ihan varma, mitä tarkoitat bi-sukupuolisella. Ilmeisesti et kuitenkaan bi-seksuaalia, joka en ole. Naiset eivät kiinnosta seksuaalisesti.. Ei tyttöminääni eikä poikaminääni. Seksuaaliselta suuntautumiselta olen siinä mielessä (päivästä aina riippuen) hetero tai homo... Heh, monille on vaikea sisäistää, että biologisesti nainen voi olla homo, mutta itse käytän sitä nimitystä poikaminästäni, joka on kiinnostunut muista pojista.
Valitettavasti ihan kaikki termit tällä "alueella" ei ole määritelmineen ihan ns. hanskassa, mutta toisaalta en pidä sitä mielettömän tärkeänäkään. Kunhan oppisi hyväksymään itsensä näin, tässä kohdassa eri lokeroiden välillä... ilman sitä lokeroa, vaikka sen olemassaolo tietysti lisäisi itsevarmuutta siinä mielessä. - Meeri-Anneli
Enpäs ole ennen kuullut tuollaista termiä! Bi-seksuaalisuus on eri asia, et kai sekoita siihen. Suorat sananmukaiset käännökset esimerkiksi englannista sekoittavat, koska siellä tarkoitus on eri. Sen vuoksi vielä tällä hetkellä Suomessa lääketieteellisesti puhutaan transseksuaaleista, vaikka todellisuudessa on kyse transsukupuolisuudesta.
- sitten
Meeri-Anneli kirjoitti:
Enpäs ole ennen kuullut tuollaista termiä! Bi-seksuaalisuus on eri asia, et kai sekoita siihen. Suorat sananmukaiset käännökset esimerkiksi englannista sekoittavat, koska siellä tarkoitus on eri. Sen vuoksi vielä tällä hetkellä Suomessa lääketieteellisesti puhutaan transseksuaaleista, vaikka todellisuudessa on kyse transsukupuolisuudesta.
se jolla on syntymästään lähtien ollut molemmat sukupuolielimet tai jotain tuonne päin, tuo termi?
- tuo ole
sitten kirjoitti:
se jolla on syntymästään lähtien ollut molemmat sukupuolielimet tai jotain tuonne päin, tuo termi?
Silloin on kyseessä intersukupuolinen.
- .........
tuo ole kirjoitti:
Silloin on kyseessä intersukupuolinen.
Kyllä se on ihan vaan bi-sukupuolinen (bi-gender), eikä tarkoita intersukupuolista. Katsokaa tarkemmat määritelmät jostakin jos kiinnostaa. Se tarkoittaa henkilöä joka pystyy omaksumaan sekä naisen että miehen sukupuoliroolin/-identiteetin.
- DRdark
mielestäni tässä on oiva esimerkki siitä että kuinka ihmiset voivat olla ristiriidassa itsensä kanssa, aivan sama miten mutta jos ei tiedä mikä on niin ei voi tietää kun kokeilemalla... näin se asia vaan on. Ihailen niitä ihmisiä jotka uskaltautuvat kokeilemaan eri asioita. itse elän elämääni silleen ku tuntuu joskus toista joskus toista muuta mutta enpäs ole löytänyt keskitietä vielä. tämän tarinan kirjoittaja, ihailen sinua ja nooh ilmottele jos olet kiinnostunut vaihtamaan ajatuksia. (hox omaan lukihäiriön niin ei oikein onnistu tää kirjoittelu äidinkielien oppien mukaan) :)
- FtoM
Niinhän se on.. Itse surffaan niden lokeroiden välissä ewnkä ole löytänyt vielä sitä kohtaa tai paikkaa, mikä olisi omani. Rohkeutta puuttuu.. paljon. Liian monta kertaa tyrmätty, nayurettu, kyseenalaistettu ja katsottu pitkään elämän varrella, että pystyisin pystypäin kohdata ihmisten asenteet. Moni on taatusti minua pidemmällä ja hyvä heille. Olen iloinen heidän puolestaan.
joskus ihan hävettää analysoida, pohtia ja miettiä kerta toisensa jälkeen näitä asioita niille muutamille ystäville,joille koen pystyväni puhua asiasta. Raukat joutuvat kuunnella loputonta pohdintaa :D. Pieniä oivalluksia, onnistuneita itsensä ylittämisiä jne. jne. Siitä se koostuu, se eteneminen. Pieniä hyvänolontunteita, kun joku sanoo "äijäksi" tai "jätkäksi", kun tietää, että tykkään siitä.
Etköhän säkin löydä sen keskitien vielä joskus.. Ehkä, kenties. Tai sitten koko keskitietä ei ole ja seilaamme vaan loppuelämämme näin. Toisaalta se on hyvä, jos ei ole tiivistä satamaa, mihin ankkuroida, niin näkee paljon laveampia vesiä, kun purjehtii vaan :) - Kikka
FtoM kirjoitti:
Niinhän se on.. Itse surffaan niden lokeroiden välissä ewnkä ole löytänyt vielä sitä kohtaa tai paikkaa, mikä olisi omani. Rohkeutta puuttuu.. paljon. Liian monta kertaa tyrmätty, nayurettu, kyseenalaistettu ja katsottu pitkään elämän varrella, että pystyisin pystypäin kohdata ihmisten asenteet. Moni on taatusti minua pidemmällä ja hyvä heille. Olen iloinen heidän puolestaan.
joskus ihan hävettää analysoida, pohtia ja miettiä kerta toisensa jälkeen näitä asioita niille muutamille ystäville,joille koen pystyväni puhua asiasta. Raukat joutuvat kuunnella loputonta pohdintaa :D. Pieniä oivalluksia, onnistuneita itsensä ylittämisiä jne. jne. Siitä se koostuu, se eteneminen. Pieniä hyvänolontunteita, kun joku sanoo "äijäksi" tai "jätkäksi", kun tietää, että tykkään siitä.
Etköhän säkin löydä sen keskitien vielä joskus.. Ehkä, kenties. Tai sitten koko keskitietä ei ole ja seilaamme vaan loppuelämämme näin. Toisaalta se on hyvä, jos ei ole tiivistä satamaa, mihin ankkuroida, niin näkee paljon laveampia vesiä, kun purjehtii vaan :)Ongelma lienee siinä, että yhteiskunta ei tunnusta kuin kaksi sukupuolta. Pitää olla nainen tai mies. Väli-ilmiöt eivät ole hyväksyttyjä. Koskee myös trans-ihmisiä: kunnolla transsukupuolinen tai ei mitään.
Toisaalta, suomalaisessa kulttuurissa reviirit ovat laajat, ihmiset etäisiä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kuka tahansa voi kadulla kulkea minkä näköisenä tahansa, eikä siihen puututa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että suomalaiset olisivat muita hyväksyvämpiä. Ongemant tulevat esille, kun sukupuolikummajaisena joutuu lähempään tekemiseen ihmisten kanssa, esim työnhaussa ja asunnon vuokraamisessa.
- FtoM
Haluan kiittää kaikkia alkup. viestiin vastanneita ihmisiä ihanista ja mielenkiintoisista ajatuksista. Iso hymy teille :). Kirjoitin lyhyen semi-fiktiivisenkin tarinan omista aivoituksistani, koska tuntui, että se oli pakko tehdä. Tuntui siltä, että oli pakko "sanoa ääneen" asioita, joita vain pohti.
Kiitos vielä kaikille.. sukupuoleen tai sukupuolettomuuteen katsomatta :).
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Eutanasia?
Kertokaas omia mielipiteitä eutanasiaan liittyen. Onko mielestäsi oikein vai väärin ja miksi?412356Eutanasia - miksi eläimelle sallitaan armokuolema, mutta ihmiselle ei?
Olen pitkään ihmetellyt yhtä asiaa Suomessa. Kun koira kärsii parantumattomasta sairaudesta ja kovista kivuista, eläinlä411143Riikka Purran kaudella nousi bensan hinta yli 2 euron
Muistatteko kuinka edellisen vasemmistohallituksen aikana, ns. Marinin aikakaudella, bensiiniä sai 1,3 euron litrahinnal1745064Veli Sofia teki urosmehiläisen työn
Paljastaessaan kuinka TPS:ssä ei joukkuehenki toimi sooloilijoiden vuoksi, jonka takia koko seura ei pärjää kilpailussa283679Mitäs nyt sijoittajat?
Pörssit laskevat maailmalla Iranin sodan takia ja muutenkin ovat olleet Trumpin vallan alla epävarmat. Ainoa, mikä on no1963524Hjallis Harkimon, 72, Jasmine-rakas, 37, paljastaa suhteen alusta: "Vähän..."
Liikemies, kansanedustaja Hjallis Harkimo ja tuottaja-juontaja Jasmine Pajari ovat pariskunta. He asuvat yhdessä Sipooss443047Unisex-vessat
Ahdistaa. Miksi kaikki pitää tasapäistää tasa-arvon nimissä? Tasa-arvo on sitä, että kunnioitetaan sukupuolien erilaisu1082769Sosiaalidemokratia romahtanut kautta maailman
nuoret eivät enää kannata järjetöntä aatetta, joten demarien täytyy hakea kannattajia mamuista. Ruotsin sos.demit jo kie372117Jäit kiinni siitä
että katselet minua. Käänsin pääni, minäkin etsin sinua, ja meidän katseemme kohtasivat. Eikä se haittaa - molemmat ky132108Jutta Larm, 52, haluaa kumota tämän piintyneen ikämyytin
Oletko samaa mieltä? Jutta Larm on 52-vuotias ja tehnyt pitkän uran yrittäjänä. Hän haluaa kumota tämän piintyneen ikämy191935