Olen jo jonkin aikaa miettinyt olenko aivan terve. Ikävä kyllä mielessäni on vahva tunne, etten ole.
Olen aina ollut luonteeltani ihminen, joka ajattelee ensin muita ja stressaa kaikella mahdollisella. On helppoa sanoa, että "älä stressaa,"mutta stressaavan ihmisen on tätä vaikeaa toteuttaa.
Olen pian 20-vuotias. Vaikka olenkin "melko nuori," on elämääni mahtunut kaikenlaista. 13 -vuotiaasta lähtien vietin railakkaan nuoruuden, nykyisin onneksi olen jo rauhallisempi.
Noin vuosi sitten sain kolme tai neljä outoa kohtausta. Menetin tajuntani, oksensin ja vapisin omituisesti. Sairaalassa todettiin, että olet aivan ok. Siitä lähtien minulla on ollut omituinen olo. En ole enää se normaali, aina yhtä iloinen ja puhelias tyttö, joka ennen olin. Tunnen olevani poissaoleva monia tunteja päivässä.(Tunnen olevani ihmisten seurassa "ulkopuolinen" vaikken oikeasti olisikaan.) Olen todella väsynyt, voisin nukkua vaikka aina. Joskus nukunkin 20 tuntia putkeen.
Loppukeväästä sain oudon kohtauksen, menetin muistini. Tämän jälkeen pelkäsin pitkään, mutta nykyisin pelko on jo kadonnut. Mielialani vaihtelevat myös todella rajusti..
Tämä kevät oli melko rankka henkisesti. Erosin neljän vuoden suhteesta, tätini oli kadonneena kuukausia ja löytyi itsemurhan tehneenä. Ystäväni teki myös itsemurhan. En päässyt ylioppilaaksi, koska ruotsi ei mennyt läpi. Ennen olin koulussakin todella hyvä, mutta nykyisin se ei onnistu oudon oloni vuoksi.
Olen miettinyt, onko minulla jokin psyykkinen ongelma? Lääkärit eivät halua kommentoida mitenkään...
En halua valittaa jutussani- Haluaisin vain tietää onko kenelläkään ollut vastaavaa; Miten on selviytynyt..
Olen kiitollinen teille, jos vastaatte!
Olen aina ollut luonteeltani ihminen, joka ajattelee ensin muita ja stressaa kaikella mahdollisella. On helppoa sanoa, että "älä stressaa,"mutta stressaavan ihmisen on tätä vaikeaa toteuttaa.
Olen pian 20-vuotias. Vaikka olenkin "melko nuori," on elämääni mahtunut kaikenlaista. 13 -vuotiaasta lähtien vietin railakkaan nuoruuden, nykyisin onneksi olen jo rauhallisempi.
Noin vuosi sitten sain kolme tai neljä outoa kohtausta. Menetin tajuntani, oksensin ja vapisin omituisesti. Sairaalassa todettiin, että olet aivan ok. Siitä lähtien minulla on ollut omituinen olo. En ole enää se normaali, aina yhtä iloinen ja puhelias tyttö, joka ennen olin. Tunnen olevani poissaoleva monia tunteja päivässä.(Tunnen olevani ihmisten seurassa "ulkopuolinen" vaikken oikeasti olisikaan.) Olen todella väsynyt, voisin nukkua vaikka aina. Joskus nukunkin 20 tuntia putkeen.
Loppukeväästä sain oudon kohtauksen, menetin muistini. Tämän jälkeen pelkäsin pitkään, mutta nykyisin pelko on jo kadonnut. Mielialani vaihtelevat myös todella rajusti..
Tämä kevät oli melko rankka henkisesti. Erosin neljän vuoden suhteesta, tätini oli kadonneena kuukausia ja löytyi itsemurhan tehneenä. Ystäväni teki myös itsemurhan. En päässyt ylioppilaaksi, koska ruotsi ei mennyt läpi. Ennen olin koulussakin todella hyvä, mutta nykyisin se ei onnistu oudon oloni vuoksi.
Olen miettinyt, onko minulla jokin psyykkinen ongelma? Lääkärit eivät halua kommentoida mitenkään...
En halua valittaa jutussani- Haluaisin vain tietää onko kenelläkään ollut vastaavaa; Miten on selviytynyt..
Olen kiitollinen teille, jos vastaatte!
Vastaukset 1
Vanhimmat
kuulostaa ikävältä..
kannattaisikohan mennä lääkäriin? yksityiset sairaalat auttaa enemmän kuin kunnalliset!
tuo kuulostaa jo sen verran pahalta että suosittelen ottamaan yhteyttä ihan ammattiauttajaan, koska ei millään pahalla, mutta täältä Sinä et saa apua tuohon vaivaan..
jaksamisia!