Kaikki te, jotka

Meillä oli ala-asteella veljekset, joista toisella on nykyäänkin kaimoja vain 24 ja toisella vain 2. Minulle selvisi vasta joskus murrosiässä, että ne olivat jotenkin harvinaisia nimiä, kun joku nimen kuullessaan ihmetteli sen outoutta. Nuo nimet ovat lyhyitä, ytimekkäitä ja omalaatuisuudestaan huolimatta nimen kuuloisia. Eikä niistä saanut helpolla yhtään sen ilkeämpiä väännöksiä kuin kenen tahansa muunkaan nimestä.

Ja itse katselen ja kuulostelen mieheni kanssa omalle odottamalleni pojalle osuvaa harvinaista nimeä. Tällä hetkellä harkinnassa sellaiset, joilla kaimoja 18, 678, 264, 599 ja 5. Tytölle olisi ollut valmiina nimi, jota ei vielä kellään suomessa väestörekisterikeskuksen mukaan ole (ja uskon 100% että menisi läpi). Vaan täytyypi odottaa jos poika joskus saisi pikkusiskon. Sitä ennen en sitä nimeä juuri ääneen mainitse.

Ja todellakin mietimme näitä nimiä tarkalleen. Syntyykö niistä ikäviä mielleyhtymiä, saako niistä kovinkin helposti pilkan aihetta, sopivatko ne sukunimeen, miltä ne maistuvat lausuessa, kirjoitetaanko ne helposti väärin jne.

Mutta miksi erikoinen nimi? Kun ei muutenkaan ole ihan massan mukainen perustavallinen ihminen, niin ei koe myöskään tarpeelliseksi nimetä lapsiaan niinku kaikki muutkin. Kalenterinimistä ei oikein tahdo löytyä juuri meille istuvaa nimeä. Aina niistä hyvistä tulee mielleyhtymä johonkin tuntemaamme ihmiseen, emmekä kenenkään (tutun) toisen nimeä haluaisi antaa ainakaan ensimmäiseksi nimeksi.

Itselläni on nimi, jonka on saanut jo 19876 muutakin tyttöä, mutta siitä huolimatta en ole säästynyt nimeeni kohdistuvalta irvailulta tai väärinkuulemisilta ja -kirjoittamisilta, vaikkei nimi edes ole kovin vaikea. Enkä ole koskaan oikein tykännyt siitä, että kaimojen takia on koulussa syntynyt väärinymmärryksiä ja sekaannuksia. Oikeastaan aina vähän harmittanut, kun on kaimoja tullut vastaan.

Miksi ei?

Ellimelli kirjoitti:

Meillä oli ala-asteella veljekset, joista toisella on nykyäänkin kaimoja vain 24 ja toisella vain 2. Minulle selvisi vasta joskus murrosiässä, että ne olivat jotenkin harvinaisia nimiä, kun joku nimen kuullessaan ihmetteli sen outoutta. Nuo nimet ovat lyhyitä, ytimekkäitä ja omalaatuisuudestaan huolimatta nimen kuuloisia. Eikä niistä saanut helpolla yhtään sen ilkeämpiä väännöksiä kuin kenen tahansa muunkaan nimestä.

Ja itse katselen ja kuulostelen mieheni kanssa omalle odottamalleni pojalle osuvaa harvinaista nimeä. Tällä hetkellä harkinnassa sellaiset, joilla kaimoja 18, 678, 264, 599 ja 5. Tytölle olisi ollut valmiina nimi, jota ei vielä kellään suomessa väestörekisterikeskuksen mukaan ole (ja uskon 100% että menisi läpi). Vaan täytyypi odottaa jos poika joskus saisi pikkusiskon. Sitä ennen en sitä nimeä juuri ääneen mainitse.

Ja todellakin mietimme näitä nimiä tarkalleen. Syntyykö niistä ikäviä mielleyhtymiä, saako niistä kovinkin helposti pilkan aihetta, sopivatko ne sukunimeen, miltä ne maistuvat lausuessa, kirjoitetaanko ne helposti väärin jne.

Mutta miksi erikoinen nimi? Kun ei muutenkaan ole ihan massan mukainen perustavallinen ihminen, niin ei koe myöskään tarpeelliseksi nimetä lapsiaan niinku kaikki muutkin. Kalenterinimistä ei oikein tahdo löytyä juuri meille istuvaa nimeä. Aina niistä hyvistä tulee mielleyhtymä johonkin tuntemaamme ihmiseen, emmekä kenenkään (tutun) toisen nimeä haluaisi antaa ainakaan ensimmäiseksi nimeksi.

Itselläni on nimi, jonka on saanut jo 19876 muutakin tyttöä, mutta siitä huolimatta en ole säästynyt nimeeni kohdistuvalta irvailulta tai väärinkuulemisilta ja -kirjoittamisilta, vaikkei nimi edes ole kovin vaikea. Enkä ole koskaan oikein tykännyt siitä, että kaimojen takia on koulussa syntynyt väärinymmärryksiä ja sekaannuksia. Oikeastaan aina vähän harmittanut, kun on kaimoja tullut vastaan.

Miksi ei?

Lue lisää

Niin, tiedän myös erikoisen nimen omanneen, joka ei ole saanut pahemmin irvailuja nimestään. Minulla, jolla on taasen kaimoja 26367kpl olen saanut kuulla leikkimielistä kiusoittelua läpi lapsuuteni. Ei sillä, että se olisi erityisemmin loukannut tai jättänyt traumoja, mutta nuorena se otti joskus luonnon päälle :D. Nimestäni vain sattuu löytymään loruja ja mielleyhtymiä. Noh, mikä ei tapa, tekee vahvemmaksi. Tiedänpä muuten erään, jolla on vielä täysin sama etu- ja sukunimikin kuin minulla. Enkä yllättyisi vaikka toinenkin nimi menisi identtiseksi.

Tyttärelläni on omakielinen, harvinaisempi nimi. Pojallani taas on kaimoja Suomen maassa 19489kpl. Kumpikin nimi on kuitenkin meitä miellyttäviä. Tyttäreni on ainakin vielä ollut tyytyväinen nimeensä, hänhän se on se, joka on nimeensä kasvanut. Ei sitä toiset lapsetkaan ole ihmetelleet, miksi olisivat? Lapsilla ei ole samankaltaisia ennakkoluuloja kuin vanhemmilla ihmisillä. Ei, ennen kuin he niitä jostain oppivat.

Monesti vedotaan lapsen kärsivän erikoisesta nimestä koko elämänsä. Näin ei kuitenkaan yksiselitteisesti voida sanoa olevan. Siihen tarvittaisiin todellakin tutkimustuloksia, eikä niitä ole kenelläkään täällä tarjota. Myöskään vastakkaisesta asettelusta ei ole tarjota tutkimustuloksia. Minä en voi varmuudella sanoa etteikö joku, jolla on erikoinen nimi siitä kärsisi.

Saahan sitä ihmisillä olla mielipiteitä, mutta miksi vaivata päätään toisten asioilla? Jos joku laittaa lapselleen nimeksi Tipu, se on heidän perheensä asia, ei sinun, eikä minun. Ja erikoinen nimi voi olla muunlainenkin kuin ulkolaisia kirjaimia sisältävä nimi? Lempinimistä on aikaa myöten tullut monelle lapselle ihan oikea nimi, esim. Ville, Kalle, Titta, Miia, Neea yms. Miksei saisi antaa lapselle sellaista nimeä, millä häntä kuitenkin kutsutaan. Jos nimi on esim. Jari, saattavat vanhemmat kutsua häntä jo pienestä pitäen esim. Jakke-nimellä. Miksei lapselle olisi voitu jo kastetilaisuudessa antaa nimeksi Jakke? Se on ihan oikea nimi, kun se oikeaksi nimeksi rekisteröidään.
Ja mitä lasten nimipäiviin tulee, nimppareita voidaan viettää ihan milloin vaan, kun vaan sovitaan sukulaiste, kummien ym. kanssa päivästä, milloin ne vietetään. Uskoisin koulussa opettajien olevan niin fiksua porukkaa, että jos lapsi kertoo oulussa, että hänellä on esim. tänään nimipäivä, hän saa samanlaisen kohtelun, kuin "allakka-nimisetkin".