Piukin paikka -kun pää syntyy

en edes huomannut mitenkään juuri tuota hetkeä kaiken sen tohinan keskellä. Toista pukkasin maailmaan 11h ja toinen tuli 3h kokoakin pojilla oli eka 3910g ja 52cm ja toinen 4495g ja 54cm pään ympärystä en muista.

no voin sinua hiukan lohdutella tuon asian suhteen: itse synnytin syksyllä esikoiseni ja oma poikani syntyi vielä käsi poskella....
jos huolit kivunlienitystä, niin kätilö puuduttaa välilihan ja voi nippasta siihen vielä pienen leikkauksen, jotta paikat eivät repeä. Kun väliliha on puudutettu, et edes tajua, että paikat ovat kireällä (kivun myötä), tässä kohtaan siis ainoastaan mietit, että mistä ihmeestä sitä saisi lisää voimaa ponnistukseen, jotta pää oikeasti kulkeutuisi ulos asti. Eli kuin kakkaisi, mutta tavara vaan ei ole tullakseen pihalle! eli ei hätää sen ponnistuksen osalta, se ei satu ojos väliliha puudutetaan!

mulla pään syntyminen on ollut tähän mennessä maailman ihanin tunne. pitkän ponnistuvaiheen jälkeen olin ihan poikki,enkä meinannut jaksaa ponnistaa enää. kun sitten vihdoin ja viimein tunsin pään pullahtavan pihalle,se oli helpotus.oisin vaan siinä vaiheessa jatkanut ponnistamista ja työntänyt samalla koko pimun pihalle niin kätilöt huusivat että "huilaa huilaa". kudokset venyvät pikkuhiljaa kun vauva laskeutuu alemmas,tästä syystä hidas synnytys ei välttämättä tuota niin pahoja repeytymiä kuin syöksysynnytyksessä,jossa pää tunkee synnytyskanavan läpi vaikka väkisin ja ehkä vain kahden supistuksen aikana.

ihan saakelisti. Sillon tuntu, että muutankin mieleni, että en haluakaan synnyttää! Paikat repesi, koska välilihaa ei leikattu, ja muistan juuri ponnistamisesta tuon kauhean repeämisen tunteen.Kuitenkin se äärimmäinen kipu kestää tosi vähän aikaa, ja kun pää on ulkona tuntuu kuin olisi taivaassa. Kipu aivan kuin loppuu seinään, vaikka tokihan paikat on tosi hellinä.

Mulla ponnistusvaihe ilman kivunlievitystä. Joillakin riittää epiduraali ponnistukseen saakka, jolloin kipua ei edes tunnu!

Mulle synnytys ei ollut kokonaisuudessakaan kamala kokemus,
koska epiduraalipuudutus vei suunnilleen kaikki kivut pois.
Erityisesti pään "syntymisestä" en kyllä muista kuin sen, että alapäätä kiristi, kipua ei siis tuntunut...
Älä turhaan murehdi tuollaista etukäteen,
tuskin itse h-hetkellä tulet edes ajatelleeksi tuollaista...!

Pään "pullahtaminen" on varmaan se kaikista vähiten tuntuva hetki koko synnytyksessä, olettaen että olet saanut puudutuksen. Kun siihen olet päässyt, on lapsi jo hetkessä pihalla. Ja sinähän et sitä pään esiin tuloa itse näe, joten tuskin edes ajattelet sitä noin sillä hetkellä, ja luulenpa että tunteesi ovat siinä tilanteessa itse ponnistamisessa niin että olet täysin turta tuntemaan mitään muuta kuin lapsen lopullisen ulos luiskahtamisen. Itsellä ja muilta kuuleman mukaan alapää on tosiaan kivulle turta ponnistusvaiheen loppupuolella, et siis varmaankaan tunne ainakaan mitään viiltävää kipua, tunteen vain että jotain sieltä tosiaan tuli.

Kolmen tunnin ponnistamisen jälkeen en edes huomannut, että pää syntyi. Kätilö vain sanoi että nyt on pää ulkona. Sitten vasta kun koko tyttö oli ulkona oli todella ihana tunne kun se valtava paine helpotti. Synnytin ilman puudutusta, ainoastaan väliliha puudutettiin kun sitä jouduttiin leikkaamaan, mutten huomannut leikkaustakaan, ainoastaan sen kun kätilö puudutti.

Eli pään syntyminen ei ollut kauheaa vaan mulle se oli tosi ihanaa kun tiesi että tuntien ponnistus olisi vihdoin ohi. :)

synnytin esikoistani kaksitoista tuntia. Se ponnistusvaihe ja päänsyntyminen oli helpointa ja kivuttominta koko hommassa!

Pään syntyminen vielä oli ihan ok, mutta hartioista jäi vauva jumiin ja sitten repesin (välilihanleikkauksesta huolimatta) ja kiljuin ja meinasi taju lähteä. Miten lie niin harteikas, tainnut isäänsä tulla. Mutta muutenkin joutui kaksinkäsin lääkäri kiskomaan imukupilla, oli aika iso vauva. Että ei sitä kannata etukäteen murehtia, synnytys menee niinkuin on mennäkseen, älä turhaan jännitä! Ja niinkuin itsekin sanoit, se on ihan pieni hetki. Luultavasti synnytyksen jälkeen harmittelet kun hukkasit niin paljon energiaa sen asian murehtimiseen:) Tsemppiä synnytykseen!

tuntuu ja koskee mutta se kestää niin vähän aikaa että sen kyllä kestää hyvin. oikeastaan se on jännä kokemus. yritä ajatella sitä vain uutena kokemuksena ja että se on pieni hetki elämässä ja palkintona pieni vauva

sattuu. Kivun kestää, kun palkinto on ihana vauva. Itse synnytin 2 kuukautta sitten ja vaikka synnytys olikin rankka pihtisynnytys niin kivut on niin unohtunut jo nyt, että voisin ajatella toisenkin lapsen tekoa. Rohkeasti vaan synnyttämään.

Älä turhaan murehdi tuota kyseistä hetkeä.
Ainakin itselläni kaikki muu, supistukset ja ponnistaminen, olivat paljon suurempi negatiivinen kokemus kuin sen pään syntyminen. Totuushan on, että pään syntymisen koin jo jonkinlaisena helpotuksena, sillä kun nuppi oli ulkona, hartiat ym. tulevat itsestään (tai no, kätilön avulla) pihalle ja koko toimitus on vihdoin ohi. Eikä sitä päätä kyllä enää kaikkien niiden supistusten jälkeen pidä mitenkään pahana - edes tuntemusten perusteella. Näin meillä.

Hei, mulla on 4 synnytystä takana (kaikissa epiduraali tai spinaalipuudutus). Pään syntyminen ei tunnu minusta mitenkään kipeältä. Ainoa "piukka" paikka minulle on ollut se kun yrittää haalia jostain voimia jotta jaksaa puristaa sen pään ulos. Kipuja ei varsinaisesti tunnu, puudutus varmaan on vielä vaikuttanut ja toisaalta kovin venynyt kudos ei enää tunne paljonkaan kipua. Ja se tunne kun pää pullahtaa ulos ja tietää että nyt se vauva on vihdoin tässä on niin helpottava että itku ja nauruhan siinä on tullut aina samaan aikaan...

olen synnyttänyt. Kaikki käytännössä ilman kivunlievitystä. Ekassa ja viimesessä synnytyksessä sain kohdunkaulan puudutteen, joka ei auttanut ku pienen hetken ja ponnistaessa ei siis enää lainkaan. Se pään syntyminen on niin hirvittävä hetki, ettei sitä pysty sanoin kuvaamaan. Siis tuntuu kuin sanan mukaisesti halkeisi kahtia ja repeisi kappaleiksi. Mut HETI kun lapsi on ulkona on kivut lakannu kun seinään ja tunne on todella mahtava. Jälkikäteen ajateltuna tosi lyhyt aika.