Asumme viikot mieheni kanssa eriosoitteissa ja yritämme olla vkl saman katon alla eli minä matkustan hänen luo,kun hän ei viihdy kerrostalossa.
Olen monesti pohtinut jos harventais ensi alkuun ja kävis kerran kahdessa viikossa jne ja lopuksi jouluna ja niin kivuttomasti liukuisimme kokonaan erilleen.
Onko muita samanlaisia asujia ja mitä se antaa ja vie elämässä.
Olen monesti pohtinut jos harventais ensi alkuun ja kävis kerran kahdessa viikossa jne ja lopuksi jouluna ja niin kivuttomasti liukuisimme kokonaan erilleen.
Onko muita samanlaisia asujia ja mitä se antaa ja vie elämässä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kuule, jos noin on helppoa asua erossa, mitä yhdessä asuminen elämäänne on tähän asti antanut?
Jos voit ajatella, että tapaatte vain jouluna, miksi tavata sitten enää kertaakaan. Saat vapaan elämän, kun unohdat miehen kokonaan, heti. Siitä voit saada uutta virtaa elämään.
Elä ja anna elää
on toisella paikkakunnalla ollut jo vuosia.
Ei se alussa ollutkaan helppoa,mutta nyt on.
Pitäähän merimiesten puolisoidenkin asua pitkiä aikoja erillään.
asuneet jo noin 6 vuotta eri paikkakunnilla juuri työpaikkojen takia, eikä siinä mitään ihmeellistä ole. Nykyäns on mentävä töihin sinne missä sitä on. tottahan 2 asuntoa maksaa enemmän, kuin yksi mutta maksaa se bensakin ja pitkä ajomatka ei ole edes terveydenkään kannalta kannattavaa saati sitten hintansa puolesta.
Vuoroin käymme friiuulla toistemme luona ja sanosin, että paremmin tulemme toimeen keskenämme näin. Sellanen turha kränääminen on loppunut tai jäänyt pois.
Lapset ovat jo omissa huusholleissaan ja heitä tietysti tavataan yhdessä.
En minä ole mitään erillensä kasvamista/muotoutumista havainnut. Lomailemme yhdessä ja muuta sellasta.
Meillä oli sama järjestely työhön liittyvistä tarkoituksenmukaisuussyistä.
Minulla kotimatkat vaihtelivat 120 - 240km.
Vaimo oli omakotitalossa ensin lasten kanssa, sittemmin yksin. Hän ymmärsi täysin järjestelyn tarpeellisuuden.
Samoin myös sen, etten halunnut ketään vierailulle viikonlopun aikana.
Ainoa hämminki syntyi minun palattuani kotipaikkakuntani lähelle töihin = asuin normaalisti kotona.
Muutaman viikon jälkeen rupesi urputtamaan: Ruokaa täytyy kantaa selkä vääränä, paikat sotkeentuvat, tiskiä tulee ym. ( Minä osallistuin siivoukseen ja tein ruuat )
Hän toipui kyllä tuosta shokista muutamassa viikossa.
Erossaolo viikolla aiheutti voimakkaan läheisyyden tarpeen viikonloppuisin.
Lomat me olemme aina viettäneet yhdessä, paitsi ne ylimääräiset jolloin vaimo on ollut penskojen kanssa matkoilla.
Nyt tuohon vaiheeseen on aikaa useita vuosia emmekä ole huomanneet, että se olisi mitenkään haitannut parisuhdettamme. Päin vastoin!
Aivan totta se että kun tottuu olemaan useamman viikon ihan iss´esseen niin siihen kun mies tulee taas syömään ja "sotkemaan" niin menee pasmat sekaisin. Mut sitte kyllä hävettää kun tulee rähjättyä. Mulla on mies ollut aina paljon pois, rahtari kun on ollut. Nyt taas on 3-4viikkoa pois ja 1-2 viikkoa sitten "sotkemassa". On vaan opittava lusikoimaan samaan tahtiin jos aikoo yhdessä olella, nii se vaan on.
minulla ja miesystävällä ei ole samaa kotia ollutkaan ja tuskin tuleekaan. Kolmatta vuotta seurustellaan asumalla eri paikkakunnalla ja ollaan yhdessä viikonloput ja lomat. Hyvältä tuntuu ja suhde pysyy tuoreena. Molemmat oppineet jo niin omille tavoilleen arkena, että hyvin riittää soitot ja sähköpostiviestit. Eli elä ja nauti, mutta tavatkaa nyt kuitenkin ennen joulua kuitenkin ;-)