pitäiskös erota

että pitäisköhän. No mietipä sitä...

Miten uskallat jatkaa tällaista suhdetta?

Käänny poliisin puoleen näiden uhkailujen suhteen ja esitä uhkailutekstiviestit heille. Ja hae tarvittaessa lähestymiskieltoa. Lähestymiskieltoon määrätty ei saa lähettää edes tekstiviestejä ilman painavaa ja asiallista syytä.

Tiedän, miltä tuntuu, mutta vain sinä itse voit asialle jotain tehdä. Itse elin viitisen vuotta samanlaisessa helvetissä, kunnes vaihdoin paikkakuntaa ja osoitetietoni tulivat salaisiksi. Vuosia meni elämää hukkaan, luullessani, että kaikki muuttuu paremmaksi. Mieti, mitä elämältäsi todella haluat ja toimi sen mukaan, vaikka tuntuisi kuinka vaikealta. En kadu päivääkään eroamistani ja muuttoa, sitä katuisin, jos olisin jatkanut samaa vuoristorataa yhtään päivää kauemmin.

Älä pelkää vaan ota yhteys poliisiin. Tee lähestymiskielto,niin saat olla rauhassa. Älä missään nimessä ota takasin miestä. Jos mies ei usko lähestymiskieltoa, aina vaan ilmoitat poliisille. Uskon että saat näin miehen aisoihin. Voimia vaan sinulle!

he ansaitsevat tasapainoisen ja turvallisen elämän. Sellainen ei varmasti tämän miehen kanssa toteudu!
Ole aikuinen ja huolehdi lapsistasi!

Olen täsmälleen samanlaisesta suhteesta päässyt pakoon. Minun tieni vapauteen oli pitkä ja kivulias. Asuin turvakodeissa jne., koska uskoin miehen todellakin tappavan minut. Sitten 4 vuotta sitten kesäloman alkaessa vuokrasin asunnon toiselta paikkakunnalta. Laitoin kaikki tietoni salaiseksi. Muutin jopa puhelinnumeronikin salaiseksi. En lukenut hänen lähettämiään sähköposteja, ja jokaisen delete-painalluksen jälkeen tunsin voittavani hänet ja pelkoni.

Kesäloman aikana mies löysi uuden, ja minä sain elää elämääni melko rauhassa. Lopulta mies muutti paikkakuntaa, ja minä tunsin voittaneeni takaisin itsekunnioitukseni. Tunsin voittaneeni pelkoni.

Älä jää tuleen makaamaan. Mene ensin turvakotiin, ja sieltä saat henkistä tukea selviytymiseen. Säästä kaikki tekstarit ja sähköpostit. Näiden perusteella voit hakea lähestymiskiellon. Saat myös sitä kautta asunnon ja paljon avaimia uuteen elämään.

Olet nyt kokenut niin kovia, että pelkosi vain paisuu sinun miettiessäsi yksin tilannetta.

Voimia sinulle jaksaa.

tosin meillä ei kummallakaan ollut lapsia. Mies teki kaikkensa jotta pysyisin suhteessa enkä uskaltaisi lähteä. Milloin vetosi siihen etten pärjää yksin, milloin siihen että tarvitsee minua, milloin haukkui minua mitä rumimmilla sanoilla, manipuloi... Jos lähdin "evakkoon" kaverin sohvalle niin jopas koko yön tunki viestiä ja muuta. Kerran olin jo jättänyt ja majailin kaverin luona niin eikös ajanut sinne keskellä yötä!

Lopulta onneksi pääsin omaan asuntoon. Sinne laskin äijän pari kertaa hölmöyksissäni räyhäämään. Mutta sitten otti jo päähän niin kovin moinen käytös että tiesin etten tätä ansaitse. Ja toki se kaikki loukkasi. Aikansa häiriköi mutta jätti sitten rauhaan...

Uskallusta sinulle, pärjäät kyllä, ole vahva! Pyydä vaikka joku hyvä ystävä luoksesi muutamaksi päiväksi - itse annoin erään miespuolisen ystäväni vastata miehen soittoihin, tästä seurasi haukkumista eräällä inhottavalla nimellä mutta loppui kun ei saanut minua itseäni langan päähän.

Niin, ja meillä mies lauloi kaiken äidilleen mutta minä en olisi omille vanhemmilleni saanut kertoa mitään. Ja loppujen lopuksi molemmat, mies sekä äitinsä pitivät minua hulluna.

Nyt minulla on ihana mies joka ei koskaan tekisi mitään tuollaista! Ja tämä mies teki minusta myös onnellisen äitipuolen. :)

Kaikki kääntyy paremmaksi, asialle vain todella täytyy tehdä jotain. Voimia ja kertoile vaikka tänne kuinka käy!