yhteys?

lisää..

Mitään ei saa, jos ei uskalla tarttua härkää sarvista. Laita hyvä ihminen se textari. Kirjoita vaikka : moi, mitä sulle kuuluu, olen ajatellut sua, olis kiva kuulla susta jotain. Jos toinen ei vastaa tai vastaa tylysti, ainakin olet tehnyt jotain asian eteen. Voihan olla, että aika ei ollut silloin teidän, mutta nyt on. Ihmiset muuttuvat, mielipiteet muuttuvat jne...Ettei tarvitse lopun ikää ihmetellä mitä olisi voinut tapahtua, jos olisin kirjoittanut. : ) Tsemppiä, nyt sormet kännyn näppäimille niin kuin olis jo.

ajatuksissain, mietteissäin koko ajan ja tarkoitan koko ajan... vaik joskus minustakin on tuntunut että liekki on hiipunut, mutta kyllä se aina sieltä kuitenkin roihahtaa...tulkitsin käytöksen riidanhaluiseksi, äkkiseltään kyllästyneeksi, todella nopea mielialanvaihdos..en tiedä mistä johtui, johtuiko omasta käytöksestäni, oliko oma signaalini tulkittu väärin, eikä mikään puhumallakaan parantunut...mutta en luovu, en luovuta, ehkä siitä ei mitään hyötyäkään ole, mutta tunteeni ovat voimakkaat tai sitten ajatuksissani on vain pakkomielle, olisiko muka niin?? vai mitä tää on?

kirjoita jotain vihjettä tai tuntomerkkiä, jos haluat jutustasi tunnistettavan. Nimittäin tämä voisi olla aivan hyvin vaikka minunkin kirjoittama. (Vaan eipä ole)

Tsemiä. Jospa ne asiat selviää! =) Kaikkein järkevintä on kuitenkin suoraan kysyminen. Kyllä täältäkin omansa voi löytää (omakohtainen kokemus), mutta loppujen lopuksi "pöhköksi" täällä tulee, niin paljon samaa kaikilla!

Ja nyt menen takaisin pois. Sekosin taas hetkeksi tunteitteni kanssa, mutta muistin sitten, miten lääkitä itseäni! ;-) Jo helpottaa...

Myös minusta on tuntunut samalta. Luulen sen johtuvan siitä että olen alkanut väsymään tähän jatkuvaan arvailuun, kiertelyyn ja kaarteluun. Ehkä sinullekin on käynyt niin. Tuntuu siltä ettei enää jaksa arvailla toisen ajatuksia ja tunteita kun mistään ei voi olla kuitenkaan varma. Olisi niin paljon helpompaa kun voisimme vain puhua tunteistamme suoraan.

Joinakin päivinä olen varma että sinäkin tunnet minua kohtaan niin kuin minä sinua, mutta toisina tuntuu että olet vain ystävällinen etkä halua mitään sen enempää. En uskalla tehdä aloitetta, koska pelkään pilaavani orastavan ystävyytemmekin ellet ajattelekaan samoin. Riski on liian suuri, kun kuitenkin joudumme toisiamme näkemään lähes päivittäin.

Salaa toivon että sinä olisit meistä se rohkeampi... Mikään ei saisi minua onnellisemmaksi kuin viesti sinulta. Tiedän ettei minulla ole oikeutta vaatia sinulta sellaista mihin en pysty itsekään, mutta toivon sitä silti sydämessäni joka kerta kun kännykkäni piippaa tai avaan sähköpostin.

Tottakai sitä toivoisi näin tapahtuvan. Että toinen tajuaisi lopulta menettäneen elämänsä tilaisuuden. Tunteet vain olivat aitoa. Ovat yhä. Minun siis... Ei tää hiillos sammua voi, ei vaikka ei nähtäskään ja taas puhun väärälle henkilölle. Todennäköisyydet ovat puolellani!

p.s. Jos ottaisit yhteyttä niin räjähtäisin taivaalle. Yhteys syntyy jos sattumalta tapaamme.

tämä minulle? Voi kun olisi, vaikka osa tekstistä ei ihan natsannutkaa :(

Tämä on absurdia ja epätoivoista mutta viestisi tuntuu tulevan suoraan minulle. Ja kaikki muutkin vastauksesi noihin muihin viesteihin tuntuu kuin juuri sinunlaisesi tyttö olisi kirjoittanut ne. tarkoitan tuota tapahtuu niin kuin on tarkoitettu.. No, tämähän on aivan äärimmäisen epätodennäköistä että tätä kanavaa pitkin asia ratkeaisi. Todellisuudessa olet vieläkin mielessä vaikka sun puolelta ei mitään sen enempää viestisi mukaan ollut.