No,millainen on sitten hyvä pennunostaja?

Meillä on pk-rotuinen koira ja ainakin tämän rodun kasvattajat sanovat etteivät myy sellaisille ihmisille, joiden ensimmäinen kysymys on mitä_ne_maksaa? Tai, että mä_haluun_bluemerlen_sinisillä_silmillä.

persoonasta ja puheista huomaa jos joku mättää,vaikea on sitä selittääkkään että mistä sen huomaa.Kaikista ostajista ei tarvitse pitää niin paljon että haluaisi heistä perhetuttuja,mutta jossain määrin täytyy miellyttää tai jää kaupat tekemättä,kai se sitten on vaisto vaan.On kerran huijattu,rivari maalla olikin kerrostalo kaupungissa,huijari siitä eniten kärsi sillä pennun ollessa vuoden soitti uusi omistaja ja kertoi ostaneensa koiran kun se ei ikinä ollut oppinut sisäsiistiksi,mutta kolmessa päivässä kylläkin heillä ok-talossa =)Oli kuseksinut sisään jotta sai nukkua märkänä,liian kuuma kun oli ja siksipä taas ihmettelijöille syytä miksi en pyreneittenmastiffia kerrostaloon anna,ei keskuslämmitys ole mieleinen :)

myin pennun pariskunnalle, vaikka minulla oli jotenkin sellainen olo, et ois pitäny jättää se myymättä ja pitää vaikka ite. Mutta myin kuitenkin, koska se oli vaan "olo", eikä mitään selvää syytä ollut jättää myymättä, no kuukauden päästä se koira oli kuollut varsin epämääräisesti... olisinpa silloin luottanut vaistooni.
Olen myös jättänyt myymättä kun jotain on selvästi vialla, esim. sisustukseen sopiva kissan väri... tai joku kun tulee ovesta sisään ja sanoo joo mä otan ton, tos on rahat... ei kiitos.

on sellainen, joka osaa perustella miksi juuri tämänrotuinen koira ja jolla on rodusta muukin käsitys, kuin että ne on niin viisaita ja komeita koiria.
Haluan, että ostaja on etukäteen perehtynyt rotuun, niin että tietää mitä on hankkimassa.
Sellainen jolla ei mene sormi suuhun heti kun kasvattaja kysyy, että mitä olet aikonut koiran kanssa harrastaa. Että vastaus kysymykseen ei ole, että "ei me mitään, kun ihan kotikoiraa vaan. Kyllä me lenkille se viedään ja pihassa saa juosta"
Toinen ääripää on sitten se "kouluttajatyyppi" tyyliin koiralta luulot pois ja turpiin vaan, niin tietää paikkansa. Näitäkin riittää.
Ostajan pitää osata kysellä kasvattajalta ja olla kiinnostunut koiran taustoista ja koko rodusta.
Niinkuin edellä jo sanottiin, niin sillä systeemillä meiltäkään ei lähde yhtään koiraa, että tullaan sisään isketään rahat kouraan ja napataan pentu kainaloon ja häivytään.

Sitten on nämä tekstiviestipellet mistä mä nään punasta ihan totaalisesti.
Siis en voi käsittää, että kelleen tulee edes mieleen kysellä koiraa tekstarilla ja niitä on paljon.
Tulee viestiä tyyliin, että "Hei, sulla oli pentuja, olisin kiinnostunut, voinko maksaa osamaksulla ja tuotko pennun kotiin?" siis voi kiesus, näitten älynlahjoja!
No eipä tarvi pelätä, että viitsisin edes vastata, saati että pentua myisin.

Vaikea sitä näin on selittää, mutta kyllä sen ihmisestä aika hyvin yleensä huomaa, kun juttelee ja kyselee, että mikä on homman nimi.

ainuttakaan pentua kun ei niitä ole koskaan tullutkaan. Mutta jos tulisi, niin pahaa pelkään että ne pennut jäisivät minulle itselleni, kaikki.
Kuvittelen että tilanne olisi saman kaltainen jos minulla olisi tytär.
Kelvollista sulhasehdokasta tuskin löytyisi.
Onnneksi siis mulla ei ole luovuttaa pentuja eikä tytärtä.