Minkälaisia suhteita teillä tai teidän lapsillanne on sisko-velisuhteet?
Mä oon 16-vuotias tyttö, mulla on aivan ihanat 25- ja 22-vuotiaat isoveljet. Lisäksi vielä 18-vuotias isosisko.
Mä oon ollu tosi läheinen kaikkien kanssa, erityisesti vanhimman veljeni kanssa, joka on pienestä asti huolehtinut musta ja muutenki pitäny huolta.
Mä oon aina kertonu kaiken sisaruksilleni, siis ihan kaiken.
Kun mä tulin murkkuikään ja menkat alko, niin mä onnessani menin isoveljelle kertomaan.
Ja kaikki poikakaverien sotkut ym. oon aina itkeny sisaruksilleni.
Oon tietenki tosi onnellinen, että mulla on hyvät välit sisaruksiini ja varsinki vanhimpaan veljeeni. Se on kaikki kaikessa mulle.
Mutta äipän mielestä tämä ei oo normaalia, että kerron kaikki asiani sisaruksilleni. Se kerran jopa sano, että mä oon epänormaali ja hukkaan turhilla jutuillani ja ongelmillani isoveljen aikaa.
Vaikka niin ei oo.
Mun kaveritkin ihmettelee, kuinka mä voin puhua "naistenvaivoista" ja sellasista ja seurustelemisesta mun isoveljelle.
Niin se nyt vaan on.
Ne kuskaa mua ja vie mut, mihin tahdon ja lohduttaa jne.
Kaverien mielestä toi on epänormaalia. Ei näin hyviä välejä saisi olla.
Eihän näin pitäisi olla?!?
Pitäiskö mun vaan tapella niiden kanssa?!?
Mä oon 16-vuotias tyttö, mulla on aivan ihanat 25- ja 22-vuotiaat isoveljet. Lisäksi vielä 18-vuotias isosisko.
Mä oon ollu tosi läheinen kaikkien kanssa, erityisesti vanhimman veljeni kanssa, joka on pienestä asti huolehtinut musta ja muutenki pitäny huolta.
Mä oon aina kertonu kaiken sisaruksilleni, siis ihan kaiken.
Kun mä tulin murkkuikään ja menkat alko, niin mä onnessani menin isoveljelle kertomaan.
Ja kaikki poikakaverien sotkut ym. oon aina itkeny sisaruksilleni.
Oon tietenki tosi onnellinen, että mulla on hyvät välit sisaruksiini ja varsinki vanhimpaan veljeeni. Se on kaikki kaikessa mulle.
Mutta äipän mielestä tämä ei oo normaalia, että kerron kaikki asiani sisaruksilleni. Se kerran jopa sano, että mä oon epänormaali ja hukkaan turhilla jutuillani ja ongelmillani isoveljen aikaa.
Vaikka niin ei oo.
Mun kaveritkin ihmettelee, kuinka mä voin puhua "naistenvaivoista" ja sellasista ja seurustelemisesta mun isoveljelle.
Niin se nyt vaan on.
Ne kuskaa mua ja vie mut, mihin tahdon ja lohduttaa jne.
Kaverien mielestä toi on epänormaalia. Ei näin hyviä välejä saisi olla.
Eihän näin pitäisi olla?!?
Pitäiskö mun vaan tapella niiden kanssa?!?
Vastaukset 3
Vanhimmat
ei noi hyvät välit oo mitekää epänormaalia...eikä sun todellakaan kannata tapella heidän kaa...mul on huonot välit mun pikkusiskoihini tai siis yritän saada ne olemaa kilttejä mulle(loukkaannun erittäin helposti) ja muutekii riitelemättä mut ku ne on aina haukkumassa mua jne...oot tosi onnekas ku omistat noi hyvät välit sisaruksiis!!!!!
Mulla on nyt 18-v. pikkusisko. Vielä kolmisen vuotta sitten oltiin toistemme tukassa kiinni (olin silloin 18) jatkuvasti. Sitten uutenavuotena 2000 kutsuin systerin meille juhlimaan. Vähän nihkeää oli, mutta aloin itse aktiivisesti pitää yhteyttä ja nyt olemme ihan parhaat kaverit, mitä en olisi voinut edes kuvitella aikaisemmin.
Hyvä vaan jos on läheiset välit, ei ystäviä ole ikinä liikaa riippumatta sukulaisuussuhteesta.
Eivät välisi ole epänormaalit, epätavalliset ehkä. Tässä perheriitojen luvatussa maassa kun elämme...
Sama se on tilanne ollut meillä, on kuskattu sisarukset toinen toisiaan, vietetty aikaa keskenään, tehty kaikenlaista älytöntä. Aina on ihmetelty eräitä tuttavaperheitä, joissa sisarukset täysin lapsellisen "mäentahdo"-kiukuttelun nojalla eivät mahdu edes samaan huoneeseen.
Ole vaan ylpeä ja iloinen sisaruksistasi!