Pankissa kuultua

Kävin eilen pankissa kilpailuttamassa asuntolainakorkoani. Hyvin kävi, marginaali laski 0,2 prosenttiyksikköä.

Viereisellä tiskillä istuskeli oudompi kaveri. Sillä oli meneillään jonkinlainen väittely pankkivirkailijan kanssa. Ymmärsin että se haluaisi ostaa oman asunnon, mutta ei toisaalta uskalla tehdä sitä. Sanoi että ei kannata ostaa nyt kun romahdus alkanut. Pankkineiti sanoi kepeällä äänellä että asuntojen hinnathan ovat nousseet jatkuvasti kohta vuosikymmenen. Eivätpäs ole, sanoi kaveri. Rommaus on käynnissä. Pankkineiti vakavoitui ja haki väitteidensä tueksi melko laajan arsenaalin tilastokeskuksen sivuilta printtaamiansa käyriä, jotka kaikki osoittivat pelkkää nousua. "ei näy tilastoissa", tämä kaveri vinkaisi. Pankkineiti siihen, että "minulla on tässä harvinaisen tuorekin tilasto, julkaistu pari päivää sitten, 30.1.06". Rommaa, kaveri silti karjahti. Pankkineiti hätkähti huudon voimakkuutta, mutta jaksoi hymyillä. Seuraavaksi neiti tarjosi 22 vuoden lainaa, mutta kaveri vingahti "ei ikilainaa". Ei ei, pankkineiti yritti, tämä on ihan normaalin pituinen asuntolaina, ei asuntoja viikossa maksella. "Lastulevy, neukkukuutio", kaveri madalsi ääntään ja ilme alkoi muuttua uhkaavaksi. Pankkineiti sai muutaman kysymyksen jälkeen selvitettyä, mitä tämä salakieli tarkoitti suomeksi. Monet suomalaiset kuitenkin pystyvät asumaan näissä "neukkukuutioissa", neiti rauhoitteli. Sinun vuokratalosi on luultavasti ihan samalla tavalla rakennettu ellei huonomminkin, neiti yritti.

Väittelyä jatkui niin pitkään kuin vaan vieressä jaksoin istua. Kun suoristauduin ylös ja lähdin kävelemään, takaa kuului luja karjaisu "v...n lehmä" ja tuoli kaatui kaverin lähtiessä ovet paukkuen pankista. Pankkineiti jäi seisomaan ja alkoi hiljaa itkeä työkavereiden katsoessa mikä resuisen asiakkaan oli niin pillastuttanut: "sillä oli luottotiedot ihan kuralla, pakkohan minun oli sanoa sille ei", pankkineiti niiskutti ja pyyhki silmäkulmiaan.

Kaikenlaisia, ajattelin ja starttasin autoni kohti omaa kotia.