Mulla ei oo oikeestaan itsetuntoa paljoa paskaakaan.. Jokapaikassa missä on paljon ihmisiä (juna,bussi ruuhka-aikaan), alkaa ahdistamaan, hengityskin tuntuu vaikealta, ja tuntuu että jokainen näkee kuinka vaikea olotila mulla on, vaikka yritän sitä parhaani mukaan peittää.
Noh, nyt sain sitte "kutsun" lauantai-illaks mun systerin luokse, syötäisiin ja varmaanki juotais jotain alkoholia sitten.. Ja sinne on varmaanki tulossa muitakin mulle täysin tuntemattomia ihmisiä.
Mä en yleensä koskaan viikonloppuisin tai muutenkaan ryyppää, koska mulla niitä kavereita paljoa ole.. On niitä kummiski joskus yläaste aikoina ollut, ryyppyviikonloppuja siis ;)
Nyt kummiski lupasin jo meneväni sinne, vaikka mua jostain syystä "pelottaa" mennä, johtuu varmaan mun pienestä itsetunnosta. Eikä viittis enää peruakaan, ja tämä voisi olla keino "voittaa" se pelko, mistä se sitten johtuukin.. Mutta mitä te tekisitte? :/
Noh, nyt sain sitte "kutsun" lauantai-illaks mun systerin luokse, syötäisiin ja varmaanki juotais jotain alkoholia sitten.. Ja sinne on varmaanki tulossa muitakin mulle täysin tuntemattomia ihmisiä.
Mä en yleensä koskaan viikonloppuisin tai muutenkaan ryyppää, koska mulla niitä kavereita paljoa ole.. On niitä kummiski joskus yläaste aikoina ollut, ryyppyviikonloppuja siis ;)
Nyt kummiski lupasin jo meneväni sinne, vaikka mua jostain syystä "pelottaa" mennä, johtuu varmaan mun pienestä itsetunnosta. Eikä viittis enää peruakaan, ja tämä voisi olla keino "voittaa" se pelko, mistä se sitten johtuukin.. Mutta mitä te tekisitte? :/
Vastaukset 8
Vanhimmat
..kyl voisin mennä sinne pippaloihin mutta en mitään perskännejä vetäis keskellä tuntematonta porukkaa. Ja sitten jos vielä tuntuu epämiellyttävältä koko juttu niin ei siellä kanna aikaa sen kauempaa tuhlata.
Kuten edeltäjä sanoi. Mene, mutta älä juo kovin paljoa. Uudet ihmiset pelottaa minuakin, mutta yritän silti uskaltaa. Joskus sitä ylittää itsensä tuollaisissa tilanteissa. Onnea!
sulla on selvästi sosiaalinen pelko.. mitä sun pitäs tehä ni mennä juttelemaan jolleki psygologille tästä koska toi ei parane ilman ammatti apua... kokemusta on koska oon ite vähä aikaa sitte päässy yli samasta ongelmasta...liikuntaki saaattaa auttaa tohon... mut ei pelkästään..
Ja kuinka kauan sun piti käydä siellä psygologilla?
mulla itselläni on aika samanlainen ongelma. ei vaan yhtä paha kuin sinulla. kannattaa pakottaa itsensä sinne, ja yrittää ajatella positiivisesti, koska eihän sen tarkoitus ole kuitenkaan tehdä pahaa oloa, vaan olla yhdessä ja viettää aikaa..?! eikö. vai olenko aivan väärässä..?
no mutta itse menisin, ajattelisin asiaa positiivisesti, yrittäisin olla stressaamatta, ja juttelisin ihmisille, vaikka pelottaisikin tai sitten vaan menisin "siskoni mukana"... jos ymmärrät mitä tarkoitan.
ja siitä se lähtee! lopulta joskus tulevaisuudessa sulla ei välttämättä ole tuommoista "ongelmaa"...
jos siellä on jotain alkoholia tarjolla, niin ota vaikka vähän, niin silloin tunnelma on paljon rennompi ja uskallat paremmin puhua ihmisille, mutta ei kannata ottaa tavaksi, koska siitäkin voi kehittyä ongelma: kohta et uskaltaisi puhua ihmisille/olla vieraassa seurassa ilman alkoholia :|
Kohtaa pelkosi ja voita se!
Ei ole vaikeaa...
Miksi se ei ole käynyt sinun mielessäsi?
Ja sitten pieni yleistys...
Miksi kaikilla on niin vaikeaa?
Miksi kaikki valittavat huonoa itsetuntoa?
Olenko minä todellakin niin vahva?
En pelkää mitään... En pelkää edes ystävieni puolesta... jos kuolevat... he kuolevat...
Minulla on aivan mainio itsetunto... mitä enemmän saan niskoilleni epäonnea... sitä vahvemmaksi tulen... henkisesti ja fyysisesti...
Miksi kukaan muu ei tunnu pystyvän tähän?
Onko täällä ketään muuta ihmistä joka vain vahvistuu kohdatessaan ongelmia?
Toi mitä kerroit sosiaalisen paikan kammo. Mulla oli paha masennus ja vaikka hullulta kuulostaakin niin itse mä nousin sohvan perukoilta ja menin sinne bussiin vaikka olikin ihan hirveä olo..punastutti,tärisytti ja hengitys tuntu salpaantuvan. Mutta näin jälkeenpäin tuntuu että se on auttanut. Että pakotin itteni ulos edes hetkeksi.Asuin yksin,oli poikaystävä ,kavereita ja perhe. mutta kukaan ei "nähnyt"miten hirveäolo mulla oli,lopulta se meni siihen että olin24/7 peiton alla ja yritin elää makaroonilla jonka nopeasti kävin läheiseltä huoltoasemalta hakemassa. En vastannut puhelimeen.mutta kaikista hulluinta on se että sitä kesti n.3kk ja ketään ei kiinostanut. Kukaan ei ohjannut mua mihinkään. Ja sitten tuli se päivä kun päätin että minähän en näin mun elämääni suostu viettämään. Se pieni voima jolla pääsin 4seinän sisältä ulos ja PAKOTIN itseni hoitamaan asiat ja alkamaan elämään jotenkin tuli jostain ja olen onnellinen että tein kaiken sen koska muuuten luulen että en tässä ehkä kirjottelisi. Nyt on vuosi mennyt ja asiat sujuvat jo paremmin.Haen kouluun,käyn töissä ja kaupassa. Tekisi mieli ottaa koiranpentu. mutta toivon että en enää ikinä vajoa niin alas kuin viime vuonna.se oli paha. nyt on juttuja mitä pitää miettiä mutta niistäkin pääsee kun vain ottaa ohjat omiin käsiinsä. -Kiitos että sain purkaa sisältöäni teille..heh