Olen 44 vuotias,jolla vasemm.sisäänpäinkarsastus.Leikattu alle kouluikäisenä,sekä n.40 vuotiaana,vain sairas silmä.Leikkauksen jälk.näytti hyvältä muutamia kuukausia,mutta tilanne palautui ennalleen.Käytän 3.25 ja 2.25 linssejä.Kärsin melkoisesti,eniten haittaa sos.kontakteissa!Onko mitään tehtävissä?
Karsastuksesta eroon
silmälääkärille kysymys
4811
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Todennäköisesti katsot vain "terveellä" silmällä. Sisäänkarsastuksessa aivot usein "ohjaavat" karsastavan silmän sellaiseen virheasentoon, että katsesuunta on sellainen, että terveen silmän katsoma kohde osuu karsastavan silmän "sokeaan pisteeseen" tai sen lähettyville (sokea piste on näköhermon kohta silmässä, jossa ei ole aistisoluja). Karsastava silmä saattaa kyllä olla muussakin asennossa.
Koska toisenkin leikkauksen jälkeen silmä pysyi suorassa vain lyhyehkön ajan on todennäköistä, että vaikka silmään tehtäisin vieläkin uusi toimenpide, alkaisi silmä ennen pitkää karsastamaan uudelleen. Silmän pysyminen suorassa edellyttäisi normaalia yhteisnäköä, joka antaisi "aivojen ohjauskeskukselle" riittävän impulssin ohjata silmä jatkuvasti suoraan eli katsomaan toisen silmän kanssa samaan kohteeseen.
Yksi karsastusleikkausten ongelma onkin se, että karsastusleikkauksessa voidaan vain muuttaa lihasten asentoa silmään nähden, mutta ei voida vaikuttaa ohjauskeskukseen. Eli korjataan seurausta, mutta ei syytä. Sisäänpäinkarsastajat, varsinkin jos toinen silmä on heikkonäköinen eli amblyooppi tai yhteisnäkö ei ole normaalilla tavalla kehittynyt, on juuri se ryhmä, jossa on todennäköisintä, että silmä alkaa karsastaa uudelleen karsastusleikkauksen jälkeen (mutta on yksilöllistä, kuinka suureksi kulma muodostuu ja kuinka pian se tulee esille).
Sinun tapauksessasi en ainakaan näillä esitiedoilla suosittelisi uutta toimenpidettä.
Kiitos,olenkin menettänyt toivoni.Sitä ei kyllä kukaan voi ymmärtää,miten paljon karsastus vaikuttaa psyykkeeseen,sosiaalisuuteen....
Minä ymmärrän...Itse olen kärsinyt karsastuksesta 4 vuotiaasta lähtien, kokenut koulukiusaamiset ja kaiken muun, kuten häpeän, kun ei kykene normaaiin sosiaaliseen kanssakäymiseen, sillä ei voi katsoa toista ihmistä silmiin. Tai voihan toki, jos haluaa näyttää hassulta....
Tulin näille palstoille vasta eilen illalla. Lueskelin otsikoita, ja tietysti kiinnosti karsastusta koskevat jutut, vaikka mulla on muitakin ongelmia silmieni kanssa. Vastasinkin yhteen juttuun, tai oikeammin vaan kerroin lyhyesti omasta karsastuksestani.
Kun tänään palasin tänne keskustelupalstalle ja rupesin selailemaan näitä aikaisempia keskusteluja, niin taas poimin täältä näitä karsastusjuttuja. Tätä sinun kirjoitustasikin kun luin, niin oli kuin olisin sen itse kirjoittanut. Olen koko ikäni kärsinyt valtavasti tämän silmäni takia, joka katselee itään, kun toinen katselee länteen. Eniten kärsin lapsena ja nuorena, mutta ei se tilanne ole paljoa muuttunut, vaikka olen jo yli kuusikymppinen (nainen).
Tästä olisi mielenkiintoista keskustella enemmänkin, mutta jutusta tulisi turhan pitkä.
En muuten ole henkilökohtaisesti törmännyt elämäni varrella vastaavanlaisiin silmiin, olisi tosiaan ollut mukava vaihtaa kokemuksia ja tuntoja, saada vertaistukea ongelmaan, jos nyt näin hienosti asian ilmaisisi. Sitä on vain aina ajatellut, että muita kierosilmiä ei tosiaankaan ole missään....