huomionkipeä teini

nyt olen pilannut elämäni ihan kunnolla.. olen kaikin tavoin yrittänyt pitää ongelmani salassa, mutta tänään, kun oksensin, äitini kuuli, ja kysyi mikä minulle tuli.. menin jotenkin paniikkiin, ja huusin että ei mikään. enkä asiasta enää puhunut. oletin, ettei kukaan kuule kun pesukone on päällä. hyvä minä. olin juuri riidellyt vanhempieni kanssa, joten nyt he tietysti luulevat, että olen joku huomion kipeä teini, joka oksentaa "kostoksi" kun ei saa tahtoaan läpi.. eivät he näin sanoneet, mutta kuitenkin luulevat, olen melkein varma! tuntuu kamalalta, kun en kehtää enää ottaa asiaa puheeksi, ja sanoa, että minulla oli vain huono olo tai jotain.. en haluaisi, että kukaan tietää, ja nyt joudun olemaan kamalan varuillani, kun he saattavat vahtia. tuntuu niin älyttömän tyhmältä kun pilasin kaiken.. tämä varmaan kuulostaakin tyhmältä. en ole mikään huomionkipeä teini. myönnän, että oksentaminen on minulle ongelma, enkä oikein osaa lopettaa, varsinkin jos syön herkkuja liikaa, tuntuu kauhealta, ja on vain pakko. en kuitenkaan tunne itseäni mitenkään "sairaaksi". en sentään ahmi joka päivä.. anteeksi tämä sekava ja tyhmä kirjoitukseni, mutta oli pakko purkautua johonkin..