Väsyttää

Minulla oli juuri samanlaisia tuntemuksia jumalanlasten keskenäisestä rakkaudesta aikoinaan.
Olin vielä vl ja olimme hillareissulla vl porukalla ja ne hillakaverit vaan solvas muita uskovaisia kokoajan.

Ilmoittaudu työvuoroon keittiöön, tutustut varmasti lähemmin ihmisiin. Siitä se sitten alkaa.
Mutta on totinen tosi, että yksinäisellä on hankalat oltavat. Muistan itsekkin silloin yksinäisenä, miten sitä häpesi sitä yksinäisyyttään ja seuroihin menokin tuntui tosi hankaleelta.
Vaikka alkaa se yksinäisyys tuntua nytkin, kun puoliso seilaa milloin missäkin ja pitää mennä monesti yksin seuroihin.
Lapset on aikuisia, joten niistä ei ole enää seuraa.
Lopetettuani työvuoroni ovat ystävät sitä myöten kaikonneet. Tuntuu, ettei ole enää mitään asiaa, kun ei ole niistä työasioista keskusteltavaa.
Lopetin työvuoroni, kun se kävi niin raskaaksi ja joutui tekemään niin pitkiä työvuoroja.
Emännillä kun työvuoro kestää koko päivän.

vuosia kipuilin asian kanssa. Minä kävin kylässä niin perheissä kuin yksinäisten luona. Sain useita kummilapsia, olin mukana pitämässä leirejä, kerhoja, nuorisoiltoja, osallistuin keittiö ja siivousvuoroihin...kaiken keskellä kuitenkin yksin.
Kotonakaan ei ollut ketään jonka puoleen kääntyä, jonka olkaan nojata ja jonka käsiin luottaa kun elämä painoi. Saarnat eivät auttaneet kun ystävät puuttuivat.
Jos puhelin muutaman kerran vuodessa soi kysymys oli ry:n siivouksesta, keittiö-, kerho- tai retkityöstä. Minä 'uuvuin'. Miksi minulla oli merkitystä vain silloin kun tarvittiin työntekijää? en jaksanut pitää uskovaisia enää ystävinäni. Nyt kun kaikesta on aikaa vuosia, edelleeenkään minulla ei ole suurta ystäväjoukkoa ympärilläni, mutta on muutama jotka oikeasti välittävät minusta ja siitä mitä minulle kuuluu. Ystävyys ei ole sananhelinää eikä yhdessäolo 'velvollisuutta'.
Tiedän, etten osaa ajatuksiani selkeästi esittää, mutta nyt tunnen että saan olla se mitä olen ja siitä huolimatta minusta välitetään - oikeasti.

Olen köyhästä kodista kotoisin. Nuorena kuljin aika vaatimattomassa vaateparressa, sillä vanhemmilla ei ollut varaa oikein kalliisiin vaatteisiin. Osin tästä syystä olin koulussa vältelty kaveri. Etsin kavereita uskovaisista nuorista, menin mukaan raamattuluokkaan. Olin siis tuolloin vl. Heti huomasin, että en ollut oikein luontevassa seurassa. Minua tuijotettiin kuin marsilaista, lukuisista käynneistä ja yrityksistä huolimatta en saanut ystäviä. Mittari tuli täyteen siinä vaiheessa, kun eräs ry:n johtohenkilö piti raamattuluokkaa. Hän opetti ja kyseli. Huomasin, että vastasin miten vain, mikään vastaukseni ei hänelle kelvannut. Aina piti jollain tavalla "veljellisesti" nokkaista. "Parempien" perheiden lasten vaatimattomampikin vastaus sai kehuja ja ylistystä. Menestyin tuolloin koulussa aivan hyvin, ettei ainakaan järjenjuoksusta pitänyt olla kiinni. Kesällä menin kesätöihin ja ostin muodikkaammat vaatteet ja olin niinkuin muutkin. Koulusta rupesi löytymään oikein mukavia kavereita. He eivät aiemmin vain kiusaamisen pelosta uskaltaneet olla rääsyläisen kavereita. Vl:lle en kelvannut edelleenkään. Jätin vl-piirit.

Noista ajoista on aikaa vuosikymmeniä. Tunnen paljon vl:ä (puoli sukuani on vl:iä), mutta olen huomannut, että vl:nä oleminen ei ollenkaan takaa rakastavaista suhtautumista lähimmäisiin. Avioliittoni hajosi joitakin vuosia sitten. Olin henkisesti ahtaalla. Vl-sukulaisistani vain yksi uskalsi ääneen antaa tukensa minulle. Muilta, "epäuskoisilta" ystäviltäni, sain paljon rakkautta, lohdun sanoja, halauksia, ymmärtämystä ja kaikenlaista muuta tukea. Jälleen kerran laittoi ajattelemaan.......

Äkkiä luettuna tämä voi vaikuttaa kovin kärjistetyltä, mutta erään verkko-operaattorin sanoin voisi todeta:....elämä on.

Ei ystävät itsestään juokse syliin. Täytyy itsekkin olla aktiivinen.

Tilanteesi on tuttuakin tutumpi. Rukoilen sinulle jaksamista. Kannattaa muistaa, että seurojen perussanoma, evankeliumi, on kaikille sama. Emmehän ole uskomassa siksi, että viihdyttäisiin tai edes pärjättäisiin. Vaan siksi, että päästäisiin taivaaseen. Mihin silloin uskovaisten joukosta lähtisimme?

Jos et jaksa lähteä seuroihin, Helsingin ry:n seurat on mahdollista kuunnella Lähiradiosta tiistai-iltaisin tai puhelimella seurailtoina (ei ole kallista). Numero on Päivämiehessä.

...aihetta mennä, jos ihminen jää aivan yksin.
Todella harvinainen ilmiö on sellainen ihminen, joka jää aivan yksin itse portteja sulkematta.

Sen tiedän kokemuksesta, että avioliittoasia kasvaa yksinäisillä ja etenkin naisilla aivan liian suureen rooliin elämässä.
Molemmat säädyt, naimisissaolo ja naimattomuus ovat yhtä arvokkaita.

Kun olet tuon asian kanssa tasapainossa, sinusta ollaan "kiinnostuneita" toisen sukupuolen taholta vielä sittenkin, vaikka et ole enää aivan nuori.

En minä ainakaan olisi halunnut itselleni sellaista vaimoa, joka haluaa vain naimisiin ja ei mitään muuta.