Kuljetan lastani kerhossa viikottain ja niin tekevät monet muutkin vanhemmat. Pikkuhiljaa on alkanut kiukuttaa eräs kummallinen piirre joissakin äideissä. Kun toistakin vuotta on lapsia kuskattu samassa kerhossa, niin en ymmärrä miksi tervehtiminen on niin vaikeaa. Sanon aina huomenta kun aamulla lasta vien tai hei hakiessa jos ei aamulla törmätty. Vaan kuinkas ollakkaan, ei vastausta, katsotaan suoraan sanottuna tyhmän näkösenä "puhuko se mulle"!!! Ikävä kyllä tämä piirre esiintyy etenkin nuorissa äideissä. Tervehtiminen on kohtelias tapa jota tulisi lapsillekkin opettaa ja etenkin omalla esimerkillä.
Miten on? Oletteko törmänneet muut samaan ilmiöön.
Kohtelias käytös
tuohtunut äiti
10
867
Vastaukset
- saman!
Yksi äitikin kääntää katseensa, kun häntä lähestyy, mutta tervehdinpä kuitenkin. Jos ei äiti osaa tapoja, niin miten lapsetkaan osaisivat...
- Jaana.K
Hei
Ystäväpiirissäni on aamuäreitä ihmisiä. He ovat vielä lapsia tarhaan viedessäänkin niin herkkiä, että vaikuttavat happamilta. Tästä on puhuttu muutamia kertoja.
Jos olisin itse tilanteessa, jossa sinä olet, ottaisin asian puheeksi heidän kanssaan ystävällisesti. Kysyisin, että onko hän kenties ääniyliherkkä siten, että hyvähuomen sattuu hänen korviinsa. Jos näin on, hän saattaa kuitenkin suostua aamuiseen käden heilautukseen.
Toista ihmistä on mahdotonta pakottaa vastaamaan tervehdykseen spontaanisti, ystävällisesti tms. Silloin on vain hyväksyttävä, että kaikki eivät kykene samanlaiseen sosiaalisuuteen kuin itse.
Ystävällisin terveisin
Jaana.K.- vaikka
jotain yleistä päivän säästä tai kerhopäivän kulusta,noin niinkuin kokeillakseen jäätä kepillä...ainakin oman kokemukseni mukaan,se yrmeä tai hiljainen ihminen alkaa pikkuhiljaa vastaillakin,sitkeyttähän se voi vaatia, mutta yleensä ei kukaan pidemmän päälle enää olekaan yrmeä,vaan seuraavalla kerralla jo tervehtii ensimmäisenä...ei vain ehkä ole niin aloitekykyinen tai ajattele sitä tervehtimistä saatikka puhumista...itselle on tullut vastaan näitä pieniä päänheilautuksia,että se reilu hei tai huomenta on kyllä ollut kateissa...mutta jos ei sittenkään tervehdi,niin sitten pitää antaa olla,ihan selvästi haluaa olla omissa oloissaan ja antaa sitten olla...
- NUORI äiti
Tää on nyt kyllä aika jännää, mut olen itsekin huomannut saman. Tosin nämä jotka eivät voi tervehtiä ovat itseäni (enemmän ja vähemmän) vanhempia. Ja yleensä olen itse se, joka ensimmäisenä tervehtii. Joten älkääpäs yleistäkö, että olisivat "nuoria"! Olen itse 24v. nuori äiti, jonka lapset (5 ja 6v) osaavat hyvät tavat!
- tuohtunut äiti
Kysehän ei ollut yleistämisestä vaan tämän meidän kerhon ihmisistä. En katsomut tarpeelliseksi tarkentaa, koska oletin kaikkien sen ymmärtävän. Halusin vain tietää onko muut huomanneet saman tahoillaan, siltikään siitä ei pitäisi kenenkään vetää yleistystä.
Mutta mitä mielipiteeseesi tulee ja havaintoosi "vanhempien" äitien puhumattomuudesta niin onko tässä kyse sitten ikäeroista, "kartammeko" toiset eri ikäisiä ihmisiä. Itse en asiaa kyllä niin ajattele vaan tervehdin kaikkia äitejä ja isiä ikään katsomatta. - varma
ettei kyseessä ole vain hävyttömän ujo ja sisäänpäin vetäytyvä ihminen? Itse olin pitkälle päälle parikymppiseksi hyvin ujo - jos joku moikkasi, vetäydyin hämmästyneenä kuoreeni "todellako, puhuuko tuo minulle"-tyyliin. Ei tullut edes mieleen sanoa moi, vaikka taatusti oli käytöstavat opittu kotona. Tuli vain sellainen olo että eikai se oikeasti voi haluta puhua mulle, eihän se tunne mua, en mä ole ollut ton kanssa missään tekemisissä.. Miksi moikkaisin.
Siitä sitten vähitellen työelämässä rohkaistuin, olin samassa työpaikassa (päiväkoti) töissä ja asiakkaat eli pääasiassa äidit moikkasivat aamulla pirteästi. He jaksoivat jostain syystä aina huomioida minut, ja kysellä kuulumisia. Olin suu auki ensimmäisinä aamuina kun äidit kyselivät viikonlopun jäljiltä että mites meni vkl, mitä olet touhunnut.. Jotakuta oikeasti kiinnosti?!
Aluksi saatoin varmasti kuulostaa tosi tympeältä, kuin vain hädintuskin kuiskasin että "moih...". :D
En tiedä vieläkään mistä tuo johtui, vierastin vaan vieraita tuntemattomia ihmisiä aivan kamalasti, olivat he sitten itseäni nuorempia tai vanhempia. Lasten ja hyvien tuttujen ja ystävien kanssa kyllä lörpöttelin niin ettei meinannut puheenvuoroa saada! Ystävällisten aamutervehdysten myötä minäkin rohkaistuin ja nykyisin jos joku täysin vieras tulee puhumaan, niin kyllä ääntä lähtee ja tervehdys tulee :) Mutta kyllä siihen vuosi meni ennen kuin "lämpesin" vieraille ihmisille. - mamma-
varma kirjoitti:
ettei kyseessä ole vain hävyttömän ujo ja sisäänpäin vetäytyvä ihminen? Itse olin pitkälle päälle parikymppiseksi hyvin ujo - jos joku moikkasi, vetäydyin hämmästyneenä kuoreeni "todellako, puhuuko tuo minulle"-tyyliin. Ei tullut edes mieleen sanoa moi, vaikka taatusti oli käytöstavat opittu kotona. Tuli vain sellainen olo että eikai se oikeasti voi haluta puhua mulle, eihän se tunne mua, en mä ole ollut ton kanssa missään tekemisissä.. Miksi moikkaisin.
Siitä sitten vähitellen työelämässä rohkaistuin, olin samassa työpaikassa (päiväkoti) töissä ja asiakkaat eli pääasiassa äidit moikkasivat aamulla pirteästi. He jaksoivat jostain syystä aina huomioida minut, ja kysellä kuulumisia. Olin suu auki ensimmäisinä aamuina kun äidit kyselivät viikonlopun jäljiltä että mites meni vkl, mitä olet touhunnut.. Jotakuta oikeasti kiinnosti?!
Aluksi saatoin varmasti kuulostaa tosi tympeältä, kuin vain hädintuskin kuiskasin että "moih...". :D
En tiedä vieläkään mistä tuo johtui, vierastin vaan vieraita tuntemattomia ihmisiä aivan kamalasti, olivat he sitten itseäni nuorempia tai vanhempia. Lasten ja hyvien tuttujen ja ystävien kanssa kyllä lörpöttelin niin ettei meinannut puheenvuoroa saada! Ystävällisten aamutervehdysten myötä minäkin rohkaistuin ja nykyisin jos joku täysin vieras tulee puhumaan, niin kyllä ääntä lähtee ja tervehdys tulee :) Mutta kyllä siihen vuosi meni ennen kuin "lämpesin" vieraille ihmisille.olen erittäin nuori äiti, ja olen itse saanut kasvatuksen että kiitos sanotaan ja tervehditään ihmisiä.
itse olen ollut todella tyrmistynyt kerrostalo naapureideni käytöksestä. minun tervehtiessäni heitä, he eivät vastaa. ja kyseessä on lähinnä ikäluokka 30-40vuotiaat.
olen puhunut tästä monesti eripaikoissa ja ihmetellyt kun aina väitetään ettei nuoriso osaa käytöstapoja, mutta kyllä joillakin nuorilla on paremmat käytöstavat kuin heitä paljon, jopa puolet tai kolme kertaa vanhemmilla ihmisillä.
näin se vaan on ettei taida iästä olla kiinni nuo käytöstavat, jotkun ihmiset ovat vaan erilaisia ja he eivät näe asiakseen tervehtiä kanssaihmisiään. - temperamentti
varma kirjoitti:
ettei kyseessä ole vain hävyttömän ujo ja sisäänpäin vetäytyvä ihminen? Itse olin pitkälle päälle parikymppiseksi hyvin ujo - jos joku moikkasi, vetäydyin hämmästyneenä kuoreeni "todellako, puhuuko tuo minulle"-tyyliin. Ei tullut edes mieleen sanoa moi, vaikka taatusti oli käytöstavat opittu kotona. Tuli vain sellainen olo että eikai se oikeasti voi haluta puhua mulle, eihän se tunne mua, en mä ole ollut ton kanssa missään tekemisissä.. Miksi moikkaisin.
Siitä sitten vähitellen työelämässä rohkaistuin, olin samassa työpaikassa (päiväkoti) töissä ja asiakkaat eli pääasiassa äidit moikkasivat aamulla pirteästi. He jaksoivat jostain syystä aina huomioida minut, ja kysellä kuulumisia. Olin suu auki ensimmäisinä aamuina kun äidit kyselivät viikonlopun jäljiltä että mites meni vkl, mitä olet touhunnut.. Jotakuta oikeasti kiinnosti?!
Aluksi saatoin varmasti kuulostaa tosi tympeältä, kuin vain hädintuskin kuiskasin että "moih...". :D
En tiedä vieläkään mistä tuo johtui, vierastin vaan vieraita tuntemattomia ihmisiä aivan kamalasti, olivat he sitten itseäni nuorempia tai vanhempia. Lasten ja hyvien tuttujen ja ystävien kanssa kyllä lörpöttelin niin ettei meinannut puheenvuoroa saada! Ystävällisten aamutervehdysten myötä minäkin rohkaistuin ja nykyisin jos joku täysin vieras tulee puhumaan, niin kyllä ääntä lähtee ja tervehdys tulee :) Mutta kyllä siihen vuosi meni ennen kuin "lämpesin" vieraille ihmisille.Tutustu ihmeessä Liisa Keltikangas-Järvisen kirjaan Temperamentti - ihmisen yksilöllisyys. Auttaa varmasti sinua ymmärtämään itseäsi paremmin.
Samaa suosittelen myös muille :)
- Mendy
olen nuori(jopa alaikäinen) äiti.Kyllä minut on opetettu tervehtimään muita,yleensä teen sen puoli tutuille omasta aloitteesta.Ei kaikki nuoret äidit ole epäkohteliaita.
- äitee +4
samaa olen ihmetellyt päiväkodilla. Kerholla usein odoteltiin pidempään ja monella oli joku vaunuissa jne joten juttua syntyi muutenkin joten oli luonnollista myös tervehtiä.
Päiväkodille kun lasta vie ja hakee niin naiset kulkee usein niin kuin eivät näkisi ja huomaisi, käännetään jopa pää toiseen suuntaan ja sipaistaan tukkaa jne. Miehet sen sijaan kaikki äärestä viereen toivottavat huomenet ja päivät vaikka ekaa kertaa osutaan vastakkain.. mies sanoo samaa, mutta hänen mielestään ne mykät saa mennä vaiti menojaan kun ovat niin ollakseen muutenkin..
Nämä vaitonaiset tervehtijät kyllä muuten pitävät aika shown kun lapsen kanssa eteisessä ovat ettei kellekkään jää asiat epäselviksi!! Hauskaa seurata henkilökuntaa sivusta..
Yervehtivien vanhempien lapset myös useimmiten moikkaa meitä vanhempia myös mennessämme päikkärille. Joku saattaa jonkin tärkeän asiankin ehtia kertoa tai pyytää lähimmältä aikuiselta apua - kun kerran ollaan tuttuja..
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Eutanasia - miksi eläimelle sallitaan armokuolema, mutta ihmiselle ei?
Olen pitkään ihmetellyt yhtä asiaa Suomessa. Kun koira kärsii parantumattomasta sairaudesta ja kovista kivuista, eläinlä3811709Sanna Marin vetänyt leukoja 11 kertaa
Tästähän oli joskus polemiikkia, kun muistaakseni lupasi kymmenen tai jotain vedellä. No nyt niin on, ainakin omien san334649Sosiaalidemokratia romahtanut kautta maailman
nuoret eivät enää kannata järjetöntä aatetta, joten demarien täytyy hakea kannattajia mamuista. Ruotsin sos.demit jo kie2512817Miksi Seta ja Sofia Virta ei vaadi muslimeita kunnioittamaan priden-arvoja?
Kuten tiedetään niin islam ei hyväksy sitä mitä pride edustaa. Seta-pomo Mikkonen nosti hirveän äläkän kun yksi tepsin1442574- 1071643
Farmi Suomi: Kokeeko Frederik, 81, saman kohtalon kuin ikämies Danny?
Danny, musiikkineuvos Ilkka Lipsanen, nähtiin mukana Farmi Suomi -realityssä v. 2024. Danny teki yllätysratkaisun ja tuo14104140 vuotta töitä paiskinut ja 3 vuotta työttömänä mamuna Suomessa, sama eläke
Jokin mättää. Eläkettä ei pidä maksaa lainkaan mamuille jos työhistoriaa ei ole vähintään 10 vuotta takana.207822- 82820
En luota sinuun
en edelleenkään yhtään tiedä oletko lintu vai kala vai kalavale. Ja ilmeisesti haluat pitää sen niin, syitä voi vain arv60728- 10718