Hoitajien ärsyttävät tavat ja menetelmät

Itse taas olen kokenut, kuinka lapsen tuloa hoitopaikkaan ei noteerata, eikä lähtiessä edes heitä sanota, vaikka mielestäni niin kuuluisi tehdä.

Totta kai on hyvä tapa mennä lapsen tasolle sanomaan huomenta, eikä huutaa yläilmoista, mielestäni se on kaunis tapa. Toinen asia on se, että monesti kun vanhemmat hakevat lasta heillä on jo kiire kotiin, monethan toivoo että lapsi olisi jo pukenutkin kun tullaan hakemaan joten siitä varmaan johtuu että kiirehditään lasta pukemaan.

En tiedä onko tuo mielistelyä mitä kerroit, eikö lapsi haluakkin tuntea olevansa tärkeä, ennemmin ottaisin kohtelun mitä te saatte päiväkodissa kuin sen minkä me saamme ilman tervehdyksiä.

jaa, minusta on kyllä huomattavasti ärsyttävämpää jos kukaan ei tule aamulla vastaan, eikä iltapäivälläkään lasta hakiessa näy yhtäkään tätiä vaan lapset huutavat toisilleen "hei Sanni sun äitis tuli".
Lasta ei koskaan kehuta, vaan aina kerrotaan että ei oikein tänään sujunut se eikä oikein tämäkään ja luistimetkin olisi pitänyt olla tänään mukana, mutta kun nyt taas unohditte (mistäs oltaisiin tiedetty, kun ei tätejä koskaan näy, että voisi kysyä ja lappuja ei osata päivittää ilmoitustaululle). Muutaman kerran olen hakenut lapseni ja kun ei tätejä kerran huhuilusta huolimatta näkynyt, lähtenyt ilmoittamatta ja kukaan ei kiinnittänyt mitään huomiota koko asiaan, lapsi olisi vaikka voinut karata tai joku pervo kaapata hänet ja tädit ei reagoi mitenkään...tällainen välinpitämättömyys ärsyttää ainakin minua huomattavasti enemmän kuin liioiteltu huomioiminen.

1. Sinulla on tässä ongelma, josta sinun TÄYTYY puhua, jos haluat siihen muutoksen!! Emme me tarhassa ole missään mielessä ennustajia ja selvännäkijöitä, emmekä me tiedä ilman puhumista, mitä toivomuksia 20 lapsen eri vanhemmilla on! Toinen haluaa toista ja toinen toista, ei niistä ota selvää ilman keskustelua.
Menet heti huomenna tarhaasi tai otat puhelimen luurin käteesi ja selvität heille, että haluat katsoa minuutin ajan ennen kuin he saavat ilmoittaa, että lasta tultiin hakemaan.
Ei kukaan sinulle loukkaannu, jos esität toiveesi, vaikka ehkä tämä palsta antaa ymmärtää, että koko päivähoitolaitos on epäonnistunut.
Tsemppiä hankkeeseesi!

2. Ehkä se aikuisesta tuntuu liioiteltulta, kun hän luultavasti vertaa sitä omaan itseensä: olisipa hölmöä, jos menisi aamulla töihin ja pomo tulee polvistumaan eteen ja alkaa toivotella hyvät huomenet ja kysellä kuulumiset.
Mutta lapsi on lapsi ja hoidossa tarhassa ja tarhaan meno voi tuntua jopa vaikealta ja tulee ikävä äitiä ja isää. Mielestäni on ensisijaisen tärkeää, että lapsi kokee turvalliseksi tulonsa tarhaan ja että kokee, että sinne on hyvä tulla ja vastassa on turvalliset aikuiset.

Itse tapaan "polvistua" lapsen eteen eteen monsta syystä: esim.
- Kokoeroa 170 cm ja alle 100 cm pituisella kuintenkin on aika reilusti, ja koen tärkeäksi, sillä näin saan paremmin yhteyden lapseen kuin huutelisin jostain ylhäältä.


Lisäksi kuvaamasi käytöstavat tervehtiessä ovat mielestäni henkilökohtaisesti itsestäni tärkeitä. Kädestä pitämisessä yhdistyy myös fyysinen läheisyys, joka on erittäin tärkeää lapselle ja kaikenmuunkin ikäisille.
Kun tullaan sadan metrin päästä tekemään tämä, niin mielestäni siinä korostuu erittäin paljon, miten sinun lapsestasi välitetään. Kerrottaan kädestä pitäen, että sinä kuulut tänne, olet tärkeä osa ryhmäämme, sinusta välitetään ja sinulle annetaan hyvää hoivaa vanhempiesi poissaollessa ja olet tervetullut tänne taas huomenna.

Tietenkin voisit tämänkin ottaa puheeksi tarhassasi, jos koet sen epämukavaksi ja haluat, että lapsellesi vain huudetaan sadan metrin päästä, että heippa ja aamulla sanotaan huomenta (mutta kannattaa myös miettiä teetkö sen enemmän itsesi vai lapsesi takia) Emme me tarhan työntekijät yritä missään määrin vaikeuttaa kenenkään vanhemman elämää. Meillä on ehkä muista omituiset tavat, mutta monesti erittäin hyviksi havaitut.

Suora puhe on kaiken a ja o. Kuinka monelta riidalta vältyttäisiinkään, jos ihmiset uskaltaisivat puhua kaiken, mikä on heille epäselvää.

3. En ole varma, mistä asioista lastasi on kehuttu mielestäsi liioittelevasti, mutta itse kehun paljon lapsia. Olen nähnyt monesti niin tyytyväisen ja onnellisen lapsen, kun olen kehunut häntä eri asioissa, että ei tule mieleenkään, että kehuisin likaa. Ja voi sitä onnea, kun lasta kehutaan asiassa, joka on ollut hänelle vaikea, mutta hän on selvittänyt sen. Esimerkkinä mainittakoon, että lapsi on vaikka syönyt kaiken salaatin, vaikka ennen on vain yökkinyt sille. Sitten lapsi on niin innoissaan, että toki siitä halutaan kertoa myös vanhemmille, ja voi sitä onnellista ilmettä, kun vanhemmille sitten kerrotaan, että Maija oli niin reipas, että söi kaiken salaatin ja haki vielä lisää ja oli kyllä tosi hienoa jne. Samalla lapsi hymyille onnellisena vieressä. Aivan eriltä tilanne tuntuu, jos ohimennen huikkaa, että Maija muuten söi salaatin.
Tämä voi kuulostaa suurelta numerolta. Itsekin syön heti puoli lautasellista salaattia ja voi se aikuisesta tuntua suuren numeron tekemiseltä, mutta on asettuva lapsen asemaan.
Kehujen tarkotoitus on kasvattaa lapsen itsetuntoa ja ainakin omassa työssäni olen huomannut, että helpommin Maija syö seuraavallakin kerralla salaatit, kun hänen salaatin syömisestään on tehty ns. "suuri numero" kuin jos asia ohitettasiin vain tokaisemalla,e ttä "jaahas, söit kaiken salaatin hienoa hei matti älä ota Mirkulta lusikkaa nyt varovasti ettei maito kaadu".

Tässä oli yhden ihmisen mietteitä asioista.

Muistakaa: SUORA PUHE, SUORA PUHE JA VIELÄ KERRAN SUORA PUHE, että vältymme väärinkäsityksiltä, riidoilta ja epäselvyyksiltä.

1. Sanoisin kuten edellinen vastaaja: mainitse asiasta lapsesi päiväkodissa. Meidän päiväkodissa pidetään vanhempien kanssa joka vuosi kaksikin keskustelua, joissa esim. ko. asioista voi puhua. Meidän päiväkodissa pyritään siihen, että tullessaan hakemaan lastaan myös vanhempi otetaan huomioon. Eli ensin tervehditään vanhempaa (pyrimme menemään vanhemman luokse, jos se sillä hetkellä on mahdollista - lapsien tarpeet tietenkin ensin!) ja kenties keskustellaan päivän tapahtumista, sen jälkeen vasta huudellaan (joko hoitaja tai vanhempi itse) lapselle. Monesti tosin joku toinen lapsi saattaa huomata vanhemman tulleen ja huutaa lapselle "sua tultiin hakemaan".

2. Meidän päiväkodissa on hoitajilla ja lapsilla tapana kätellä sekä tullessa että pois lähtiessä. Syy tähän johtuu siitä, että silloin josksu oli niitä vanhempia jotka suurin piirtein hiipivät hakemaan lastansa ja lähtivät kotiin mainitsematta asiasta hoitajalle. Hoitaja ei ollut huomannut lapsen kotiin hakemista, jos oli esim. keskittynyt johonkuhun toiseen lapseen (toinen lapsi esim. kaatunut ja tutkitaan ja lohdutetaan lasta). Sitten nousikin kova huoli kun ei tätä hoitajan tietämättä haettua lasta näykään missään (muutamia kertoja olemme joutuneet soittamaan kotiin ja varmistamaan, että lapsi on haettu, kun kaverit niin sanovat, mutta hoitaja ei ole huomannut). Kättylyn ansiosta homma muuttui ja nyt pysymmy hyvin perillä kuka on jo haettu ja kuka ei. Se miksi munä polvistun tai kumarrun kättellessäni lapsen, johtuu ihan vain pituuserosta. Mielestäni kun kättelen lasta, tarvitsee minun olla hänen korkeudellaan, jotta hän näkee kasvoni tarvitsematta nakella niskojaan.

3. Monet asiat ovat lapselle erittäin tärkeitä, vaikka ne meistä aikuisista tuntuisivat varsin vähäpätöisiltä. Siksi kehun paljon lapsia myös heidän vanhemmilleen (varsinkin jos lapsi sattuu olemaan kuulolla). Se vahvistaa lapsen itsetuntoakin, kun hänet tekemät pienetkin hyvät asiat huomioidaan ja niistä mainitaan.

*hei*
Kättely kuuluu vanhoihin hyviin perinteisiin joka on osin jo unohdettu.Monikaan "Pullamössösukupolven"edustaja tätä tuskin tietää joten on hyvä että heidän jälkeläisilleen se edes opetetaan.Mitä kaikkea yksi kädenpuristus saakaan aikaan...? Mietippä sitä... Luulisi sinunkin isänä tietävän että kättely kuuluu hyviin tapoihin niinkuin tervehtiminen menne tullen...
*näkemiin*

tuohon sanoa muuta kuin että huh..huh..! Pitäisikö vanhemmat itse ruveta hoitamaan lapsensa.!

Hakiessani lasta, jään tarkkailemaan miten lapseni touhuaa, sitä on kiva katsella. Yleensä muut lapset tai hoitajat sanovat lapselleni että isi tuli. Kyllä joskus minäkin toivoisin saavani hieman pitempään seurata lapseni leikkejä, mutten paineita siitä ota vaikka lapselle ilmoitetaan että häntä haetaan.

Sitten tervehtimisestä, siitä on sovittu päiväkodin kanssa ja ainakin meille sopi, että lasta tervehditään aamuisin kädestä, sekä pois haettaessa.
Mielestäni tässä yhteiskunnassa ei kohteliaisuutta ole liikaa, joten kun lapsille jossakin vielä opetetaan hyviä tapoja, voimme olla siitä ainoastaan tyytyväisiä.
En yhtään ole pitänyt liioitteluna sitä lapsen kehumista, eiköhän siinä jopa lapsen itsetunto kohene, joten meidän päiväkodissa ainakin katson ko tapojen olevan ainoastaan hyväksi lapsille.

Kirjoitin aikaisemmin, että asioista selviää puhumalla.

Tähän mennessä kukaan ei ole löytänyt järkevää selitystä sille, että lapselle ilmoitetaan, sinua tultiin hakemaan. Sille asialle ei voi mitään, että joku muu lapsi sen tekee, mutta miksi hoitaja. En usko, että tästä on kenellekkään mitään hyötyä.

Olemme täyttänyt paperin, missä mm. kysyttiin, vanhempien toiveita lasta haettaessa. Mihin laitoimme, että mm. kuulla päivän kuulumiset ja että ei ilmoiteta lapselle. Eivät vaan taida hoitajat sitä lukea.

Itse koen tuon ilmoitusasian poisjättämisen erittäin tärkeäksi. Lapseni on päiväkodissa noin 8.5 tuntia, josta minun (kuten yleensä vanhempien) on vain poishaku tilanteessa mahdollisuus nähdä lapseni touhuavan minun tietämättäni. Usein lapseni jo juoksee minua kohti, kun olen vasta astunut aidan sisäpuolelle, koska hoitaja näki autoni tulevan.

Mun mielestä noi kaikki asiat on positiivisia eikä negatiivisia juttuja.
Toi kättely tuntuu tosiaan nykyään olevan muodissa ja itsekkin ensin ihmettelin asiaa, mutta toisaalta kättely on perinteinen tapa tervehtiä toista ihmistä niin miksei näin voisi tehdä.
Aikoinaan ensimmäisen lapsen kohdalla ei kättelytouhuja harrastettu.
Sen verran noista lapsen touhujen seurailusta niin ainakin meidän tarhaan voi mennä vaikka päiväksi katsomaan, että mitä siellä oikein touhutaan.
Kehumisesta sen verran, että suomalaisessa kulttuurissa ihmisiä kehutaan aivan liian vähän.
Mitä pahaa siinä on, että lasta kehua retostetaan ???

Tämän viestin täytyy melkein olla provo!? Siis kyseisessä päiväkodissahan toimitaan aivan ihanteellisesti, lasten ehdoilla ja nimenomaan lapsi huomioiden.

Minusta on ihanaa, kun lapseni tulee juosten portille vastaan, minusta on hienoa kuulla miten mukavasti hänellä on mennyt ja mitä uutta hän on oppinut ja ennenkaikkea, minusta on ihailtavaa että päiväkodin täti laskeutuu lapsen silmien korkeudelle häntä tervehtiessään osoittaen arvostustaan. Kiitos siitä kaikille tädeille, jotka niin vaivautuvat tekemään.

kahdesta päikkäristä samalaiset..

Jos lapsi jossakin tekemässä jotain ja tapaan ensin hoitajan hän kertoo kuulumiset ja sen missä lapsi on. Lähtiessä heilutus tms huikkaus.

Jos lapsi löytää minut ensin niin yhdessä menemme sanomaan heit tai sitten huikkaamme matkan päästä tätien kanssa ellei mitään kerrottavaa enempää ole.

Palautetta tulee ja se on positiivista. Negatiivinen palaute on usein verhottu esim muotoon ei muutosta tms jolloin lapsi ei kuule huonoja asioita. Näin kun ruoka ei maittanut oikein koskaan.. sitten kun maittoi niin tuli ilmoitus asiasta heti. Toimiva systeemi..

Harvoin tuolla huudetaan äiti tuli tms sillä usein joku lapsista nopsaan huomaa ja informoi asiasta. Joskus itse kävelee luo tai vinkkaan tulemaan. Aina myös hoitaja todella tietää missä lapsi on! Koskaan ei ole ollut tilannetta jossa ollaan epävarmoja lapsen sijainnista pihalla vaikka se iso onkin.

Lähtiessä kättely hyvien tapojen lisäksi on "kuittaus"että lapsi on lähtenyt.Näin jää paremmin muistijälki asiasta, lapsia kun on enemmän kuin vain sinun. Ei sitten kotona tarvitse miettiä tuliko se ja se lapsi sittenkään haettua. Joillakin vanhemmilla kun tapana noutaa lapsensa niin ettei hoitaja näe.Turvallisuus ennenkaikkea. Isät ovat tervetulleita seuraamaan pitemmäksikin aikaa lastensa leikkejä.Meillä on vanhemmat olleet kovin tyytyväisiä esim puolen päivän työtutustumisesta päiväkodissa.Monet mieltä askarruttaneet asiat ovat ratkenneet itse näkemällä ei vain ihmettelemällä.

Meidän muxujen päiväkodeissa teetettiin kysely jossa selviteltiin sekä lasten että vanhempien kokemuksia päiväkotien rutiineista ja toimista. Niiden päiväkotien osalta sekä lapset että vanhemmat kokivat nimenomaan liioitellun kättelyn ja tervehtimisen positiivisena. Positiiviseksi koettiin myös lapsen kehuminen. Negatiivisena taas koettiin mm. se, ettei vanhempia tai lapsia huomiotu heidän tullessaan tai lähtiessään.

Uskoisin, että päiväkodeissa pyritään toimimaan enemmistön toiveiden mukaan ja siksi samaa kaavaa toistetaan jokaisen kohdalla. Äitini, joka aikoinaan toimi vuosikymmeniä lastentarhanopettajana kommentoi tätä kovaan ääneen ilmoittamista "Matti sinun isäsi tuli", sillä että osaltaan se myös toimii eräänlaisena varoitusjärjestelmänä tädeille...tiedetään että talossa on aikuinen ja pistetään suut suppuun. Eli ei juoruta lapsista tai lasten vanhemmista kunnes "vaara" on ohi. (jotenkin minusta tuntuu, että tämä kommentti teilataan rankalla kädellä :))

Hoitajia on erilaisia, työtähän tehdään omalla persoonalla, joten jokaiselle vanhemmalle ei aina löydy juuri sitä sopivaa hoitajaa. Itse hoitajana, en huuda lasta paikalle, kun näen vanhemman tulevan, koska olen pph:a ja en juoruile toisen hoitajan kanssa lapsista tai heidän perheistään. Annan vanhemman hetken katsella, ja usein annan vanhemman itse sanoa" Moi Mikko, äiti tuli jo". Mutta asiasta varmasti voi neuvotella, että haluat tämän käytännön.
Aamuinen ja iltapäiväinen heippa sana, on kyllä todella tärkeä, mitä jos ketään ei näkyisi missään, kuten jossakin joku mainitsikin, että lapsi olisi voinut vaikka karata. Toki teennäinen käytös ei ole mukavaa, ihan omana itsenä tervehtiminen, ja omalla tyylillä, mutta toki kohtelias pitää olla ja huomaavainen, onhan tämä asiakaspalvelua...
Itse kehun lasta tarvittaessa, mutta arvostan lasta jokapäivä vaikka ei olisi kehumista, mutta kerron myös rakentavilla sanoilla negatiivisiakin asioita, mutta mietin sanat tarkoin, siten että ne eivät loukkaa, mutta asia tulee ymmärretyksi.
jatkuva, liiallinen yli-imelä kehuminen ei tietenkään ole asiallista, mutta mukavalla tavalla arvostavat sanat, ovat kyllä tärkeitä.
Kuten jo yllä mainittu, puhu asiasta, he kyllä kuuntelevat, vaikkeivat voi jokaisen tahtoon taipua, mutta huomioivat kyllä.

Miksi ihmeessä sinä haluat tarkkailla lastasi hänen näkemättään?
Miten sinua voi häiritä kun lapsellesi puhutaan kauniisti ja hänelle opetetaan kauniita tapoja(silmiin katselu, kosketus, tervehtiminen)
huh huh
Varmaan provo

Tulemme tarhan ovesta sisään ja hoitaja tulee auttamaan lasten riisumisessa. Vaihdamme kuulumiset ja kun hyvästelen muruni, hoitaja pysyy taka-alalla. Sen jälkeen hän ohjaa lapset toimintaan mukaan ja minä pääsen helposti lähtemään.

Jos paikalla sattuu olemaan uusi työntekijä homma menee näin: riisun ensimmäisen lapsen, toinen kiipeää niskaani, otan lapsen alas niskasta ja rupean riisumaan kolmatta, toinen on taas niskassani, ensimmäinen haluaa just heti nyt halata ja pussata, toinen on taas niskassani... ja tätä jatkuu siihen asti että saan sanottua heihei, ja juoksen ovesta ulos. Asiasta puhuttiin kokouksessa ja sovimme että vain "vanhat" hoitajat tulevat ovelle vastaan, lapset kun vierastavat uusia naamoja.

Hakeminen on sitten toinen juttu: saavun tarhalle, astun ovesta hiljaa sisään ja hiivin toimintahuoneen ovelle. Rehellisesti sanottuna olen kerran seisonut siinä 15 minuuttia lapsiani seuraten. Ja sitten he huomasivat minut: ÄÄIIITTTIIII!! Yksi hoitaja pukee nuorimman, vanhin vetää itse vaatteet niskaan, keskimmäinen löytyy kaapista, sängyn alta, naulakon takaa... Härdelli on ihan kauhea. Henkilökunnalla ei ole mitään ärsyttäviä rituaaleja, he vain siinä sivussa hyvästelevät lapset ja huiskis..meidän bändi on poistunut talosta.

Palautetta saan ja paljon, se nyt on selvää. Sitä varten on sitten ihan oma aikansa. Positiiviset saan oven raosta kun jo juoksen lasteni perään, negatiiviset käymme läpi kerran kuussa. Jos ei ole mitään mainittavaa tapahtunut, he vain tyytyvät sanomaan että todella kiva ja ennen kaikkea rauhallinen päivä.